Töissä on ollut ihan kohtalaisen mukavaa. Työpaikka on vähän liiankin tuttu kun samassa työpaikassa on tullut jo nähtyä aika monta palkkapäivää, mutta toisaalta se tarkoittaa sitä että osaan hommani kuin murtovaras Ooppeliin murtautumisen. Puolensa siinäkin, olen rautainen ammattilainen mutta haasteita ei aina oikein löydy ja yöt toistavat helposti itseään. Mutta koska olen siirtynyt yövuoroon, ei ole päässyt tyystin sammaloitumaan kun porukka ei ole sama kuin aiemmassa vuorossa ja olen päässyt opettelemaan uusia vastuullisempia hommia. Ja uuden oppimisessa ei pääse liiaksi rutinoitumaan kun ei täysin haltsaa uusia kujeita. Ja akateemisuuden voi karistaa vähäksi aikaa ja pukeutua duunarivaatteisiin kesäsesongiksi. Palkkakin on ihan kilpailukykyinen versus monet muut vastaavat työt ja ammattiyhdistysväki on saanut hierottua tyydyttävät yölisät vampyyrivuorolaisille, joten persaukisen opiskelijan on ihan järkevää lastata puoliperävaunuja pikkutunneilla.
Aika on mennyt suhteellisen nopeasti kun ensimmäinen kuukausi on miltein takana jo ja 2 eri kämppää ja 2 eri autoa on kerennyt olla alla. Edellinen kirjoitukseni on jo kerennyt päästä pölyttymään ja blogi miltei hämähäkinseiteissä, mutta kohta on taas uunituoretta jargonia väännettynä tehtaalta. Autoista puheenollen, tässä alkuyöstä poliisiskootterit saivat päähänsä kiusata meikäläistä liikenteessä ja skoudeskobat sitten vilkuttivat pysähtymään tiensivuun kehä ykkösen itäpäässä. Minähän en tietenkään ajanut ylinopeutta, koska kyseiset virkaintoiset suharit olivat hiillostaneet kanssaliikenteessä liikkuvia jo parisen kilometriä ja vaikka sekä edessäni että takani oli poliisiskootteri, ei se sen suuremmin kuumottanut, koska kaikki pitäisi olla ihan kondiksessa, joten ei syytä huoleen. Mutta sitten joku tilapäinen mielenhäiriö sitten varmaan tuli jommalle kummalle poliiseista ja pysähtymiskäskyä alkoi näkymään taustapeilistä. Kurvasin sitten Itäkeskuksen kulmalle ja sitten poliisisetä tuli jututtamaan. Piiiitkä puhallus näytti kiikareita ja vakuutin olevani selvin päin, vaikka vähän keljutti pysähtyä. Ajokortti oli unohtunut matkasta ja poliisi alkoi sitten siitä grillata että missäs ajokortti on. Annoin sille passin, koska käväsin Italiassa huhtikuussa ja passi on ollut mukana sen jälkeen aika usein jostain syystä. Ja en ollut kantanut ajokorttia vähään aikaan mukana koska kuitenkin onnistun hävittämään sen jos se on aina mun mukana, joten se on paremmassa tallessa. Sitä paitsi poliisit näkevät rekisteristään, että oikeus ajoneuvon kuljettamiseen on olemassa. Sanoin että ajokorrti on Tampereella (ehkä se on siellä, tai sitten kämpällä, tallessa joka tapauksessa). Poliisisetä keljuili hajamielisyydestäni oikein kunnolla ja meinasin räksyttää sinivuokolle muunmuassa siitä että tiputti kallisarvoisen passini asvaltille. Henkilöpapereita ei kasva puissa joten virkasuhteessa oleva henkilö kohtelee asiakirjaani silkkihansikkain, kiitos. En viitsinyt heittäytyä piikikkääksi, vaikka alkoi jo puskemaan ärsytys aika voimakkaasti pintaan ja meinasin heittäytyä näsäilijäksi. No, poliisi sitten halusi ilmeisesti sitten olla ilkeä ja käski jonkun ajokortin omaavan kyytiläisen tulla rattiin jotta hajamielisyys unohtuisi... Jos kerran haluaa olla monin eri rahvaanomaisuuksin kuvailtava poliisi niin sitä voi olla tahallaan asiaton ja olla antamatta vaikka kirjallista huomautusta tai sakkoja. Jälkikäteen olisin voinut olla ärsyttävä ja pyytää että jos toinen poliisi tulisi puhalluttamaan tämän melkkerssonin sijaan mutta antaa olla. Ilmeisesti joku tehovalvonta päällä, kun Itä-Helsinki täynnä poliiseja. Meinasin myöhemmin yöllä osoittaa mieltäni ja näyttää nyrkkiä takapenkiltä takana ajavalle maijalle, mutta koska jo pelkästä ajatuksesta sain mielihyvää, jätin tällä kertaa väliin. Illan toinen pysäytys olisi ollut ihan hupaisa, varsinkin kun en ollut uudelleen ratin takana.
Blogini nimen (Juskan tehdas) takana oleva etymologia on saattanut askarruttaa joitain ihmisiä. Halusin aikaan jonkun aika hauskan mutta sellaisen monimerkityksellisen blogin nimen, mutta koska vaihtoehtoja oli niin maan miljoona eikä sellaset happiness-wellbeing-wannabe-hyvääfeng-shuita huokuvat bloginnimet oikein napanneet, joten sain vain ajatuksen että tehdas voisi olla hyvä. Ajatukseni oli että blogin ulkoasu näyttäisi tehdasteemaiselta, mutta se olikin sen verran työlästä että se sitten jäi aika pitkälti. Samoin yksi mielenkiintoisimpia paikkoja Tampereella on hylätty tulitikkutehdas, joten sen innoittaman sitten keksin että miksei blogi voisi olla tehdas, joka tuottaa satunnaisesti jotain tuotoksia, toisinaan tuotannossa on katkoksia ja tavara seisoo varastossa luonnoksena odottaen kenties pääsyä markkinoille. Tehdas on myös niin moniuloitteinen kokonaisuus että tehtaan kuorien alla voi olla vaikka mitä, joten se on aika laaja käsite mutta jokaisella on jonkinlainen käsitys tehtaasta. Mutta Juskalla on oma tehdas. Ja kaiken kukkuraksi nimi jää helposti mieleen.
Kuvituskuvat ovat kaikki Helsingistä, joten ehkä Helsinki ja meri tulevat inspiroimaan kesän aikana...
Tämmöisin kesäkuulumisin tällä kertaa.
-Juska-
