Kesäfiiliksissä lääkiksen pääsykokeisiin(?)

Kello on 23.52. Juuri nyt siis. 26.5.2014. Ja huomenna, kukon laulun jälkeen, aamulla tasan kello yhdeksän aamun valjetessa pitäisi Forecan mukaan olla pilvistä, hyytävän kylmä aamu, sillä on luvattu helletä, sellaiset napakat kuusi lämpöastetta.Tuulta kuusi metriä sekunnissa ja ilman kosteus on 65 prosenttia. Ja miksi nämä olosuhteet ovat niin merkittäviä? Koska on lääkiksen pääsykoe. Ja minä olen hakenut sinne.Toiset ovat lukeneet vuosia, toiset kuukausia unelmansa eteen. Ja sitten on minä, joka haki lääkikseen huvikseen. En ole koskaan tuntenut kutsumusta lääkärin ammattia kohtaan enkä oikein ole opiskellut sinne vaadittavia aineita. Hallitotieteilijän prutku ei tarvitse kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa opinnoissaan kuin ehkä sivulauseissa. Hain oikeastaan vaan siksi että on kiva sanoa että on hakenut lääkikseen. Siinä on vähän sellainen pilkahdus glamouria, vaikka totuus on se, että luet 6 vuotta kirjoja jatkuvasti sen jälkeen kun olet päässyt sisään. Ja opiskelu jatkuu koko uran ajan, totta kai. Nyt olen kuitenkin hakenut, ja pääsykoe olisi huomenna.

9 tuntia pääsykokeeseen. En todellakaan osaisi kuin ehkä lukiopohjalta muutaman helpoimmista tehtävistä, kemia ja fysiikan pohjat on samat kuin pakolliset kurssit lukeneilla, biologia on ihan mielenkiintoista, mutta lukiossa sain päänsärkyä dna-rna-ketjuista. Dna on liittymä ja sitä saattaa jäädä rikospaikalle. Myös pääsykoepaikalle, jos menen sinne. Ja rikospaikkahan se minulle olisi. Nimittäin. Mielikuvitus lähti laukkaamaan. Kuinka voisi aiheuttaa mahdollisimman paljon hämminkiä monisatapäisen kokeen keskellä.

Pohdin mielessäni, että mitä jos menisin sinne paikalle pääsykokeeseen. Ensin hengästyneenä viime minuutilla paikalle, keskelle auditoriota, jossa koe olisi. Niistäisin kovaan ääneen heti alkuun. Ehkä pääsykoepaperiin, jos ei ole lähettyvillä muita papereita, nessuja ei välttämättä muistaisi varata mukaan. Yskisin keuhkot ja kurkun selviksi, jotta olisi valmis koitokseen. Totta kai minulla olisi eväät mukana kokeessa. Ylioppilaskokeissa se oli parasta, että oli eväitä, joita sai mussuttaa koetta tehdessä. No mitä ottaisin tärkeään koitokseen mukaan? Sanosinko että kettukarkkeja, koska karkkia pitää olla. Ja ne rapisevat. Mustikkakeittoa, koska se on terveellistä ja urheilijat juovat sitä. Sipsipussi, jota olisi jotain naposteltavaa. Voisi toisaalta tilata etukäteen pitsan ja ilmoittaa sitten rivin, jolla istuisin, jotta saisin sen oikealle paikalle. Kesken kokeen pizzalähetti pitsalaatikon kassa etsimässä oikeaa henkilöä satojen päiden joukosta. Lämmin ruoka olisi totta kai muistettava nauttia, peruskoulussa opetettiin. Voileipiä, jotain juotavaa. Kenties tölkki ES. Se napsahtaisi ja suhahtaisi sopivasti siinä kirjoituksen lomassa. Ja se guaraanan ja tauriinin tuoksu aiheuttaisi päänsärkyä. Muille.

Aamulla tottakai ennen kokeeseen lähtöä mahdollisimman monta suihkausta hajuvettä, jotta olisi hyvän tuoksuisena liikentessä. Ja mielellään sitrusmaista ja halpaa haisua. Sellainen leijaileva tuoksupilvi, joka aiheuttaisi voimakkuudellaan päänsärkyä. Tulee mieleen lukiosta eräs tyttö, joka haisi pistävästi halvalle hajuvedelle, jota_oli_aivan_liikaa. Parit päänsäryt sai kokea, kun äidinkielen tunnilla istui liian lähellä, eli parin penkkirivin välissä. Siitä sitten luokan sovinistipojat hieman valittelivat ääneen, että kaikki varmasti kuulivat. Eau de toilette, eli vessan raikastinta tai veesee-ankkaa vaan poskipieliin. Tai vaihtoehtoisesti Wunderbaum (eli hajukuusi) povitaskuun. Toimii. Huonosti.

