Näytetään tekstit, joissa on tunniste viro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viro. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tallin alla

Kylläpä minä taas niin mieleni pahoitin, kun en ole ehtinyt tänne kirjoitella viime aikoina. Viime tekstin jälkeen oli hetken aikaa inspiraatio todella kateissa ja elämäni oli täynnä koulua ja muuta häsläystä, mutta viimeinen viikko on ollut täynnä touhua ja tohinaa, joten niistä voisi kirjoitella mitä niistä on jäänyt sanottavaa. Olin Tampereella noin 2kk putkeen ilman että oikeastaan kävin missään kauempana, joten alkoi olla sellainen fiilis että tahdon pois täältä, en jaksa koko mestaa! Eli maisemanvaihdos hetkeksi aikaa tekisi gutaa. Ainejärjestömme järjesti excursion Helsinkiin ja Tallinnaan, joten siinä olikin hetkeksi hätäratkaisu että pääsisi hetkeksi kauas pois täältä Suomen Nashvillesta.
Alatalon Mikko käveli portaita alas kun suhautettiin dösällä ohi
 Kävimme tutustumassa Kuntaliittoon ja johonkin ammattiliittoon tuolla pääkaupungissa, oli ihan medium setti oin niinkuin ammattillisesti mutta kuulostaa suhteellisen kuivalle paikalle, mutta safkat oli vimosen päälle molemmissa paikoissa. Alkoi jo maha pömpöttää pikkuhiljaa kun Helsingissä kävimme kolmessa paikassa ja kaikissa oli ruokaa... Joten ei muuta kuin sumppia ja täytettyä sämpylää naamariin samalla kun kuuntelee puhuvia päitä. Ei tuosta sen enempää, koska aihe on maallikolle niin tylsä, ettei se ketään kiinnosta.
Kaljat kaatui jo heti terminaalissa kun sitä ööliä rahdataan lahden toiselta puolelta
Ihan prenium sapuskat


Laru. Mun tuleva asuinalue joku päivä? My ship is goin' to sea

Ihmisistä tulee susia kun ne pääsee tax-freehen. 
 Laivat on aika metkoja paikkoja, vaikka en juuri välitä niistä ihan hirveästi. Mutta jos jaksaa tarkkailla asioita, niin voi naureskella niiden hullunkurisuudelle. Ihmiset menevät KAIKKI ensimmäiseksi tax-free-ostoksille, samaan aikaan, heti kun ne aukeavat. Se tavara ei taatusti lopu heti, mutta sitä ihmismassa vyöryy heti kun tax-free aukeaa. Meininki on pahempaa kuin Stockan hulluilla päivillä. Ei siinä, osa käyttyätyy ihan siivosti ja fiksusti, mutta kun tuulipukukansa pääsee hamstramaan viinaa, niin silloin saa olla juntti ja käyttää kyynärpäitä jotta pääsee muita ennen. Koskenkorvaa ja vodkaa, kaljapäkkejä ja väkeviä rohmutaan muiden edestä ja ryysätään ihmisten välistä, mistä ei mahdu. Ja kun jonot ovat todella pitkiä, ottaa osa oikeudekseen etuilla röyhkeästi ryysäämällä jengin. Meinasin ärähtää yhdelle hepulle, joka vain meni tyypillisesti ohi jonon, joka haarautui kahdelle kassalle, mutta toisaalta minulla ei ollut mihinkään kiire, joten ehkä tuon viisikymppisen yrmyläiskaljun päivä jatkui hyvin niiden viinasten kanssa.

Laivalla saa myös tulla hissiin kaikkien kantamusten kanssa, vaikka sinne ei todellakaan mahdu ketään. Se on toisaalta ihan hyvää liikuntaa venyttää vinospagaattiin, että Seppo 55v saa tulla rouvansa kanssa vielä hissiin yhdessä tusinan muun suomalaisen kanssa. En mie valita. Ja kun viinat on saatu ostettua niin äkkiä bingoon! Ja pelaamaan casinon pelejä. Olen ollut italialaisella "ruotsinlaivalla", Kroatiasta Italiaan, siellä oli kaikenlaisia matkustajia, mutta kukaan ei ollut kännissä eikä örissyt humalassa. Ja odotellessa maihinnousua kannella vieressämme oli nunna, jonka ympärillä oli ihmisiä rukoilemassa katolisia rukouksia. Meno luokkaa eri kuin Tallinnan risteilyllä.

