Oikeustaistelua ja pöllöpostia

Meinasin saada aamulla sydäninfarktin kun löysin huoneestani Turun Hovioikuedesta tulleen kirjeen. Tai sydän löi tyhjää oikeastaan sen takia, että olen kyllä hyvin tietoinen tuosta haastekirjeestä ja se on tullut jo reilu kuukausi sitten. Mutta en ole kirjoittanut oikeudenkäynnin ajankohtaan mihinkään, en myöskään ole laittanut kännykkäänkään mitään muistutusta. Ja mikäli olen poissa hovioikeuden istunnosta, saan 600€ uhkasakkoa. Syytä olisi muistaa olla paikalla. Ripeästi tarkastin päivämäärän ja kellonajan.. Mikä päivä tänään on? Oivoi, phuh, fiuuuh... Se on huomenna aamulla! Mielessä pyörii skenaariot, mitä jos olisin ignoorannut tuon oikeudenkäynnin kokonaan? En halua edes ajatella. 600 eurolla tekee mielellään jotain muuta kuin virkistyttää muistiaan.

Nauratti nähdä yliopiston lähellä sähkökaapissa liimattuna tämmöinen. Muistanette varmaan kuinka tässä kävi

Niin. Hovioikeuteen siis. Ei, en ole tehnyt mitään rikosta. Paitsi tunnen itseni pahimman luokan rikolliseksi, koska minun täytyy olla uhkasakkojen uhalla olla oikeudessa läsnä. Tämä on jo kolmas kerta, kun olen oikeudessa. Todistajana. Kaksi kertaa kävin käräjillä samasta asiasta jo, kesällä ja syksyllä, ja nyt asiasta on näköjään valitettu hovioikeuteen.

iOmena

Olin vuosi sitten tulossa töistä ja kävelin iltapimeällä Hervannassa jalkakäytävällä, kun kuulin jostain sydäntäsärkeviä pakokauhuntäyteisiä avunhuutoja. Mitäköhän tuolla tapahtuu? Lähdin juoksemaan kohti ääntä, sopivassa adrenaliinissa. Sydän löi tuhatta ja sataa jännityksestä. Näin isokokoisen korston naisen kimpussa, joka repi ja riuhtoi, väänsi naisen kättä, huutaen ja kiroillen, naisen vaikeroidessa apua sydäntä raastavasti. Muutaman sekunnin mietin juoksenko väliin ja tempaisenko turpaan tuota miestä. Onkohan tuo joku raiskaaja? Mietin, mutta ei ilmeisesti. Tämä näytelmä oli minusta noin viidenkymmenen metrin päässä, erään hervantalaisen betonielementtikerrostalon edessä. Olin itse kerrostalon kulmalla ja tämä tapahtui nelirappuisen kerrostalon kolmannen rapun kohdalla noin suurinpiirtein. Mekkala ja avunhuudot olivat saaneet muutaman ihmisen kerrostalon ikkunoihin, jotka kiroillen huusivat miestä päästämään irti, ilman minkäänlaista vaikutusta.

Ferrarilla voi mennä minne vaan. Huippunopeus näillä jää kyllä Räikkösestä ja Alonsosta aika kauas

En viitsinyt mennä väliin, koska en ollut varma että oliko miehellä puukko vai ei, sillä joku esine miehellä näytti olevan kädessä ja välillä nuo tummat hahmot näyttivät siltä, kuin mies yrittäisi jollain esineellä iskeä naista, joka kuitenkin piti miestä käsivarresta kiinni ettei iskua tullut. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hätäkeskukseen. Yritin jotenkin pitää ajatuksen kirkkaana ja selittää selkeästi mikä on homman nimi, samalla yrittäen painaa tapahtumia mieleen kahden kamppailessa taustalla. Poliisipartio lähetettiin paikalle ja mies repi naista tämän kirkuessa hiuksista. Lopulta nainen pääsi irti ja lähti juoksemaan karkuun minua kohti, ja olisi jatkanut ohitseni ellen olisi pysäyttänyt häntä ja sanonut poliisien tulevan paikalle. Rauhoittelin naista joka sitten laittoi tupakaksi siinä seurassani. Mies jäi seisomaan rapun eteen pelkissä boksereissa, kaukaa katsottuna mies näytti ainakin 190cm pitkältä, joten väliin tullessa olisin saattanut jäädä helposti alakynteen lyhyempänä.

