Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijabudjetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijabudjetti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ukrainan reissusuunnitelmia...?

Kuten jokainen varmasti on viime aikoina lukenut eri medioista, on Ukrainassa kuohunut viime aikoina aika paljon. Kiovassa presidentin vastaiset mellakat ja vallanvaihdo sekä mellakat ovat olleet tapetilla. Krimin yllä leijuu sodan uhka ja tilanne Venäjän ja Ukrainan välillä on tulenarka. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut tapahtumien kulkua, Janukovitshin kiemurtelua vallan kahvassa ja nyt Putinin Venäjän toimia. Koko kriisiin kietoutuu todella monimutkaisia maailmanpoliittisia kysymyksiä ja pienempiä alue- ja talouspoliittisia kysymyksiä, joihin en nyt millään tavalla lähde ottamaan kantaa. Heitin jo Kiovan mellakoiden aikaan herjaa, että pitäisikö lähteä käymään Kiovassa. Jollakin kierolla tavalla kiehtoisi olla maailmanpolitiikan polttopisteessä, siellä missä tapahtuu jotain merkittävää, elää ja nähdä sitä todellisuutta mitä vaikkapa Ukrainassa mellakoitsijat elivät. Ei, ei minua kiehdo mennä sinne rähisemään ja riehumaan, vaan tarkkailemaan ja seuraamaan mitä siellä tapahtuu. Voi olla, että minulla on sangen naiivi kuva kaikesta, sitä tuskin käy kiistäminen, mutta jollain tavalla minua kiinnostaa koko mylläkkä.

Jostain uutisesta luin, että on huolestuttavaa, että näin lähellä on näin merkittävä kriisi, Helsingistähän on Kiovaan saman verran kuin Helsingistä Utsjoelle. Utsjoelle! Hei, sehän on niin lähellä! Miks me ei olla koskaan käyty Ukrainassa? Teoreettinen ajatus käydä Ukrainassa kiehtoo edelleen. Sinne ei ole loppupelissä matkaa edes kovinkaan pitkästi, viime syksyinen Norjan retkemme oli arviolta samaa luokkaa. Aloin selvittelemään mitä tarkottaisi matkustus Ukrainaan. Autolla kohti Ukrainaa ja autoon pari telttaa sekä auto täyteen kavereita.

Katsoin Eckerö-linen sivuilta reittimatkan hintaa, jos lähdemme autollisella opiskelijaheppuja, matkaa Suomenlahden yli edestakaisin autopaikalla kertyisi about 29 euroa per hiippari. Ei vielä yhtään paha. Viro on suomalaisille kuin toinen kotimaa, mutta taskuvarkaita ja rikollisuutta on ulkoministeriön tiedotteessa enemmän kuin Suomessa. Virossa on lyhyen selailun jälkeen jonkinsortin jokamiehen oikeudet ainakin valtion mailla (tosin lähde suomi24:n keskustelupalsta, jotenka...). Viro on ehkä se kaikkein turvallisimmaksi mieltämäni maa.

Seuraava kohde olisikin Latvia. Latvian läntiset hiekkarannat ovat kuulemma täynnä telttailupaikkoja, tosin ei mitään käristystä, ovatko ne vapaassa käytössä. Ylipäätään taskuvarkaudet, huijaukset, autovarkaudet, vanhanliiton ukottaminen ja turvallisuus on heikompaa kaikissa maissa verrattuna Suomeen. Myös liikennekulttuuri on Suomeen verrattuna holtittomampaa ja teiden kunto on heikompi. Joten aika jännänlainen seikkailu olisi edessä. Latvia on melko turvalliseksi luokiteltu maa, joskin normaali varovaisuus on hyvä pitää mukana. Latviassa vesi ei välttämättä vanhojen putkistojen vuoksi ole laadultaan kovin hyvää, vaikka se täyttääkin Eurooppalaiset standardit. Matkalle olisi todella tarpeellista ottaa mukaan passi, matkavakuutus ja autoon liikennevakuutus. Ja näistä luonnollisesti kopiot vaikkapa sähköpostiin tai johonkin saataville.
Suunnittelua mapsissa

Kolmas maa jonossa, eli Liettua. Ulkoministeriö suosittelee vartioituja leirintäalueita autovarkauksien vuoksi, joten sekin vielä. Todennäköisesti telttailu sellaisella tuo lisää hintaa. Oikeastaan samaa sarjaa Viron ja Latvian kanssa, terve varovaisuus on hyvä ottaa huomioon.

