Reissumuisteloita. Portugaliin --->

Ajattelin kirjoitella näin jälkikäteen mieleenjääneitä hetkiä Interrail-reissustani halki läntisen Euroopan. Takana on yksi interrail-reissu jo takana, joten matkustustapa on jo tuttu ennestään ja tiesi suurinpiirtein mitä on edessä. Oikeastaan en tiedä, onko se hyvä vai huono juttu, koska on enemmän rohkeutta ja tietää miten asiat toimivat, mutta sellainen mahan pohjassa kutkuttava jännitys ja uuden äärellä olemisen fiilis puuttuvat. Junalippu kourassa ja lennot buukattu Helsinki-Vantaalta Faroon, Etelä-Portugaliin, usean tunnin välilasku vain Arlandassa. Olin pakkaillut lainarinkkaani pitkin viikkoa valmiiksi (Kiitos lainasta, palautan pian) kaikkea tarpeellista, ja näin jälkikäteen aivan liikaa vaatteita. Shortseja, teepaitoja jne. Rinkkaan kannatti ottaa kaikki se, mitä matkan aikana voisi olla tarpeellista ja kaikki pakollinen, joita tarvitaan elämään. Mutta kaikki, mitä voisi ostaa matkan varrelta, kannattaa jättää kotia, koska kaikki mitä otat mukaan, on kannettava rinkassa. Ja jokainen ylimääräinen asia lisää rinkan painoa ja se tietää hikoilua, ainakin Etelän maissa. Joten partavaahdot, shampoot ja monet kulutushyödykkeet kannattaa ostaa halvalla vasta halpamaista, mikäli ensimmäinen maa on halpamaa. Eli pakkaa shampoot jos lähdet ensimmäiseksi Sveitsiin, niin ei tarvitse olla rasvatukkaisena reissaajana kun ei raaski ostaa Sveitsin kalliilla frangeilla ylihintaista shampoota. Reissun ennakkosuunnitelmina oli aloittaa Portugalista, ensin pari ensimmäistä päivää Farossa, jonka jälkeen kohti Lissabonia ja edelleen Portoon, joista olimme varanneet ennakkoon hostellit. Siihen suunnitelmat melkein loppuivatkin, muutama must-kohde eri paikoissa läntisessä Euroopassa, Madrid ja Barcelona olivat mielissä Espanjan puolelta, mutta ei oikeastaan sen enempää. Liikoja suunnittelematta on paras, koska edelliseltä reissulta olin oppinut että koska muutokset ovat mahdollisia tai oikeastaan todennäköisiä, niin suotta sitä kuluttaa aikaa tarkkaan suunnittelemiseen, oikeastaan suunnittelu on enemmän reaktiivista, eli suunta ja seuraavat kohteet tulee kyllä siellä matkan aikana.

Arlandassa välilaskulla ja Portugali kone odottelemassa

Lähestymässä Espanjaa kaiketi... Pilviverhot odotettu ja taivaansininen meri(?) alla ja pieniä pilviä

Pakkaushässäkkää Faron kentällä

Kutakuinkin kaikki rinkkaan tarvittava meni kokoon aika helposti, uutena hankintana hommasimme potkulaudat Clas Ohlssonilta, sellaiset metalliset pienipyöräiset potkulaudat joita näkee joskus lapsilla. Idean sain eräästä interrail-youtubevideosta, jossa jotkut nuoret travellerit reilasivat potkulaudoilla, joten suhteellisen hyvät, aikusta kestävät ja näppärän oloset potkulaudat vaan rinkkaan kiinni. Lauta ei edes paina ehkä reilua kiloa enempää, joten rinkan kanssa ei pitäisi missään tapauksessa tulla ongelmia painorajojen kanssa lentoasemalla. Ellen pakannut kahvakuulaa mukaan, mutta en omista sellaista, niin kahvakuulan unohtaminen rinkkaan on aika epätodennäköistä. Minulla alkoi lähtöviikon alussa 6 viikon palkallinen kesäloma, joten aika luonnollinen sauma lähteä johonkin reissuun, kavereiden ollessa töissä, koulussa, armeijassa & muissa velvollisuuksissa, joten mitäpä minä Suomessa pyörittelisin peukkuja itsekseni. Pientä stressiahdiftufta aiheutti oikeastaan se, että maaginen merenrantakesäkämppämme piti tyhjentää omista roinista, kuljettaa ne reissun ajaksi säilöön himaan ja miettiä kaikkien tavaroiden sijoittaminen, mitä tarvin reissuun, mitä tavaroita ennen lähtöä vielä mutta en ajatellut ottaa mukaan ja mitkä suoraan säilöön. Joten pientä logistista projektia. Kämpän tyhjennyshässäkässä onnistuin vielä saamaan muistamisen Helsingin pysäköinninvalvontaorganisaatiolta, josta tietysti sain itkupotkuraivarit ja itsekseen mesoamista... Jätin parkkisakon vain autoon, koska eräpäivä olisi vasta hamasissa tulevaisuudessa reissun jälkeen. Josta tietysti valitin vielä, jos sitä vaikka saisi rahansa takaisin, tai vähintään jotain hommia stadilaisille konttorirotille. Mutta se siitä.

