Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoruus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoruus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Elokuun yöt

Kesä on edennyt toodella nopeasti. Vasta aloitin työt ja kesä oli vasta edessä kaikkine odotuksineen. Nyt kesä onkin jo elokuun öissä ja pitäisi Helsinkikämppää putsata tyhjäksi ennen kuin vuokramamma palaa takaisin asumaan tähän soppeemme. Koetetaan olla jättämättä piimäpurkkeja haisemaan nurkkiin ja viedä omat villakoirat mennessämme muualle, ettei tulisi sanomista. Oma kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta ihan kiva kesä kaikesta huolimatta. En päässyt yövuoroon, vaikka sinne oli kova hinku, mutta sain neuvoteltua hyvän työsopimuksen kesäksi pomoni kanssa ja pääsin vähän mukavampiin hommiin ajelemaan trukkia, joten en jaksa valittaa. Työajat oli mitkä oli, joten sosiaalinen puoli jäi vähän vähemmälle, mutta toisaalta, tuntuu että olen kasvanut pykälän verran aikuisemmaksi kuin ehkä olin kesän alussa. Tai sama vanha Juska olen edelleen, mutta ehkä sitä vain ymmärtää itsestään asioita enemmän kuin ennen. Ehkä se on samalla ympäristönvaihdon ansiotakin, en osaa sanoa. Sellaista hidasta aikustumisprosessia, joka on välillä ihan Van Persiestä mutta kenties välttämätöntä. Ehkä nyt ymmärrän ottaa tarvittaessa rauhallisemmin ja tiedän rajani joissain asioissa paremmin. Tai tiedän enemmän mitä haluan elämältäni ja ymmärrän omista voimavaroista paremmin. Nyt menee aika deepiksi päiväkirjamaiseksi :D Mutta joskus sellainen oma aika ja rauha ajatella asioita omassa rauhassa on todella tärkeää eikä vain heittää kevyttä huulta ihmisten kanssa. Mutta sosiaalisena olentona kaipaa usein seuraa ja oma seura (=paras seura, #narsisti :D) aina tahdo kelvata. Tai tuntuu että kaipaa ympärilleen häsellystä ja hösellystä, mutta ei ehkä aina ymmärrä kuinka ylivirittyneeksi se ainakin minut tekee. Tai silloin on vaikea kohdata muita ihmisiä vaan on vain meno päällä. Mutta toisaalta ehkä nyt ymmärrän paremmin, että välillä on aika höpöttää ja tehdä spontaaneja tempauksia kavereiden kanssa, mutta vastapainoksi täytyy välillä olla hiljaa, kuunnella mitä muilla on asiaa ja tuijotella merelle. Sellanen sopiva suhde molempia on paras. Sellasta monitasoista, välillä naurua ja hauskoja juttuja, välillä hiljaa oloa ja pohdiskelua, välillä sellasta normaalia skebelin jauhantaa.
key to Europe

Aurinkolahti / Solvik beach

Kesäkämpän nurkilta näkyy meri!

Kesätyyliä duunissa. Katu-uskotttavat turvakengät

Aina ei jaksa pohtia miksi talous kusee, miksi maailmassa soditaan ja miksi elämä on toisinaan joutsenlaulua, vaan täytyy hihitellä vesinokkaeläimen olemassaololle, välillä täytyy pelleillä kameralle ja ostaa kaverille hassu synttärikortti, mutta jos koko viikonlopun höröttää, on aika ylivireystilassa. Silloin pitää ottaa kuuma kylpy tai mennä lukemaan Aku Ankkoja yksin. Sådant är livet, niinkuin punanenäinen naapurimme sanoo aina viikoloppuisin hilpeällä tuulella ollessaan hississä.