Kuva kertoo että siinä on enemmän kuin tuhat tulppaania

Kokeeseen tietysti ihan viime tingassa ja kauhealla sähellyksellä. Muutaman hitaan minuutin ennen kokeen aloittamista pitäisi etsiä kaikki kynät repusta. Lyijytäytekyniä tai vanhoja terotettavia puulyijykyniä. Totta kai pitäisi kysyä pyyhekumia lainaan joltain viereen joutuneelta.  Heti  käpälä kohti taivasta, ja kysyisin että onko kellään terotinta tai moraa, jotta saisin kynät teräviksi. Sitten paprut eteen ja koe olisi melkein valmis alkamaan. Rakentelen kokeen aluksi linnakkeen eväistäni, ettei kukaan kurki vastauksiani. Pälyilisin joka suuntaan, kuin epäilisin jonkun yrittävän tappaa minut tai vievän minulta tikkarin lauantaipussista.

Kokeen aluksi jännitää niin paljon että olisi päästävä luonnollisille tarpeille. Eli käpälä kohti kattoa ja tiedustelua että onko mahdollisuutta päästä vessaan. Ja koska olen taktikoinut, olen valinnut kaikkein keskimmäisen paikan auditoriosta, joten kaikki joko oikealta tai vasemmalta joutuvat väistämään. Vaikka mitään hätää ei olisikaan. Vaihtoehtoisesti voisi kysyä onko mahdollisuus tupakoida. Vaikka en tupakoi, mutta pitää tarkistaa olisiko oikeus tupakoida. Lääkiksen pääsykokeen aikana.

Sitten olisi ehkä oikea hetki tarkistaa mitä kysymyksiä kokeessa kysytään. Äänekästä paperien selailua ja matalaa muminaa ja pieni tuskastunut äännähdys. Turhautuneena eväiden syömistä. Sipsipussi auki ja rapistelua. Muutama lastu pussin pohjalta kouraan ja rouskutusta. Tähän poranteräsipsit olisivat aika ideaaleja. Koska sipsit ovat suolaisia ja rasvaisia, pitäisi kädet taputtaa yhteen ettei sormiin jää suolaa. Ja ES pitäisi napsauttaa tähän mennessä auki. Tunti on pakko olla paikalla kokeessa. Ja siihen asti olisi jaksettava istua paikallaan ja tehdä koetta. Kettukarkeista kääreitä irti ja sitten suuhun. Normaalisti en maiskuttele, mutta kettukarkit ovat sen verran hyviä että vähän pitää mässyttää...

Narsisteja

Taas koepapereiden ääreen. Monivalinnassa lottoamista. Tää on mun juttu. Kuvittelen, että lappu on pitkäveto. Arsenal-West Ham, yksi. Fulham-Chelsea, kaksi, Aston Villa-West Bromwich, risti, Hull-Queens Park Rangers, yksi... Mietin että mitkä antaisivat parhaat kertoimet.... Oho, eksyi vähän mielikuvituksen puolelle. Nyt mustikkasoppaa. Olen varannut sopalle vanhan Tupperwaren astian, jossa on sellainen jännä kansi. Ähellän sen auki, ja meinaa päästä rumahko sana, kun soppa-astia luiskahtaa händyistä, suoraan auditorion lattialle, ja se valuu alaspäi kohti alaspäin viettävää auditoriota. Kerkesi jo tahrautua edessä istuvan ketturepulle ja kauppatieteilijän näköisen kaverin kiiltäville lascosteen kengille. Valvojat tulisivat siivoamaan sotkua, koska pääsykokeen tekijä ei sitä saa tehdä kesken kokeen. Kävi pikku vahinko.

