Kylläpäs kirjoitustauoko on päässyt venähtämään hirvittävän pitkäksi. Ei ole ollut aikaa, ei inspiraatiota ja edellisen tekstin paino roikkuu niskassa, aina kun yritän saada raapustettua jotain plokiin. Anekdoottina mainittakoon, että 3-4 kertaa olen saanut kirjoittua yhden kappaleen, jonka jälkeen ei ole ollutkaan mitään sanottavaa. Tai olisi ollut mutta ei ole silti tullut näpyteltyä halaistua sanaa pitemmälti. Kirjoittelenkin jotain tajunnanvirtaa, jotta en stressaa että onko tämänkertainen raapustus tasoltaan susi vai segunda. Oikeastaan tässä on kerennyt vierähtää jo muutama kuunkierto edellisestä tekstistä ja vuosikin on vaihtunut mukavasti, joten tabula rasa, puhtaalta pöydältä on hyvä lähteä lätisemään kun viime vuotiset tekstit voi jo jättää omaan arvoonsa arvaamattomaan. Jotenka, kerkesin jo pyöräyttää ikämittarissa uuden luvun, joten ajattelin jo hyvissä ajoin että jotain spesiaalia pitäisi kehittää koska ikä ei ainakaan minua vielä tässä vaiheessa hidasta. Jossain taisin sanoa, että ikä sekuin vaan lisääntyy mutta karisma senkun vain kasvaa! Tällä asenteella nuoremmat fossiilit saatte luutua kuoppiinne jos siltä tuntuu. Vaikka vähän kieltämättä kriiseilin jo ikääni, mutta eipä se minua oikeastaan ole muuttanut ainakaan merkittävästi. Tosin uuden vuoden vuoksi on aina aika heittää jotain vanhaa pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä, jotta on ns.seuraavalla levelillä ja eli kun vähän uudistuu niin Juska 1.4 onkin päivityksen jälkeen 1.4.1 ellei peräti 1.5.
 |
| Pieni otos kakuista. Oli virhe pyytää kaikkien tuomaan kakku, koska puntari kiitti varmasti juhlien jälkeen ;D |
Järjestin kaverini/ystäväni (apua, en halua kategorisoida ihmisiä :D) kanssa kakkubileet yhteisille frendeillemme, joten pidimme pienet kekkerit. Homman ideana oli, että pyydetään ihmiset juhlapuvuissa juhliin ja jokainen tulija saa tuoda oman sovelluksensa kakusta. Pienen järkkäilyn, muutaman kehityskeskutelun ja kriiseilyn sekä viime tinkaan jättämisen jälkeen olimme hyvissä ajoin kolme varttia ennen kekkereitä valmiina. Koska ykköset mielletään että ne ovat pahimmat pönötysvaatteet, jotka ihminen voi päälleensä kiskoa, halusimme että tällä kertaa niistä voisi olla piirun verran rennommin. Juhlakledjut kuulemma kiristää, ahdistaa, kravatti kuristaa kaulaa ja neideillä on kriisiä milloin hiusten, milloin kenkien tai puvun kanssa, joten joko kiusallaan tai huvin vuoksi pyysimme porukan juhlakuteissa paikalle. On vain onneton yhteensattuma, että järjestävällä taholla oli syntymäpäivät vain jonkin verran ennen juhlia. Nämä eivät olleet missään nimessä syntymäpäivät, vaan kakkubileet.
Kiitos muuten kaikista onnitteluista joita sain. Oikeastaan en ehkä hirveästi välittänyt täyttää vuosia, mutta oli todella miellyttävää että ihmiset muistavat. Ehkä tämä on vanhenemisen merkkejä, mutta on todella sydäntälämmittävää, kun ihminen muistaa toista jollain tavalla. Arvostankin kortteja ja muita pieniä eleitä enemmän kuin varmaan koskaan elämässäni. En rehellisesti sanottuna oikein arvostanut lapsena kortteja kovinkaan korkealle, mutta ehkä olen vain tajunnut sen, kuinka mukavaa on saada edes pieni ele toiselta ihmiseltä. Ele, että olen ajatellut juuri sinua ja uhrannut aikaani vaikka se olisikin vain tekstiviesti tai mikä vain. Olenkin säästänyt omilleni muutettua varmaan kaikki kortit. Siellä ne ovat muutossa riesana jossain varmassa tallessa. Laatikoita läpi käydessäni törmään taas joskus saamaani korttiin ja hyvä fiilis kortista tulee taas.
 |
| Sihin kaakku. Syökää Sihin kakkuja, on hyviä |
Uuden vuoden lupauksena olen yrittänyt skarpata koulun suhteen, välillä onnistuen paremmin, välillä vähän heikommin. Tarkoituksena kuitenkin saada hyvä koulukevät. Mutta se siitä, en jaksa puhua koulusta, koska se pitkästyttää aiheena niin monia, Tai koulu, se ei ole koulu, vaan oppilaitos, jossa annetaan uusimpaan tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta... Tätä eräs lehtori tässä eräällä luennolla alleviivasi, se on pidettävä kristallin kirkkaana mielessä ettei se painu unholaan.
