Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. tammikuuta 2014

Synttäreitä ja vesipaaston aloitusta

Eilen olikin pieni merkkipäivä, kun ilmestyi tohon mahan kohdalle yksi vuosirengas lisää. Syntymäpäivät! Kun siinä aamusella availin silmiä unihiekoista, en ollut aivan varma että onko hyvä vai huono asia herätä tähän päivään taas kerran vuotta vanhempana. Minulla kun on diagnosoimaton jokavuotinen ikäkriisi, joka iskee siinä joulun tienoilla ja yltyy miltei pakokauhuksi siinä tammikuun puolen välin paikkeilla. 22. tammikuuta anno domini reilu pari vuosikymmentä sitten parkaisi ensimmäisen karjaisunsa tällä telluksella Juskaksi itseään tituleeraava herrashenkilö. Sellainen pikimustahiuksinen pikkuinen peikonpoika (mörrimöykyn ja röllin sukulainen...?) ilmestyi haikaran siiven selässä Helsingforsin kätilöopistolle, paljasjalkainen stadilainen siis!

Mutta siinä heräillessäni ja keräillessäni ulkona paistoi Aimo kirkkaalta taivaalta ja huurre huokuili puista. Kai se on ihan jees täyttää vuosia sitten. Facebooki oli jo täyttynyt onnitteluista, vaikka melkein piilotin sieltä jo ikäni julkiselta näkyvyydeltä, koska "wahuus". Mutta ikä on vaan numeroita sosiaaliturvatunnuksessa, se on se mielen virkeys mikä pitää nuorekkaana, näin ainakin uskottelen itselleni. Hupsistaheijjakkaa, somessa olikin parin valtakunnan tason poliitikon onnittelut! Hassua. Julkimot toivottelee onnitteluita. Olin kämppikseni kanssa käynyt ottamassa pari höpöä kuvaa aiheesta vanhuus, joka nyt niin kolkuttelee allekijoittanutta kylmällä kädellään. Alla toinen räpsäsy.
Kolme ystävällistä henkilöä tulivat iltasella laittamaan vähän illan istujaisia pystyyn, kun ajattelin pitää pikku synttärisumpit ja useasta kokista huolimatta L, S ja T saivat aivan maagisen hienon kakun koottua. Nyt jälkeen päin voisi paljastaa, että kakku sisälsi dyykatuista banaaneista tehtyä täytettä, in your face kaikki dyykkauskammoiset vieraat. Ja pöydässä oli myös dyykattua leivosta, jonkinsortin hedelmä"perhosia", jotka olivat myös sieltä "toisesta opiskelijaravintolasta". Se on semmosta, kun on dyykkaajia lähipiirissä. Jos olit paikalla ja sait vatsanväänteitä ennen tätä blogikirjoitusta, niin tappouhkaukset voi toimittaa virka-aikana meikäläiselle, ei kun tota...
Näköiskaakku. Hippipipo, lasit ja partaa (vaikka leuka on sileä!). Ja höpönassut laittoivat "nöllin" huuleen. Aika veijareita!