Nainen oli selvästi päihtynyt ja vanhempi kuin kuvittelin, sillä kaukaa katsottuna en tiennyt, oliko nainen nuori tyttö vai vanhempi nainen. Odottelin naisen kanssa kaikessa rauhassa haastellen tätä samalla odotellen virkavallan tuloa. Hetken päästä sinivalkoinen farmarimondeo ajoi kerrostalon eteen, jolloin kävelin naisen kanssa poliisiautolle, jossa poliisit jo tenttasivat miestä. Mies oli myös rankasti juovuksissa. Siinä katulamppujen loisteessa kerroin näkemästäni poliisille lyhyesti ja annoin tietoni, jonka jälkeen sain lähteä.

Työmiehet käyneet vähän väärässä paikassa, tämä ei ole työmaavessa... Ei vaan, hiekkapuhallus menossa julkisivurempassa

Seuraavana päivänä poliisista soitettiin ja minua puhelinkuulusteltiin. Syyttäjä päättäisi, riittääkö puhelintodistus vai ei. Ei näköjään riittänyt, sillä keskellä kauneinta kesää jouduin suunnistamaan kesätöistä Vantaalta käräjille Tampereelle, johon toinen syytetyistä ei edes vaivautunut paikalle. Yllätyksekseni rikoksessa oli kaksi syytettyä, eikä minulla ollut mitään aavistusta mistä syystä toinen oli syytettyjen penkillä. En päässytkään sitten todistamaan mitään ja todennäköisesti seuraava istunto olisi reilusti kesälomien jälkeen syksyllä, johon poissaoleva syytetty tuodaan poliisin toimesta. Kuulemma hieman laajempi ongelmavyyhti kuin tuo pelkkä näkemäni tappelu.

Saan tästä ihottumaa tuosta uhkasakon summasta

Seuraava istunto olikin syksyllä, jossa sitten oikeussalissa änkytin todistukseni, sen mitä muistin. Ja samanlaisena muistan tapahtuman edelleen, vaikka jutusta on nyt reilu vuosi. Sekään ei sitten riittänyt. Ja sitten selittämään tätä samaa huomenna hovioikeuteen. Syksyn kerralla oli hieman huvittavaa olla salissa, kun seuraamassa oli joku koululuokka opettajineen, jotka saivat katsoa takelteluani todistajanpenkiltä. Mutta kun en ole edelleenkään varma, oliko ukolla joku astalo tai puukko, sitä en osaa varmaksi sanoa, mutta toinen todistaja sanoi nähneensä sen, joten en usko että syytös törkeästä pahoinpitelystä muuttuu miksikään.

Meinasin ostaa kummipojalleni ristiäislahjaksi... :D

Ajattelin huvikseen hakea vaihtoon ulkomaille, vaikka en ole varma menisinkö, mutta sen voisi päättää myöhemmin. Oikeastaan minulle tuli aika selkeä visio, että haluan Erasmuksen kautta Italiaan. En osaa Espanjaa, joten Etelä-Amerikka ei olisi oikein vaihtoehto ja Aasia ei ehkä kolahtanut vielä tarpeeksi. Italia jäi mieleen positiivisesti reilausretkellä, ja kahdesta yksikön kohteesta Verona olisi se mihin ykkösenä haluaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Euroopan suurin yliopisto Roomassa, La Sapienza. Italian kieli on kauniin sointuvaa ja italialainen ystävällisyys ja tyylikkyys jäivät mieleen. Nyt olisi jälkihaku ensi syksyyn ja kevääseen. Pois Suomen pimeydestä ja kylmyydestä syksyksi, siinä vasta vaihtoehto! Olin menossa kv-koordinaattorin pakeille perjantaina, mutta mistähän sillekkin palkkaa maksetaan kun ei ollut sinä päivänä töissä? Osa kohteista on kuulemma vasta maisterivaiheen paikkoja, joten niihin ei olisi mitään jiitä lähteä. Viikonloppu meni täydessä tohinassa, joten vaihtoonhaku oli vain ajatuksen tasolla. Joten haun viimeinen päivä koitti maanantaina eli eilen. Muistin sitten koko vaihtohaun iltapäivällä, joten ajattelin mennä äkkiä laittamaan hakemuksen. Mutta voi kymmenen tuhatta turskattia, kuten kapteeni Haddock sanoisi. Koko hakusivusto oli alhaalla usean tunnin ajan, joten en ole varma mihin aikaan haun aikadeadline olisi.