Sitten olisikin todella eksotiikkaa luvassa. Tallinnasta Vilnaan on 775km jos ei mene ihan suoraan vaan klikkaa kartasta pari mielenkiintoista paikkaa. Vilnasta on lyhyt matka rajalle, josta aukeaakin ovi aivan toisenlaiseen maailmaan, Valko-Venäjälle. Minskiin on jatkaen Vilnasta Tallinnasta lähtien kertynyt mittariin vajaa tuhat kilometria, 960km. Ja kun rajan taakse astuu, niin lähin Suomen suurlähetystökin olisi Liettuassa. Jahas, kun Valko-Venäjälle matkustaa, törmääkin heti neuvostoaikaiseen byrokratiaan. Autosta pitäisi tehdä väliaikainen maahantuonti-ilmoitus ja hommata rajalta liikennevakuutus suomalaisen liikennevakuuden rinnalle. Myös matkustusilmoitus maahan mennessä olisi suositeltavaa. Nyt alkaa kuulostaa jännittävältä: Ulkoministeriö ei suosittele omalla autolla matkustamista Valko-Venäjälle. Tapaturmien sattuessa avun saanti on hankalaa ja asianmukaisen hoidon saaminen sangen vaikeaa. Alkaa kuulostaa aika extremelle. Maan rajat ovat täysin tukossa, joten rajalla saattaa vierähtää jonossa tovi jos toinenkin, ennen kuin maahan pääsee tai maasta pääsee pois. Ja ettei olisi ihan niin helppoa, pitää rajalla lunastaa autoonsa tietullimaksupääte ja tähän olisi ladattava rahaa ennakkomaksuna käyttöä varten. Ja jos on matkassa ilman tätä härpäkettä tai se on viallinen, saattaapi rapsahtaa rapsut, ja tästäkin on kuulemma pyydettävä kuitti.

Eksoottista ettten sanoisi. Valko-Venäjälle ei saisi tuoda lihaa, eikä varmaankaan lihaa saa myöskään tuoda EU:n alueelle. Eli jos olemme vaikkapa dyykanneet ruokamme, pitää kaikki makkarat olla mahassa jo rajalla... Matka- ja tapaturmavakuutus olisi aivan välttämättömiä. Oikeastaan kun tätä listaa katselee, niin on suorastaan hinku lähteä! Nykyään ei ole enää Neuvostoliittoa tai DDR:ää johon matkustaa, niin tässä olisi sitä menneen ajan tunnelmaa, nykyään Schengen-aikana kaikki on liian helppoa. Reilatessa kävin 10 eri maassa ja vain Kroatiaan menessä ja poistuessa sain näyttää passia.
Passia päivitellen...

Koska matka ei menisi kuitenkaan linnuntietä, matkaan tulisi vähän enemmän kilometrejä, koska voisi olla, ettei sitä elämän aikana tulisi koskaan uudelleen näille seuduille. Sellainen once-in-a-lifetime-reissu. Kiovassa mittarissa olisi noin 1500km. Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin, joten varsin pintaraapaisuksi jäisi tämäkin opiskelijabudjetilla tehtävä retki. Ulkoministeriö kehoittaa matkustajia välttämään kaikkea matkustamista Krimin autonomisen olikohan se tasavallan alueelle akuutin sotilaallisen selkkauksen vuoksi ja maan tilanteen luonnehditaan olevan jännittynyt ja osin väkivaltainen. Krimille tekisi mieli, mutta valitettavasti tieyhteydet ovat joko kokonaan tai osittain poikki, joten vaikkapa Jaltalle ei ole asiaa, kovin helposti ainakaan. Tosin länsi-Ukraina ja Kiova ovatkin jo suhteellisen rauhoittunutta aluetta. Tosin liikennekulttuuri on täälläkin karsea, joten Ukrainakaan ei ole kovin liikenneturvallinen maa. Ja Pullovettä on syytä pitää auton tavaratila tai suksiboksi täynnä, koska sitä ei tiedä mitä bastilleja sieltä vedestä sitten saattaisi saada.