Oikeastaan eilinen oli paras syntymäpäivä sitten täysikäisyyssynttäreiden (jotka olivat aika legendaariset, kävin Pepsi-suihkussa jne.). Viime vuonna olin syntymäpäivänä töissä ja illalla oli Anan läksiäiset, vuotta aiemmin olin kurkkusalaateissa Hennalan muurien takana. Joten mikäpä tässä vanhentuessa, ainakin syntymäpäivä omalta kohdaltani peittosi kahdet edelliset. Vielä ei tunnu kovin vanhalle. Paitsi sen ikänumeron kannalta. Illalla sai vähän jännittää, että lähteekö kämppä alta, tuleeko varoitus kun kämppiksillä oli tasan viikko sitten synttärit ja kuinka iso väen tungos tänne tulee, mutta ei yhtään liian vähän mutta ei ahdistavan paljoakaan porukkaa. Näemmä keskiviikkoisin synttärikemuja. No, mutta juuri sopivasti porukkaa saapuikin istumaan iltaa ja juomaan kahvia. Kiitoksia kaikille läsnäolleille, lahjoja en pyytänyt mutta kiitoksia kesäkurpitsasta, mangosta, ruusuista, hubbabubbasta, MegaForcesta, -90 luvun Need for Speed-pelistä, Akkarista ja mitä muuta tulikaan. Ja kiitoksia vessapaperista! Meinasi unohtua. Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön. Ja P&L kiitoskia siitä maagisesta muistelokortista, johon oli koottu joitan asioita meikäläisestä. Sanotaan vaikka siinä kortissa mainituista asioista vaikkapa se, että olen matkustanut kouluun bussilla (kilometrin matkan!), teinikengät (! :D nähtävissä kuvissa) ja kuulemma siellä missä Juska on, niin siellä on lots of lauhg (LOL). Noo, kai ne ainakin jossain määrin pitävät kutinsa. Kai noi kanssaihmiset tietää jotakin. Joskus pelottavankin hyvin ja tarkasti.

Pöydässä on kystä kyllä ja toinenkin kakku! Tasted good


Ilta meni keittiössä häseltäessä, kakkulapiolla kynttilöitä kakkulapiolla sammuttaessa (kakkulapiolla kyttilät sammuttaessa ei ainakaan räkä roisku koko kaakulle ;D), syöminkejä mussuttaessa ja tuttujen ihmisten kanssa poristessa. Nautin itse ainakin sydämeni kyllyydestä ja tunnelma oli kotoisa ja ainakin omasta mielestäni lämminhenkinen (sisäilmankin osalta, phuh). Ensi vuonna voisinkin pitää sellaiset erilaiset synttärit, päivystäisin koko päivän kämpällä ja keittäisin jokaiselle pyörähtävälle cafe lattea! Ja jotakin hyvää pureskeltavaa murkinaa.
Megisä, kortteja, akkaria, hubba bubbaa, NFS, mango ja kesäkurpitsa

Ruusuille hyvä maljakko, kahvinkeittimen kannu (tämä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen, joten ei tarvi juoda ruusumehua kun seuraavan kerran joku tulee kahville ;D)

Synttäri-illan aikana kehittyi pikkuhiljaa idea alkaa vesipaastolle 3 tai 5 päiväksi. Tavoitteena on siis olla 3 tai 5 päivää pelkällä vedellä tai teellä, syömättä yhtään mitään. 3 päivän jälkeen keho alkaa käyttämään rasvavarastoja ja menee ketoosiin. Alkuun tosin joutuu uhraamaan lihasmassaa vähäsen, mutta väitetyt paaston hyödyt kiinnostavat ihan mielenkiinnosta (ja ehkä lihasmassan uhraus on sen arvoista, kunhan kaikki jerkut ei sula). Auttaa kuulemma moniin elintasosairauksiin ja elämäntapaan, tyhjentää suolen ja pysäyttää ruuansulatusjärjestelmän, puhdistaa kehoa ja vaikutta suoliston bakteerikantaan. Länsimainen siisti ja steriili elämäntapa aiheuttaa elintasosairauksia, kuten diabetestä ja astmaa jne, joten hypoteesina vesipaasto kuulostaa mielenkiintoiselle. Juuri tänä aamuna luin mtv.fi-sivustolta vesipaaston haitoista ja siitä, ettei se ole kannattavaa. MTV Vesipaastosta. Ravitsemusterapeutit perustelevat kantaansa tämänhetkisellä tutkimustiedolla, mutta vesipaastoa ei ole kovin paljoa tutkittu, joten vallitsevien tiedon mukaan ei ole näyttöä vesipaaston vaikutuksista. Vesipaaston luotettavaan tutkimiseen tarvittaisiin miljoonia euroja rahaa ja pitkää tutkimustyötä, jotta tulos olisi luotettava, joten tiedon puuttuessa sitä ei voi suositella kenellekkään. Yle Areenan Paastodokkari (näkyvissä 15.2.2014 asti) taas voitte tutustua toiseen näkökulmaan paastosta. Yliopistolaiset on varmaan vähän hulluja, mutta 7-8 heppua (/humanistia) on enemmän tai vähemmän tosissaan kokeilemassa paastoamista. Minulla ei ole vielä kovin tarkkaa suunnitelmaa vielä, kuinka aioin paastoni toteuttaa, vesi-tee-linjalla ensi tiistaihin asti (tänään on torstai) ilman ruuan muruakaan on tämän hetkinen skenario.