Mutta sitten aamun sarastaessa pääsimme maihin Tallinnaan, aikaa oli tosin vain 4 tuntia, mutta kyllä siinäkin ajassa ehtii vaikka ja mitä, jos pysyy liikenteessä. Olen käynyt Tallinassa vain kerran, vaikka Tallinna on melkein naapurissa. Sitä paitsi koko excursiomatka maksoi vähemmän kuin täysihintainen junalippu Valtion kiskoja pitkin Tampereelta Helsinkiin yhteen suuntaan. En ollut viime kerralla edes käynyt vanhassa kaupungissa, joten suuntasin Anan kanssa sinne.

Taistelkaa näistä! 
Parasta laivoissa: Meri!
 Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan, 
sen sielusta lohdun ma saan. 
Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan 
ja taas olen onnekas vaan. 
Meri äitini on, meri siskosein, 
meri morsian mulle on - kaikki. 
Valkopurteni, mun olet armahain, 
laaja eessäni sulla on reitti. 
(Valtasaari)


Käytiin ihan siistin näköisessä kahvilassa vanhassa kaupungissa juomassa lattea ja maistelemassa leipomuksia. Tämä kahvila pesee aika monta muuta kahvilaa siisteydellään ja tyylikkyydellään. Ostin jonkun marjapiiraan, oli todella herkullisen näkyinen ja makukin oli ihan ok, tosin paakkelsin pohja oli kuiva kuin matikan opettajan vitsit.
 Kahvilan ikkuassa oli jonkinlainen pyörivä maailmanpyörä, joka oli tehty lusikoista. Eri jännä.
 Pieni kiepautus Vanhassa kaupungissa ja suhteellisen pikainen silmäys tänne. Oikeastaan pitäisi vaikka kesällä tulla käymään uudestaan ja haaveissani on käydä vaikkapa viikonlopun verran Tallinnassa ja Pärnun hiekkarannoilla, siinä olisi reissuideaa, eikä maksaisi loppupelissä paljoa mitään.
 Kaikkein pahin erhe on erehtyä tulemaan Virukeskuksen naisten kenkäosastolle. Luulin että täällä on sisällissota. Ei vaan, siellä naiset kilpaili parhaista korkokengistä.
 Haluanko ostaa täältä mitään jos? Pensselisetä päässyt mainosmieheksi.
 Täältä Virosta saa näitä maailman mauttomimpia teepaitoja. Älkää ostako näitä, saan migreenin kun näitä näkee. Sellanen parit hihitykset kyllä saa noista hassunhauskoista teksteistä, mutta tyylittömyys, juntteus ja mauttomuus yhdistyy näissä aika onnistuneesti. Tai kukin tyylillään, mutta tyylistä - zero points.

Ja sitten päivälautalla takaisin länsisatamaan, kera muutaman pikkuiostoksen, tukkukoon lempparihajuvesiputelin kanssa ja parin kahvipaketin. Matka takaisin meni kuubalaisen cigarillon kanssa fiilistellessä ja höpötellessä yhden mukavan Orimattilalaisen tädin kanssa.
Kiasman aula on kaunis. Saa tehdä ishiharan testin heti alkuun.
 Ja muutaman tunnin laivamatkan jälkeen on maakravulla taas kiinteää maata jalkojen alla ja takaisin Helsingin vilinään. En jaksa mennä takaisin Tampereelle, vaan nyt on mainio tilaisuus lähteä kotona käymään sitten parin kuukauden takaisen Prahan reissun jälkeen, jotenka ajattelin suunnistaa kohti kotia. Mutta en julkisilla.

 Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni liftata. En ole koskaan liftannut, joten vähän kieltämättä alkoi jännittää ja perhot liidellä vatsassa, mutta raapustin jonkinlaise kyltin määränpääksi ja käppäilin keskustan läpi Oopperatalon kohdille, siitä lähtevät autot kohti Lahtea Helsingistä. Kantamukset maahan ja peukku pystyyn. Tämä on vähän jännää. Ensimmäinen erä autoja valoista, kukaan ei himmaa. Toinen, kolmas... Bussi meinaa pysähtyä kohdalleni kun luulee minun tulevan kyytiin. Lasken käden, en tule kyytiin, en halua Porvooseen.