Tässä vaiheessa vähän hävettäisi, joten yritän keskittyä kokeeseen. Mutta koska en ole lukenut, lottoan kaikkiiin lottotehtäviin kuin vain kerkeän. En tarkalleen edes tiedä, minkätyyppisiä pääsykokeet ovat olleet ennen. Niitä ei vissiin kerkeä kaikkia tekemään 5 tunnin aikana, jota koetta olisi aikaa tehdä. No, lohtusyön eväitä tästä hyvästä. Voileivät piilotan penkin alle, koska en jaksa syödä pullaleipiä, en varannut ainoaa oikeaa leipää eli ruiksleipää messiin. Olen ottanut varmuuden huvikseen kokeeseen Lidlin muovipussin, joka on salin reunalla. Pussissa on vanha kännykkä, jossa on prepaid-liittymä. Kaverini soittaa siihen kesken kokeen, että oleko muistanut mennä pääsykokeeseen. Jätin puhelimen äänelliselle, että jos tulisi hätä. En tietenkään tunnusta puhelimen kuuluvan minulle, kun puhelin soi ja koko muutamasatapäinen sali mulkoisi mölyävää muovipussia.

Seison järven rannalla ja katselen laineita(?).... Laulu valehtelee

Vihdoin alkaa tunti olla jo lopuillaan ja on minun vuoro poistua kokeesta. Yritän päästä pois jo muutamaa minuuttia ennen kokeen loppumista pois, mutta tietenkään minua ei päästettäisi. Lopulta pääsen, ja könyän murhaavien katseiden seuratessa minua ja voin kuulla muutaman tappouhkauksen mennessäni käytävää pitkin kokeilaiden ohi pois salista....

Phuhhuh... Kello on 0.33. 8 ja vajaa puoli tuntia kokeen alkuun. Minulla on alkanut jo kesäloma. Ei taida maksa vaivaa. Voin kertoa kaikille pääsykokeeseen osallistuville, että en tule pilaamaan teidän koettanne, se ei olisi reilua. Minulla on vain liian vilkas mielikuvitus, mitä kaikkea ei-sopivaa voisi kokeessa tehdä. Herätkää vain aikasin, minä vedän zetaa vielä tuona koleana aamuna, kun asteita on vain 6 astetta. Onnea vain kaikille pääsykokeisiin, minä en sinne lääkikseen pääse vaikka sinne hainkin, mutta lääkis ei vain oikesti ole minun juttuni.




Koska nyt on loma, ja työt alkavat vasta ensi maanataina, pitää kuunnella muutama kerta suvivirsi että tajuaa että nyt on kesä ja viikko kesälomaa ennen työputken alkua ja huomena jahka herään, niin käyn ostamassa kuningatar-pingviinituutin kaupasa, koska ala-asteella se oli aina sama jäätelö, jonka sai todistuksen yhteydessä. Ja haen käyn tulostamassa opintorekisterin koulun atk-luokasta, että on todistuksen saamisen makua vielä. Nyt kun kesä lähestyy ja koulu on paketissa, on taas aikaa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa tänne, joten muutaman viikon passiivisen kirjoittelun jälkeen inspiraatiota havaittavissa.

Nauttikaa ihmiset alkukesästä, tämä on sitä parasta aikaa melkeinpä kesässä kun kesä on vielä edessä.

kesäfiiliksin,

-juska-

Tukka putkella (joka lyheni jo kesämittaan) kohti kesää ja kesä-Helsinkia!

15 tapaa olla paskempi

Olen tietyllä tapaa hieman kyllästynyt joka paikassa yhä vain viihteellistyvään ja sensaatiohakuisempaan keltaiseen lehdistöön. Eräänä päivänä hajamielisesti lueskelin kännykkäni näytöltä uutisvirtaa ja sitten klikkasin auki uutisen (tai ei se mikään uutinen ollut, artikkeli tai vastaava) nimeltään "15 tapaa olla parempi puoliso" ja aloin itseäni ja frendiäni viihdyttääkseni lukea ääneen noita parisuhteellisuusteorian salaisuuksia. Parisuhde E on MC toiseen. Niin helppo kaava mutta kaavoilla ei kai parisuhteissa tehdä yhtikäs mithän. Tai kaavoihin voi kangistua tai kaavoista voi ommella kuteita. Mutta mieleeni jäi, kun keksimme yhdessä paljon hauskempia ja ironisia "vinkkejä" parisuhteeseen... Joten inspiraatio idea tehdä blogikirjoitus aiheesta 15 tapaa tehdä olla paskempi puoliso jäi muhimaan mieleen. Joten mielensäpahoittajat, pahoittakaa jo valmiiksi mielenne, tämä on tosikoille ja veitikoille.