Mutta pakko sanoa opiskelusta se, että olen Luovan kaupunkikehittämisen kurssilla, jossa päästään/joudutaan tekemään luovia ratkaisuja Tampereen eri alueille, ja oma ryhmäni on Tampereen Tulitikkutehtaan alueen kehittämistä. Kaupunkikehittäminen on oikeasti aika mielenkiintoista ja monissa Eurooppalaisissa kaupungeissa vierailleena suomalainen kaupunkimaisema on välillä aika tylsää katsottavaa. Teimme KeNuissa raitiovaunuhankkeen ulkoasusta kannanoton paikallislehti Tamperelaiseen tässsä tammikuussa, että ainakin jotain kaupungin ilmeen parantamiseksi on tehty. Tai ehkä olen vain esteetikko ja pidän hauskoista ideoita kaupungilla, joten olisi hauska saada kaupukikuvaan piristystä, varsinkin kun suurimman osan ajan vuodesta sataa räntää vaakasuorassa ja kaikkia ärsyttää. Silloin vaikka limenvihreä bussipysäkki voi olla aika mielenkiintoinen yksityiskohta siinä marraskuun loskasäässä. Mutta kaikista vaihtoehdoista pääsin mukaan Tulitikkutehdas-porukkaan. Olen käynyt useasti tuolla hylätyllä Tulitikkutehtaalla, joka on aika karun mielenkiintoinen paikka (taisin edelliseen blogiin tehdä aiheesta aika pitkän postauksen.) Ja nyt pääsemme tekemään alueelle uusia suunnitelmia. Karua, mutta yksi Tampereen mysteerisimmistä paikoista aiotaan suunnitella uuteen käyttöön, ja tarunomainen tulitikkutehdas, sen taru on kenties saamassa uuden luvun, ellei sitä lanata maan alle. En tiedä.
Käytiin Mauskin kanssa vähän kuuntelemassa korkeakulttuuria. Klassista musiikkia, eli vähän rauhottumassa ja kuuntelemassa virtuoosimaista soittoa. Nielsenin ja Elgarin sekä jonkun puolalaisen mä-oon-ihan-nevahööd-susta-musiikkia. Klassinen musiikki on kyllä kaunista, kun sen oikein oivaltaa. Moderni musiikkin livenä on aika hauskan kuulosta.
 |
| Joskus sitä lumpsahtaa järveen |
 |
| Terävänä luennolla |
Hommasin kitaran, koska muutaman kuukauden olin jo ajatellut mielessäni, että olisi hauska oppia soittamaan akustista kitaraa. Haaveista täytyy tehdä totta, joten kitaran ostoon. Nyt osaan jo jonkin verran sointuja ja näppäilemällä tapaillen joitain tuttuja lauluja. Tästä on vielä pitkä ja kivinen tie virtuoosiksi, mutta pidän kitarani saundista ja sitä on mukava rämpytellä. Jospa jonain päivänä sitä osaa soittaa jo niin että sitä kehtaa soittaa ihmisten kuullen :D Tai siitä mistä haaveilen, eli leirinuotiolla. Tai meren rannalla, Tunnelmoiden ja ulvoen täysikuuta... Eiku tota hä...
 |
| With gentlemens |
Pitkästä aikaa hauskoja tyyppejä. Oli kyllä aivan mahtavaa olla vanhojen tuttujen kanssa ja heittää läppändeerusta. Hauskaa meillä tosiaan oli, ja kupu täynnä viimeistään American Dinerin burger-annoksen jälkeen. En vielä kokenut olevani kisakunnossa, jotta olisin yrittänyt kilon burgeria ja laattaa seinään. Paikassa voi koettaa syödä määräaikaan mennessä kilosen hampurilaisen (vai oliko pelkästään kilo biffiä, en muista) ja aikamääreeseen ehtiessä saa laatan seinään, mutta toisaalta annoksella on hintaa melkein neljä kymppiä, joten tulevaisuuteen kenties. Paikka on aika hauska jenkkityylinen rafla, sieltä saa hyvää sapuskaa.