10 ensimmäistä minuuttia ja kukaan ei ole huolinut minua.Otan mustan nahkatakin pois etten näyttäisi niin epäilyttävälle ja pakkaan takin reppuuni. Peukku taas kohti autoja. Autot suhaavat ohi, kukaan ei pysähdy. En nyt heti voi luovuttaa... 20 minuuttia kulunut ja kukaan ei ole hidastanut edes. Alkaa olla jo aika kylmä ilman takkia, kevät ei ole sittenkään vieläkään täällä. Jatkan sinnikkäästi yritystä.

Lopulta Siperia alkaa opettamaan liftauksen saloja. Helsinki ja Oopperatalon pysäkki näyttävät minulle kylmän puolensa, kukaan ei ota minua kyytiin. Joten nappaan rotsin niskaan ja kamat kantoon, sillä hytisen vilusta. Kai se on pakko tyytyä kohtaloonsa ja lähteä kävelemään kohti juna-asemaa. Katkeraa. Niin katkeraa. Mutta vielä joku päivä liftaan, mutta en Helsingissä.
 Piti ostaa huvikseen haalarimerkki haalareihin. Ajattelin hommata jokaisesta käymästäni maasta haalarimerkin, mutta en jostain syystä raaskinut ostaa turkkilaiselta torilta Berliinistä viime kesänä 10 haalarimerkkiä, mutta ehkä seuraavalla reissulla sitten. Mutta kun se karpaasi ei antanut tinkimisen varaa niin paloi käpy.
 Miksi ihmiset sinne Tallinnaan menevät? Kuva varmaan kertoo.
Tallinna on kaunis kaupunki. Siellä pitää käydä kylässä uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Kiva paikka.

-Juska-

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ukrainan reissusuunnitelmia...?

Kuten jokainen varmasti on viime aikoina lukenut eri medioista, on Ukrainassa kuohunut viime aikoina aika paljon. Kiovassa presidentin vastaiset mellakat ja vallanvaihdo sekä mellakat ovat olleet tapetilla. Krimin yllä leijuu sodan uhka ja tilanne Venäjän ja Ukrainan välillä on tulenarka. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut tapahtumien kulkua, Janukovitshin kiemurtelua vallan kahvassa ja nyt Putinin Venäjän toimia. Koko kriisiin kietoutuu todella monimutkaisia maailmanpoliittisia kysymyksiä ja pienempiä alue- ja talouspoliittisia kysymyksiä, joihin en nyt millään tavalla lähde ottamaan kantaa. Heitin jo Kiovan mellakoiden aikaan herjaa, että pitäisikö lähteä käymään Kiovassa. Jollakin kierolla tavalla kiehtoisi olla maailmanpolitiikan polttopisteessä, siellä missä tapahtuu jotain merkittävää, elää ja nähdä sitä todellisuutta mitä vaikkapa Ukrainassa mellakoitsijat elivät. Ei, ei minua kiehdo mennä sinne rähisemään ja riehumaan, vaan tarkkailemaan ja seuraamaan mitä siellä tapahtuu. Voi olla, että minulla on sangen naiivi kuva kaikesta, sitä tuskin käy kiistäminen, mutta jollain tavalla minua kiinnostaa koko mylläkkä.

Jostain uutisesta luin, että on huolestuttavaa, että näin lähellä on näin merkittävä kriisi, Helsingistähän on Kiovaan saman verran kuin Helsingistä Utsjoelle. Utsjoelle! Hei, sehän on niin lähellä! Miks me ei olla koskaan käyty Ukrainassa? Teoreettinen ajatus käydä Ukrainassa kiehtoo edelleen. Sinne ei ole loppupelissä matkaa edes kovinkaan pitkästi, viime syksyinen Norjan retkemme oli arviolta samaa luokkaa. Aloin selvittelemään mitä tarkottaisi matkustus Ukrainaan. Autolla kohti Ukrainaa ja autoon pari telttaa sekä auto täyteen kavereita.

Katsoin Eckerö-linen sivuilta reittimatkan hintaa, jos lähdemme autollisella opiskelijaheppuja, matkaa Suomenlahden yli edestakaisin autopaikalla kertyisi about 29 euroa per hiippari. Ei vielä yhtään paha. Viro on suomalaisille kuin toinen kotimaa, mutta taskuvarkaita ja rikollisuutta on ulkoministeriön tiedotteessa enemmän kuin Suomessa. Virossa on lyhyen selailun jälkeen jonkinsortin jokamiehen oikeudet ainakin valtion mailla (tosin lähde suomi24:n keskustelupalsta, jotenka...). Viro on ehkä se kaikkein turvallisimmaksi mieltämäni maa.