Ensimmäinen vinkki. Keskity pelaamaan Candy Crush Sagaa raskaimpasi läsnä ollessa. Twiittaa ahkerasti ja osallistu ajankohtaiseen mutta turhanpäiväiseen aihepiiriin Twitterissä. Samalla kun puoliskosi selostaa raskaasta työpäivästä, tykkää salaa muiden kuvista Instagrammarissa ja facebookissa. Hehkuta työpaikan Sirkan tai Veijon mautonta kuvaa ääneen. Tee spotifyssa soittolistoja valmiiksi kuuntelematta kappaleita etukäteen. Tärkeintä että olet sosiaalinen mediassa. Avaudu parisuhteestasi Peltoselle whatsapissa.

Toinen vinkki. Ole vain kavereiden kanssa. Jätkäporukalla saunomaan yhteydettömään saareen tai marttakerhon juoruseurapiirin huovutusiltaan. Vaikka ilta venähtäisi pikkutunneille, ethän missään tapauksessa ilmoita siitä. Kaverit ovat kaikki kaikessa, ja he sitä paitsi lohduttavat sinua, jos tukeva eksäsi lemppaa sinut.

Kolmantena artiklana. Älä kuuntele. Nalkutusta ei kukaan jaksa kuunnella. Earit tai sellerit korvissa sulkevat tehokkaasti korvat. Myös "joo" noin puolen minuutin välein antaa illuusion kuuntelemisesta. Puhu päälle.

Neljäsh. Alkuperäisessä neuvossa neuvotaan kunnioittamaan puolison vanhempia. Oliko tämä vitsi? Kunnioitan korkeintaan appiukkelin perintömetsiä ja anopin tilisiirtoja. Siinä on respectiä tarpeeksi. Eihän sille nyt mitään mahda, että kun kerran iski silmänsä toiseen niin saa siitä hyväksi kaksi vastenmielistä haaskaa, joiden tekemisistä pitäisi muka jaksaa olla kiinnostunut ja joiden luokse pitäisi väkisin raahautua sukulaisiin aivan liian usein. Ja monen sadan kilometrin automatkan päähän. Valitettavasti anoppilassa ei voi olosuhteiden pakosta polttaa ketjussa, vaikka hermot sitä vaatisivat.

Viides käsky. Pidä huoli terveydestä. Kebab, makkaraperunat ja ylipäätään rasvainen ravinto pitää kehonrakennusprojektin ainakin mahan kohdalta kunnossa. Älä lenkkeile, siinä tulee vain hiki. Karta hikeä. Pumppu rasittuu. Sitä paitsi kaikki autoa pidemmät matkat on tehtävä autolla. Tupakointi on hyvästä. Minkä nuorena tervaa, se vanhana kestää sano minun sanoneen. Ei ruumis maadu milloinkaan...

Kuusi (Picea abies). Rahvaanomaisuus. Suomalainen ei kehu kuin aiheesta. Tiskit ei siitä lähde itsestään ja turha kehuminen ylpistää. Vältä positiivisia kommentteja. Murahdus on rakkauden merkki, sitä paitsi. Vuosipäivä on vain päivä muiden joukossa, sitä paitsi kukatkin kuihtuvat. Kyllä se puoliso paikkansa tietää, sanomattakin. Jos olet mies, niin mieshän ei puhu.

Seitsemän. Älä puhu rahasta. Siitä tulee vain sanomista, jos sanot että hyvän tahdon pelit veivät viis kymppiä. Siirrä rahaa varuilta sveitsiläiselle tilille, ei tule yllätyksenä sitten jos paha päivä koittaa ja heräät ilman asuntoa. Jos mainitsee, että kuinka paljon avo-bemari tai Louis Vuitton-käsiveska maksoi, tarkoittaa se rahattomuutta, koska sinä käytit tuhansia...

Kahdeksan. Älä erehdy osallistumaan hänen harrastuksiinsa. Tietäähän sen, kuinka tuskallista on joutua Tupperware-kutsuille tai raveihin vastoin omaa tahtoaan. Anna toiselle toiselle mahdollisuus mennä step-aerobiciin tai hirvijahtiin, voit itse tehdä kerrankin mitä mieli tekee.

Ysi. Siirrä ensi juhannukseen se, mitä et nyt kerkeä tekemään tänään. Joojoo, vessanpönttö vuotaa, älä jaksa muistuttaa joka vuosi. Miten niin minä lykkään asioita...?