Suunnistajille karttaa

Lähdin sitten ärrimurrimörkönä salille ja unohdin koko jutun, ja illalla salin jälkeen ärrimurri unohtui kun sain päivän piristykseksi yllätysvieraita ja loppujen lopuksi ilta venähti pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle, koska oli aika paljon asioita joista sitten tuli puhuttua. Elämä nyt on vaan niin monivivahteista, että välillä pitää vähän keskustella pitkään ja syvällisesti ja kartoittaa elämän suuntaviivoja. Sitten muistin illalla nukkumaanmennessä koko hakujutun, jolloin oli jo liian myöhäistä....Mielessä liuta eriasteisia rumia asioita ilmaisevia sanoja kun mielessäni manailin sitä, kuinka tänne taas jään kun muuttolinnut lähtevät etelään. Ei ole vielä minun vuoroni lähteä, kun niin vastustaa kaikki.

Laitoin sitten pöllöpostia Tylypahkaan, jos sitä vaikka aukeisi unohtumaton vuosi tuossa maailman kuuluisimmassa noitien ja velhojen taikakoulussa...;)

Näissä tunnelmissa,

_Juska_

Tehtaalla

 Ja niin matka joutui kotipitäjään ja tuttuihin harjumaisemiin tänne Salpausselän kupeeseen. Lähdin moikkaamaan pitkästä aikaa vanhoja kuomia ja rallitie vei frendeille saunomaan kirveiden ja havunoksien kanssa. Pitkästä aikaa taas puusaunaan! Nykyään sitä pääsee niin harvoin vanhaan kunnon puusaunaan että osaa jo vähän arvostaa sitä. Leppoinen ilta menikin sitten tähtitaivasta katsellessa ulkonä jäähdytellessä, saunoessa ihoa irti täysissä löylyissä ja läiskiessä korttia. Korttipelit ei oikein oo mun juttu ellei saa huijata. Ja ei ollut tällä kertaa ässävarastoa hihoissa, joten pelit ei sujuneet meikäläisen osalta kovin voitokkaasti. Illalla vanha inttikaveri ehdotti, että lähtisinkö hänen kanssaan ajamaan yöksi kuorma-autoa?

Muutaman sekunnin pikakelauksen jälkeen vastasin kyllä. Minulla ei huomenna olisi mitään tärkeää ja jaksan kyllä aina valvoa yhden yön. Joten extempore vaan bemarin kyytiin ja kohti kaupunkia, lintassa Esson baarin pihaan, pari ärjäisyä pakoputkesta ja hakemaan yö-ediä mukaan. Tässä on oikeasti tunnelmaa! Tämä on tyly kaupunki.

Ei juurikaan liikenettä ja aika haipakkaa sitten bimmeri kiisi pitkin muuttotappiopaikkakunnan maanteitä. Saavuttiin hallille ja sitten vain toimistolle kaivamaan minullekkin huomioliivit ja kypärä sekä suojalasit. Tekee kyllä hyvää akateemiselle Juskalle päästä vähän takaisin duunarimaailmaan, pois norsunluutornista. Tässä on sellasta kaurismäkeäläistä fiilistä. Toimiston seinällä tyttökalenteri, kellastuneita almanakkoja ja yössä kaksi jätkää valmistautuu työvuoroon.