Seuraava kohde olisikin Latvia. Latvian läntiset hiekkarannat ovat kuulemma täynnä telttailupaikkoja, tosin ei mitään käristystä, ovatko ne vapaassa käytössä. Ylipäätään taskuvarkaudet, huijaukset, autovarkaudet, vanhanliiton ukottaminen ja turvallisuus on heikompaa kaikissa maissa verrattuna Suomeen. Myös liikennekulttuuri on Suomeen verrattuna holtittomampaa ja teiden kunto on heikompi. Joten aika jännänlainen seikkailu olisi edessä. Latvia on melko turvalliseksi luokiteltu maa, joskin normaali varovaisuus on hyvä pitää mukana. Latviassa vesi ei välttämättä vanhojen putkistojen vuoksi ole laadultaan kovin hyvää, vaikka se täyttääkin Eurooppalaiset standardit. Matkalle olisi todella tarpeellista ottaa mukaan passi, matkavakuutus ja autoon liikennevakuutus. Ja näistä luonnollisesti kopiot vaikkapa sähköpostiin tai johonkin saataville.
Suunnittelua mapsissa

Kolmas maa jonossa, eli Liettua. Ulkoministeriö suosittelee vartioituja leirintäalueita autovarkauksien vuoksi, joten sekin vielä. Todennäköisesti telttailu sellaisella tuo lisää hintaa. Oikeastaan samaa sarjaa Viron ja Latvian kanssa, terve varovaisuus on hyvä ottaa huomioon.

Sitten olisikin todella eksotiikkaa luvassa. Tallinnasta Vilnaan on 775km jos ei mene ihan suoraan vaan klikkaa kartasta pari mielenkiintoista paikkaa. Vilnasta on lyhyt matka rajalle, josta aukeaakin ovi aivan toisenlaiseen maailmaan, Valko-Venäjälle. Minskiin on jatkaen Vilnasta Tallinnasta lähtien kertynyt mittariin vajaa tuhat kilometria, 960km. Ja kun rajan taakse astuu, niin lähin Suomen suurlähetystökin olisi Liettuassa. Jahas, kun Valko-Venäjälle matkustaa, törmääkin heti neuvostoaikaiseen byrokratiaan. Autosta pitäisi tehdä väliaikainen maahantuonti-ilmoitus ja hommata rajalta liikennevakuutus suomalaisen liikennevakuuden rinnalle. Myös matkustusilmoitus maahan mennessä olisi suositeltavaa. Nyt alkaa kuulostaa jännittävältä: Ulkoministeriö ei suosittele omalla autolla matkustamista Valko-Venäjälle. Tapaturmien sattuessa avun saanti on hankalaa ja asianmukaisen hoidon saaminen sangen vaikeaa. Alkaa kuulostaa aika extremelle. Maan rajat ovat täysin tukossa, joten rajalla saattaa vierähtää jonossa tovi jos toinenkin, ennen kuin maahan pääsee tai maasta pääsee pois. Ja ettei olisi ihan niin helppoa, pitää rajalla lunastaa autoonsa tietullimaksupääte ja tähän olisi ladattava rahaa ennakkomaksuna käyttöä varten. Ja jos on matkassa ilman tätä härpäkettä tai se on viallinen, saattaapi rapsahtaa rapsut, ja tästäkin on kuulemma pyydettävä kuitti.

Eksoottista ettten sanoisi. Valko-Venäjälle ei saisi tuoda lihaa, eikä varmaankaan lihaa saa myöskään tuoda EU:n alueelle. Eli jos olemme vaikkapa dyykanneet ruokamme, pitää kaikki makkarat olla mahassa jo rajalla... Matka- ja tapaturmavakuutus olisi aivan välttämättömiä. Oikeastaan kun tätä listaa katselee, niin on suorastaan hinku lähteä! Nykyään ei ole enää Neuvostoliittoa tai DDR:ää johon matkustaa, niin tässä olisi sitä menneen ajan tunnelmaa, nykyään Schengen-aikana kaikki on liian helppoa. Reilatessa kävin 10 eri maassa ja vain Kroatiaan menessä ja poistuessa sain näyttää passia.
Passia päivitellen...