Kymmenen. Älä kerro, että koneremontti bemariin maksoi pari tonttua. Ja alumiinivanteet nyt saa melkein pölykapseleiden hinnalla. Ja nainen, ne uusimmat löydöt shoppaillessa löyty alerekistä ja Uffista, eikös vain. Turha on kertoa kaikkea, tai totuus se on muunneltukkin totuus, ei ku tuotaa...

Ykstöist. Tarraudu kiinni puolisoosi. Hän ei tarvitse omaa elämäänsä ja sitä paitsi, et voi olla hänen seurastaan poissa edes pientä hetkeä. Voit kokea aavistuksen orpoa oloa naistenvaateosastolla tai miesten saunavuorossa ainoana naisena. Miesten puolella. Mutta minkäs teet, kun ilman toista ei selviä hengissä.

Kahdentoista. Kangistu kaavoihin. Joka aamu on aamu uus. Samat vitsit vuodesta toiseen, ymmärtää molemmat nauraa oikeassa kohdassa ja ei tarvitse hävetä, ettei tajunnut vitsiä. Vitsitekstipaidat ovat muodissa aina ja sitä paitsi on kätevää kun passikuva näyttää tuoreelle, vaikka se on otettu ennen vuotta 1985. Potut ja sen variaatiot ovat hyvä ruokaa. Sushit ja muut hömpötykset aiheuttaa ihottumaa. Jo ennen syömistä. Älä muutu miksikään, muuten saattaa kohdata muutosvastarintaa. Kai muistat sen mekastuksen, kun tiskiharjan väri vaihtui. Mutta onneksi kuitenkin pian takaisin siihen samaan. Harmaaseen.

Kolmastoista. Väheksy kumppaniasi. Ei se kala ihan niin iso ollut. Onhan nuo missit kauniimpia nykyään.

Neljäskymmenes. Hellyys? Mikä se on? Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ja nainen ei halua koskea tuohon kaljamahaan rautakangellakaan. Kyllä se karski örähdys herätessä on sitä parasta hellyyttä. Ja siinä on tarpeeksi romantiikkaa, kun auton rengasta vaihdetaan moottoritien varressa tähtitaivaan loisteessa otsalampun valossa, kun vararengasta on väännetty ruosteisesta pidikkeestä vähintään puoli tuntia.

Ja the final. Jakakaa kotityöt. Toinen siivoaa ja toinen sotkee. Riippuu siitä, kummalla on se kaulin kädessä tässä taloudessa.

Tässä on resepti, jolla saa parinkin suhteen kukoistamaan. Homeisia kukkia leipiin, kun saa yksin purra pettuleipäänsä, kun puolet on vielä syömättä. Ei oo helppoa meitin tämmösten.

Iltapulusta improvisoiden,

-Juska-

Kevätballadi

 Edellisestä kirjoituksesta on taasen vierähtänyt tovi jos toinenkin. Minulla on ollut kaikenlaista kiirettä ja menoa sekä meinikiä, joten aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut. Tai oikeastaan on ollut välillä, ja olen avannut blogini. Mutta jos et ole kuullut aiemmin blank sheet-syndroomasta, niin nyt olet. Sillä tyhjä valkoinen tausta karkottaa ajatukset aika helposti. Täytyy äkkiä saada edes muutama rivi heti alkuun, jotta valkoinen tyhjä tausta ei karkoita mielestä kaikkea. Tunne on oikeastaan aika sama, kun edessä on tyhjä koepaperi ja siihen pitäisi saada vastattua mahdollisimman hyvin, mutta kun iskee tyhjä tunne ettei saa kirjoitetuksi mitään, vaikka yleensä se kestää vain sen hetken ennen kuin saa kirjoitettua paperille jotain.