Ajattelin raportoida tänne vesipaastoni kulkua. Olen tässä täysin omasta vapaasta tahdostani ja uteliaisuudestani, haluan kokeilla vähän rajojani, tässä on sopiva porukka tukena (whatsapissa saa vertaistukea) ja haluan kokeilla onko tällä positiivisia vaikutuksia omaan terveyteen. Olen jo varoittanut lähipiiriäni että jos menen ihan dingdong niin saa lyödä tai kylvettää lumihangessa. Vähän kieltämättä jännittää, että tuleeko tästä mitää, kuinka kauhea nälkä sitä saattaa tulla ja että onko minusta paastoamaan, mutta se selviää kokeilemalla. Aion olla itselleni armollinen ja voin koska tahansa keskeyttää paaston, jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. Paastossa alkaa 3-4 päivän jälkeen tulla kuulemma euforia, kiinnostaisi tietää pitääkö se paikkaansa. Ja kun ruuansulatusjärjestelmä on pois päältä ja elimistö säästöliekillä, elimistö käyttää energiaa kaikkeen muuhun. Tämä on aika mielenkiintoista. Suurin osa porukastamme aloittaa paaston huomenna aamulla, mutta itse aloitin syömättömyyden noin tunti sitten kunnon karppausruualla, nakkeja ja paistettua kananmunaa ja pyttärin loput. Vähän liikaa hiilareita ehkä nakeissa ja pyttipannun jämissä, mutta joka tapauksessa, tiistaihin asti ilman safkaa on tavoitteena. Fiilis on toistaiseksi hyvä ja jännittynyt.
Karppaussapuskaa

Toistaiseksi kaikki hyvin ja kylläisenä,
-Juska-

tiistai 14. tammikuuta 2014

Lastulevyä ja perunamuussia

Mikä on viimeinen virhe, mitä mies voi tehdä? Kyllä. Mennä Ikeaan. Kauhea kauppa. Tai salaa ihan jees, mutta ei itseään arvostava mies voi sanoa, että Ikea on jees. Menimme 5 hengen seurueella Tampereen Ikeaan. Ei kannata mennä, jos haluaa selvitä alle tunnissa koko huonekaluhornan lävitse. Siellä on liikaa kaikkea, mitä voi zoomailla ja käpistellä, joten Ikeaan hukatussa ajassa kerkeisi vaikka kuinka pelata runes... eikun tota tehdä jotain hyödyllisempää. Mutta yhtä kaikki, ihan mukavaa siellä oikeastaan oli, vaikka siellä ei ollut hyvää ja halpaa nojatuolia (jota ei taida edes olla olemassa tuolla hyvä&halpa-kombinaatiolla) ja Visa vingahti ja vikisi aika sydäntäraastavasti kassalla. Aargh, anna mun kaikki kestää! Matkaan tarttui pari en tiedä kuinka tarpeellista tavaraa ja ne pari lamppua, jotka oli alunperinkin tarkoitus ostaa. Elämässä ei saa yleensä mitään ilmaiseksi, ei edes Ikeasta.