Farolainen rafla ja romuaterialle 

Viimeiseksi yöksi vielä kavereille yökylään, jossa yöunet jäivät todella lyhyeen, lentoasemalle kun on kuitenkin puolen tunnin ajomatka ja asemalla on hyvä olla ajoissa. Hölmöläisenä en ostanut tarpeeksi evästä lentoa varten lentoaseman Salepasta, mutta vähän aamupalan jatketta sieltä lisää kuitenkin. Turvatarkastus ja tavaroiden jättö sujui ilman nyrkkitappelua ja ilman voimasanoja. Potkulaudat menivät kuulemma omalla vastuulla rinkan mukana, mutta sepäs sopii, koska todennäköisesti laudalle aiheutuneet vahingot ovat pienempiä kuin laudan muiden matkatavaroille aiheuttaneet vahingot. Tai ajatuksena ei ollut turmella muiden matkatavaroita, mutta en oikein jaksanut uskoa että lauta nyt kovin pahasti voisi turmeltua matkalla. Tai kyllä se vähän oli ottanut osumaa, sen verran kovakouraista matkatavaroiden käsittely ilmeisesti on. Joku oli pikkunälkäänsä puraissut ilmeisesti potkulautani vaahtomuovisesta käsikahvastani biitin. Mutta toisaalta, se ei rullailuun vaikuttanut mitään, rollerini vaan on nyt se on tunnistemerkattu. Reissukaverini potkuri ei ollut saanut näkyvää vauriota, mutta ilmeisesti johonkin sekin oli kolahtanut, sen verran jäykempi oli ohjaus verrattuna meikäläisen potkuriin. Lennon odottelu sujui aika väsyneen apaattisissa tunnelmissa, joten siitä aamupöhnästä ei oikein ole jäänyt mieleen mitään ihmeellistä. Lento Arlandaan kestäisi vain vajaan tunnin, joten pienet torkut kerkeisi korkeintaan ottaa. Joten pilvien ihailua ja työpaikan bongausta lähdössä, ja käsinojien puristamista rystyset valkoisina lentoon lähdössä... ( :D) 

Arlandaan lensimme yli ruotsalaisen saariston, meri jäi taakse ja Tukholma näkyi kauempana lentokoneen ikkunasta ja laskeutuminen sinne mäntyjen keskelle Arlandaan, jossa vain terminaaliin ja tutkailemaan ensimmäiseksi tax-freen ja pikaisesti paikat, mutta terminaali olikin todella pieni, joten sitten vain sängylle lankuttamaan ja kärsimään päänsärystä, joka johtui liian lyhyistä ja huonolaatuisista yöunista. Lentoaseman hinnat olivat ryöstöä, joten ruokaa ei oikein raaskinut ostaa, lukuunottamatta muutamaaa hedelmää, joita tuli sitten pikkunälkään vedettyä. Aika kului rasittavan hitaasti Arlandassa, olisikohan 4,5 vai 5 tuntia aikaa, jotta lento kohti Faroa lähtisi. Ulkona lämpömittari näytti jotain aivan kauheita lukemia, kylmempää kuin nyt Suomessa syyskuun puolessa välissä. Forecan mukaan perillä olisi 28-29 astetta, joten lämpötila olisi lähes tuplasti verrattuna Arlandaan. Ennen lentoa vielä Arlandan ryöstöhinnoilla muutama hedelmä evääksi mukaan, jotta jaksaa iltaan asti, lento on kuitenkin vasta alkuillasta perillä, joten aika pienellä ravinnolla pitäisi jaksaa. Käsimatkatavaroissa minulla oli kuitenkin pa$kanmakuisia proteiinipatukoita (en ole koskaan maistanut p.$...aa mutta voin kuvitella sen maistuvan tuolle) joten hätäravintoa on kuitenkin, joka toimisi jonkinlaisena ateriankorvikkeena. Lentoon lähdettiin ja pitkä ja puuduttavahan se oli, pilvistä Eurooppaa oli aika tylsää katsella, oikeastaan Espanja-Portugalin huudeilla alkoi vasta nähdä alas maahan ja silloinkin aurinko häikäsi heijastuen siivestä ärsyttävästi, ettei maisemia oikein tullut tihrustettua.