 Kevät toi, kevät toi maalarin, hiirenkorvat ja auringon, ja nyt sen hellivän lämmön, jota olen kaiholla kaihonnut oikeastaan niin kauan kuin lähdin Italian lämmöstä kohti pohjoista elokuun lopussa. Sen jälkeen lämpö on oikeastaan ollut vain muisto vaan. Tai kyllä Saksassakin oli ihan lämmin vielä sillon elo-syyskuun vaihteessa, mutta sitä ihoa ja mieltä hellivää kolmenkymmenen asteen linnunmaitoista lämpöä... Ah, sitä jos jotakin olen kaivannut, ja siitä sai jo vähän maistella taas. Olen ollut nyt parina päivänä vaalitoimitsijana, joten se kevään paras hellepäivä meni sisällä kylmässä ilmastoidussa tilassa kituessa. Sisällä oli melkeinpä vilu, kun ulkona olisi ollut shortsikelit. Toisaalta fyrkka tekee tässä vaiheessa opiskelijanrentulla todella hyvää, joten ehkä sisällä kituminen oli sen arvoista, sillä tilipussi tykkää ja todennäköisesti vältin palamisen, koska en olisi kuitenkaan malttanut olla olematta ulkona. Ja hauskahan se on vanhojen patujen kanssa heittää väsynyttä jerryä kun porukka tulee äänestämään. Yhden velmun papan kanssa meinasi pokka pettää kun pilke silmäkulmassa jutteli siinä ja piti heittää takaisin pari punchlinea ja saimme molemmat nauraa sydämen pohjasta sillä äänestysreissulla, osui kieroutunut huumorintaju molemmilla yksiin. Pappa kysyi pilke silmäkulmassa että missä meillä on ne kaikki valmiiksi täytetyt vaaliliput ja vastasin että tällä kertaa Putin ei ole ehdolla. Siinä sitten hihittelimme toistemme sukkeluudelle. Ylipäätään äänestämässä kävi aika paljon hauskoja pappoja. Toivottavasti olen pappaikäisenä yksi vekkuli papparainen, sellanen maailman ryppyisin ja hopeatukkaisin mutta sellanen höpö ruttuvaari.

 Olen hommanut kesäpirssin kesäksi, joten olen aivan mielissäni siitä. Ikioma auto, tosin tutunoloinen sillä kotona on saman mallin auto. Joten auto on todella kotoisa, ja sitä vapauden tunnetta kun ei enää ole alla faijan auto. "Onks sulla faijas auto? Bhaam!" Tolla on faijan auto, tolla ei oo, tolla on faijan auto" Mieleen tulee erään kaverini naljailut faijan autolla ajamisesta. No nyt on oma. Ja se todella tuntuu nyt omalle koslalle. Ihan itse rälläköin siitä rumimmat ruosteet pois ja maalailin, nyt auto näyttää ainakin omaan silmään todella kivalle. Sellaselle että sillä kehtaa ajaa ja ottaa jopa kyytiläisiä, ja autoon pinttineen tupakan haisun olen saanut sisäpesulla ja wunderbaumilla jo lähes peitettyä ja autoon mennessä ei tarvitse laittaa enää pyykkipoikaa klyyvariin. Itse asiassa siellä alkaa olla aika mieto tuoksu, enää ei haise epämääräinen sikaflexin ja röfän katku, vaan vaikka itse sen sanonkin, suhteellisen kohtuullisen ok döfis. Tai tiedä sitten, paskalleko haisee, mien tiiä. Joka tapauksessa kun olen ajellut, jostain syystä en aja koskaan sitä lyhyintä ja fiksuinta reittiä, vaan koska on oma auto niin hauska se on vähän fiilistellä ja ajella vähä kiertoa ihan vaan fiiliksen vuoksi.

 Mutta kevään tullessa kaipaan veden äärelle. Täällä Tampereella ei ole merta, mutta rakastan järviä, jokia, merta ja koskia. Vesi. Elementti joka jaksaa kiehtoa aina vaan. Vihdoin vesi on vapaa jäästä ja sorsat ovat vallanneet rannat. En edes muistanutkaan kuinka lokit kirkuvatkaan. Olen tietämättäni kaivannut noiden viheliäisten lentävien rottien kirkumista. Sitä, kuinka tyynessä kevätyössä hiljaisuuden leikkaa lokin kirkaisu ja kaakatus. Mieleni palaa viime kevääseen, kaikkiin niihin keväisiin muistoihin, jotka ovat kuin hämärää jostain menneisyydestä. Aikaa, johon ei ole enää palaamista. Mieleeni tulee kaikki tempaukset, joita tuli tehtyä viime keväänä. Hassunhauskat kesänodotusjutut. Muunmuassa yksi kerta, kun valvoimme auringonnousuun ja menimme katsomaan auringonnousua kirkkopuistoon ja muistan aamuisen tuoksun. Sykän, kylmän ja pimeän (ja masentavan) talven jälkeen en muistanutkaan, kuinka kirkasta voikaan keväällä olla. Ja kuinka vihreys taas hiipii jostain esiin ja koivut puskevat taas lehteä. Kuinka kaunis on kevätyö, kun pohjoistaivas ei pimenekkään, vaan loistaa valoa jostakin. Kuinka kauniita ovatkaan auringonlaskut. Kun aurinko alkaa laskeutua kohti taivaanrantaa ja taivas alkaa saada koko ajan muuttuvia erilaisia lämpimiä värisävyjä ja pilvet kultaantuvat auringonvalossa. Valo. Sitä ja lämpöä olen kaihonnut yhdeksän kuukautta.