Koska matka ei menisi kuitenkaan linnuntietä, matkaan tulisi vähän enemmän kilometrejä, koska voisi olla, ettei sitä elämän aikana tulisi koskaan uudelleen näille seuduille. Sellainen once-in-a-lifetime-reissu. Kiovassa mittarissa olisi noin 1500km. Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin, joten varsin pintaraapaisuksi jäisi tämäkin opiskelijabudjetilla tehtävä retki. Ulkoministeriö kehoittaa matkustajia välttämään kaikkea matkustamista Krimin autonomisen olikohan se tasavallan alueelle akuutin sotilaallisen selkkauksen vuoksi ja maan tilanteen luonnehditaan olevan jännittynyt ja osin väkivaltainen. Krimille tekisi mieli, mutta valitettavasti tieyhteydet ovat joko kokonaan tai osittain poikki, joten vaikkapa Jaltalle ei ole asiaa, kovin helposti ainakaan. Tosin länsi-Ukraina ja Kiova ovatkin jo suhteellisen rauhoittunutta aluetta. Tosin liikennekulttuuri on täälläkin karsea, joten Ukrainakaan ei ole kovin liikenneturvallinen maa. Ja Pullovettä on syytä pitää auton tavaratila tai suksiboksi täynnä, koska sitä ei tiedä mitä bastilleja sieltä vedestä sitten saattaisi saada.

Jotenkin olisi kiehtovaa, kun maassa on riski joutua varkauksien kohteeksi, paitsi suurempi riski on Ukrainassa joutua liikenneonnettomuuden uhriksi. Menon luvataan olevan holtitonta ja vaarallista, jalankulkijoden on hyvä juosta cooperin testissä se +3500m että ehtii alta pois kun paikallinen Vatanen näyttää kuinka sitä autoa ajetaan. Ehkä hieman arvelluttavaa on, että polttoaineiden  ja dieselin laatu saattaa vaihdella suuresti, joten pientä yskimistä moottorilta lienee luvassa, tai mitäs tuosta jos vähän karstottuu putket... Ja liikennepoliisi sakottaa ulkomaalaisissa kilvissä olevia autoja rahastusmielessä... Ajovaloja ei käytetä pimeälläkään. Jotenkin tämä kaikki kuulostaa suomalaisen korvaan niin vieraalta, eksoottiselta ja erikoiselta. Tämä olisi aika jännittävä kokea, varsinkin kun turvallisuus joka paikassa on Suomeen verrattuna hieman erilainen käsite.

Krimille on Tallinasta melkein 2400km. Mutta jos sinne ei pääse. Toisaalta Länsi-Ukrainassa on Odessan kaupunki, jota Mustanmeren helmeksikin kutsutaan. Kaupunki, jossa on välimerellinen ilmasto ja palmupuut huojuu... Eri matkailusivustot kehuvat Ukrainaa hyvänä paikkana matkustaa, jossa näkisi kaikenlaista mielenkiintoista, maa on suuri ja hieman katveessa turismilta... Ainoa vaan, että aavistuksen vaarallinen, sotatilan uhka ja poliittinen kaaos ovat todellisuutta. Matkaa tulisi sellaiset 5000km edes takaisin mutta hyvähän siihen olisi varata enemmänkin pelivaraa kilometrien suhteen. Hieman hankala on arvioida paljonko matkaan menisi rahaa, todennäköisesti turvallisuussyistä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa tulisi nukuttua Hostelleissa, kun telttailu saattaa olla uhkarohkeaa, sitä kun ei ikinä tiedä että herääkö sitten ilman autoa aamulla kun keräilee aamulla itseään. Minskissä hostellit ovat alkaen 10€ per yö ja Kiovasta alkaen 6,5€ yö, joten suhteellisen edukkaasti sitä pystyisi sielläkin elelemään.

Tämmösiä hulluja suunnitelmia tässä suunnittelin, taitaa vaan jäädä haaveeksi tämä reissu, mutta hauskahan tällaista oli idean tasolla suunnitellakkin. Mutta jospa sitä jossain vaiheessa vaikka toteuttaisi tämänkin haaveen, ehkä pitää odotella että tilanne vähän rauhoittuu...

Matkakassaa keräillen,
-Juska-