Kuten jokainen varmasti on viime aikoina lukenut eri medioista, on Ukrainassa kuohunut viime aikoina aika paljon. Kiovassa presidentin vastaiset mellakat ja vallanvaihdo sekä mellakat ovat olleet tapetilla. Krimin yllä leijuu sodan uhka ja tilanne Venäjän ja Ukrainan välillä on tulenarka. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut tapahtumien kulkua, Janukovitshin kiemurtelua vallan kahvassa ja nyt Putinin Venäjän toimia. Koko kriisiin kietoutuu todella monimutkaisia maailmanpoliittisia kysymyksiä ja pienempiä alue- ja talouspoliittisia kysymyksiä, joihin en nyt millään tavalla lähde ottamaan kantaa. Heitin jo Kiovan mellakoiden aikaan herjaa, että pitäisikö lähteä käymään Kiovassa. Jollakin kierolla tavalla kiehtoisi olla maailmanpolitiikan polttopisteessä, siellä missä tapahtuu jotain merkittävää, elää ja nähdä sitä todellisuutta mitä vaikkapa Ukrainassa mellakoitsijat elivät. Ei, ei minua kiehdo mennä sinne rähisemään ja riehumaan, vaan tarkkailemaan ja seuraamaan mitä siellä tapahtuu. Voi olla, että minulla on sangen naiivi kuva kaikesta, sitä tuskin käy kiistäminen, mutta jollain tavalla minua kiinnostaa koko mylläkkä.
Jostain uutisesta luin, että on huolestuttavaa, että näin lähellä on näin merkittävä kriisi, Helsingistähän on Kiovaan saman verran kuin Helsingistä Utsjoelle. Utsjoelle! Hei, sehän on niin lähellä! Miks me ei olla koskaan käyty Ukrainassa? Teoreettinen ajatus käydä Ukrainassa kiehtoo edelleen. Sinne ei ole loppupelissä matkaa edes kovinkaan pitkästi, viime syksyinen Norjan retkemme oli arviolta samaa luokkaa. Aloin selvittelemään mitä tarkottaisi matkustus Ukrainaan. Autolla kohti Ukrainaa ja autoon pari telttaa sekä auto täyteen kavereita.
Katsoin Eckerö-linen sivuilta reittimatkan hintaa, jos lähdemme autollisella opiskelijaheppuja, matkaa Suomenlahden yli edestakaisin autopaikalla kertyisi about 29 euroa per hiippari. Ei vielä yhtään paha. Viro on suomalaisille kuin toinen kotimaa, mutta taskuvarkaita ja rikollisuutta on ulkoministeriön tiedotteessa enemmän kuin Suomessa. Virossa on lyhyen selailun jälkeen jonkinsortin jokamiehen oikeudet ainakin valtion mailla (tosin lähde suomi24:n keskustelupalsta, jotenka...). Viro on ehkä se kaikkein turvallisimmaksi mieltämäni maa.
Seuraava kohde olisikin Latvia. Latvian läntiset hiekkarannat ovat kuulemma täynnä telttailupaikkoja, tosin ei mitään käristystä, ovatko ne vapaassa käytössä. Ylipäätään taskuvarkaudet, huijaukset, autovarkaudet, vanhanliiton ukottaminen ja turvallisuus on heikompaa kaikissa maissa verrattuna Suomeen. Myös liikennekulttuuri on Suomeen verrattuna holtittomampaa ja teiden kunto on heikompi. Joten aika jännänlainen seikkailu olisi edessä. Latvia on melko turvalliseksi luokiteltu maa, joskin normaali varovaisuus on hyvä pitää mukana. Latviassa vesi ei välttämättä vanhojen putkistojen vuoksi ole laadultaan kovin hyvää, vaikka se täyttääkin Eurooppalaiset standardit. Matkalle olisi todella tarpeellista ottaa mukaan passi, matkavakuutus ja autoon liikennevakuutus. Ja näistä luonnollisesti kopiot vaikkapa sähköpostiin tai johonkin saataville.
 |
| Suunnittelua mapsissa |
Kolmas maa jonossa, eli Liettua. Ulkoministeriö suosittelee vartioituja leirintäalueita autovarkauksien vuoksi, joten sekin vielä. Todennäköisesti telttailu sellaisella tuo lisää hintaa. Oikeastaan samaa sarjaa Viron ja Latvian kanssa, terve varovaisuus on hyvä ottaa huomioon.
Sitten olisikin todella eksotiikkaa luvassa. Tallinnasta Vilnaan on 775km jos ei mene ihan suoraan vaan klikkaa kartasta pari mielenkiintoista paikkaa. Vilnasta on lyhyt matka rajalle, josta aukeaakin ovi aivan toisenlaiseen maailmaan, Valko-Venäjälle. Minskiin on jatkaen Vilnasta Tallinnasta lähtien kertynyt mittariin vajaa tuhat kilometria, 960km. Ja kun rajan taakse astuu, niin lähin Suomen suurlähetystökin olisi Liettuassa. Jahas, kun Valko-Venäjälle matkustaa, törmääkin heti neuvostoaikaiseen byrokratiaan. Autosta pitäisi tehdä väliaikainen maahantuonti-ilmoitus ja hommata rajalta liikennevakuutus suomalaisen liikennevakuuden rinnalle. Myös matkustusilmoitus maahan mennessä olisi suositeltavaa. Nyt alkaa kuulostaa jännittävältä: Ulkoministeriö ei suosittele omalla autolla matkustamista Valko-Venäjälle. Tapaturmien sattuessa avun saanti on hankalaa ja asianmukaisen hoidon saaminen sangen vaikeaa. Alkaa kuulostaa aika extremelle. Maan rajat ovat täysin tukossa, joten rajalla saattaa vierähtää jonossa tovi jos toinenkin, ennen kuin maahan pääsee tai maasta pääsee pois. Ja ettei olisi ihan niin helppoa, pitää rajalla lunastaa autoonsa tietullimaksupääte ja tähän olisi ladattava rahaa ennakkomaksuna käyttöä varten. Ja jos on matkassa ilman tätä härpäkettä tai se on viallinen, saattaapi rapsahtaa rapsut, ja tästäkin on kuulemma pyydettävä kuitti.