Sitten virittelemään Kaaniaa tulille ja lavaa vinssillä kyytiin. Kunnon hyrysysy tämä kuorma-auto. Hyppäsin sitten puikkoihin, viimeksi olen ajanut vajaa 2 vuotta sitten näin isoa autoa, joten alkuun oli vähän tunnustelua ajaa isoa kuorkkia pitkään aikaan. Tai ajaminen sujui yhtä helposti kuin aina ennenkin, vaihteiden vaihto oli alkuun aika hätäistä ja hakemista, mutta vaihteet ovatkin aika erilaiset kuin henkilöautoissa.

Olen rekkamies. Hetken aikaa taas duunari. Ajoimme sitten kahden kohti paperitehdasta. Paperitehtaat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä Suomessa pikkuhiljaa. Alla kiitää autostrada ja kuorma-auto lipuu maantielaivana sulavasti kohti tehtaan piippuja. Nenään kantautuu sellun käry ja valoissa kylpevä tehdas tupruttaa savujaan taivaalle. Kaverin ohjeistuksen avulla navigoimme erään järkyttävän kokoisen säiliön alle ja hyppäämme molemmat ulos autosta ja ylös parvelle, Masa vääntelee jotain vipuja, jolloin putket alkavat syöttää pikkuhiljaa epämääräistä pöllyävää möhmöä. Ja tuhka alkaa pöllyämään alas putkea pitkin lavalle. Menemme sisään tehtaaseen. Eri jännää olla ensimmäistä kertaa sisällä paperitehtaassa. Puikkelehdimme putkien ja kakluunien ohi ja läpi valvomoon, jossa röhnöttää vanhoja patuja monitorien ääressä, muistuttaen sellasia sohvaperunatyypin perikuvia.

Palailimme takaisin läpi labyrintin takaisin ohi säiliöiden ja kurkistimme lasi-ikkunan läpi johonkin uuniin... Melkoinen liekkimeri ja hohkaava hornankattila. En tarkalleen tiedä mihin noita uuneja käytetään, varmaan sillä sitä sellua sitten keitetään. Sitten vain autoon istuskelemaan ja siirtämään sitä mukaa autoa eteenpäin kuin tuhkaa alkoi olla laitoja myöten. Ja lopulta lava oli täynnä tuhkaa, jolloin äkkiä pinkaisu parvelle laittamaan syöttö kiinni. Ja sitten meikäläinen puikkoihin ja ajamaan kosla punnitukseen. Painoa oli tonneja. Sitä tuhka määrää. Ja sitten vain usvaa putkeen ja höyryllä kohti kaatopaikkaa, johon sitten kippasimme koko kuorman yön pimeydessä. Stadionvalot päällä ja kuorma-auto jyrräten kippiä ylös, ja tuhkat menemään.

Mikäpä sen leppoisampaa hommaa kuin ajella kuorma-autolla ja heittää jerryä. Kuorma toisensa perään täyttyi ja yö alkoi pikkuhiljaa valaistumaan kohti valoisaa aamua. Aamu valkeni kuulaana, ja viimeisen kuorman aikaan siinä aamukuuden maissa alkoi tämä rekkamies vähän väsähtää, jolloin kaveri meni puikkoihin ja minä kuorma-auton punkalle koisaamaan. Tunnin jälkeen olinkin yhtäkkiä takaisin hallin pihassa ja oli aika heräillä. Usean kuorman ja mukavan yöpuuhailun sekä pikku nokosten jälkeen oli mukava hallilla laittaa varusteet takaisin paikoilleen ja lähteä kohti takaisin Masalle.

Kaikinpuolin hauska keikka, todella extempore sellainen mutta ei kyllä kaduttanut ajella takaisin kuumaa moottoritietä kauniin aamun sarastaessa. Vaikka intissä ajoin rekkakortin ja sain ammattipätevyydet sekä myrkkyluvat sun muut, niin ei ole reservin auringossa isoja autoja ammatikseen ajellut. Mutta mikäpä sen hauskempaa tehdä keikka ja fiilistellä intistä saaduilla opeilla. Kai sitä melkein pitäisi hakea töitä kuljetusalalta ennen kuin taidot pääsee pahasti ruostumaan. Mallikkaastihan tuo sujui kun alkukankeuden sai karisteltua.