Jotenkin olisi kiehtovaa, kun maassa on riski joutua varkauksien kohteeksi, paitsi suurempi riski on Ukrainassa joutua liikenneonnettomuuden uhriksi. Menon luvataan olevan holtitonta ja vaarallista, jalankulkijoden on hyvä juosta cooperin testissä se +3500m että ehtii alta pois kun paikallinen Vatanen näyttää kuinka sitä autoa ajetaan. Ehkä hieman arvelluttavaa on, että polttoaineiden  ja dieselin laatu saattaa vaihdella suuresti, joten pientä yskimistä moottorilta lienee luvassa, tai mitäs tuosta jos vähän karstottuu putket... Ja liikennepoliisi sakottaa ulkomaalaisissa kilvissä olevia autoja rahastusmielessä... Ajovaloja ei käytetä pimeälläkään. Jotenkin tämä kaikki kuulostaa suomalaisen korvaan niin vieraalta, eksoottiselta ja erikoiselta. Tämä olisi aika jännittävä kokea, varsinkin kun turvallisuus joka paikassa on Suomeen verrattuna hieman erilainen käsite.

Krimille on Tallinasta melkein 2400km. Mutta jos sinne ei pääse. Toisaalta Länsi-Ukrainassa on Odessan kaupunki, jota Mustanmeren helmeksikin kutsutaan. Kaupunki, jossa on välimerellinen ilmasto ja palmupuut huojuu... Eri matkailusivustot kehuvat Ukrainaa hyvänä paikkana matkustaa, jossa näkisi kaikenlaista mielenkiintoista, maa on suuri ja hieman katveessa turismilta... Ainoa vaan, että aavistuksen vaarallinen, sotatilan uhka ja poliittinen kaaos ovat todellisuutta. Matkaa tulisi sellaiset 5000km edes takaisin mutta hyvähän siihen olisi varata enemmänkin pelivaraa kilometrien suhteen. Hieman hankala on arvioida paljonko matkaan menisi rahaa, todennäköisesti turvallisuussyistä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa tulisi nukuttua Hostelleissa, kun telttailu saattaa olla uhkarohkeaa, sitä kun ei ikinä tiedä että herääkö sitten ilman autoa aamulla kun keräilee aamulla itseään. Minskissä hostellit ovat alkaen 10€ per yö ja Kiovasta alkaen 6,5€ yö, joten suhteellisen edukkaasti sitä pystyisi sielläkin elelemään.

Tämmösiä hulluja suunnitelmia tässä suunnittelin, taitaa vaan jäädä haaveeksi tämä reissu, mutta hauskahan tällaista oli idean tasolla suunnitellakkin. Mutta jospa sitä jossain vaiheessa vaikka toteuttaisi tämänkin haaveen, ehkä pitää odotella että tilanne vähän rauhoittuu...

Matkakassaa keräillen,
-Juska-

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Matka ainakin sinne

Viime kesäisen interrail-reissun ja syksyn ruska-Norja-reissun jälkeen jäi reissukipinä vahvasti päälle. Olen tsiigaillut vähän väliä lentojen hintoja eri paikkoihin ja haaveillut. Karu totuus on usein iskenyt päin naamaa karulla kouralla ja reissukuumeeseen akuutti ja valitettavasti sangen toimiva keino on mennä sohvalle makaamaan ja laittaa tyhjä lompakko naamalle, siihen silmien suojaksi. Meinasin lähteä aika extempore Teneriffalle jo muutama viikko sitten, mutta uusintatentti osui juuri hankalaan aikaan, joten se reissu ratkesi sitten siihen. Mutta muutamista opiskelijabudjettivaihtoehdoista haaveilin enemmän, paikkoja joissa en ole vielä käynyt. Barcelona, Lontoo, Pariisi, Praha, Amsterdam... Praha jäi reilistä välistä ja sitä on kehuttu todella kauniiksi kaupungiksi. Joten aloin puhumaan, ideoimaan ja haaveilemaan Prahaan lähdöstä parin hepun kanssa. Idea sai siivet alleen ja sitten aloimmekin jo miettiä millä porukalla ja mihinkä aikaan sinne Prahaan lähdettäisiin. Ja kun saatiin konsensus aikaan, ei muuta kuin pikapikaa varaamaan lennot kohti Prahaa. Reissuun ei olekkaan enää kovin kauaa aikaa.