 Tunnen selittämätönät surumielisyyttä jo valmiiksi siitä, että kesä on lyhyt. Kuin henkäys vain ja se on taas poissa kadotakseen jonnekkin ja luonto kuolee taas pois. Haihtuvi nuoruus. Tiedän, että olen tässä iässä hyvissä voimissa ja ikä ei vielä paina. Mutta en ole enää sadan vuoden päästä katsomassa kuinka aurinko laskee Näsijärven taakse. Kahdenkymmenen vuoden päästä en enää ole fyysisesti samassa kunnossa kuin nyt. Onkohan minulla hiuksia vielä silloin päässä? Toisaalta en ole huomannut vielä hiusrintaman vetäytymistä kohti ohimoita vielä eikä hiuksissa ole hopeaa. Katselen Pyhäjärven aaltoja. Sieltä ne vyöryvät maihin kohti kallioita yksi toisensa jälkeen. Rytmissä. Yhä uudelleen ja uudelleen. Deja vu. Tässä aika lailla vuosi sitten istuin ja katselin samoja aaltoja samassa paikassa. Melankolisissa ajatuksissa.

Kuuntelin yhtä radio-ohjelmaa melankoliasta. Tätä tämä on, suomalaista kansanluonnetta. Luonto on kaunis ja kesä on kuin surviaissääsken elämä. Lyhyt ja täynnä elämää, mutta sitten tulee syksy ja talvi. Ja kesä on kuin kaukaine muisto vain. Kylmä, karu ja eloton. Surumielisyyttä, jolle ei ole selitystä. Se valtaa joskus mielen. Luonnossa. Metsässä. Veden äärellä. Mutta kuitenkin rakastan vettä. Sen äärellä on niin kaunista. Lempimusiikki ja veden äärellä oleminen. Siinä rauhoittuu kun ärsyttää, Tai kun tarvitsee vain rauhoittua. Tai olla yksin. Siinä tuulen puhallellessa hiuksia ja veden liplattaessa kohti rantaa. Mutta olen iloinen että kesä on vielä edessä. Vielä kokonaan kokematta. Ja vielä on kevät. Parasta aikaa kesän kanssa. Keväässä on odotuksen tuntua. Kesä on jo nurkan takana ja kevät antaa maistiaisia ja tuo taas mieleen mitä tämä vuodenaika taas onkaan.

 Ensimmäiset pääskyt. Jäätelö. Helle. Ukkonen. Uiminen. Kaikki kivat kesäasiat taas täällä. Hymyilyttää. Tyyni järvi, kun ilta alkaa olla pitkällä. Ilta pimenee ja valot sammuvat. Kuinka kaunis kaupunki taas onkaan valoissaan. Tästä kaikesta minä niin pidän. Kaupunki. Sen valot. Samalla kuitenkin järvet, Tammerkoski ja vihreys muistuttamassa luonnosta. Kumpa voisin tallettaa tätä kevättä ja kesää johonkin, varastoon talveksi ja syksyn tuiskuihin ja sateisiin. Neljä vuodenaikaa ovat rikkaus. Pah, sanon minä. Tai no, osaa arvostaa kevättä ja kesää. Tai on syssy ja talvi ihan jees, jos ne kestäis vähemmän aikaa. Ja ei olisi niin pimeää. Ja kylmää. Kaikki linnut ovat taas täällä. Kesäyöt. Taianomaiset yöt. Ah!

Tämä on tunteikas ja filosofinen (?) oodi keväälle ja kesälle. Niin lyhyelle. Lyhyt on Suomen suvi mutta nautin siitä niin paljon kuin vain kerkeän. Vaikka taitaa olla niin, että kaihoan muille maille täältä talvella, koska nuuskamuikkunenkin lähtee talveksi etelän maille, Ja linnut. Miksi jäisin ikävään, kun lintu siivin lähtee lentämään...? Kysyy eräs tuttu lastenlaulu ajalta jolloin kävin kansakoulua. Hyvä kyssäri. Jää vastausta vaille.