@Kallahdenniemi


Olen nyt 6 viikon palkallisella lomalla (=työtä tekemällä ansaitulla) joten nyt on kohta reissun aika. Minun piti kirjoittaa aiheesta juttu tänne, mutta työviikot vierähti ja viikonloput ovat mennneet kehonsiitovälinettä korjatessa (se ruosteläjä sai leiman, muttei otsaan) ja sunnuntait ovat menneet ollessa ja elellessä. Joten kesä on sujahtanut vähän liian nopeasti, peruskoulutkin ja osa muistakin kouluista on jo ovensa aukaissut, joten kesä alkaa olla finaalissa osalla jo. Lyhyt on Lapin ja Suomen suvi, ja tiimaa on rajallisesti (24 h vuorokaudessa edelleen), joten en ole jaksanut kirjoittaa. Tai tekosyyt sikseen, nyt on ollut helleputki ja joillain lomalaisilla ryyppyputki, joten olen aina kun vain on ollut aikaa mennyt biitsille meren rantaan ottamaan brunaa ja uimaan suolavedessä. Se ryhävalas joka on nähty Itämerellä ei ollut minä, en ole uinut nimittäin rahtiväylälle asti vaan olen pysytellyt rannan tuntumassa. Tai sitten se ei ollut ryhävalas, vaan Kalevalan Iki-Turso. Ei vaan, vitsit sikseen. Rannalla on ollut hyvät kelit ja kämpältä on muutaman kilometrin säteellä hiekkarantaviivaa niin paljon että on ollut oikeastaan valinnan vaikeutta mihin menee. Vuosaaren Aurinkolahti ja Kallahdenniemi sekä muutamat muut paikat ovat tulleet vähän liiankin tutuiksi. Haikeus iskee, kun viimeisiä tunteja Vuokissa enää jäljellä, huomisaamuna nimittäin lähtee halpalento kohti Tukholmaa ja siitä edelleen kohti Portugalin Algarvea. Määränpäänä Faro, josta on aika lyhyt matka paikkaan, jossa se sievä pikkutyttö Madeleine katosi joitain vuosia sitten, tai on siitä vissiin jo aika monta kesää vierähtänyt.


Näihin tunnelmiin ja säveliin...

Rinkka on kutakuinkin pakattuna kohta ja kämppäkin on jo osittain siistinä, lähtövalmistelut ovat aika pitkällä jo. Joten kohta se on sommoroo senjoroo ja kohti etelänmaita muuttolinnuilla. Lentoon nyt joku 18 tuntia ja jostain olen kenties niellyt perhosia, kun muutama ritariperhonen kutittelee jo mahanpohjassa siinä mahahaavan vieressä.

Kävin eilen yöllä vähän fiilistelemässä vielä rannalla ja kävin heittelemässä lempparipaikkoihin hyvästit, sitten Tampereella kärsä kiinni koulukirjassa voi antaa ajatuksen lipua tänne mielenmaisemiin. Merta tulee ikävä, sen tiedän jo tässä vaiheessa. Elokuiset yöt ovat parhaita. Alkaa olla pimeää, mutta kesää on vielä jäljellä, tähdenlentoja&elosalamoita,, lämpöä ja vihreyttä, mutta jo tähtitaivas ja öiden tunnelmaa...

Farewell Suomi,
-juska-

Edit. videon kanssa vähän problemaa

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kolmenkympin kriisi

Kirjoituskoneen näppäimet ovat jo päässeet pahasti pölyyntymään, mutta trukkini istuin taasen ei, sen verran ahkerasti olen viime viikkoina työskennellyt varastolla. Ihan mukavissa hommissa, vaikkakin alun kaaoksen jälkeen rutiini alkaa olla jo liian vahva, eli se niistä haasteista. Kesä on ollyt työntäyteinen, mutta aamukampa osoittaa enää kolmeatoista päivää lomiin, eli heisulivei, kohta lomille lomps ja tämän kesän työt ovat urakoitu. Palkallinen loma ja eurooppakiertolaisuus kutsuvat työn raskaan raatajaa ja työn orjaa, joka sorron illassa ei trukin penkiltä nouse, ellei ole pakko.

Tätä paikkaa tulee ikävä kesän jälkeen

Mutta tässä maanatai-iltana tajusin kehä kolmosta pitkin ajaessani töistä kohti kesäkartanoani että mulla on kolmenkympin kriisi. Nii-in, kolmenkympin kriisi. Kuuntelin radiosta Yle Puheelta Venla Kokkosen toimittamaa radio-ohjelmaa Venla Kokkonen ja miehet, jossa vieraana oli 31-vuotias Olavi Uusivirta. Molemmat radioäänet ovat 31-vuotiaita ja puhuivat elämästä ja kolmenkympin virstanpylvään saavuttamisesta. Ja Uusivirta kertoi kolmenkympin kriisistä. Piti tarkastaa kämpällä passista oma syntymäaika, mutta se ei ollut muuttunut miksikään, mittarissa on saman verran ikää kuin viime syntymäpäivillä. Miten voi näin nuorella olla kolmenkympin kriisi? Vähän päälle parikymmentä ja kolmenkympin kriisiä pukkaa. Mutta oireet täsmäävät. Nuoruus alkaa olla takana päin. Yhä vähemmän on asioita, joita tekee ensimmäistä kertaa. Interrail, toinen edessä, kesätöitä on takana samassa paikassa jo monta kesää, koulukaan ei ole alkamassa ensimmäistä kertaa... Tuttuja asioita siis, en ole menossa ensimmäistä kertaa lentokoneeseenkaan. Samoin alkaa kelailemaan asioita mitä elämässä pitäisi tehdä. Mikä minusta tulee isona? Ruumis olisi pätevä vastaus mutta jätetään tällä kertaa. Okei, benji on hyppäämättä mutta niin oli noilla tyypeillä radiossakin.
Jotain (teko-)taiteellisia itseottamia kuvia Vuosaaren huudeilta.

En tiiä mistä noi skraidut on ilmestynyt näihin pariin photoon... Mutta Aurinkolahti on aika maaginen paikka näillä keleillä.

Toisaalta kun on kolmenkympin kriisi, pitäisi miettiä navigaattoriin uutta suuntaa. Miksi en ole tehnyt joitain asioita ja mitä strategioita elämään seuraavaksi? Täytyy sanoa, että haaveissa on ollut niin keskiluokkainen haave omakotitalosta, autosta ja perheestä, mutta toisaalta noi on niin kasaria tuollaiset haaveet. Miksi en lähtisi tutkimusmatkailijaksi? Kaikki maanosat on jo löydetty valitettavasti. Separatistin ura Ukrainassa ei viehätä. Myyn haaveen mustasta nahkapenkkisestä ja sporttisesta BMW/Audi/Mersusta eniten tarjoavalle, pitäkää kiinteistövälittäjät omakotitalonne ja perhe... No, tuota noin. Missä olisi joku iäkäs, paljon metsää omistava dementoitunut mum... Peritövero on ihan sikalasta, joten ei ehkä sitäkään vaihtoehtoa. Jätetään se perhe vaikka tiedostamattomiin haaveisiin. Toisaalta yksi haave on olla vanhana sellainen viisas, jollain tapaa arvokkaan oloinen mutta silti sellainen hilpeä pappa. Sellainen, jolla on paljon, hyvin paljon tarinoita. Ryppyinen kuin korvasieni ja vähän höppänä. Sellainen maailman herttasin pappa, joka nuotiolla soittelisi epävireistä akustista kitaraa ja hyräilisi hiljaa lauluja jostain menneestä maailmasta. Kertoisi nuotiotulen loisteessa tarinoita niille, jotka jaksaisivat niitä kuunnella. Tarinoita, joissa tähdet olivat kirkkaampia ja tapahtumat tarunhohtoisempia kuin nykyiset klikkauskalastelujutut. Sellainen, jolta löytyisi viisautta ja aikaa kuunnella. Mutta myös tarinoida.
Pilvet Vuosaaren yllä... Viimeisiä viikkoja jo viedään

Maailman söötein eläin tuli hiipparoimaan kavereideni pihaan kun töiden jälkeen oli pienet tiistai-rillindeerukset