Portti huonekaluhärdelliin
 Paineltiin sitten koko jengi sisään Ikeaan ja siellä sitten suunnistamaan kohti somistettuja huoneita. Kurkkimaan joka nurkkaan ja tsekkailemaan, mikä voisi olla kivan näköstä omalla kämpällä. Kelailin, että lapsena olisi ollut aika hauskaa olla piilosta täällä, tämän ikäisenä ei ehkä enää samalla tavalla kehtaa, valitettavasti ehkä. Tai mistäs te tiedätte, mitä mä viimeks tein Ikeassa?
Löydettiin uusin PlayStation. Nauratti kun tällänen vekotin oli rekvisiittana, eihän siitä ole kun 15 vuotta kun nämä oli kova sana.
 Muutama koominen yksityiskohta pisti hymyn huulille kun kierrettiin niitä Ikeasta tuttuja kalustettuja huoneita. Ehta pleikka ykkönen löytyi yhdestä aika alkupään kämpästä. Näissä alkaa jo olla tyyliä! Ei toi sillon kymmenen vuotta sitten ollut kovinkaan isossa huudossa kun silloin oli jo niinkin uusi juttu kuin PlayStation 2. Näissä vanhoissa härveleissä alkaa jo olla tiettyä viehätystä, vaikka Commondore-64 se vasta olisi kova sana, tai melkein antiikkia minun ikäluokalleni.
Nämä on kova sana kaikissa sisustusjutuissa. Paitsi että ne maksaa miljoona mummonmarkkaa mutta Ikeasta saa satasella nämä kärrit
 Pitää soittaa Divaanin ja Mondon ja mitä muita näitä sisustusalan aviiseja nyt onkaan, toimistoon ja pyytää reportterit tekemään juttua meidän kämpästä. Meinaan alkaa olla sen verta tyylikäs heti oma huone kun kävi Ikeassa. Vaikka itse sen nyt sanonkin. Tai sitten Seiskalle ja esitellä oma kämppä niille, en tiedä suostuisko ne siitä mitään maksamaan. Kitupiikit.
Piti mennä röhnöttämään toimistoon.

Mistä täältä pääsee nopeiten ulos? Iskee klautroikeafobia!
 Ikea on aika toivoton paikka, jos sieltä haluaa päästä ulos ja nopeasti. Tai jos haluat ostaa vain yhden tietyn asian sieltä. Saa kävellä pari virstaa että on ryysinyt koko hallin alusta loppuun kassoille asti ja pääsee vihdoin ja viimein pois. Onkohan kukaan koskaan eksynyt Ikeaan pidemmäksi aikaa? Joskus ekoja kertoja käydessä Ikeassa silloin muksumpana Ikea vaikutti suhteellisen sekavalta ja isolta paikalta. Noo, en itse hoksannut yhtään poikkeavasti harhailevaa tai harhaista henkilöä shoppailureissumme aikana. Tietysti muutama aviomies vaikutti olevan aika eksyneen näköisiä, kun ilmiselvästi rouva oli saanut ylipuhuttua Ikeaan, ja siinä ukon nojatessa hajamielisesti kärryihin, rouva vertaili kolmensadan erilaisen kuosin väliltä mikä olisi paras kynnysmatto.
Setä ja täti koemakaamassa sänkyjä
 Sänkyosasto on aina paras. Kesken shoppailukierroksen pariskunta oli mennyt ottamaan vähän lepiä. Kyllähän sitä pitää pieni siesta ottaa puolimatkassa.