Kaiho. Kauhea sana.

-Juska-

Pääministereitä

Mikko Alatalo ja Juha Sipilä. Yhteiskuvat epäonnistuivat, joten tällä kertaa näin,

Tämä viikko on ollut varsinainen pääministeriviikko. Istuva pääministeri Jyrki Käteinen aikoo lähteä Brysseliin, joten kilpailu pääministeriksi on kovaa. Ja alle vuoden päästä on seuraavat eduskuntavaalit, joten pääministeri saataa vaihtua piakkoin pariinkin kertaan. Täällä Tampereella on kuluneella viikolla kierrellyt valtakunnan kärkipoliitikoja ja poliittisena eläimenä piti vähän käydä jututtamassa ja linssiludeilemassa :D

Hieman alkoi jo hävettää kun eräs kansanedustaja kommentoi että taas olemme paikalla... Tuttuja naamoja siis. Torstaina oli vappu joten viikko on ollut varsin poliittinen. Vaikka blogini ei ole tarkoitus olla mikään poliittinen blogi niin nyt vähän kuitenkin jotakin aiheesta.

Torilta sai aamupuuroainekset. Go Jouni! Pitäkää nimi (ja numero) mielessä.

Lauantaina Tammelan torilla kävimme juttelemassa politiikkaa Juha Sipilän kanssa ja Mikko Alatalokin oli paikalla. Muutamia polititisia puheita ja hyvää simaa sekä kahvia. 

Mä ja Göran Stubb.

Alexander Stubb oli vierailulla maanantaina Tampereella, kiertäen kaikki korkeakoulut, mutta tein pakollista koulutyötä joten missasin luennon, mutta Koskarin kahvilassa sitten Stubb oli vajaan tunnin paikalla, joten kävimme juttelemassa tärkeistä asioista, kuten juoksemisesta ja selfieiden ottamisesta.

Halusin ottaa kuvan kauempaa mutta Alex halusi ottaa selfien koska se on muotia. Suostuin.

 Ja juuri kun kerkesimme yhteiskuvaan Jan Vapaavuoren kanssa niin saimme kuulla että Paula Risikkokin on lähtenyt kisaan mukaan, joten vielä pitäisi varmaan käydä mahdollisen pääministerin kanssa ottamassa vielä yhteispotretti.

Janne kysyi että meneekö kuva jollekin sketsisivustolle...? Tänne se ainakin pölähti...

Ja ettei olisi liian kepu-porvari-postaus niin laitetaan kommunistitunnelmia vapulta... :D

Ja kuvia työväen vappumarssilta.

Näyttävä ja aika pitkä kulkue. Jutta Urpilainen olisi puhunut torilla mutta show must go on ja täytyi joutua muualle, koska vappuna oli liikaa nähtävää.

 Ja eläinaktivistien kojulta Tampereen keskustorilla. Meinasin pilailla vähän heidän kustannuksellaan ja kysyä että saako heiltä ostettua susia tai muita eläimiä.

 Hippi suihkulähteessä. Veti jätkä delfiinipuvussa vähän hernettä nenään kun eräs äijä pienessä humalassa keljuili koko ajan hipeille.

Ja Vapulta vielä kuva kommunistien teltan läheisyydestä. Yllättävän paljon kommunistienkin teltalla oli porukkaa ja joku vanha ukko soitteli kitaralla väsyneitä kommarivärssyjä.

Lopuksi vielä irvistyskuva lähikapakan edestä. Kyllä on juottolalla nimi. Tosin saluunan ulkoasua kuvaa juuri baarin oma nimi. Piti käydä rumailemassa siinä edessä ja näyttämässä kieltä politiikalle protestiksi. On siitä politiikasta hyötyäkin, maanantaina saimme Ylioppilaskunnan edustajistossa läpi liittymisen OLL:n jäseneksi, joten ainakin kaikki puolimaratonien juoksijat saavat merkittävät alennukset Tampereen Puolimaratonille! Onneksi liikunnanvihaajat eivät saaneet estettyä tätä, joten meidän opiskelijoiden liikuntaetuja valvotaan edelleen.

"Kaikki syyt olla harrastamatta urheilua ovat tekosyitä. U.K:K"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. -Jjjjjuska-