Toinen mieleen puskenut haave on jäädä tänne Helsinkiin meren rannalle vapaaksi taitelijaksi. Seurata inspiraatiota ja antaa luovuuden puuskien tuottaa mitä mieleen juolahtaa. Runo rantahiekkaan, tai maalata sateenkaari taivaalle. Kirjoittaa tarinoita tai kirjaa. Maalata, piirtää sarjakuvia. Kuunnella entisaikojen mestareiden rauhoittavia säveliä, valokuvata ja vangita estetiikkaa. Voisi valvoa kesäöitä ja herätä katsomaan revontulten leikkiä taivaankannella... Oho, ei kesä kolmosen sisäpuolelle ketunhännät tule temmeltämään taivaalle. Miksi menisin takaisin inhoamaani kaupunkiin Hämeeseen ja vaipua talvihorrokseen...? Okei, en minä Tamperetta inhoa, kunhan kirjoitin noin koska se vain kuulosti paremmalta. Voisin eristäytyä kaikista ihmisistä puoleksi vuodeksi, nukkua puisessa tynnyrissä ja olla tulematta pois sieltä... Siis mitä ihmettä, älkää luulko että oikeasti haluan mutta pitää kuulostaa uskottavalta vapaalta taitelijalta. Kolmenkympin kriisi on aika paha kriisi kyllä, mutta toisaalta hauskahan sekin on kärsiä nyt niin ei tarvi sitten vajaan kymmenen vuoden päästä, jolloin sitten mittariin räpsähtää se kolmenkympin lätkä. Paitsi tätä menoa tervetuloa viisikymppisille silloin :D Sittenhä sitä on jo hautaan valmis alta nelikymppisenä, kaiken jo kokeneena. Paitsi ne rypyt....

"Haihtuvi nuoruus, niinkuin vierivä virta..."
-Eino Leino-

Kriiseillen,
Juska

torstai 23. tammikuuta 2014

Synttäreitä ja vesipaaston aloitusta

Eilen olikin pieni merkkipäivä, kun ilmestyi tohon mahan kohdalle yksi vuosirengas lisää. Syntymäpäivät! Kun siinä aamusella availin silmiä unihiekoista, en ollut aivan varma että onko hyvä vai huono asia herätä tähän päivään taas kerran vuotta vanhempana. Minulla kun on diagnosoimaton jokavuotinen ikäkriisi, joka iskee siinä joulun tienoilla ja yltyy miltei pakokauhuksi siinä tammikuun puolen välin paikkeilla. 22. tammikuuta anno domini reilu pari vuosikymmentä sitten parkaisi ensimmäisen karjaisunsa tällä telluksella Juskaksi itseään tituleeraava herrashenkilö. Sellainen pikimustahiuksinen pikkuinen peikonpoika (mörrimöykyn ja röllin sukulainen...?) ilmestyi haikaran siiven selässä Helsingforsin kätilöopistolle, paljasjalkainen stadilainen siis!

Mutta siinä heräillessäni ja keräillessäni ulkona paistoi Aimo kirkkaalta taivaalta ja huurre huokuili puista. Kai se on ihan jees täyttää vuosia sitten. Facebooki oli jo täyttynyt onnitteluista, vaikka melkein piilotin sieltä jo ikäni julkiselta näkyvyydeltä, koska "wahuus". Mutta ikä on vaan numeroita sosiaaliturvatunnuksessa, se on se mielen virkeys mikä pitää nuorekkaana, näin ainakin uskottelen itselleni. Hupsistaheijjakkaa, somessa olikin parin valtakunnan tason poliitikon onnittelut! Hassua. Julkimot toivottelee onnitteluita. Olin kämppikseni kanssa käynyt ottamassa pari höpöä kuvaa aiheesta vanhuus, joka nyt niin kolkuttelee allekijoittanutta kylmällä kädellään. Alla toinen räpsäsy.
Kolme ystävällistä henkilöä tulivat iltasella laittamaan vähän illan istujaisia pystyyn, kun ajattelin pitää pikku synttärisumpit ja useasta kokista huolimatta L, S ja T saivat aivan maagisen hienon kakun koottua. Nyt jälkeen päin voisi paljastaa, että kakku sisälsi dyykatuista banaaneista tehtyä täytettä, in your face kaikki dyykkauskammoiset vieraat. Ja pöydässä oli myös dyykattua leivosta, jonkinsortin hedelmä"perhosia", jotka olivat myös sieltä "toisesta opiskelijaravintolasta". Se on semmosta, kun on dyykkaajia lähipiirissä. Jos olit paikalla ja sait vatsanväänteitä ennen tätä blogikirjoitusta, niin tappouhkaukset voi toimittaa virka-aikana meikäläiselle, ei kun tota...
Näköiskaakku. Hippipipo, lasit ja partaa (vaikka leuka on sileä!). Ja höpönassut laittoivat "nöllin" huuleen. Aika veijareita!

Oikeastaan eilinen oli paras syntymäpäivä sitten täysikäisyyssynttäreiden (jotka olivat aika legendaariset, kävin Pepsi-suihkussa jne.). Viime vuonna olin syntymäpäivänä töissä ja illalla oli Anan läksiäiset, vuotta aiemmin olin kurkkusalaateissa Hennalan muurien takana. Joten mikäpä tässä vanhentuessa, ainakin syntymäpäivä omalta kohdaltani peittosi kahdet edelliset. Vielä ei tunnu kovin vanhalle. Paitsi sen ikänumeron kannalta. Illalla sai vähän jännittää, että lähteekö kämppä alta, tuleeko varoitus kun kämppiksillä oli tasan viikko sitten synttärit ja kuinka iso väen tungos tänne tulee, mutta ei yhtään liian vähän mutta ei ahdistavan paljoakaan porukkaa. Näemmä keskiviikkoisin synttärikemuja. No, mutta juuri sopivasti porukkaa saapuikin istumaan iltaa ja juomaan kahvia. Kiitoksia kaikille läsnäolleille, lahjoja en pyytänyt mutta kiitoksia kesäkurpitsasta, mangosta, ruusuista, hubbabubbasta, MegaForcesta, -90 luvun Need for Speed-pelistä, Akkarista ja mitä muuta tulikaan. Ja kiitoksia vessapaperista! Meinasi unohtua. Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön. Ja P&L kiitoskia siitä maagisesta muistelokortista, johon oli koottu joitan asioita meikäläisestä. Sanotaan vaikka siinä kortissa mainituista asioista vaikkapa se, että olen matkustanut kouluun bussilla (kilometrin matkan!), teinikengät (! :D nähtävissä kuvissa) ja kuulemma siellä missä Juska on, niin siellä on lots of lauhg (LOL). Noo, kai ne ainakin jossain määrin pitävät kutinsa. Kai noi kanssaihmiset tietää jotakin. Joskus pelottavankin hyvin ja tarkasti.

Pöydässä on kystä kyllä ja toinenkin kakku! Tasted good


Ilta meni keittiössä häseltäessä, kakkulapiolla kynttilöitä kakkulapiolla sammuttaessa (kakkulapiolla kyttilät sammuttaessa ei ainakaan räkä roisku koko kaakulle ;D), syöminkejä mussuttaessa ja tuttujen ihmisten kanssa poristessa. Nautin itse ainakin sydämeni kyllyydestä ja tunnelma oli kotoisa ja ainakin omasta mielestäni lämminhenkinen (sisäilmankin osalta, phuh). Ensi vuonna voisinkin pitää sellaiset erilaiset synttärit, päivystäisin koko päivän kämpällä ja keittäisin jokaiselle pyörähtävälle cafe lattea! Ja jotakin hyvää pureskeltavaa murkinaa.
Megisä, kortteja, akkaria, hubba bubbaa, NFS, mango ja kesäkurpitsa

Ruusuille hyvä maljakko, kahvinkeittimen kannu (tämä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen, joten ei tarvi juoda ruusumehua kun seuraavan kerran joku tulee kahville ;D)