Menin vahingossa hobittien ovesta sisään

Ikea myy karvaisia joulukinkkuja. Ei olleet alennuksessa.
 Olin vielä suhteellisen hyvällä fiiliksellä selvittänyt kierroksen jo puoleen väliin ilman sen kummempia kolttosia, heräteostoksia, kypsymistä tai jupinaa, mutta sitten alkoi masu osoittaa mieltään. Juuri sopivasti Ikean rafla olikin siinä hollilla ja paineltiin sapuskalle. Mielessäni oli yksi karmea muisto Ikeassa syömisestä kun olin ajatellut silloin syöväni halvalla, mutta sitten sainkin maksella mansikoilla kun halvemmalla olisi päässyt käymällä vaikka työpaikan lounasravintelissa.
Tämä on ihan täyttä silsaa toi Ikean safka! Maksoin itseni kipeäksi ja 15 lihapullan lisäksi reilu ruokalusikallisen verran perunamuussia. Anna mun kaikki kestää. Ja annoksen hinnalla olisin syönyt kolme isompaa ateriaa yliopiston ruokalassa. Voi morjes.
 Sitten mentiin hakemaan ruuat. Lihapullat ja muusi, suhteellinen perinteinen valinta, yleensä ihan kelvollinen valinta. Mutta. Sitten olikin minun vuoroni murista, tai murisin ainakin kovempaa kuin mahani. Sillä joo, kuten kuvasta näkyy, perunamuusia oli aivan säälittävän vähän. En valittaisi, mutta jos hintaa on oliko se 7 eukkoa, niin jonkinlainen hinta/laatusuhde on kuitekin ihan perusteltavaa. Kävin pyytämässä lisää, mutta lisähinnasta sitä saisi. Pitäkää tunkkinne. Ja vipuvartenne. Ja viekää vielä tuhkatkin pesästä. Tässä on linkkinä Ikealle omistettu lihapullagate-laulu. Sappi kiehuu. Aliravitsemuksesta.
Itkupotkuraivarilaulu
Jos tykkää juoda isosti teetä, niin kannattaa ostaa haudutukseen kaksi isompaa siivilää niin saa enemmän teetä keitettyä
 No joskus sitä ei vain saa rahoilleen vastinetta mutta sådant är livet, vai miten se Sipoon murteessa nyt sanottiinkaan. Shoppailukierros jatkukoon.
Suvun mustien lampaiden taljoja
Kaikenlaista tavaraa sitä riittää tuolla. Ekologisuus kunniaan ja vanha sisustus pellolle ja kerran vuodessa uusi sisustus vai mikäköhän on homman nimi. Mihinköhän tämä kaikki materiaali mahtuu? Tori.fissä, huutonetissä ja muissa paikoissa on sivut täynnä mööpeleitä, kierrätyskeskuksista ja kirppareista puhumattakaan. Meinaa vähän olla liian kallista saunaklapia, vaikka hyvät löylyt varmasti sais kirjahyllystä, mutta kun Ikeassa hinnat on siellä satasissa niin siinä tulee jo motille hintaa.
Menin vaihtamaan vaipat tältä rekvisiittavauvalta vahingossa.
Vihdoin ja viimeinkin alkaa kierros olla finaalissa. Pari pakettia palveluvarastamosta ja sitten kassojen kautta vihdoin ja viimein pois.
Palveluvarastosta saattaa tehdä löytöjä.
No, mitäpä sitten jäi käteen reissusta? Kelju fiilis tuosta lihapullagatesta, pari ihan näpsäkkää lamppua, muutama hauska vitsi, pari Ikean hodaria, paljon roskaa ja Ikea-palapelien kokoamista kämpällä. Ikean työhaastattelussahan legendan mukaan ensimmäinen kysymys on "kokoa tämä (lastulevy-)hylly...

Meinasin ostaa jonkun viherkasvin, mutta ei ne meinaa pysyä hengissä... Nämä saattaisivat selvitä. Luonto on karu. Ja Juska.
Hodarit naamarissa ja phiuh, lopultakin päästiin pyöröovista lähtemään pois tuolta. En halua hetkeen nähdä yhtään huonekalua, se lienee vissi. Ja ei muuta kuin Toyotalla rallilähtö pihasta ja kässärikäännöksellä kumit ulvoen liikenneympyrään... Show must go on. Sirkus lähti mutta apinat jäi (Ikeaan).

Tämmöistä tällä kerralla.
-Jufka-

Jälkikirjoituksena vielä, kiitos kaikista kommenteista, joita on tullut niin suullisesti, facebookiin kuin tänne blogiin. Olen lukenut ne kaikki, vaikka en välttämättä ole ehtinyt niihin vastailemaan. Kiitän kaikista palautteista! Muokkasin blogin asetuksia, että kommentoida voi myös ilman blogger-tunnuksia, en ollut tajunnut vaihtaa oletusasetuksilta niitä pois.  Mutta elkäähän spämmäilkö, tai jos spämmäätte niin hyvän maun rajoissa ;)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla