Mannapuuro paloi paistinpannuun kiinni

Kirjoittamisesta on tullut itselleni aika tärkeä asia. Ala-asteen ensimmäisellä luokalla vaikka piti tehdä tehtäviä, yhdysluokassa kirjoittelin saneluja, jotka olivat kakkos- ja kolmosluokkalaisten tehtävänä, ja jätin omat versioni saneluista opettajalle, vaikka minun ei olisi tarvinnut niitä tehdä. Lapsena olin satukasettien suurkuluttaja, saatoin viettää tuntikausia satujen "lumoissa", kuten äitini sanoi. Kuuntelin Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin sadut puhki, myös monia muita, mitä kirjaston valikoimiin kuului. Opin lukemaan ja kirjoittamaan ensimmäisellä luokalla varmaan aika normaaliin tahtiin ja siitä eteenpäin luin kaikkea mitä käsiini sain, kaikkia lehtiä Aku Ankasta Kodin Kuvalehteen ja kirjoja sen verran kuin jaksoi lukea. En varsinaisesti ollut lukutoukka, koska en lukenut kuitenkaan yhtä paljon kirjoja kuin varsinaiset lukutoukat, mutta kirjoja tuli luettua.

Ala-asteella teimme "omia kirjoja" äidinkielen tunnilla, joihin sai itse keksiä kuvat, tekstit ja sisällön. Näitä kirjoja tulikin tehtyä kuin liukuhihnalta, oli James Böndiä ja S. Eikka Iljaa, Jänis  Vemmelsäärtä, joku keksijätyyppi jonka nimi on jo jäänyt unholaan sekä Teletupit, sekä lukuisa määrä erilaisia penkkiurheiluhulluuden inspiroimia kirjoja, majavaliigasta jalkapallon MM-kisakirjaan ja Manchester United-fanikirjaan. Jostain syystä luovuutta keksiä kaikenlaista riitti ja joskus luokassa herätti pahennusta, kun kirjoissa esiintyi henkilöitä, joilla saattoi olla esikuvia tai kirjoissa oli huumoria, joista ei joku pitänyt.

Yläasteella täytyi vääntää asiatekstejä ja hioa tylsää kielioppia, joten äidinkieli ei jäänyt mitenkään kovin kummoisena asiana mieleen. Kuitenkin jokin Taru Sormusten Herrasta-tyylinen fantasiajuttu on jäänyt mieleen. Lukiossa väänsin keskiverto-oppinaana tekstitaitoa ja esseitä, joskin vapaammat esseet olivat mukavia. Lukion puolessa välissä kirjoittaminen alkoi tuntua aika hauskalta, ja toisinaan siitä sai kivaa palautetta. Lukion kursseihin kuului pienenä pakkopullana kirjojen lukeminen, mutta löysin silloin yhden lempikirjailijoistani, Khaled Hosseinin, jonka tuotanto on inspiroinut (lukekaa, KH:lla on vain 3 kirjaa, joista kaikki on 5/5). Kirjoittelin silloin tällöin facebookiin tilapäivityksiä, ja jostain syystä joskus tuli kirjoitettua aika kekseliäitäkin juttuja.

Yliopistoon mennessä olin innostunut klassikkojen lukemisesta, joita olen vaihtelevalla tahdilla lukenut. Löysin netistä muutamia listoja kirjoista, jotka pitäisi lukea ennen manan majoille siirtymistä, ja olen niistä noin kolmanneksen lukenut kustakin kirjasta. Yliopistossa kirjoittamista tulee jonkin verran jo tenteissä, joissa on usein hyötyä proosamaisesta kirjoittamisesta, kun voi jaaritella pelkästään kysymyksen asettelun kirjaimellisen ymmärtämisen perusteella johdatellen monien eri näkökulmien ja sovellutusten kautta muutaman sadan merkin jäsennellyn tekstin jonka myötä yleensä tentin pääsee ihan kohtalaisella menestyksellä läpi, vaikka ei ole täysin varma edes että vastaako oikeaan asiaan tai että muistaako asiasta kaikkea. Palautteen perusteella kyllä. 