Rekkapenana

Yleensä extempore-ideat on aina niitä kaikkein parhaimpia ideoita. Juuri niitä asioita, jotka jäävät kaikkein mukavimpina asioina mieleen. Ihmiset, olkaa spontaaneja ja impulsiivisia (kohtuus kuitenkin), koska silloin tulee kokeiltua asioita, joita ei välttämättä kokisi jos arki olisi aina samanlaista.

Nukuin sellaset neljän tunnin yöunet, tosin kolmessa osassa, yhden kuorma-autossa, yhden sohvalla ja pari tuntia päikkäreitä. Mutta sitten alkoi menojalkaa vipattamaan ja tie vei taas rallipolkuja pitkin viettämään iltaa. Oli mukavaa.

Kahvia juodaan isosti

Mieltä ylentävää löytää kengästään kuivunut porkkana. Syytän sua, tiedät-kyllä-kuka.

Ja tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen tie vei takaisin Tampereelle. Täällä päin horisontti on vinossa.

Ja pari ottamaani istagram-kuvaa keväisestä Tampereesta. Kevät on täällä ja kevään eteneminen saa mielen virkeäksi mutta toisaalta myös toisaalta vähän väsyttääkin, en tiedä johtuuko kellojen siirtelystä vaiko mistä. Mutta Tampere on kaunis paikka kun sen vaan huomaa.

No joskus maistuu sikari, mutta vain joskus.

Tälläistä tällä kertaa tehtaalta,
-Juska-

Tallin alla

Kylläpä minä taas niin mieleni pahoitin, kun en ole ehtinyt tänne kirjoitella viime aikoina. Viime tekstin jälkeen oli hetken aikaa inspiraatio todella kateissa ja elämäni oli täynnä koulua ja muuta häsläystä, mutta viimeinen viikko on ollut täynnä touhua ja tohinaa, joten niistä voisi kirjoitella mitä niistä on jäänyt sanottavaa. Olin Tampereella noin 2kk putkeen ilman että oikeastaan kävin missään kauempana, joten alkoi olla sellainen fiilis että tahdon pois täältä, en jaksa koko mestaa! Eli maisemanvaihdos hetkeksi aikaa tekisi gutaa. Ainejärjestömme järjesti excursion Helsinkiin ja Tallinnaan, joten siinä olikin hetkeksi hätäratkaisu että pääsisi hetkeksi kauas pois täältä Suomen Nashvillesta.

Alatalon Mikko käveli portaita alas kun suhautettiin dösällä ohi

 Kävimme tutustumassa Kuntaliittoon ja johonkin ammattiliittoon tuolla pääkaupungissa, oli ihan medium setti oin niinkuin ammattillisesti mutta kuulostaa suhteellisen kuivalle paikalle, mutta safkat oli vimosen päälle molemmissa paikoissa. Alkoi jo maha pömpöttää pikkuhiljaa kun Helsingissä kävimme kolmessa paikassa ja kaikissa oli ruokaa... Joten ei muuta kuin sumppia ja täytettyä sämpylää naamariin samalla kun kuuntelee puhuvia päitä. Ei tuosta sen enempää, koska aihe on maallikolle niin tylsä, ettei se ketään kiinnosta.

Kaljat kaatui jo heti terminaalissa kun sitä ööliä rahdataan lahden toiselta puolelta

Ihan prenium sapuskat

Laru. Mun tuleva asuinalue joku päivä? My ship is goin' to sea

Ihmisistä tulee susia kun ne pääsee tax-freehen. 

 Laivat on aika metkoja paikkoja, vaikka en juuri välitä niistä ihan hirveästi. Mutta jos jaksaa tarkkailla asioita, niin voi naureskella niiden hullunkurisuudelle. Ihmiset menevät KAIKKI ensimmäiseksi tax-free-ostoksille, samaan aikaan, heti kun ne aukeavat. Se tavara ei taatusti lopu heti, mutta sitä ihmismassa vyöryy heti kun tax-free aukeaa. Meininki on pahempaa kuin Stockan hulluilla päivillä. Ei siinä, osa käyttyätyy ihan siivosti ja fiksusti, mutta kun tuulipukukansa pääsee hamstramaan viinaa, niin silloin saa olla juntti ja käyttää kyynärpäitä jotta pääsee muita ennen. Koskenkorvaa ja vodkaa, kaljapäkkejä ja väkeviä rohmutaan muiden edestä ja ryysätään ihmisten välistä, mistä ei mahdu. Ja kun jonot ovat todella pitkiä, ottaa osa oikeudekseen etuilla röyhkeästi ryysäämällä jengin. Meinasin ärähtää yhdelle hepulle, joka vain meni tyypillisesti ohi jonon, joka haarautui kahdelle kassalle, mutta toisaalta minulla ei ollut mihinkään kiire, joten ehkä tuon viisikymppisen yrmyläiskaljun päivä jatkui hyvin niiden viinasten kanssa.

Laivalla saa myös tulla hissiin kaikkien kantamusten kanssa, vaikka sinne ei todellakaan mahdu ketään. Se on toisaalta ihan hyvää liikuntaa venyttää vinospagaattiin, että Seppo 55v saa tulla rouvansa kanssa vielä hissiin yhdessä tusinan muun suomalaisen kanssa. En mie valita. Ja kun viinat on saatu ostettua niin äkkiä bingoon! Ja pelaamaan casinon pelejä. Olen ollut italialaisella "ruotsinlaivalla", Kroatiasta Italiaan, siellä oli kaikenlaisia matkustajia, mutta kukaan ei ollut kännissä eikä örissyt humalassa. Ja odotellessa maihinnousua kannella vieressämme oli nunna, jonka ympärillä oli ihmisiä rukoilemassa katolisia rukouksia. Meno luokkaa eri kuin Tallinnan risteilyllä.

Mutta sitten aamun sarastaessa pääsimme maihin Tallinnaan, aikaa oli tosin vain 4 tuntia, mutta kyllä siinäkin ajassa ehtii vaikka ja mitä, jos pysyy liikenteessä. Olen käynyt Tallinassa vain kerran, vaikka Tallinna on melkein naapurissa. Sitä paitsi koko excursiomatka maksoi vähemmän kuin täysihintainen junalippu Valtion kiskoja pitkin Tampereelta Helsinkiin yhteen suuntaan. En ollut viime kerralla edes käynyt vanhassa kaupungissa, joten suuntasin Anan kanssa sinne.

Taistelkaa näistä! 

Parasta laivoissa: Meri!

 Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan, 

sen sielusta lohdun ma saan. 

Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan 

ja taas olen onnekas vaan. 

Meri äitini on, meri siskosein, 

meri morsian mulle on - kaikki. 

Valkopurteni, mun olet armahain, 

laaja eessäni sulla on reitti. 

(Valtasaari)

Käytiin ihan siistin näköisessä kahvilassa vanhassa kaupungissa juomassa lattea ja maistelemassa leipomuksia. Tämä kahvila pesee aika monta muuta kahvilaa siisteydellään ja tyylikkyydellään. Ostin jonkun marjapiiraan, oli todella herkullisen näkyinen ja makukin oli ihan ok, tosin paakkelsin pohja oli kuiva kuin matikan opettajan vitsit.

 Kahvilan ikkuassa oli jonkinlainen pyörivä maailmanpyörä, joka oli tehty lusikoista. Eri jännä.

 Pieni kiepautus Vanhassa kaupungissa ja suhteellisen pikainen silmäys tänne. Oikeastaan pitäisi vaikka kesällä tulla käymään uudestaan ja haaveissani on käydä vaikkapa viikonlopun verran Tallinnassa ja Pärnun hiekkarannoilla, siinä olisi reissuideaa, eikä maksaisi loppupelissä paljoa mitään.