Faron esikaupunkia. Täällä on joka paikassa koiria.

Mun kulkupeli

Vihdoin kone alkoi menettää korkeuttaan, Atlantti siinsi jo edessä ja taloja sekä rantaa alkoi näkyä yhä enemmän. Laskeuduimme jonkun suon ylitse lähelle merta olevalle lentoasemalle. Laskeutuminen sujui muistaakseni ihan hyvin, ei mitään hirveää hämminkiä, paitsi aina kun pyörät osuvat maahan niin aina sitä vähän säpsähtää. Siirryimme hirveän isoon lentokenttäbussiin, jossa jengi näytti jo aika portugalilaisilta ja lyhyen matkan jälkeen olimmekin jo terminaalilla. Lyhyen odottelun jälkeen saatiin pakaasit ja pienellä jännityksellä odottaen että onko kaikki mukana rinkassa. Sieltä rinkat tulivatkin, omasta makuupussi ja retkipatja irtoamaisillaan ja pikatarkastuksen jälkeen huomasin potkulautani ottaneen vähän damagea, sarven vaahtomuovisesta kädensijasta joku oli puraissut palasen. Pakattiin rinkat ja hävitinkin jo reissukaverini melkein heti aluksi. Rullailin potkulaudalla sisällä terminaalissa ja pois, sinne missä ihmiset odottivat matkalaisia. Koetin pälyillä ihmismassasta Pöödiä (reissukaveriani) mutta en nähnyt häntä missään. Kärsimättömän odotuksen jälkeen joidenkin minuuttien jälkeen Pöödi saapuikin sitten perässä. En ollutkaan huomannut häntä, vaikka oli ollut ihan vieressä. Pikakelaus että mitä tehdään, etsitäänkö safkapaikka ja lähetään kohti keskustaa laudoilla. Muistin suurin piirtein miten kartasta pitäisi mennä keskustaan ja ei muuta kuin pääovesta ulos ja potkulaudoilla kuumaan Portugaliin liikenteen sekaan. Meininki oli kuin peuralla ajovaloissa, ulospääsy ei löytynyt heti mutta pienen hakemisen jälkeen löydettiin tie pois terminaaleilta ja kohti karunoloista kaupunkia päin katua pitkin, portugalilaisten huutaessa meille hävyttömyyksiä ohi ajavista mopoista ja autoista, hirveässä soijassa heti alkuun ja lyhyen etsimisen jälkeen kolmanteen vastaantulleeseen raflaan, pari ensimmäistä oli joko epäilyttävän karuja tai sitten kalapaikka, joka haisi pahalle. Ja sitten vain tilaamaan kielimuurin takaa jotain syötävää pitkän lennon jälkeen. Kuvan perusteella vain annos ja sönkäten wannabe-portugalilla annoksen nimen. Sellanen hellyttävä täti-ihminen teki meille ruuat, mutta salaattia ei annokseen kuitenkaan löytynyt, vaikka kuvassa sellainen oli. En jaksanut siitä huomauttaa. Mutta nyt ollaan pojjaat ulkomailla, kaukana kotoa... 4200km Google Mapsin mukaan ja kaikki on hassua. Mitä on edessä, siitä ei ole vielä mitään käryä.