Eksoottista ettten sanoisi. Valko-Venäjälle ei saisi tuoda lihaa, eikä varmaankaan lihaa saa myöskään tuoda EU:n alueelle. Eli jos olemme vaikkapa dyykanneet ruokamme, pitää kaikki makkarat olla mahassa jo rajalla... Matka- ja tapaturmavakuutus olisi aivan välttämättömiä. Oikeastaan kun tätä listaa katselee, niin on suorastaan hinku lähteä! Nykyään ei ole enää Neuvostoliittoa tai DDR:ää johon matkustaa, niin tässä olisi sitä menneen ajan tunnelmaa, nykyään Schengen-aikana kaikki on liian helppoa. Reilatessa kävin 10 eri maassa ja vain Kroatiaan menessä ja poistuessa sain näyttää passia.
 |
| Passia päivitellen... |
Koska matka ei menisi kuitenkaan linnuntietä, matkaan tulisi vähän enemmän kilometrejä, koska voisi olla, ettei sitä elämän aikana tulisi koskaan uudelleen näille seuduille. Sellainen once-in-a-lifetime-reissu. Kiovassa mittarissa olisi noin 1500km. Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin, joten varsin pintaraapaisuksi jäisi tämäkin opiskelijabudjetilla tehtävä retki. Ulkoministeriö kehoittaa matkustajia välttämään kaikkea matkustamista Krimin autonomisen olikohan se tasavallan alueelle akuutin sotilaallisen selkkauksen vuoksi ja maan tilanteen luonnehditaan olevan jännittynyt ja osin väkivaltainen. Krimille tekisi mieli, mutta valitettavasti tieyhteydet ovat joko kokonaan tai osittain poikki, joten vaikkapa Jaltalle ei ole asiaa, kovin helposti ainakaan. Tosin länsi-Ukraina ja Kiova ovatkin jo suhteellisen rauhoittunutta aluetta. Tosin liikennekulttuuri on täälläkin karsea, joten Ukrainakaan ei ole kovin liikenneturvallinen maa. Ja Pullovettä on syytä pitää auton tavaratila tai suksiboksi täynnä, koska sitä ei tiedä mitä bastilleja sieltä vedestä sitten saattaisi saada.
Jotenkin olisi kiehtovaa, kun maassa on riski joutua varkauksien kohteeksi, paitsi suurempi riski on Ukrainassa joutua liikenneonnettomuuden uhriksi. Menon luvataan olevan holtitonta ja vaarallista, jalankulkijoden on hyvä juosta cooperin testissä se +3500m että ehtii alta pois kun paikallinen Vatanen näyttää kuinka sitä autoa ajetaan. Ehkä hieman arvelluttavaa on, että polttoaineiden ja dieselin laatu saattaa vaihdella suuresti, joten pientä yskimistä moottorilta lienee luvassa, tai mitäs tuosta jos vähän karstottuu putket... Ja liikennepoliisi sakottaa ulkomaalaisissa kilvissä olevia autoja rahastusmielessä... Ajovaloja ei käytetä pimeälläkään. Jotenkin tämä kaikki kuulostaa suomalaisen korvaan niin vieraalta, eksoottiselta ja erikoiselta. Tämä olisi aika jännittävä kokea, varsinkin kun turvallisuus joka paikassa on Suomeen verrattuna hieman erilainen käsite.
Krimille on Tallinasta melkein 2400km. Mutta jos sinne ei pääse. Toisaalta Länsi-Ukrainassa on Odessan kaupunki, jota Mustanmeren helmeksikin kutsutaan. Kaupunki, jossa on välimerellinen ilmasto ja palmupuut huojuu... Eri matkailusivustot kehuvat Ukrainaa hyvänä paikkana matkustaa, jossa näkisi kaikenlaista mielenkiintoista, maa on suuri ja hieman katveessa turismilta... Ainoa vaan, että aavistuksen vaarallinen, sotatilan uhka ja poliittinen kaaos ovat todellisuutta. Matkaa tulisi sellaiset 5000km edes takaisin mutta hyvähän siihen olisi varata enemmänkin pelivaraa kilometrien suhteen. Hieman hankala on arvioida paljonko matkaan menisi rahaa, todennäköisesti turvallisuussyistä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa tulisi nukuttua Hostelleissa, kun telttailu saattaa olla uhkarohkeaa, sitä kun ei ikinä tiedä että herääkö sitten ilman autoa aamulla kun keräilee aamulla itseään. Minskissä hostellit ovat alkaen 10€ per yö ja Kiovasta alkaen 6,5€ yö, joten suhteellisen edukkaasti sitä pystyisi sielläkin elelemään.
Tämmösiä hulluja suunnitelmia tässä suunnittelin, taitaa vaan jäädä haaveeksi tämä reissu, mutta hauskahan tällaista oli idean tasolla suunnitellakkin. Mutta jospa sitä jossain vaiheessa vaikka toteuttaisi tämänkin haaveen, ehkä pitää odotella että tilanne vähän rauhoittuu...
Matkakassaa keräillen,
-Juska-