Synttäri-illan aikana kehittyi pikkuhiljaa idea alkaa vesipaastolle 3 tai 5 päiväksi. Tavoitteena on siis olla 3 tai 5 päivää pelkällä vedellä tai teellä, syömättä yhtään mitään. 3 päivän jälkeen keho alkaa käyttämään rasvavarastoja ja menee ketoosiin. Alkuun tosin joutuu uhraamaan lihasmassaa vähäsen, mutta väitetyt paaston hyödyt kiinnostavat ihan mielenkiinnosta (ja ehkä lihasmassan uhraus on sen arvoista, kunhan kaikki jerkut ei sula). Auttaa kuulemma moniin elintasosairauksiin ja elämäntapaan, tyhjentää suolen ja pysäyttää ruuansulatusjärjestelmän, puhdistaa kehoa ja vaikutta suoliston bakteerikantaan. Länsimainen siisti ja steriili elämäntapa aiheuttaa elintasosairauksia, kuten diabetestä ja astmaa jne, joten hypoteesina vesipaasto kuulostaa mielenkiintoiselle. Juuri tänä aamuna luin mtv.fi-sivustolta vesipaaston haitoista ja siitä, ettei se ole kannattavaa. MTV Vesipaastosta. Ravitsemusterapeutit perustelevat kantaansa tämänhetkisellä tutkimustiedolla, mutta vesipaastoa ei ole kovin paljoa tutkittu, joten vallitsevien tiedon mukaan ei ole näyttöä vesipaaston vaikutuksista. Vesipaaston luotettavaan tutkimiseen tarvittaisiin miljoonia euroja rahaa ja pitkää tutkimustyötä, jotta tulos olisi luotettava, joten tiedon puuttuessa sitä ei voi suositella kenellekkään. Yle Areenan Paastodokkari (näkyvissä 15.2.2014 asti) taas voitte tutustua toiseen näkökulmaan paastosta. Yliopistolaiset on varmaan vähän hulluja, mutta 7-8 heppua (/humanistia) on enemmän tai vähemmän tosissaan kokeilemassa paastoamista. Minulla ei ole vielä kovin tarkkaa suunnitelmaa vielä, kuinka aioin paastoni toteuttaa, vesi-tee-linjalla ensi tiistaihin asti (tänään on torstai) ilman ruuan muruakaan on tämän hetkinen skenario.

Ajattelin raportoida tänne vesipaastoni kulkua. Olen tässä täysin omasta vapaasta tahdostani ja uteliaisuudestani, haluan kokeilla vähän rajojani, tässä on sopiva porukka tukena (whatsapissa saa vertaistukea) ja haluan kokeilla onko tällä positiivisia vaikutuksia omaan terveyteen. Olen jo varoittanut lähipiiriäni että jos menen ihan dingdong niin saa lyödä tai kylvettää lumihangessa. Vähän kieltämättä jännittää, että tuleeko tästä mitää, kuinka kauhea nälkä sitä saattaa tulla ja että onko minusta paastoamaan, mutta se selviää kokeilemalla. Aion olla itselleni armollinen ja voin koska tahansa keskeyttää paaston, jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. Paastossa alkaa 3-4 päivän jälkeen tulla kuulemma euforia, kiinnostaisi tietää pitääkö se paikkaansa. Ja kun ruuansulatusjärjestelmä on pois päältä ja elimistö säästöliekillä, elimistö käyttää energiaa kaikkeen muuhun. Tämä on aika mielenkiintoista. Suurin osa porukastamme aloittaa paaston huomenna aamulla, mutta itse aloitin syömättömyyden noin tunti sitten kunnon karppausruualla, nakkeja ja paistettua kananmunaa ja pyttärin loput. Vähän liikaa hiilareita ehkä nakeissa ja pyttipannun jämissä, mutta joka tapauksessa, tiistaihin asti ilman safkaa on tavoitteena. Fiilis on toistaiseksi hyvä ja jännittynyt.
Karppaussapuskaa

Toistaiseksi kaikki hyvin ja kylläisenä,
-Juska-