 Kaikkein pahin erhe on erehtyä tulemaan Virukeskuksen naisten kenkäosastolle. Luulin että täällä on sisällissota. Ei vaan, siellä naiset kilpaili parhaista korkokengistä.

 Haluanko ostaa täältä mitään jos? Pensselisetä päässyt mainosmieheksi.

 Täältä Virosta saa näitä maailman mauttomimpia teepaitoja. Älkää ostako näitä, saan migreenin kun näitä näkee. Sellanen parit hihitykset kyllä saa noista hassunhauskoista teksteistä, mutta tyylittömyys, juntteus ja mauttomuus yhdistyy näissä aika onnistuneesti. Tai kukin tyylillään, mutta tyylistä - zero points.

Ja sitten päivälautalla takaisin länsisatamaan, kera muutaman pikkuiostoksen, tukkukoon lempparihajuvesiputelin kanssa ja parin kahvipaketin. Matka takaisin meni kuubalaisen cigarillon kanssa fiilistellessä ja höpötellessä yhden mukavan Orimattilalaisen tädin kanssa.

Kiasman aula on kaunis. Saa tehdä ishiharan testin heti alkuun.

 Ja muutaman tunnin laivamatkan jälkeen on maakravulla taas kiinteää maata jalkojen alla ja takaisin Helsingin vilinään. En jaksa mennä takaisin Tampereelle, vaan nyt on mainio tilaisuus lähteä kotona käymään sitten parin kuukauden takaisen Prahan reissun jälkeen, jotenka ajattelin suunnistaa kohti kotia. Mutta en julkisilla.

 Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni liftata. En ole koskaan liftannut, joten vähän kieltämättä alkoi jännittää ja perhot liidellä vatsassa, mutta raapustin jonkinlaise kyltin määränpääksi ja käppäilin keskustan läpi Oopperatalon kohdille, siitä lähtevät autot kohti Lahtea Helsingistä. Kantamukset maahan ja peukku pystyyn. Tämä on vähän jännää. Ensimmäinen erä autoja valoista, kukaan ei himmaa. Toinen, kolmas... Bussi meinaa pysähtyä kohdalleni kun luulee minun tulevan kyytiin. Lasken käden, en tule kyytiin, en halua Porvooseen.

10 ensimmäistä minuuttia ja kukaan ei ole huolinut minua.Otan mustan nahkatakin pois etten näyttäisi niin epäilyttävälle ja pakkaan takin reppuuni. Peukku taas kohti autoja. Autot suhaavat ohi, kukaan ei pysähdy. En nyt heti voi luovuttaa... 20 minuuttia kulunut ja kukaan ei ole hidastanut edes. Alkaa olla jo aika kylmä ilman takkia, kevät ei ole sittenkään vieläkään täällä. Jatkan sinnikkäästi yritystä.

Lopulta Siperia alkaa opettamaan liftauksen saloja. Helsinki ja Oopperatalon pysäkki näyttävät minulle kylmän puolensa, kukaan ei ota minua kyytiin. Joten nappaan rotsin niskaan ja kamat kantoon, sillä hytisen vilusta. Kai se on pakko tyytyä kohtaloonsa ja lähteä kävelemään kohti juna-asemaa. Katkeraa. Niin katkeraa. Mutta vielä joku päivä liftaan, mutta en Helsingissä.

 Piti ostaa huvikseen haalarimerkki haalareihin. Ajattelin hommata jokaisesta käymästäni maasta haalarimerkin, mutta en jostain syystä raaskinut ostaa turkkilaiselta torilta Berliinistä viime kesänä 10 haalarimerkkiä, mutta ehkä seuraavalla reissulla sitten. Mutta kun se karpaasi ei antanut tinkimisen varaa niin paloi käpy.

 Miksi ihmiset sinne Tallinnaan menevät? Kuva varmaan kertoo.

Tallinna on kaunis kaupunki. Siellä pitää käydä kylässä uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Kiva paikka.

-Juska-