Valtatien varrelta

Faro ja alkuilta

Nyt jo jälkeenpäin Suomen syksyssä Portugalia kaihotenkin,

-Juska-

Lehti puusta variseepi

Vähän tekohengitystä blogille... Puhallus, puhallus, painelua, ett, två, tre, fyra, fem.... Sen verran kuolleen oloinen on viime aikoina blogini ollut että voisi luulla että kirjoittaminen on stop tykkänään, mutta ei sentään. Minulla on luonnoksena jo reissukertomusta mutta kun ei puolivalmista kehtaa julkaista, se on vähän lukijoiden aliarviointia. Olin reissussa ristiretkeilemässä pitkin ja poikin Eurooppaa, joten raiteiden päältä ei oikein reissukuulumisia pystynyt tänne kirjoittelemaan, mutta kirjoittelin kuitenkin muistikirjaan kaikenlaista pientä hassua, mitä reissussa hoksasin. Niitä sitten tuonnempana. Paluu takaisin arkeen ja opiskeluihin, hiema kivikkoinen alku on kieltämättä, yhtäkkiä pitäisi olla paikallaan ja maisemat eivät vaihdukkaan ihan yhtä nopeasti, ihmiset, maat, kaupungit eivät seuraakkaan toisiaan, vaan Tampere, Mansesteri, Manse, Nääsville... Tampere on aika Eurooppalainen paikka kun samalla pitäjällä on niin monta eri nimeä. Oikeasti on ihan mukava olla tällaisessa käpykylässä vähän aikaan, tai pikkukaupungissa - ainakin Eurooppalaisessa mittakaavassa. Vähän turhan tuttu kaupunki tosin, kahtena edellisenä vuotena on ehtinyt koluta aika hyvin kaupungin, uusia katuja ei oikeastaan kovin usein tule vastaan, ellei tahdo mennä jonnekkin Kalkkuun tai Pitkäniemeen, mutta sinne ei ole toistaiseksi ollut hinkua mennä. Edellämainitut on siis joitain Tampereen kaupunginosia, joissa en vietä juurikaan aikaani.

Mahtavaa tulla takaisin reissusta Suomeen, 3,5 viikkoon en ollut nähnyt kotimaata. Hankoa näkyvissä lentokoneesta.

Jääkaapin oveen feministipuolueen propagandaa Ruotsista

Parhaita kahveja kaupasta kaappiin. Nyt voi tehdä normaalia kahvia, lattea, espressoa, capuccinoa ja cafe au laittia.

Syyslukukausi alkaa haalarimerkillä. Luokkaa awesome.

Tänne syksyyn, jossa lehdet puista varisee... Tampere tuntuu ja tuntuu edelleen pikkukaupungille kaukana pohjoisessa...

Syksyn hankintana Ikeasta patjaa ja tyynyä koska vanha sänky lentää vesilintuun

Must-to-read-listalle jahka ehtii lukea. Jossain kaapissa on Mielensäpahoittaja kirjailijan signeerauksella ja omistuskirjoituksella. Jotenkin Tuomas Kyrö on Suomen sympaattisimpia kirjoittajia ja luen varmaan kaikki jutut jotka bongaan lehdistä aiheesta. Mielensäpahoittaja on vain nyt aika pinnalla josta miä niin mieleni pahoitin. Ja kirjan hinnasta myös.

Kengät, jotka ovat uskollisesti palvelleet enemmän tai vähemmän vuodesta 2008 sai nyt anarkisti-kuosin

Tinneritussituninkia.. Rumaa tai ei, mutta aika räväkät mun mielestä

Tätä olen odottanut jo aika pitkään, lenkkipolkuja. Ja järvirantamaisemia, tai vaihtaisin mereksi mutta ei täällä Käpylässä ole sellaista.

Kevyttä laskeutumista arkeen, jääpaloja&sitruunaslaisseja alennuscokiksen kanssa. Tätä yhdistelmää tuli tissuteltua reissussa aika usein. Toimii!

Tämän kanssa on ollut vaikeuksia, nimittäin tarttua tenttikirjoihin ja opiskeluihin, mutta intoa on vielä. Ja enkuksi 3 kirjaa heti alkajaisiksi, vähempikin hirvittää. Mutta toivottavasti opinnot saisivat nyt hyvän startin ettei tarvi stressata keväällä.

Ja ulkona olisi vielä tuollaista

yliopistohippeilyä salaattiraflassa... En muista mitä keittoa eikä sitä nyt kuvasta oikein voi päätelläkkään. Terveellistä ainakin.

Syksy ja uudet kujeet. Pakko oli kuunnella jo mielessä oleva lastenlaulu " Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee" vain siksi että on syksy. Syksy ja uudet kujeet. Täällä pohjolan perukoilla kaukana suuresta maailmasta on ihan hauska opiskella, on niin väljää ja Tampere on niin pieni että ihan naurattaa. Ja välillä mua naurattaa olla suomalainen. Me ollaan aina niin tosissaan kaikessa. Mutta ilon kautta. Reissustakin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, ehkä voisin vääntää jollain aikataululla kohokohtia siitä. En siis kaikkia reissukuvia ja turistikuvia mutta sellasia spesiaaleja juttuja voisi näppäillä. Eipä mulla muuta tällä erää, jatkuu seuraavassa numerossa.

-Juska-