Vesipaaston lopetus ja totuttelu takaisin normaaliin ruokaan

Hengissä ollaa, ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa vielä. Vähän on jäänyt pöytälaatikkoon tämän paaston päätössanojen kirjoittelu, melkein valmiina odottelemassa viime silausta ja julkaisua, mutta kun tämä viikko on ollut todella vilkas ja kiireinen, että paastosta suoraan vilkkaaseen arkeen olen sujahtanut, ja blogitekstiä en viitsinyt silmät ristissä vääntää loppuun viime yönä, joten vähän kesti sitten, mutta tässäpä tulee vielä paastoasiaa.

Viimeisen paastoillan jälkeen tuli kyllä todella energinen olo pelkästä lämpimästä kupista ja laimennetusta tuoremehusta. Kuin tuntisi taas elävänsä! Myöhemmin illalla join vielä lasin punasta maitoa ennen nukkumaanmenoa. En melkein malta odottaa aamuun, kun saa vihdoin ja viimein kiinteää ruokaa. Olin menossa nukkumaan, mutta minua alkoi särkemään jalkoihin todella paljon. Ei mitään lihassärkyä, vaan sellaista särkyä joka tuntui luissa ja ytimissä. Aluksi koko jalkojen alueella lantiosta alaspäin, mutta hetken päästä polvista alaspäin. Pystynköhän edes nukkumaankaan tältä säryltä? Paastoavalla kämppikseni joka on lääkiksessä, sanoi sen johtuvan todennäköisesti kalsiumin ja muiden hivenaineiden puutteesta. Hyvin todennäköinen selitys, kuulostaa uskottavalle, mutta tieto ei juuri särkyyn lohduta! Painuin yöpuulle, mutta nukahdin nopeasti kuten kaikkina edellisinäkin öinä ja en edes kiinnittänyt huomiotani särkyyn. Aamulla ei enää tuntunut missään ja aamukahdeksalta heräsin virkeänä jo todella hyväntuulisena, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyenlaisiksi. Ja tajusin heti aamusta, että kohta saa syödä kiinteää ruokaa! 95 vai oliko se 96 tuntia paastoa pelkällä vedellä ja 107 tuntia ilman kiinteää ruokaa. Kuorin kaikessa rauhassa ison omenan (en sitä Espoolaista kauppakeskusta), pari sementtiiniä vai oliko ne klementiinejä, anyway, ja iso lasi punaista maitoa, ja lisäksi viereen toinen täysmehua. Aijjai! En pitänyt aamiaisen teossa mitään kiirettä, sillä nautin siitä, että sain tehdä kaikessa rauhassa itselleni aamiaisen. Nyt saisin syödä. Muutama minuutti ei tunnu enää missään niiden vuorokausien ja tuntien jälkeen.

Aamupalaa

Ja sitten vain syömään. En muista, milloin olisin syönyt niin ahnaasti. Pureksin oikein antaumuksella, nauttien, pureksien täysin kaiken. Ai nauttia. Koskaan en ole syönyt näin huolellisesti. Ja maistui taivaalliselle. Ja tuntui, kun ruoka valui masuun ja voimat virtasivat pikkuhiljaa takaisin, sen oikein tunsi kun voimistui. Se oli mahtavaa! Kaiken paastoamisen arvoista. En tarvinnut sen enenmpää saadakseni itseni todella virkeäksi. Aamuluennolla olin virkeä ilman aamukahvia. It's a magic.

En uskaltanut edes syödä kunnon kouluruokaa koulussa. Menin keittolinjastolle ottamaa keittolounasta ja avarakatseisesti ajattelin matkustella makujen maailmassa ja otin ranskalaista sipulikeittoa. Sipuli ei todellakaan kuulu favourite-ruoka-aineksiini, mutta kokeillaan. Avasin kattilan kannen ja karu todellisuus löi minua kattilan kannen voimalla kun näin, minkä näköistä sipulikeitto on. Mutta olin päättänyt maistaa, joten soppaa lautaselle. Tästä saa voimaa, uskottelin itselleni. Kurvailin täpötäydessä ruokasalissa istumaan tyhjälle paikalle pöytään ja ei muuta kuin lusikoimaan pöperöä naamariin. Tämä on koostumukseltaan oksettavaa ja luotaantyötävää, isoja sipulin palasia liemessä. Hyi raato. Mutta nälässä ihminen syö kuulemma mitä vaan. Paitsi sipulikeittoa. Lusikkaa suuhun ja liemi-sipale-sekotusta kiduksiin. Liemi oli aika väkevää ja sipuli kuvottavaa. Särvin ehkä kolmasosan liemestä ja pieniä palasia samalla sipulia suuhun. Tämä on edelleen hyvää, tai rehellisesti sanottuna on itsepetosta väittää niin. Liemikin alkoi jo tulla korvista ulos. Sain sen ryystettyä joka tapauksessa alas, mutta sipuliin en sitten enää koskenut. Ja lopuksi ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat ajoivat minut paikaltani pöydän sivuun että koko seurue saa lounastaa keskenään. Tai pyysivät kauniisti pakottamalla minut siirtymään. Tämä sörsseli maksoi 1,75€, ruoka oli kuvottavaa, minut ajetaan paikaltani... Ja yhtenä ruokavaihtoehtona oli pyttipannua.

Syökää sipulikeittoa

Maleksin tämän jälkeen kämpälle ja ajattelin edelleen enimmäkseen ruokaa. Mutta pikkuhiljaa varovasti, muistappa se. Ramasi aika mukavasti, joten simahdin huoneessani sänkyyni koulupäivän jälkeen, paaston piikkiin on sekin hyvä laittaa. Sitten taas pikku hiljaa safkaa koneeseen ja seuraavaan koitokseen. Mikä oikeastaan jännitti aikas paljon, nimittäin kuntonyrkkeilyyn. Syy, jonka takia lopetin jonkin verran aikaisemmin kuin ajattelin. Mutta kuntonyrkkeily on must, sinne pitää päästä. 75 minuuttia aika intensiivistä treeniä. En viitsinyt sanoa mitään 4-5 päivän paastostai ohjaajalle, varsinkin kun myöhästyin 5 minuuttia alusta, ja pääsinkin suoraan juoksemaan salia ympäri lämmittelyksi muiden kanssa. Iskua, lyöntiä, koukkua, sparria, hikeä, verta (ei sentään), kyyneliä, intohimoa, picassoa, juoksua, liikkumista ja naurua. Sitä on kuntonyrkkeily. Jännäsin koko ajan, että miten paasto vaikuttaa treeniin, onko voimia tallella ja lähteekö taju kesken kaiken. Mutta eipä lähtenyt, tosin joudui ottamaan iisimmin varsinkin loppuvaiheessa ja sluibasin lopun punnerruksissa ja lihaskuntoliikkeissä vähän kun voimat alkoivat olla jo aika loppu, ymmärrettävistä syistä. En joutunut tiputukseen, en pökrännyt eikä edes krampannut. Kestän mitä vaan ja olen ironman! Ei vaan. Suunnitelmani oli siis onnistunut.

Mustikkasoppashotti

Miksi kuntonyrkkeily on Picassoa? Koska olen yliopiston kuntonyrkkeilykurssilla, kuntonyrkkeilijät ovat yliopistohippejä ja humanisteja, joten siellä on monenlaista hiihtäjää, kuten picasso... Arvostettava asia, että kaikkien aineiden opiskelijat ottavat osaa eri lajeihin. Eräs (aika stereotyyppinen) kuvataitelija osallistui tunneillemme, ja hänen intonsa oli todella ihailtavaa, mutta myös hieman koomista. James Potterin näköinen pikkuvanhan sanavalmis nyrkkeilijä. Olen nähnyt kaiken. Ota edes ne sukset jalasta.

Totuttelu normaaliin ruokaan on ollut suhteellisen vaivatonta, mutta maitotuotteita ja leipää kannattaa kantapään kautta opitun kokemuksen myötä näemmä alkaa syömään myöhemmin. Vähän pömppämaha pistelee diskoa maidosta ja leivästä, joten AB-piimää ja rela-tablettia perään niin helpottaa. Euforian tunteita en paaston aikana kokenut, paitsi silloin kun join tomaatti-basilika-lämmintä kuppia vesipaaston loppuun.

Niin. Kokemus oli aika vertaansa vailla. Sitä ei oikein voi verrata yhtään mihinkään. Todella karsea, mutta todella opettavainen ja moiuloitteinen. Opin varmasti itsestäni enemmän, kuin 5 normaalin päivän aikana, voisin vaikka vannoa. Mitä tästä nyt tuntui jäävän käteen, on freshimpi olo ja tuntuu, että suhteeni ruokaan ja nälkään on jotenkin muuttunut aika tavalla. Minulla ei ole enää tarvetta syödä liikaa, vaan mieluummi juuri sopivasti. Myöskään herkkujen mättämisessä ei ole mitään Jiitä, vaan paljon paremma fiiliksen saa kun syö yhden pienen herkun ja nauttii sen hitaasti ja antaumuksella. Olen joskus syönyt kahvilassa porukassa 2 tuntia yhtä mokkapiirakan palaa, ja toden teolla, se vastaa samaa kuin söisi 3-4 palaa makean himoonsa tai vain syömisen ilosta, mutta sen sijaan saa paljon paremman olon ja pienemmät kalorit kun söi kohtuudella.

Paavo Väyrysen kirja ei kerro ruokavalion muutoksesta

Näin jälkeenpäin voisin suositella paastoa toisille, kyllä joo, mutta toisaalta en. Jos sietää sellaista heikkoa ja voimatonta oloa monta päivää, ja sitä että ei jaksa keskittyä niin hyvin asioihin, niin siitä vain. Mutta paastotakseen olisi hyvä olla perusterve ihminen, koska paasto yhdistettynä vakavaan sairauteen, esim. diabetekseen voi olla aika kohtalokasta. En osaa sanoa paaston terveysvaikutuksista juuri mitään oikeaa faktaa. Siitä löytyy netistä niin paljon puolesta ja vastaan, etten todellakaan osaa sanoa totuutta. En tiedä vielä, että koheniko terveydellinen tilani, mutta ei se ole ainakaan vielä huonontunutkaan. Oikeastaan ainakin tässä vaiheessa paastolla on ollut vain positiivisia vaikutuksia, mutta mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.

Pienellä Tamk-excursiolla riistaa! Ensimmäinen kiinteä kouluruoka, jos tota muutamaa sipulislaissia ei lasketa

Kuntonyrkkeilyn jälkeen suunnistin lumisateeseen ulos rusinoita suu täynnä ja lähdin treenikassi kainalossa kohti Sampolaa ja suunnitteluiltaa. Nimittäin, tulevana maanantaina suuntaa Helsingfors-Vanda flygstationilta flygari kohti Prahaa! Lähdemme 6 hepun porukalla tutkimaan mistä on Prague tehty ja siispä vähän pientä brainstormausta Sammonkatu Mansioniin, jossa lyötiin viisaita päitä seinään ja haaveilimme mitä teemme. Voipi olla että, kun olen tämän paastoisen arkkuni vihdoin ja viimein saanut tyhjennettyä tänne, on lähitulevaisuudessa kenties jotain stooria Prahasta tulossa.

Ja nyt en jaksa enää puhua sanaakaan paastosta.

-Juska-

4. paastopäivä

Vesipaasto alkaa olla jo aika loppusuoralla ja loppu häämöttää. Tämä päivä on ollut aika paljon helpompi ja parempi kuin aiemmat, ja minulla oli tänään pitkä koulupäivä kera pakollisten luentojen, joten akateemista vapautta ei voinut käyttää paastoon. Ensimmäinen luento meni omalta osaltani täysin ohi, aivan yhtä tyhjän kanssa olla siellä luennolla, kun ei maanantaiaamun ja paaston yhteisvaikutuksesta ajukoppa pelannut. Ja siltäkin vähän myöhästyin kun torkuttaminen oli niin nautinnollista aamulla. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin molempiin jalkoihin ja silti palelin yliopistolla ihan huolella. Hytisin luentosalissa, varpaita palelee ja kädet ovat jääkalikat. Vähän meinaa olla ääreisverenkierto heikkoa. Sydämen syke ja hengitys ovat hitaampaa kuin normaalisti. Mutta kieltämättää keljuttaa tämä palelu, ja ulkonakin on lähemmäs sata astetta pakkasta. Koulusta pois kävellessäni kävelin puolee väliin ja hyppäsin justiin sopivasti tulleeseen bussiin. Olisin saanut hypotermian muuten. (Huomautuksena että koulumatkaa on vain reilu kilometri.) Ulkona oli -12 astetta pakkasta, mutta purevuudeltaa tuntui vähintään -25 asteelta.

Tämä luento meni täysin ohi näkiessäni nälkää

Latasin kännykälleni sellaisen ajastin-sovelluksen, josta näen paljonko on enää paastoa jäljellä. Tulee jostain syystä armeija-ajat mieleen, jossa minulla oli melkein alusta asti kalenteri, että milloin täältä pääsee pois. Mutta vihdoin ja viimein homma alkaa olla finaalissa. Vielä pieni loppukiri ja se on siinä. Porukastamme osa jatkaa huomisiltaan, mutta minulla on illalla kuntonyrkkeily, johon aion olla tikissä, en uskalla mennä syömättä 5 vuorokauteen mitään rääkkäämään itseäni. Varsinkin kun pohkeita kiristi jo koulumatkan kävely. Joten huominen menee tankatessa ravintoa. Lopettelen paastoa varmaankin kevyillä paastoruuilla, lämpimällä kuppikeitolla ja laimennetulla tuoremehulla, jotta voimia alkaa pikku hiljaa tulla takaisin, mutta vesipaasto muuttuu normaalimmaksi paastoksi, ja aamulla sitten voi jo yrittää syödä jotakin. Ja huomenna sen verran kuin masu ottaa vastaan. Ja oikeaa ruokaa varmaankin vasta keskiviikkona, en usko että elimistö kestää tämän jälkeen lautasellista makaronilaatikkoa.

Vesi on parasta. Ja maistuu edelleen hyvälle

Naurattaa, kun suunnitelmissa on jo tehdä erinäisiä ruokia, ja olemme paastopoppoomme kanssa suunnitelleet jo ruokaillan myöhemmin tälle viikolle, jossa syömme yhdessä ja nautimme siitä, että saamme syödä! Tosin terveellisesti. Ja sitä lasagnea on jo tiedossa tälle viikolle myös! Naurattaa, kun se ei ollut ainoastaan minun ruokahalulistalla ykkösenä. Kävin koulumatkalla bussissa pois tullessani kaupassa ja ah, ihanaa! Sai jo ostaa huomiseksi ruokaa, jota voi sitten syödä. Aivan normaali kauppareissu tämä ei ollut, sillä oli pakko miettiä joka ostos että soveltuuko se ruokaan totutteluun. Suurin osa ruuista on vielä bännättyjen listalla, joten aika varovasti piti kaupassa olla. Siemeniä (todellisia proteiinipommeja), tuoremehua, mustikkakeittoa, omenaa (käynnistää ruuansulatusta), pussikeittoa (tomaatinmakuista!!) ja hedelmiä. Ja täysmaitoa palautumiseen. Tosin sitä ei uskalla heti juoda ettei maha mene sekaisin.

Fiilis on kaupan katossa kun pääsin kauppaan ostamaan ruokaa! Tosin aika iisisti pitää alottaa, mutta kohta ruokaa. Ps. L, huomaa teinipopot ;D

Täytyy sanoa jo tässä vaiheessa, että onpa ollut kokemus. Suurin osa ei kuuna päivänä lähtisi tämmöiseen mukaan, mutta itse tiedän ainakin kestäväni tätä. Menisi varmaan pitempääkin, mutta en oikein näe enää tarkoitusta pidemmälle paastolle ainakaan nyt. Nyt mielessä on melkein vain se, että tämä on kohta ohi ja voi alkaa taas syömään. Kiinnostus terveellisempään ruokavalioon siirtymiseen on noussut, mutta nyt kohta seuraakin haastava vaihe, ruokaan totuttautuminen ja se, että osaa syödä oikein ja ettei ahmisi nälkäänsä. Hieman alustavasta suunnitelmasta poiketen, saatan jo kohta lopettaa vesipaaston ja siirtyä "normaaliin paastoon" ja aamulla jo paasto on ohi ja vihdoin viimein normaaliin ruokaan! Tätä olen odottanut kuin armeijassa tj0-päivää tai muksuna joulupukkia.

Tomaattia!1 Tätä olen kaivannut.

Vesipaaston lopetusta. Tosin vielä ei pysty syömään kiinteää.

Koska kuntonyrkkeily on minulle sen verran mieluisa harrastus, niin alan jo lopettamaan vesipaastoa ja siirryn paastoon. Eli ei edelleenkään kiinteää ruokaa, mutta jotta huomenna olisin kunnossa, pitää alkaa totuttautua ravintoon jo. Kattila liedelle ja vettä kiehumaan. Ostin tomaatti-basilika-mauilla lämpimän kupin, jonka kanssa aion juoda lantrattua täysmehua. Tuskin malttaa odottaakkaan, että vesi on kiehunut. Samalla voi hädissään laimentaa mehun valmiiksi. Ja ei muuta kuin lämpimän kupin ainekset kupin pohjalle ja päälle kasarista kiehuvat vodat päälle, ja avot mikä tuoksu! Ja sitten pöydän ääreen maistelemaan. Noin 96 tunnin paaston jälkeen vähän jotain, mistä oikeasti saa energiaa! Ajattelin ensin, että teen tämän vasta 100 tunnin kohdalla, mutta en jaksa kouluviikkona valvoa sen takia yhteen, joten aloittelen palauttelua jo nyt. Ja aamulla onkin jo se 5. paastopäiv, johon loppuu minun paastoni, vesipaasto loppuikin jo omalta osaltani. Ja kaikki tsempit porukan vielä jatkaville paastoajille, jotka huomenna pääsevät ansaitusti kokeilemaa miltä tämä tuntuu.

Screenshotteja puhelimelta, kun piti laittaa paastomittarit päälle että koska loppuu.

Varovasti maistelemaan ja kokeilemaan, miltä kuppikeitto maistuu. Aluksi aika ahnaasti meinasin hörppiä soppaa ja mehua, mutta pakko oli yrittää malttaa mielensä ja ryystellä hitaanlaisesti, ettei käy höpösti. Saattaa tulla helposti maha kipeäksi, jos pääsee liikaa ilmaa mahaan. Mutta olin ehkä 1/3 osan vetänyt soppaa ja mehua, kun alkoi jo ruokatorvessa ja masussa tuntua, että nyt siellä on jotakin! Särvin koko komeuden nassuun ja kyllä piristyi kummasti heti. Vieläkään ei ole ihan normaali olo, mutta reilusti piristyi ja maha on aika täysi noin pienestä annoksesta. Normaalisti jäisi hirveä nälkä tuollaisen jälkeen. Huhhuijjaa, mitäköhän käy kun uskaltautuu jotain kiinteää makustelemaan? En kyllä uskalla, ehkä aamulla vähän jotain hedelmää voisi yrittää. Ja pitää koettaa pitää Purjo (ja Pirjo) loitolla (Pirjo-Riitta oli yläasteella kotitalouden opettaja, leikkisästi kutsuttiin selän takana Purjo-Riitaksi).

Kyllä tuntuu mahtavalle, että olen kokeillut vesipaastoa ja tätä hullutusta. Nähtäväksi jää, minkälaiset terveysvaikutukset tästä seuraa. Vielä olisi mennyt vaikka huominenkin, mutta pakko pitää maalaisjärki touhussa mukana, en halua tiputukseen sieltä kuntonyrkkeilystä. Joten, totuttelua taas ruokaan ja ruuan makuun. Miten voi tästä tulla maha täyteen?

Niinkuin jo joku sanoi, olen palaamassa paastosta takaisin elävien kirjoihin.

-Juska-

3. vesipaastovuorokausi

Kolmatta vuorokautta vesipaastolla. Heräsin aamulla suhteellisen aikaisin sunnuntaiaamuksi, mutta ei kiinnostanut nousta sängystä sitten ollenkaan. Kello oli jo lähemmäs puolipäivää kun raahasin itseni olohuoneeseen. Energiatasot ovat aika vähissä, päätä särkee ja tuntuu, että kuinka kauan tätä pitää vielä jaksaa. Mutta en voi missään nimessä luovuttaa, sillä olen jo ohittanut puolimatkan krouvin, ja koska 3 ensimmäistä päivää ovat pahimmat, täytyy kestää enää tämä päivä, siihen verrattuna loppu olisi helppoa kuin heinän teko. Ja vesipaastoa voi helpottaa juomalla mustaa teetä, joka auttaa (tosin energiasisältö on täys nolla) fiilikseen ja on henkisesti aika mukava piristys. Kyllä vesikin maistuu edelleen hyvälle, oikeastaan voisi sanoa että se maistuu paremmalle nyt kun paastoaa. Ja sillähän sitä tässä eletään.

Jos lähtee paastolle, on syytä valita ajankohta milloin sen voi tehdä. Minua hieman jännittää huominen pitkä koulupäivä kun pitäisi olla koulussa vesilinjalla edelleen, mutta toisaalta ketoosin pitäisi olla huomenna jo käynnissä, joten luotan siihen että sellainen positiivinen energialataus siivittää huomista koulupäivää. Ja kun tässä illalla sumplimme, että menisimmekö koulussa syömään Sodexoon huomenna, niin en edes muistanutkaan heti että ehei, niinkin normaali asia kuin kouluruokailu jää huomenna välistä. Mutta ei enää ole paljoa jäljellä paastoa, huomenna on viimeinen kokonainen vuorokausi ja sitten onkin jo ihan lopussa koko paasto. Kohtapuoleen 75 tuntia ilman ruokaa takana, ja reilu 32 tuntia vielä edessä. Eli kokonaisuudessan yli 100 ilman evästä tulee tähän paastoon.

En ole hirveästi jaksanut liikkua paaston aikana, koska se on vienyt aika hyvin voimia. Jotkut kanssapaastoajista ovat käyneet salilla, hiihtämässä ja luistelemassa, mutta en itse ole pystynyt. Luin netistä, että mitä pahemmalle alku tuntuu, sitä enemmän on tarvetta paastolle, kun kaikenlaista turhaa kuonaa poistuu elimistöstä. Ehkä se selittää syyn, miksi en ole juurikaan jaksanut liikkua. Tänään sitten kävelin muutaman kilometrin, ja kävelin portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Seurauksena tästä oli kramppi takareiteen, pohkeet meni vähäksi aikaa totaalisen jumiin ja välillä huippasi oikein kunnolla. Normaalisti olisin voinut vaikka juosta tuon matkan ilman hirveää hikoilua. Mutta eiköhän paasto vähän puhdista elimistöä jonkin verran.

Lakritsitee sopii laihduttajille ja keventäjille. Kuin tehty paastoon siis.

Illalla huippasi useaan otteeseen, verensokeri on ilmeisesti aika alhaalla. Ei pitäisi nousta niin nopeasti ylös. Kun illalla kolmen vuorokauden rajapyykki meni rikki, on fiilis parantunut merkittävästi. Nyt tällä ololla paastoa jaksaisi helposti pitkäänkin. Nälkää ei oikeastaan tunne ja olo on suhteellisen tavallinen. Pahin taitaa olla jo selän takana ja ketoosi on jo päällä. Pahinta on oikeastaan vetämättömyys ja sellainen voimaton olo ja päänsärky. Nälkä on ollut itselleni aika helppo sietää, sillä sellaista perinteistä nälkää en ole juurikaan kokenut. Mutta sellainen fyysinen paha olo on henkisesti aika tympäsevää pidemmän päälle, joten fyysinen huono olo ei ole paha juttu edes, mutta se aiheuttaa ärtymystä itsessä että on huono olo, jolloin paastoa on tympäsevää jatkaa, kun sen voisi jättää keskenkin. Mutta empähän jätä.

Santeri oli aika kiltti, sain juoda vettä pillillä, jääpaloilla ja jollain pinkillä koristeella.

Täytyy kyllä myöntää, että usko ja toivo on ollut koetuksella tämän paaston myötä. Välillä on aika äärirajoilla ja syömättömyys turhauttaa. Välillä tuntuu, ettei ole tarpeeksi motivaatiota jatkaa, mutta olen vain piiskannut itseäni eteenpäin, en voi luovuttaa enää tässä vaiheessa. Ehkä otan paastoryhmäni pienenä onnistumisen paineena, että paasto täytyy jaksaa loppuun asti. Myös vaativuus omaa itseä kohtaan ajaa jaksamaan loppuun asti. En kuitenkaan edelleenkään aio vaarantaa terveyttäni ja lopetan jos siltä tuntuu. Sitä paitsi, olen jo saavuttanut kolmen vuorokauden rajapyykin, joka oli osan porukastamme tavoite. Tosin jatkamme kukin 4-5 päivää, alkuperäisen minimin 3 sijaan. En ole ihan varma, pitääkö suolaa nauttia paaston aikana, mutta olen varulta ottanut vähänä suolaa parina päivänä, ettei pumppuun tule kammiovärinää tai muuta ikävyyksiä. Tosin se on aivan karsean makuista vetää todella suolaista vettä pikku kulaus, kun se maku ei meinaa lähteä pois vaikka huuhtasee naamariin perään täyden vesilasin. Kuin vetäisi Välimeren vettä kitusiin. Jouduin turvautumaan myös yhteen sokeripalaan, kun alkoi jalkoja heikottaa, enkä uskaltanut uhmata rajojani, että pyörrynkö odottaessani bussia vai enkö. Joten palasokeria ja suolaa olen kiinteistä ruoka-ainesosista vetänyt tämän paaston aikana. Naurettavan pienen määrän, jos ajattelee paljonko ruokaa söisi pelkästään aamupalalla.

En tiedä, kuinka paljon voin vesipaastoa kellekkään suositella. Monissa tahoissa vesipaastoa ei suositella kellekkään, joten kannattaa harkita, että alkaako vai ei. Mutta ihmisiä kiinnostaa hyvin paljon tämä paasto. Monet kysyvät, että miltä tuntuu. Pas#alta, yleensä ainakin alkuun, voin kertoa. Mutta toisaalta tämä on aika hieno kokemus, tässä oppii itsestään asioita, joita en ole aiemmin missään itsestäni oppinut. Eli tässä on jotain kasvattavaa. Kun on pakko ottaa aika rauhallisesti ja elää aika pysähtynyttä elämää, on aikaa funtsata asioita. Todennäköisesti kiinnitän jatkossa syömisasioihin enemmän huomiota ja minua on alkanut kiinnostaa ruuanlaitto entistä enemmän. Toivottavasti turha herkkujen syönti jää vähemmälle paaston jälkiseuraamuksena. Mutta, jos haluat extremekokemuksen, jossa joudut lujille ja haluat mennä epämukavuusalueelle sekä kokea jotain hyvin uutta ja mahdollisesti saada terveyshyötyjä, niin miksei vesipaastoa voisi kokeilla.

75 tuntia takana ja 32 tuntia edessä. Ei enää ollenkaan paha.

Vielä loppukiri paastossa,

-Juska-

2. vesipaastopäivä

Joitakin ihmisiä pelottaa mennä nälkäisenä nukkumaan, mutta minua väsytti niin paljon, että nukuin kuin tukki koko yön, ilman mitään ongelmia. Minusta on paljon pahempaa mennä nukkumaan pienessä nälässä kun on syönyt vaikka 6 tuntia sitten kuin 29 tuntia sitten.

Epämukavuusalue. Se on termi, joka kuvaa tätä paaston aikaa kaikkein parhaiten. Mukavuusalueelta on täytynyt mennä epämukavuusalueelle, ja täällä ei ole kovin kivaa, voin kertoa. Mutta tätä sietää, oikeastaan kohtalaisen hyvin. Mutta se että sietää tätä, ei poista sitä tosiseikkaa että tämä on aika inhottavaa. Tänään teki mieli mennä Tammelan torille snägärille vetäsemää kaikkein övereimmät mätöt mitä siitä raflasta saa, mutta ei suikaan nälkään vaan ihan vain ravinnon saamiseen. Olen huomanut, että hajuaisti on ruuan suhteen aika monin verroin herkempi, kaikki ruuat tuoksuvat paljon vahvemmin kuin normaalisti.

Ihmisten laittamia kettuilu-kuvia whatsappissa paastolaisille

Kieltämättä ajatus siitä, että vasta tiistaina saa syödä seuraavan kerran voi aikasintaan syödä 68,5 tunnin päästä, kalvaa mieltä kuin teillä nälkä ennen päivällistä. Mutta nälän dynamiikka tai sen toiminta ja sen itsetutkiskelu on aika mielenkiintoista. En ole missään vaiheessa kokenut mitään ylitsepääsemättömän suurta nälän tunnetta, mutta kokonaisvaltainen heikkou, flegmaattisuus, päänsärky ja epäsosiaalisuus kertovat kyllä, että ravinnosta on puutetta. Mutta toisaalta tekee länsimaalaisen, yltäkylläisyyteen tottuneen ihmisen hyvä kokea, että miltä se nälkä oikeasti tuntuu. On oikeastaan aika pelottavaa kokeilla tätä, kun ei ole ikinä ollut näin pitkää aikaa syömättä. Ehkä kipeänä ruokaa ei ole mennyt alas. Ehkä tämä on verrattavissa oksennustautiin ilman oksennusta ja samanlaista mahan myllerrystä ja flunssaoireita.

Elämän eliksiiri ja tätä on tullut juotua viime päivinä

 Vettä on tullut juotua tyyliin lasillinen tunnissa tai puolessatoissa tunnissa.

Meni sivu suun hyvä tarjous!!

Päivä etenee hiljaksiin, tunnit kuluvat ja ei oikein jaksa tehdä mitään kovin tuotteliasta tai fyysistä hommaa. Lasken tunteja, kuinka kauan olen ollut ilman ravintoa ja siihen, milloin suurin piirtein tämä pahin vaihe alkaa olla ohi. Jotkut sanovat kolmannen päivän olevan se pahin, joten pahin on edessä. Vaikka tämä on tällaista masokistista itsensä kiduttamista, koen silti saavani (jollain sairaalla tavalla) tästä irti myös positiivisia asioita. Tiedän, että kestän nälkää. Ja kestän sitä oikeastaan todella hyvin. Olen ottanut niskalenkin nälästä. Ennen suhteeni nälkään oli oikeastaan sanoisinko pelokas. Söin säännöllisesti ja pyrin pitämään järkähtämättömän itsepintaisesti ruokailuajoista kiinni. Jos aika oli syödä, niin silloin syötiin, vaikka ei olisi erityisen nälkäkään. Säännöllinen syöminen piti ruokailurytmin hyvänä ja annoskoot sopivina, ei tullut syötyä ylenmäärin.

Keljuilukuvia vol. jotai. Nisua saattais tehdä tosissaan mieli

Monet mieltymykset ja mieliruuat, joita on ollut ja helposti tekee mieli, ovat oikeastaan korvautuneet muilla ruuilla. Jos jokin ruokalaji nousee ylitse muiden, niin se on ehdottomasti lasagne! Aion syödä sitä jahka paasto on loppunut. Alkuun ei varmaankaan voi syödä mitään kiinteää tai mitään, joten pitää henkisesti varautua juotaviin jugurtteihin, pussikeittoon ja vastaaviin hyvin kevyisiin ruokiin. Saattaisin yrittää jatkaa paastoa viikon mittaiseksi, mutta tiistai-iltana on kuntonyrkkeily ja haluaisin olla siellä mahdollisimman normaalissa vireydessä, joten uskoisin, että voimat palautuvat päivänaikana, jos säännöllisesti syön varovasti jotain koko ajan. Toisaalta tekisi mieli jättää kesken koko paasto, mutta kun olen jo tästä liian julkisesti kohkannut, niin kesken jättäminen pännisi ainakin itseä. Toisaalta, vaikka keskeyttäisinkin, suurin osa ei edes haluaisi kokeilla olla ilman ruokaa 5 päivää, joten ehkä se ei olisi ihan niin paha juttu keskeyttää. Mutta toisaalta turhauttaisi jättää kesken jo näin pitkälle edennyt paasto.

Kun ei oikein jaksa hirveästi tehdä mitään, niin sohva ompi linnani ja läppäri paras kaverini

Ruokia, joita aion nauttia tässä lähitulevaisuudessa vain sen takia, että ne vain ovat niin uskomattoman hyviä ja paastossa nämä ruuat ovat nousseet mieleen hyvinä ruokina:
-riisi ja kana (tämä on aika erikoinen, koska tämä on lapsuuden inhokkiruoka ja ikinä ole ollut mikää favourite, mutta nyt maistuisi)
- Mainitsin jo, mutta #1 on lasagne, oikein juustoinen ja tomaattinen, jauhelihaa rutkasti ja pehmeää sekä lämmintä. Delicious!
-Vähän samantapainen, mutta jauheliha-tomaatti-pasta-combo on vaan niin hyvää! Tästä saa monta eri variaatiota
-Lämpimät voileivät! Aah! Kinkku-tomaatti-juusto on pakolliset täytteet, väliin sopii myös jotain muitakin, mutta noi on must.
-Grillimättöä! Tekisi mieli mennä tuohon naapuriin Tammelan torille ja nappasta mukaan kunnon burgeri kaikilla mausteilla.
-Risotto (Mistä tää tulee? Ihan hyvää, mutta ei ikinä oo mikää lemppariruoka)
-Poron kärsimys ja pottusoossi, paljolla sipalilla. Ja puolukkahillolla.
-Paprikaa, sipulia, pippuria ja suolaa. Näitä mausteita. Ja tomaattisosetta.
-Maissihernepaprikaa
-BBQ-ristikkoperunat!! (Tampereen 2. kansallisruoka siipien ohella)
-Uunimakkara cheddarilla ja juustokastikkeella (tätä on aika usein koululla)
-tortillat
-Jauhelihaperunamuussi mausteilla ja kermalla
-Lohkoperunat
-Oikein terhakka (ruis)eväsleipä (Kunnon täytteillä, kurkku, salaatti, tomaatti, kinkku vähintään)

Nyt illalla, kun paastoa on täynnä jo yli 50 tuntia, on olo oikeastaan parantunut, nälkä ei paljoa häiritse ja fiilis on aika neutraali. Ihmiset tosin sanovat, että me paastoajat olemme vähän apaattisempia ja normaalia vaisumpia. Se pitää paikkaansa, päivällä peilistä tarkkaili vastaan kalpea haamu ja olo ihmisten seurassa on suhteellisen epäsosiaalinen, tosin tänään oli merkittävästi parempi seurallisempi olo kuin eilen. Olen yrittänyt kysyä ihmisiä mukaan paastoon, mutta toisaalta aika ymmärrettävistäkin syistä ihmiset eivät lähde, mieluummin seuraavat mielenkiinnolla sivusta. Onhan tämä aika masokistista hommaa, myönnettäköön. Mutta toisaalta on jo hyvä fiilis siitä, että tämä alun vaikeus alkaa olla jo reilusti voiton puolella ja olen pystynyt olemaan syömättä jo yli 2 vuorokautta.

Syömiseen liittyy niin paljon kaikenlaista, että en toisaalta ihmettele niitä kaikkia reaktioita mitä vesipaasto herättää. Syömishäiriöt, lihavuus, erilaiset ruokatrendit, dieettivaihtoehdot, erilaiset lähi- ja luomuruokasuuntaukset. Ruoka määrittelee meidän elämäämme hyvin paljon, enemmän kuin sitä ehkä ajattelee. Ja se oikeastaan realisoituu, kun ruokaa ei syö.

Olen toisaalta positiivisesti yllätynyt omasta henkisestä kantista, mikä on mielenkiintoista tarkastella myös. En ole luovuttanut vieläkään, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli heittää kirves kaivoon, kun paasto on tuntunut tarkoituksettomalta, mitä se välillä onkin kun punnitsee syitä paastolle. Huomenna pitäisi olla viimeinen hankala päivä, jonka jälkeen ehkä seuraa euforia ja ketoosi. Sitten se loppuaika pitäisikin olla jo suhteellisen helppoa. Ainakin tässä vaiheessa olen miettinyt jonkin verran suhdettani ruokaan ja terveyteen, joten toivottavasti tästä seuraa sellainen positiivinen vire terveys- ja hyvinvointijuttuihin, terveelliseen elämäntapaan. Ja enää 56 ja puoli tuntia paastoa jäljellä noin suurin piirtein.

Kolmatta vuorokautta ilman safkaa,

-Juska-

Ensimmäinen vuorokausi vesipaastoa

Kieltämättä vähän hermostutti ja huolestutti vesipaaston aloittaminen, mutta sitten kun katsoin paastoamisesta dokumentin, mieleni rauhoittui koska tieto vaikutti suhteellisen järkeenkäyvälle ja luotettavan oloiselle, vaikkakin länsimaisessa lääketieteessä paastoa ei juurikaan suosita hoitomuotona. Kieltämättä olin aika hermostunutkin kun mietin kaikenlaista liittyen paastoon. Suolatasapainot? Puutostilat? Lihasten kuihtuminen? Aivojen glukoosin loppuminen? Nälkäkuolema? Mitä käy vastustuskyvylle? Miten ylipäätään reagoin ravinnon saannin lakkaamiseen? Tai entä jos minulla on piilevä sairaus, joka tulee esiin paastotessa? Tai entäpä jos joudun tiputukseen Acutaan tai pyörryn ulkona hankeen? Mutta dokumentin katsominen ja tieto aiheesta rauhoitti mieltä, ja minulla on lähipiirissä useita lääkisopiskelijoita eri vuosikursseilta, joten parempaa tietämystä aiheesta löytyy, jos mieltä askarruttaa. Mutta toisaalta liikutaan aihealueella, joka on täynnä erilaisia uskomuksia ja vähän luotettavaa ja vedenpitävää tietoa, mutta toisaalta paastoaminen on tapana ihmisten keskuudessa ikivanha. Joten Aku Ankan tyyliin mielenrauhan saa laskemalla hitaasti 117:n ja kaatamalla sen jälkeen lasi vettä päähän, jonka jälkeen pitää seistä päällään... Ei vaan, Neuvostoliitossa paastoamisella on länsimaisen lääketieteen ulottumattomissa tehty rautaesiripun aikana tutkimusta ja hoitoa paastosta, joten luotan varauksella siihen. Ja tässäpä näkee vähän.

Tämä tekisi gutaa!

Paastoni aloitus siirtyi sittenkin pari tuntia myöhemmäksi, sillä söin synttärilahjamangon pois. Mango tuskin säilyisi freshinä tiistaihin asti, joten vaivalla sitte kaavin sen nassuun. Ja käkikellon lyödessä (minua päähän) 21.00 23. tammikuuta alkoi sitten meikäläisen paasto. Ensimmäisen kerran olisin voinut syödä jo kymmeneltä, tyyliin yhden voileivän ennen nukkumaanmenoa, mutta en sorru! Jotakin näpertelin siinä sitten illan, katselin kesätyöpaikkoja vähän mihin voisi kenties hakea tulevaisuudessa ja jotain muuta iltatekemistä. Ilta venähtikin sitten jo yöksi, kuutamo paistoi kelmeää valoaan ulkona pilvettömältä taivaalta (tästä en oikeesti oo ihan varma, mutta se kuulostaa runolliselta niin voitte kuvitella että siellä ulkona saattoi olla sellaista, en katsonut säläreistä ulos), läppäri loisti kelmeää valoaan huoneeni pimeydessä... Kenties aika mennä nukkumaan, kello on jo vähän yli kahden. Äkkiä kuorsaamaan täkin alle! Ja peiton alla huomasin että seuranani peiton alla oli: nälkä. Sellainen yönälkä, mietinkin jo että pyörinkö nälän kanssa koko yön huoneessani, mutta Nukku-Matsu oli tänään hyvässä aikataulussa, ja nukahdin ennen kuin olin päässyt ajatustani edes loppuun.

Yäk.

Aamulla heräsin, en nälkään, vaan ihan hyvään fiilikseen. Vähän liian lyhyet yöunet mutta itsestään ponnistin sitten ylös. Vähän  aamupalaa ja aamukahvia teki mieli, mutta ei tunnu missään olla ilman aamupalaa! Ja myöhemmin ruoka-aikaankaan ei varsinaista nälkää ole havaittavissa, tai on sitä vähän nälkä, mutta ei kuitenkaan normaalia yhtään enempää. Sellainen että jes, kohta pääsee safkaamaan. Mutta niin, mun ruoka on lasillinen vettä. Ja tunnin päästä, lasillinen vettä. Nautinnollisen hyvää, voisin melkein sanoa. Teetä en ole maistanut, en ole mikään suuri teen juoja ruuansyöjänäkään. Vettähän voi lämmittää, jolloin siitä saa parempaa. Meidän paastoajien keskuudessa tämä ajatus nauratti.

Pullokuitista ei mennyt ruokaa senttiäkään

Sain seuraa siinä iltapäivällä, tarkemmin siinä kello 15 maissa. Nimittäin kaverikseni ilmaantui pikkuinen päänsärky. Ja vähän alkaa olla voimattomampi olo. Toisaalta, edelleenkään ei mikään hirveän karsea olo, jota voisi ehkä kuvitella. 18 tuntia ilman ravintoa tässä vaihteessa selän takana. Voisi olettaa että olisi paljon huonompi olo, mutta eipä vielä sitä näy. Onneksi on whatsapp, jossa paastoryhmässämme Pappapaastossa (ja banaanihymiö siihen nimen perään vielä) saa muilta paastoajilta vertaistukea ja tsemppaavia kamerakänykkäkuvia vesilaseista.

Lihaa!

Illalla alkoi iskeä sellainen aika kauhea jumiolo. Sellainen että tekee mieli syödä ruokaa mutta ei ole nälkä, sellainen kokonaisvaltainen pöhnä ettei oikein jaksa tehdä mitään. Keskittyy vaan sellasiin vain tärkeisiin asioihin, ei oikein jaksa olla kovin sosiaalinen ihmisjoukossa ja puhuu vain jos on asiaa. Olimme L:n synttäreitä viettämässä tässä illan aikana, joten kakkua ei voinut tietenkään edes maistaa ja puheet pyörivät aika paljon paaston ympärillä. Tylsät puheenaiheet varmastikkin, ainakin pidemmän päälle. Paasto, paasto, paasto... Ei oikein meinaa enää tässä vaiheessa iltaa oikein ajatus kulkea normaalisti. Vuorokauden paaston rajapyykki meni jo rikki yhdeksän aikaan illalla, ja kohta onkin jo 27 tuntia tätä kirjoittaessa takana. Epäsosiaalisuus, pöhnä ja epävarma fiilis tämän koko jutun tarkoituksesta ovat päälimmäisenä. Tekisi mieli syödä ja lopettaa koko paasto, mutta enhän minä nyt voi luovuttaa! Joten sisulla vaan eteenpäin. Toisaalta haluan edelleen kokeilla omia rajojani ja testata, kuinka kova juttu tämä on psyykkisesti. Huhut psykoosijutuista vähän pelottavat, mutta en tiedä onko niissä mitään perää. En voi luovuttaa.

Tästä minun blogistani ei pitänyt tulla mikään paastoblogi, mutta tällä hetkellä elämäni on paastoa ja energiaa ei oikein ole tällä hetkellä ylimääräiseen, joten tulen kertomaan paastostani jotain kun ei oikein jaksa kirjoittaa mitään hirveän luovaa. Onko tuo ihme, jos on 27 tuntia ilman ravintoa?

Vesilasi ja nukkumaan,

-Juska-

P.S. Laittakaa tsemppauskommenttia tai järkipuhetta kommenttikenttään

Synttäreitä ja vesipaaston aloitusta

Eilen olikin pieni merkkipäivä, kun ilmestyi tohon mahan kohdalle yksi vuosirengas lisää. Syntymäpäivät! Kun siinä aamusella availin silmiä unihiekoista, en ollut aivan varma että onko hyvä vai huono asia herätä tähän päivään taas kerran vuotta vanhempana. Minulla kun on diagnosoimaton jokavuotinen ikäkriisi, joka iskee siinä joulun tienoilla ja yltyy miltei pakokauhuksi siinä tammikuun puolen välin paikkeilla. 22. tammikuuta anno domini reilu pari vuosikymmentä sitten parkaisi ensimmäisen karjaisunsa tällä telluksella Juskaksi itseään tituleeraava herrashenkilö. Sellainen pikimustahiuksinen pikkuinen peikonpoika (mörrimöykyn ja röllin sukulainen...?) ilmestyi haikaran siiven selässä Helsingforsin kätilöopistolle, paljasjalkainen stadilainen siis!

Mutta siinä heräillessäni ja keräillessäni ulkona paistoi Aimo kirkkaalta taivaalta ja huurre huokuili puista. Kai se on ihan jees täyttää vuosia sitten. Facebooki oli jo täyttynyt onnitteluista, vaikka melkein piilotin sieltä jo ikäni julkiselta näkyvyydeltä, koska "wahuus". Mutta ikä on vaan numeroita sosiaaliturvatunnuksessa, se on se mielen virkeys mikä pitää nuorekkaana, näin ainakin uskottelen itselleni. Hupsistaheijjakkaa, somessa olikin parin valtakunnan tason poliitikon onnittelut! Hassua. Julkimot toivottelee onnitteluita. Olin kämppikseni kanssa käynyt ottamassa pari höpöä kuvaa aiheesta vanhuus, joka nyt niin kolkuttelee allekijoittanutta kylmällä kädellään. Alla toinen räpsäsy.

Kolme ystävällistä henkilöä tulivat iltasella laittamaan vähän illan istujaisia pystyyn, kun ajattelin pitää pikku synttärisumpit ja useasta kokista huolimatta L, S ja T saivat aivan maagisen hienon kakun koottua. Nyt jälkeen päin voisi paljastaa, että kakku sisälsi dyykatuista banaaneista tehtyä täytettä, in your face kaikki dyykkauskammoiset vieraat. Ja pöydässä oli myös dyykattua leivosta, jonkinsortin hedelmä"perhosia", jotka olivat myös sieltä "toisesta opiskelijaravintolasta". Se on semmosta, kun on dyykkaajia lähipiirissä. Jos olit paikalla ja sait vatsanväänteitä ennen tätä blogikirjoitusta, niin tappouhkaukset voi toimittaa virka-aikana meikäläiselle, ei kun tota...

Näköiskaakku. Hippipipo, lasit ja partaa (vaikka leuka on sileä!). Ja höpönassut laittoivat "nöllin" huuleen. Aika veijareita!

Oikeastaan eilinen oli paras syntymäpäivä sitten täysikäisyyssynttäreiden (jotka olivat aika legendaariset, kävin Pepsi-suihkussa jne.). Viime vuonna olin syntymäpäivänä töissä ja illalla oli Anan läksiäiset, vuotta aiemmin olin kurkkusalaateissa Hennalan muurien takana. Joten mikäpä tässä vanhentuessa, ainakin syntymäpäivä omalta kohdaltani peittosi kahdet edelliset. Vielä ei tunnu kovin vanhalle. Paitsi sen ikänumeron kannalta. Illalla sai vähän jännittää, että lähteekö kämppä alta, tuleeko varoitus kun kämppiksillä oli tasan viikko sitten synttärit ja kuinka iso väen tungos tänne tulee, mutta ei yhtään liian vähän mutta ei ahdistavan paljoakaan porukkaa. Näemmä keskiviikkoisin synttärikemuja. No, mutta juuri sopivasti porukkaa saapuikin istumaan iltaa ja juomaan kahvia. Kiitoksia kaikille läsnäolleille, lahjoja en pyytänyt mutta kiitoksia kesäkurpitsasta, mangosta, ruusuista, hubbabubbasta, MegaForcesta, -90 luvun Need for Speed-pelistä, Akkarista ja mitä muuta tulikaan. Ja kiitoksia vessapaperista! Meinasi unohtua. Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön. Ja P&L kiitoskia siitä maagisesta muistelokortista, johon oli koottu joitan asioita meikäläisestä. Sanotaan vaikka siinä kortissa mainituista asioista vaikkapa se, että olen matkustanut kouluun bussilla (kilometrin matkan!), teinikengät (! :D nähtävissä kuvissa) ja kuulemma siellä missä Juska on, niin siellä on lots of lauhg (LOL). Noo, kai ne ainakin jossain määrin pitävät kutinsa. Kai noi kanssaihmiset tietää jotakin. Joskus pelottavankin hyvin ja tarkasti.

Pöydässä on kystä kyllä ja toinenkin kakku! Tasted good

Ilta meni keittiössä häseltäessä, kakkulapiolla kynttilöitä kakkulapiolla sammuttaessa (kakkulapiolla kyttilät sammuttaessa ei ainakaan räkä roisku koko kaakulle ;D), syöminkejä mussuttaessa ja tuttujen ihmisten kanssa poristessa. Nautin itse ainakin sydämeni kyllyydestä ja tunnelma oli kotoisa ja ainakin omasta mielestäni lämminhenkinen (sisäilmankin osalta, phuh). Ensi vuonna voisinkin pitää sellaiset erilaiset synttärit, päivystäisin koko päivän kämpällä ja keittäisin jokaiselle pyörähtävälle cafe lattea! Ja jotakin hyvää pureskeltavaa murkinaa.

Megisä, kortteja, akkaria, hubba bubbaa, NFS, mango ja kesäkurpitsa

Ruusuille hyvä maljakko, kahvinkeittimen kannu (tämä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen, joten ei tarvi juoda ruusumehua kun seuraavan kerran joku tulee kahville ;D)

Synttäri-illan aikana kehittyi pikkuhiljaa idea alkaa vesipaastolle 3 tai 5 päiväksi. Tavoitteena on siis olla 3 tai 5 päivää pelkällä vedellä tai teellä, syömättä yhtään mitään. 3 päivän jälkeen keho alkaa käyttämään rasvavarastoja ja menee ketoosiin. Alkuun tosin joutuu uhraamaan lihasmassaa vähäsen, mutta väitetyt paaston hyödyt kiinnostavat ihan mielenkiinnosta (ja ehkä lihasmassan uhraus on sen arvoista, kunhan kaikki jerkut ei sula). Auttaa kuulemma moniin elintasosairauksiin ja elämäntapaan, tyhjentää suolen ja pysäyttää ruuansulatusjärjestelmän, puhdistaa kehoa ja vaikutta suoliston bakteerikantaan. Länsimainen siisti ja steriili elämäntapa aiheuttaa elintasosairauksia, kuten diabetestä ja astmaa jne, joten hypoteesina vesipaasto kuulostaa mielenkiintoiselle. Juuri tänä aamuna luin mtv.fi-sivustolta vesipaaston haitoista ja siitä, ettei se ole kannattavaa. MTV Vesipaastosta. Ravitsemusterapeutit perustelevat kantaansa tämänhetkisellä tutkimustiedolla, mutta vesipaastoa ei ole kovin paljoa tutkittu, joten vallitsevien tiedon mukaan ei ole näyttöä vesipaaston vaikutuksista. Vesipaaston luotettavaan tutkimiseen tarvittaisiin miljoonia euroja rahaa ja pitkää tutkimustyötä, jotta tulos olisi luotettava, joten tiedon puuttuessa sitä ei voi suositella kenellekkään. Yle Areenan Paastodokkari (näkyvissä 15.2.2014 asti) taas voitte tutustua toiseen näkökulmaan paastosta. Yliopistolaiset on varmaan vähän hulluja, mutta 7-8 heppua (/humanistia) on enemmän tai vähemmän tosissaan kokeilemassa paastoamista. Minulla ei ole vielä kovin tarkkaa suunnitelmaa vielä, kuinka aioin paastoni toteuttaa, vesi-tee-linjalla ensi tiistaihin asti (tänään on torstai) ilman ruuan muruakaan on tämän hetkinen skenario.

Ajattelin raportoida tänne vesipaastoni kulkua. Olen tässä täysin omasta vapaasta tahdostani ja uteliaisuudestani, haluan kokeilla vähän rajojani, tässä on sopiva porukka tukena (whatsapissa saa vertaistukea) ja haluan kokeilla onko tällä positiivisia vaikutuksia omaan terveyteen. Olen jo varoittanut lähipiiriäni että jos menen ihan dingdong niin saa lyödä tai kylvettää lumihangessa. Vähän kieltämättä jännittää, että tuleeko tästä mitää, kuinka kauhea nälkä sitä saattaa tulla ja että onko minusta paastoamaan, mutta se selviää kokeilemalla. Aion olla itselleni armollinen ja voin koska tahansa keskeyttää paaston, jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. Paastossa alkaa 3-4 päivän jälkeen tulla kuulemma euforia, kiinnostaisi tietää pitääkö se paikkaansa. Ja kun ruuansulatusjärjestelmä on pois päältä ja elimistö säästöliekillä, elimistö käyttää energiaa kaikkeen muuhun. Tämä on aika mielenkiintoista. Suurin osa porukastamme aloittaa paaston huomenna aamulla, mutta itse aloitin syömättömyyden noin tunti sitten kunnon karppausruualla, nakkeja ja paistettua kananmunaa ja pyttärin loput. Vähän liikaa hiilareita ehkä nakeissa ja pyttipannun jämissä, mutta joka tapauksessa, tiistaihin asti ilman safkaa on tavoitteena. Fiilis on toistaiseksi hyvä ja jännittynyt.

Karppaussapuskaa

Toistaiseksi kaikki hyvin ja kylläisenä,

-Juska-

Kelatkaa, nää elää täällä näin joka päivä!

Nyt pääsi pärähtämään muutama kirjoitukseton päivä putkeen, mutta elämä on joskus todella hektistä ja tsäänssiä kirjoitella. Sorry Katsu, mun pitäisi parhaillaan olla tekemässä tilastotieteen harjoitustyötä. Joojoo, I know! Mutta toisaalta pieni luova tauko tekee gutaa, koska silloin saa kirjoitettua luovemmin ja freesimmin. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen opiskeluelämästä, omin sanoin. Ehkä maailman kuivin aihe, mutta elämä yliopistolaisena on toisinaan hyvinkin jännää.

Juska luennolla ja persu-kynä.

Ajattelin jakaa teille erään hämmennyksen hetken tältä päivältä yliopistolta. Kirjoittelin tästä jo someen lyhyesti, mutta kertaus on opintojen äitipuoli. Istuskelin kampuksella eräällä kapealla käytävällä sellaisella nojatuolilla. Olin aikataulujen päällekkäisyyksien vuoksi tullut myöhässä luennolla, koska olin ollut toisaalla harjoituksissa, josta olin sitten tulossa luennolle. Odottelin siinä kapsäkki kädessä, rotsi niskassa ja pipo päässä, että luennolle tulisi tauko ja kehtaisin mennä luennolle, en halunnut rymistellä kantamuksineni kesken kaiken muiden oppimista häiritsemään myöhästyneenä, vaan ajattelin liittyä sivistyneesti tauon jälkeen luennon toiselle puolikkaalle. Tuolini vieressä oli toinen puoli, ja toisella puolella vessa. Siinä peukaloita pyöritellessäni paikalle ilmestyi sellainen opiskelijaneidin ilmestys. Hieman hätkähti ja kysyi minulta olenko jonossa vessaan. -Ehen, vastasin, puolen sekunnin hämmennyksen jälkeen. Se on naisten vessa! Neiti meni sitten vessaan, ja meikäläinen siinä tuumi ankward-ilme naamataululla, että mitä olisi pitänyt vastata? Minä menossa vastakkaisen sukupuolen saniteettitiloihin? Nurkan takana on miesten vessa. Jäädyin aivan totaalisesti. Ei mua voi mitenkään sekoittaa naiseksi, varressa kuitenkin mittaa muutaman sentin yli suomalaismiehen keskiarvon ja ruumiinrakenteeltakaan ei oikein voi ilman itsepetosta sanoa mikkihiireksi... Ei, ne unisex-vessat eivät ole vielä rantautuneet yliopistolle!

Thaimaalaista ruokaa kera laitosporkkanaraasteen

Paistaa se päivä yliopistollakin

Yliopistolla voi tehdä myös makuretkiä. Maistella pahanmakuisia kouluruokia muista maista. Otimme Mauskin kanssa thaikku-ruokaa koulussa safkaksi. Ja kyllä, se maistui yhtä pahalle kuin haisi. Onneksi leivän ottamiseksi ruuan yhteydessä ei ole rajoitettu, innovatiivinen opiskelija jättää syömättä pari siipaletta leipää ja saa näin edukkaat (edukas, maailman kauhein suomen kielinen sana, kiitos Lahti tästä karseasta sanasta) eväsleivät pitkään koulupäivään. Varsinkin kun opiskelijaruokaravintolat lyhensivät aukioloaikojaan sieltä illan päästä, vaikka opiskelijalla voi olla vuonna 2014 kello 17.46 yhtä nälkä kuin kello 17.46 vuonna 2013. Tässä on niin sanotusti juustohöylätty taas jostakin. Ja tällä kertaa opiskelijan masu kärsii, mutta sitä varten on kekseliäisyys keksitty. Köyhä keksii keinot, niinhän sitä sanotaan.

Köyhäinavustusta

Olen huomannut, että elämääni pyörittävät naiset. Kyllä, naiset. Kun ei reppana Juska osaa huolehtia itsestään. Pyörä on rikki, joten yksi lainasi pyöräänsä jotta ehdin ajoissa kuntonyrkkeilyyn (maaginen laji!). Yksi lainasi lapasensa, koska Juskalla on vain vasemman käden hanskoja. Ja yksi oikean käden hanska, mutta se ei ole minkään vasemman hanskan pari. Mun mursunnahkahansikkaat hävisivät johonkin kuin tuhka tuuleen ja lapin töppöset ostin torilta marraskuussa, mutta niille töppösille tuli avioero, toinen läks kävelemään. Joten kiitoksia aivan mahtavista lapasista! Ja tänään sain köyhäin avustusta. Kassillinen safkaa, leipää, pullaa, munkkipussi ja mitä vielä. Yksi kääräisty oli myös mukana. Aivan mahtavaa! Pakastin täynnä leipää. Kyllä, luottotietoni ovat edelleen tallella ja tililläkin on kapitaalia vaikka kuu alkaa painua jo lähelle seuraavaa kelan opiskelijoiden rahoituspäivää. Mutta kun sieltä toisesta opiskelijaravintolasta, eli K(-okoomus?)-marketin roskiksesta löytyy yllin kyllin syötäväksi kelpaavaa pois heitettyä ruokaa, niin miksipäs en ota vastaan ystävällismielisiltä dyykkaajilta. Aika surullinen ajatus heittää sapuskaa roskikseen, vaikka se on vielä syötäväksi kelpaavaa (luin jostakin, että kaikella maailmassa tuotetulla ruualla saataisiin nykyinen väestömäärä ruokittua kaikki, silti rikkaissa maissa ruokaa menee roskiin ja toisaalla nähdään nälkää. Karu maailma.). Niin. Minusta huolehditaan! :D No nyt kun ei ole niin hektistä loppuviikkoa tiedossa, voisi ryhdistäytyä ja ostaa kenties uudet lapaset ennen juhannusta.

Arman Alizad luennoimassa

Tämän viikon ja toistaiseksi kuukauden kohokohta on ollut ehdottomasti tämän päiväinen vierailuluento. Arman Alizad tuli pitämään luentoa aiheesta "Toisenlainen työ". Arman Alizad on tv-persoona ja tuottaja. Arman piti todella vetävän ja mielenkiintoisen luennon ja kertoi omaan tyyliin siitä, kuinka hän on räätälistä edenyt kovalla työllä omia tv-projekteja tekeväksi tuottajaksi. Juuri tässä hetkinen sitten iltapulusta sai lukea, että Arman menestyi suunnistuksessa sangen hyvin ja sai Velojen viestistä kaksi Venlaa kotia vietäväksi. Täytyy sanoa, että Armanin kerronta, luennoimiskarisma ja huumori todella purivat. Normaaleilla yliopistoluenoilla on aina pientä taustahälinää ja pientä levottomuutta (esimerkiksi eilen yksi provosoiva seksuaalivähemmistöpropagandaa syöttänyt luennoitsija oli aivan hiilenä, kun luentosalissa oli liikaa hälinää), mutta Armanin luennolla koko täysi juhlasali (vetää palttiarallaa 400 silmäparia, ellei enemmäkin) kuunteli tarkkaavaisena ja hiljaa, lukuunottamatta naurunremakoita ja taputuksia, jotka olivat täysin ansaittuja. Arman on tuottanut kahta tv-sarjaa, Kill Armania sekä Arman ja viimeinen ristiretki, joiden teosta ja taustoista, ja siitä valtavasta työmäärästä joita 2 tv-sarjan yhteensä 3 tuotankokautta ovat vaatineet. Ja niistä kaikista taloudellisista riskeistä ja muista haasteista, jotka ovat olleet tämän kaiken taustalla. Jäätävän suuri työmäärä siihen nähden, kuinka lyhyen aikaa loppujen lopuksi nuo sarjat ovat kestoltaan. Sisukas kaveri. Ja sopivasti rajoja rikkovaa (mustaakin) huumoria ja itseironiaa. Respect.

Pääsin kaverikuvaan Arman Alizadin kanssa. Harvinaisuus mun blogissa eli hyvälaatuinen kuva. Sorry, en ole investoinut vielä kameraan

Jepsankeikkaa. Alkaa taas tulla tekstille liikaa pituutta. Anteeksi maailman kuivin aihe, mutta se on joskus sellasta meitin tämmösten opiskelijoiden.

Kelatkaa, nää elää täällä näin joka päivä! Harmi, että vaikka eräs Alizadin luennolla ollut neiti pyysi Armania sanomaan tämän, niin se kuulemma tuntuu tyhmälle toistaa tuota lausetta. Olin nimittäin kamerakännykkä käpälässä ottamassa sitä videolle ja olisin sitten laittanut sen tänne, mutta no can do. Mutta pääsin kavereiden kanssa Armanin twitter-kuvaan, kun hän twiittasi luennolta! Jihaa!

Kelatkaa!

terveisin -Juska-

Tamperelaisen opiskelijan makaryllilaatikko

Ajattelin värkätä murkinaksi itselleni makaronilaatikon. Ja soveltaa reseptiä oikein reilusti. Siispä tuumasta toimeen. Ensimmäinen toimi oli googlettaa, että miten makaryllistä ylipäätään saa laatikkoa. Ei oo katos äiti tekemässä täällä pojalle ruokaa, eikä liiemmin isäkään. Ja sitä paitsi, mä osaan itse duunaa safkaa. Oikeesti oon tehnyt makaronilaatikkoa itse ennenkin, mutta se kuulostaa siistimmältä tän jutun kerronnan kannalta, että oon uusavuton, tai säälittävä. Tai nero. Joten pirkka.fi:stä löytyy aah, ruokavinkit ja niksipirkat.

Makaronilodjun resetti löytyy tuosta urlista.

Repsetissä lukee, tällä tällä onnistuu aloittelevakin kotikokki. Tiedä häntä, tämä voidaan laittaa testiin! Se tässä vähän sapettaa ja sydämelle käy, että tän safkan tekemiseen menee yli tunti, että jos ei ole tarpeeksi aikaa niin käy mäkissä tai osta Saarioisen mikropitsa (se on äitien tekemää). Mutta toisaalta, tän projektin tekemiseen suurin osaan ajasta menee safkan paistamiseen uunissa. Anyway, tässä vaihteessa on hyvä tsekkaa jääkaappiin ja pakkaseen, samoin kuivakaappiin että löytyy materiaali josta saa kursittua kokoon sen sapuskan. Jauhelihaa (p.s. hevosenliha oli halvempaa kuin normaali jauheliha prismassa tossa männäkeväänä) pitäis löytyä, mahdollisimman rasvaista vaihtoehtoa ofc. Makaronia tai ihan mitä vaan pastaa olis hyvä olla, tosin raviolilaatikko kuulostaa semi disgusting vaihtoehdolle, joten se perinteinen makasteri on tutun turvallinen vaihtoehto. Tumma makaroni on hippien ruokaa, joten jos olet hippi niin naamariin vaan, mutta toisaalta paljon paremman cocktailin saa, kun laittaa siihen kasariin makaronia, spagettia, nuudelia ja sitten jos on jotai hifistelykuviomakaronia niin pataan vaan. Luraus rypsiöljaa kattilaan ja hella punasena lämpöä.

Eettistä lihaa

Rypsiöljyn levittämisessä voi käyttää luovuutta. Oho, tuli syrän.

Sitten pannu (mielellään puhdas) ja joku puukapusta sitten toiseen kouraan, ja lihan paistoon. Jos haluaa vähän tunnelmaa siihen makaronilaatikkoon niin paistaa lihapullia pannulla ja laittaa sitten laatikon sekaan. Ennen lihan paistoa on valinnan paikka, että ottaako kaukaa viisaana sen jauhiksen sulaan hyvissä ajoin, vai ottaako sen minuuttia ennen paistoa jäisenä pakkasesta. Suosittelen jälkimmäistä, koska on erittäin veemäistä ottaa siitä jäisestä lihapalikasta pois sitä kiinni jäätynyttä kelmua pois siittä pohjasta. Jos olet ottanut sen jauhelihan sulamaan etukäteen, se alkaa tiristä aivan jäätävästi heti. Jostain joku besserwisser sanoi, että siitä lihasta tulee mehevämpi jos sen antaa sulaa tarpeeks ennen sitä paistamista. Siihen pannuun voi länästä aavistuksen verran öljyä ennen paistoa, mutta koska oikeassa jauhelihassa on se 23-35% rasvaa, niin suotta sitä ihan järkyttävästi laittaa. Älä ikinä sorru niihin rasvattomiin jauhelihoihin, siis niihin 10% tuotteisiin. Ne ei ole mistään kotoisin.

Pirkkalaista jauhelihaa. Lähiruokaa!

Pastan keittäminen ja jauhelihan ruskistus kannattaa tehdä samaan aikaan, niin säästyy aikaa. Ja siinä on sitä tunnelmaa kun täytyy koko ajan kytätä, ettei ne makaryllit pala pohjaan ja samalla näppeihin lentää kuumaa rasvaa, koska olet laittanut liian kuumalle sen levyn, ja sieltä pannulta rätkii rasvaa oikein maukkaasti. Köpötä sillä lastalla sitä lihaa, että siitä tulee sellasia sopivan kokosia biittejä. Ja jos se on jäinen, niin vedä vähän niinkuin pizzerioissa ne tyypit höylää sitä kebabia siitä lihaklöntistä, niin samalla tyylillä höylää sitä lihaa siitä jäisestä lihaklöntistä irti. Ja sitten sitä mukaa kun se punaisuus sieltä lihasta alkaa väheneen, niin töki sitä punasta lihaa teflonia vasten, että se paistuisi buenosti. Meikäläinen tässä mun masterchefin ominaisuudessa sanoisin, että kannattaa paistaa sitä lihaa sellaseks, että se ottaa ihan kunnolla väriä, sellanen harmaan arjen värinen liha on aika tylsän makusta. Sekota sitä makarylliä samalla, ettei tarvi sitten irrottaa taltalla ja vasaralla makaronia irti sieltä pohjasta. Se on suhteellisen nihkeätä.

Jäistä jauhelihoo.

Ne makaronit voi keittää puolikypsiksi tai kypsiksi, se on aika lailla maku- tai tyylikysymys. Olen aiemmin keitellyt ne kypsiksi. Joku väitti, että ne makaronit voi laittaa sinne raakana siihen paistokulhoon, mutta en ole itse kokeillut. Mutta sitten pitäisi laittaa nestettä aika reilusti, kun ne imasee ne sisäänsä uunissa.  Mutta koska en oo ihan varma että toimiiko toi, niin en sitä neuvo.
Kato googlesta jos kiinnostaa se variaatio. Laita se liesi pois päältä, jossa ne makaryllit alkaa olla valmiina, ettei koko huusholli pala. Tai muovikauhat sula. Tai tule sellasta penseähköä palovammaa peukkuun. Kun ne jauhelihat on paisteltu valmiiksi sellaseksi hyvän väriseksi (sorge gootit, mutta ei mustaksi/mustan sävyisiksi) niin sekin liesi pois päältä ja se voi olla jälkilämmöllä päällä. Ota mausteita mitä kaapista löytyy ja ripottele jauhelihan päälle pannuun. Kaneli ei passaa oikein eikä kaardemumma, joten tee oman maun mukaan hyvä koktaili esmes mustapippuria, valkopiipperiä, paprikaa, jauhelihamaustetta, rillimaustetta, barbekjyytä, pizzamaustetta, sitten oregano käy kaikkiin ruokiin suurin piirtein. Suolaa voi laittaa halutessaan, itse en jassa kun sitä on monesti noissa maustesekotuksissa messissä. Tomattimurska tai -pyréé on ihan jees mauste siihen lihakseen päälle. Heinzin kepsutit ajaa suurin piirtein saman astian. Sekota.

Keittiö on vaarallinen mesta

Sitten onkin jännä tilanne. Makaroneista vois valuttaa ne ylimääräset vedet lavuaariin, laita kansi siihen eteen ettei sapuskat lentele pitkin kyökkiä. Vesi pois, ei niitä jaksa mitenkää huuhtoa, se on suhteellisen turhaa ja turhauttavaa. Joten joku vuoka tai sellanen paistopömpeli esiin, johon voi makaronilaatikon tehdä. Uunipelti on huono, ei sitä. Kun on sopiva vuoka tai sellanen löydetty, niin sitten vaan pastaa ja jauhelihaa (tai jos olet soveltanut, niin sovellukset sekasin sinne vuokaan). Tässäkin on monta umpikujaa Roomaan, joten sen voi tehdä vaikka kerroksittain (pasta-liha-pasta-liha-pasta) tai sillee ihan sekasin, tai tee miten teet. Freestyle, koe vapaus. Sitten kun sörsseli on siinä systeemissä, niin ota joku hyvä sekotusastia ja laita ohjeen mukaan maitoa ja kananmunia sekasin siihen mikseriin (sinne päin, kannattaa varmuuden vuoksi liioitella, ettei varmasti jää näläkä). Hyrskytä se muna-maito, että siitä tulee sellanen oksettavan näkönen coctaili, jota ei tekis mieli vetää salin jälkeen proteiinishakena. Se on todennäkösesti just hyvä. Sitten kaada se kombinaatio sinne makaronilaatikkoon, lurauttele sitä joka paikkaan että se nestle tulee sillein sopivasti peittämään koko safkan.

Sipale unohtu. Voi scheiche!

Raato, kävi pikku munaus tässä hommassa. Reseptin aineksissa luki, että yksi sipuli, timjamia ja basilikaa. Mutta noita ei löydy kaapista, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Jääkaapissa on yleismaustetta: Sinappia! Joten vetäse kolme raitaa vapaalla kädellä siihen laatikon päälle. Sitten on tämä sipuliongelma. Noo, homma ratkaistu. Upota se kokonainen sipuli sinne makaronilaatikkoon. Sitä ei kannata pilkkoa koska alkaa itkettää. Ja kovat jätkät ei itke. Alkaa olla nälkä jo aika kova, ja uuni on unohtunut laittaa päälle. Mieti, että tilaanko lähipitseriasta kotiinkuljetuksella kebabia vai laitanko uunin 175 Celsiukseen. En muista monta fariseusta on 175 cesiumia, mutta kato taas googlesta jollain muuntajalla , jos se niin paljon kiinnostaa. Mua ei jaksa kauheesti ginostaa. Tohon päälle pitäisi reseptin mukaan laittaa juustoraastetta, mutta en varmasti pilaa hyvää makaronilaatikkoa millää emmentaalilla. Juustoa voi syödä mäkkärissä eurolla.

Niinsanottu tarjoiluehdotus.

Tee jotain kehittävää sillä aikaa kun uuni lämpenee, esim.harrasta namaste-joogaa ... Pelaa vaikka olohuoneessa golffia tai kyttää naapureita ikkunasta (kiikareilla). Mutta muista sitten silloin tällöin katsoa, että se millon se uuni on valmis. Laita sitten se hela hoito uuniin ja keksi itsellesi jotain kehittävää seuraavan 45 minuutin ajaksi. Tässä vaiheessa voi jo laittaa lautasen pöytää, haarukan ja veitsen myös. Kertsejä voi käyttää jos ei omista tiskikonetta. Kato, että jääkaapissa on jotain juotavaa mistä pidät. Mölö on ihan hyvä janojuoma, kahvi on myös mainio ruokajuoma.

Piinallisen odottelun jälkeen safka on valmis ja pannulappujen tai patakintaiden avulla sen saa työturvallisesti ulos sieltä kuumuudesta ilman enempien kämmenien polttamisia. Safka näyttää tässä vaiheessa syötävän hyvälle, joten maitopurkki pöytään ja lapa ylisuuri hevosenannos safkaa lautaselle. Iske kimppuun kuin sika limppuun ja muista ryystää välissä suoraan purkista maitoa. Ja mielellään punaista maitoa. Syö ja nautiskele. Lue vaikka uusinta seitsemän päivää-lehteä siinä samalla ja fiilis on mitä parhain. Jos et vetäse käkättimeen koko sutsisatsia, niin vedä folioo sen kokonaisuuden päälle, tai kelmi kelpaa myös ja jääkaappiin, sen voi syödä maanantaina kun sen paistaa pannulla.

Voi ton pöperön lämmittää myöhemmin mikrossakin jos tahtoo.

Siivoo jälkesi tai jätä ne kaverisi riesaksi pöytään. Likaisina.

Tässä on eeppinen makaroniresepti, jolla saat maukkaan perussafkan arkeen kuin juhlaankin! Kyllä lähtee!

Bon appetit!

-Juska-

Päivän piristykseksi

Kokosin tässä muutaman youtube-videon tällaiseen päivän piristyspostauksen. Näissä videoissa on herkkyyttä, inpsiraatiota, kauneutta, tarinaa, hyvää fiilistä ja hyvää tuulta. Silloin kun vanne kiristää päätä, koulu stressaa ja elämä on muuten vaan hiihtämistä puusuksilla hiekkarannalla, niin niihin hetkiin saattaa joku näistä filmeistä erityisesti kolahtaa.
"Joskus kun oikein potuttaa" on yksi suosikkivideoistani! Tämä on vaan niin hyvä. Ja näyttelijä Jarmo Heikkisen ääni on niin maaginen kertojan ääni, että tähän meinaa nukahtaa. Pitää varmaan laittaa joku luontopätkä joskus pyörimään ja luurit korville, näyttö sammuksiin ja peiton alle... Saattaa näin rauhallinen ääni viedä nopeammin höyhensaarille kuin Nukku-Mauri tai anestesia nuijanukutuksella. Lekalla pääsee kyllä nopeasti uneen, mutta aamulla saattaa kuhmua otsassa kivistää...
 Metsän tarina on samannimisestä dokkarista tehty traileri, juuri sopivan lyhyt välittämään Suomen luonnon highligh... miten toi pitää sanoa? [hailaitsit]? Suomen luonto on kaunis, vaikka sinne ei aina jaksa raahautuakkaan, mutta lähes aina kun luontoon menee, niin mieli lepää. Mutta nyt siellä on kylmä. Ja luonto nukkuu. Joten en sitä mene herättämään sinne. Mutta kesää tulee ikävä toden teolla kun näitä katselee!
Toivottavasti tämä postaus ajoi tarkoituksensa! Hauskaa päivän jatkoa täältä tehtaalta!

Toivottelee

-Juska-