Niin. Lähtöhetki tulee eteen aika nopeasti. Ja joskus pitäisi pakata. Tästä se tarina oikeastaan vasta alkaakin. Pakkaamista ei oikein voi tehdä liian aikaisin, vaan tapani mukaan se meni aika viime tinkaan. Lähtö bussiasemalta olisi 15.30 Tampereelta, joten pakkaaminen on hyvä aloittaa yötä vasten edellisenä myöhäisiltana. Sopivat kuteet vaan laukkuun, hygieniavermeet, dödö, haisuvettä, hampitahnaa, hammasharja, mitäpä näitä nyt on. Ja niin, tosiaan. Passi. Mihinköhän mä sen jätin reilausreissun jälkeen? Oon rinkan tyhjentänyt ja palauttanut omistajalleen, ja kaikki romut muistaakseni olen Tammerforsiin raahannut, joten kämpältä se pitäisi loppua. Ja jos oikein muistan niin hommasin se joskus yy, kaa, koo, neeljä, v... viis vuotta tulee kohta täytee... Mutta hetkonen, sehän oli kevättä, eli huhtikuussa menee vanhaksi...? Meneehän? Joo, menee sitten joo, vakuutin itselleni. Mutta missä se passi sitten on? No, ensimmäiseksi aloitan etsimään minkälainen mielikuva on että missä se voisi olla tai mihin kaikkein todennäköisimmin oon sen laittanut. Noo, ei oo tuossa, ei oo missään välissä, eipä löydy tästäkään. Seuraava laatikko, noo täällä se nyt ei ainakaan ole. Nostan painavia ikean laatikoita pois hyllystä ja käyn ne yksitellen läpi. Ei täälläkään. Saati tässä.
Tämä on hukassa...

Noo, ei syytä huoleen, löytyy kyllä. Vähän hermostuttaa että saisi löytyä jo, ettei naapurit häiriinny yöllä mekastamisesta. Tässä välissä käyn katsomassa sinivuokkojen nettisivuilta passien toimitusaikoja, että jos se pikapassi pahimmassa hädässää... Pikapassi, toimitusaika 2-3 päivää, mutta lähtö on huomenna! Onks Tshekki edes varmasti EU-maa ja kuuluuko se Schengen-alueeseen? Wikipediaan luottaen tarkastin. On kyllä. En tiedä uskaltaako sitä ilman passia lähteä, vaikka vapaan liikkuvuuden alueella liikutaankin. Noo, etsintä jatkuu. Aloin käydä järjestelmällisesti läpi toista tavarakaappia, jossa on tavaraa, joita en ihan joka päivä tai viikko tarvitse. Kortteja, tavaraa, kaikenlaista tavaraa löyty,mitä en muistanut edes omistavani. Kaappi on pikapuoleen tarkastettu, joten takaisin omaan huoneeseeni käymään läpi. Käyn uudelleen läpi joka nurkan, kaapin takaa, repun, laukut... Nyt alkaa jo hikikarpalot liukua naamalle ja pulssi alkaa nousta kohti urheilulukemia. Heitän tavaraa joka puolelle, missä se voi olla, sellanen pikku vihkonen...?

Huoneeni alkaa muistuttaa siltä, että KRP olisi ratsannut huoneeni. Sitten menin työpöydälleni... Ei se voi olla taulun takana, ei kirjojen välissä, ei niin sitten missään. Ikean kynäteline, no ei tuonne kynien sekaan voi jäädä mitään, mutta ehkä siellä on jotain mitä tarvitsen matkalla... Sakset ja puukko? Jäisi kivasti turvatarkastukseen lentoasemalla. Kyniä, viivotin, huilu, passi ja lyijytäytekynän lyijyä... Ei näitä tarvi mitää... Täh, täällä on passi! Siellä se on! Melkein muistautan pusun passille! Ei oo todellista. Olen onnellinen ja aivan rieumuissani, vaikka olen hiestä märkä ja huoneeni on kuin hävityksen kauhistus. Phuh. Nyt huolellisesti se mukaan että tulee varmasti otettua se messiin.
Käsimatkatavarat?

Hetken puhalleltuani ja sykkeen tasauduttua tulee taas mieleen passin voimassaoloaika... Tosissaan, joo. Vihko auki. Voimassaoloaika näyttää bäst före-päiväyksenä 26.2.2014... Tässä kuussa. Oho. Aika tiukille menee tämä reissu, hyvin alkaa ainakin. No, nyt olemme jo jättäneet porukassa Tampesterin taaksemme, mutta nyt täällä bussissa istuessani epäilys kalvaa mieltäni, että onko se passi varmasti nyt mukana, kun vaihdoin viime tipassa laukkua ja en hajamielisyyttäni ottanut sitä samoin tein taskuun. Siellä se on nyt bussin matkustajatilassa. Tai jos ei oo, niin... (hiki nousee pintaan...)