Jossain vaiheessa kirjoittelin salaa kavereiden kännyköillä eriskummallisia sattumuksia tänne naamakirjaan, mutta aika nopeasti ihmiset alkoivat tunnistamaan kirjoitustyylini, mikä vähän hillitsi aika luovien höpinöiden kirjoittamista toisten nimissä. Milloin jollain oli palanut mannapuurot paistinpannuun, milloin joku kysyi parhaita keinoja pestä rahaa... Jostain syystä, minulla on ollut jo pienestä pitäen aika rikas mielikuvitus ja en tiedä että onko Vaahteramäen Eemelien ja Peppi Pitkätossujen vaikutuksen myötä tullut, vaiko täysin syntymälahjana saatu ominaisuus. Mutta joskus se on vähän ongelmallista, kun luovuutta joutuu purkamaan ja toisinaan se pulppuaa mielikuvitukselliseen höpöttelyyn, jossa aika nopeilla hoksottimilla ja eläytymisellä saattaa tulla aikamoisia satuja. Ehkä osansa saattaa olla perintötekijöille, isäni oli koulussa Satusetä Saarnio jos oikein muistan ja äidilläkin on lapsena ollut paljon luovia juttuja, joten pojasta on polvi pahentunut ja joskus keksii aika lennokkaitakin asioita. Pidän hyvin paljon myös tarinoista tai tarinallisuudesta ja näen esimerkiksi maailmanhistorian suurena tarinana tai tarinoiden joukkona, joka on mieletön aarreaita sitä tutkivalle tai siitä kiinnostuneelle.

Blogaamisen ja tekstinkäsittelyohjelmien kautta kirjoittaminen on niin helppoa että siitä voisi sanoa suorastaan nauttivansa ja toisinaan se suorastaan imaisee mennessään, kun tajunnanvirta vain puskee paperille. Ja visuaalisia näkyjäkin voi skannata paperille, senkus vaan transferoi ne sanoiksi ja vain laittelee sidossanoja suurin piirtein oikeisiin paikkoihin. Lukion äidinkielen oppitunnitkin olivat loppujen lopuksi todella antoisia, koska siitä kehittyi oikeinkirjoitussäännöt tulikirjaimin aivolohkoihin ja oikeinkirjoitus, jäsentely ja yhdyssanat sujuvat suhteellisen luontevasti, ainoastaan tekstin puhtaaksikirjoitus on se, mihin en ole koskaan jaksanut panostaa, en esimerkiksi lukenut ylioppilaskokeessa koevastauksiani koskaan uudestaan, kun olin ne kerran oksentanut paperille sen mitä osasin. Kirjoittaminen on parhaimmillaan myös hyvin nopeaa ja sillä voi ilmaista asiansa helposti ja tarkasti, vivahteikkaasti ja järjestelmällisesti. Toisinaan epämääräinen ärtymys tai keljutus on helpointa purkaa blankolle paperille. Olo helpottuu kummasti kun saa fiiliksensä yskäistyä paperille.

Minua harmittaa suuresti se, että en osaa ilmaista itseäni yhtä sujuvasti englanniksi, koska olisi aika hauskaa osata kirjoittaa tyylillisesti samoin myös englanniksi. Monet ovat sanoneet että minun pitäisi kirjoittaa kirja, mutta se vähän hirvittää, että jaksanko kirjoittaa samasta aiheesta muutama sataa sivua... Mutta jos käy niinkuin ala-asteella että karulla huumorilla ja elävän elämän henkilöhahmoilla kirjoittaisi kirjan, siitä saattaisi tulla aika hyvä. Mutta joku saattaisi suuttua, jos tajuisi olevansa kirjan henkilö, ehkä kiusallisen tunnistettavilla ominaispiirteillä...

Laitan ihan silkkaa keljuuttani pienen äänestyksen, kumpi on parempi (vähän erilaatuiset kuvat mutta no bonus), vauvanpylly vai talebaani? Huom. kysely ei toimi mobiilissa.

Äänestelkäähän ja jos jaksatte, niin kommentoikaa tai antakaa palautetta tavoin tai toisin, koska kirjoittaja elää palautteesta. Ja kirjoittamisesta.

Suomen "kesä"terveisin

Juska, Juuse, Jussi, mitä näitä nyt on