 |
| Kakkukattaus |
Kakkuja oli suolaista ja makeaa, ihan navan ratkeamiseen asti. En ole uskaltanut tuon jälkeen vieläkään käydä puntarilla, jos vaikka kuulen koko kämpän tärähtävän, viisarin värähtävän, huomenna puntarille jos mä ilkeän, vielä tää on hetkellistä, pääsen kyllä mässäristä, itselleni sitä selitän... Eli yksi kaikkein yleisimmistä uuden vuoden lupauksista eli rantakuntoon :D
Pienestä juoksutauosta venähti aika helposti vähän liian pitkä, ja koska liikkumattomuus on ainakin minulle aika pahasta, oli pakko pitkän tauon jälkeen käydä pistämässä tossua toisen eteen tänään. Turhauttaa olla laskukunnossa, joten nyt on korjausliikkeen aika ja saada tatsi taas liikkumiseen. Olen haaveillut jo vuosia maratonista, josko tänä vuonna jo? Joulukuun alussa iski taas kerran rasitusvamma. Olen vähän sitä tyyppiä liikkujista, jolla ei pysy maltti liikkumisen suhteen. Haluaa rääkätä itseään vähän liikaa, kun jostain tulee taas muistutus että otappa poitsu iisimmin, hätäilemällä tulee vain kuspäisiä mukuloita kuten joku Tuntemattomasta sanoi. Mutta jos sitä kerrankin malttaa tehdä liian hitailta tuntuvia lenkkejä ja ottaa iisimmin niin saa taas parempaa poweria elämään. Vaikka liikkuminen ja varsinkin niistä leijuminen on osalle some-ihmisistä kuin punainen vaate, ainakin omalla kohdalla se lisää niin paljon elämisen laatua että liikkumattomuus tuntuu joka paikassa. Pahalta. Vetelältä ja väsyneeltä. Vaikka sinne lenkille on välillä ihan sairaan ärsyttävä lähteä, hyvä fiilis kyllä odottaa liikkujaansa. Jos tuntuu, että pullan syöminen on kivempaa kuin hiihtäminen vastatuuleen -60 asteen pakkasessa, syö sitten pullaa. Ei ole pakko liikkua, jos ei tahdo, Mutta minä tahdon. Ainakin välillä.
Draamaa luentokalvoilla. Yliopistossa on välillä jännää, kun katsoo asioita vähän eri näkökulmasta.
Mahtava joulukortti, jonka löysin... Tammikuun lopussa huoneestani. Sinne se oli livahtanut huoneen nurkkaan piiloon laatikon taakse. "Ilahdutin" joitain kavereitani tahallisesti erilaislla kättelytyylillä, yleensä kuolleella lahnalla. Tästä pieni kuitti odotti tervehtijäänsä.
Kahvilla ja vohvelilla kera kavereiden. Ihmisten kohtaamiset ovat elämän kahvi.
P.s. Kahviloiden ystävät, Vohvelikahvila Tampereen Ojakadulla, 10/10.
Synttäripäivänä otettu vanhenemiskarpaasikuva. Kun ikä&karisma senkun vain kasvaa. Vapise, George Clooney :D
Tähän duckfaceen on hyvä päättää tämän kertainen turinatuokio, Edellistekstin raskauden vuoksi ei oikein ollut inspiraatiota kirjoittaa mitään erityisen taiteellisesti ansioitunutta tekstiä, tai jotain pilke silmäkulmassa kirjoitettua höpöhöpö-juttua. Tosin nyt kun lomautukset tehtaalla on katkaistu vähäksi aikaa, ajatettelin taas aktivoitua kirjoittajana. Olen alkanut haaveilemaan jo pidemmän aikaa että jospa jonain päivänä alkaisin kirjoittamaan omaa kirjaa, jonka sitten lähettäisin kustantamoihin. Ainakin sen verran olen saanut palautteena, että kannattaisi aikakin yrittää. Olen mielessäni hauduttanut jo erästä ideaa, mutta antaa mietintämyssyn hautoa. Jos sieltä jotain luovaa ja hauskaa kehittyisi. Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan, Kirjoittamisesta on tullut aika hauska tapa ilmaista itseään, vaikka tämän kertainen ei ehkä tasoltaan ole parasta mahdollista, mutta väliäkös hällä. Nyt oli vain paikallaan tälläinen omasta elämästä jotain pikkujuttuja kertova hässäkkä. Seuraavalla kerralla ehkä jotain muuta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
-Juska-
Ps. Olkaa ihmisiksi