Siellä se passi sitten loppupelissä oli. Lentoasemalla meillä oli aika lailla 2 tuntia aikaa palloilla ennen lentoa. Vähän jännitti, että tarkastetaanko laukkujen painoa, kun oma laukku menee aivan rajoilla kun meillä on vain käsimatkatavarat, ei oikein innosta heittää menemäänkään lempparifarkkuja tai paitaa. Mutta läpi meni että lävähti turvatarkastus, tosin minulla ei ollut pommeja tai nyrkkirautaa mukana, joten aika vaaraton kaveri tässä pääsi lävitse. Tosin jos ne haluaa varmistaa, että lento on varmasti turvallinen niin käsiraudat ja suukrapula olisivat paikallaan... Ei vaan, kiltti kuin traktorihan minä nyt olen, hyvänen aika.
Ready to go! Lähtöpaino reissulle 320kg

Turvatarkastusten jälkeen oli aika shoppailla tax-free-myymälöissä. Hajuvesiä ja kuteita katseltiin, karkkia sun muuta sälää oli joka paikassa. Jätimme matkatavarat lähtöportin luo Pedron ja Lambertin huostaan ja menimme loppujengi shoppailemaan. Karkkia vähän matkalle ja muuten vaan kiertelyä kaupoilla. Bongasin urheiluselostaja Niki Juuselan Stockmannilla, Sotshiinko sitten menossa? Yhtäkkiä siinä vieressä kuului niin tuttu ääni, että en voinut olla hoksaamatta. En kehdannut mennä kamukuvaan, kun Juusela oli koko ajan puhelimessa... Voi harmi.
Mauskin käsimatkatavarat

Tässä on ihan liikaa aikaa. Lento lähtee reilun puolen tunnin päästä. No, tässä on ihan hyvästi aikaa. Vielä vessaan ja ostamaan jotain juotavaa tax-freestä, ennen käppäilyä portille. Olin juuri käynyt herrain huoneessa (aka helpotushostelli), kun ämyreistä kuului "this is a final call to flight number nönnönnöö to Prague, port is closing! Ei %&/&@! Ja kamut on vielä vessoissa! Kaksi ovea lävähti miltein samaan aikaan sepposen selälleen, ja sieltä ryntäsikin kaksi matkalaista. Sitten aivan hervotonta munaravia kohti porttia, johon on vielä aika reilusti aikaa. Otin kunnon spurtin ja juoksin siitä ihmisten edestä läpi puoli terminaalia kiitolaukkaa kohti portti numeroa 17 (ja 3/4)... Samaan aikaan puhelimeni soi (jota tosin en edes huomannut), kun näin tavaroiden vartijoiden kuikuilevan portin luona meidän peräämme. Onneksi portille oli vielä muutaman henkilön jono, joten ensimmäisenä portilla olisin vielä kerennyt viivytellä ennen portin sulkeutumista, mutta ehdimme kuitenkin viimeisten joukossa koneeseen. Tiukille meni. Sitten sitä saikin kuivatella hikeä ja laskea sykettä lennon nousun ajan.
to Praze!!

Ja jotta matkamme jatkuisi yhtä eeppisenä, kuin se oli alkanut, lentokoneemme laskeutui aivan tajuttoman lujan tuntuisesti kiitoradalle. Koneen koskettaessa kiitorataa tuntui kun kone olisi ponnahtanut aavistuksen vielä ylöspäin ja kone kiisi kovaa eteenpäin. Vieressä istuva kokeneempi matkaaja sanoi, ettei mikään hänen aiempi lentonsa ole laskeutunut näin kovaa. Molemmat istuimme rystyset valkoisina ja kieltämättä jännitti. Ajattelin vähän keventää tunnelmaa ja sanoin että odotan sitä äkkirysäystä. Kenties vähän tilannetajun puutetta :D Kieltämättä aika hirveä ajatus rysähtää todella kovasta vauhdista äkkiseltään. Koneen kapteeni oli varmasti laskeutumisesta hieman hämillään ja toivotti matkustajat tervetulleeksi Helsinkiin, ennen kuin korjasi matkustajien naurunremakan jälkeen matkustajien dervedulleeksi Prah'aan. Norviizian has länded in the Tzekh ribaplik. (jatkunee seuraavassa numerossa...)
Kaikesta huolimatta perillä.

Prazessa seikkaillen,
-Juska-