Näytetään tekstit, joissa on tunniste paasto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paasto. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. tammikuuta 2014

Vesipaaston lopetus ja totuttelu takaisin normaaliin ruokaan

Hengissä ollaa, ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa vielä. Vähän on jäänyt pöytälaatikkoon tämän paaston päätössanojen kirjoittelu, melkein valmiina odottelemassa viime silausta ja julkaisua, mutta kun tämä viikko on ollut todella vilkas ja kiireinen, että paastosta suoraan vilkkaaseen arkeen olen sujahtanut, ja blogitekstiä en viitsinyt silmät ristissä vääntää loppuun viime yönä, joten vähän kesti sitten, mutta tässäpä tulee vielä paastoasiaa.

Viimeisen paastoillan jälkeen tuli kyllä todella energinen olo pelkästä lämpimästä kupista ja laimennetusta tuoremehusta. Kuin tuntisi taas elävänsä! Myöhemmin illalla join vielä lasin punasta maitoa ennen nukkumaanmenoa. En melkein malta odottaa aamuun, kun saa vihdoin ja viimein kiinteää ruokaa. Olin menossa nukkumaan, mutta minua alkoi särkemään jalkoihin todella paljon. Ei mitään lihassärkyä, vaan sellaista särkyä joka tuntui luissa ja ytimissä. Aluksi koko jalkojen alueella lantiosta alaspäin, mutta hetken päästä polvista alaspäin. Pystynköhän edes nukkumaankaan tältä säryltä? Paastoavalla kämppikseni joka on lääkiksessä, sanoi sen johtuvan todennäköisesti kalsiumin ja muiden hivenaineiden puutteesta. Hyvin todennäköinen selitys, kuulostaa uskottavalle, mutta tieto ei juuri särkyyn lohduta! Painuin yöpuulle, mutta nukahdin nopeasti kuten kaikkina edellisinäkin öinä ja en edes kiinnittänyt huomiotani särkyyn. Aamulla ei enää tuntunut missään ja aamukahdeksalta heräsin virkeänä jo todella hyväntuulisena, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyenlaisiksi. Ja tajusin heti aamusta, että kohta saa syödä kiinteää ruokaa! 95 vai oliko se 96 tuntia paastoa pelkällä vedellä ja 107 tuntia ilman kiinteää ruokaa. Kuorin kaikessa rauhassa ison omenan (en sitä Espoolaista kauppakeskusta), pari sementtiiniä vai oliko ne klementiinejä, anyway, ja iso lasi punaista maitoa, ja lisäksi viereen toinen täysmehua. Aijjai! En pitänyt aamiaisen teossa mitään kiirettä, sillä nautin siitä, että sain tehdä kaikessa rauhassa itselleni aamiaisen. Nyt saisin syödä. Muutama minuutti ei tunnu enää missään niiden vuorokausien ja tuntien jälkeen.
Aamupalaa

Ja sitten vain syömään. En muista, milloin olisin syönyt niin ahnaasti. Pureksin oikein antaumuksella, nauttien, pureksien täysin kaiken. Ai nauttia. Koskaan en ole syönyt näin huolellisesti. Ja maistui taivaalliselle. Ja tuntui, kun ruoka valui masuun ja voimat virtasivat pikkuhiljaa takaisin, sen oikein tunsi kun voimistui. Se oli mahtavaa! Kaiken paastoamisen arvoista. En tarvinnut sen enenmpää saadakseni itseni todella virkeäksi. Aamuluennolla olin virkeä ilman aamukahvia. It's a magic.

En uskaltanut edes syödä kunnon kouluruokaa koulussa. Menin keittolinjastolle ottamaa keittolounasta ja avarakatseisesti ajattelin matkustella makujen maailmassa ja otin ranskalaista sipulikeittoa. Sipuli ei todellakaan kuulu favourite-ruoka-aineksiini, mutta kokeillaan. Avasin kattilan kannen ja karu todellisuus löi minua kattilan kannen voimalla kun näin, minkä näköistä sipulikeitto on. Mutta olin päättänyt maistaa, joten soppaa lautaselle. Tästä saa voimaa, uskottelin itselleni. Kurvailin täpötäydessä ruokasalissa istumaan tyhjälle paikalle pöytään ja ei muuta kuin lusikoimaan pöperöä naamariin. Tämä on koostumukseltaan oksettavaa ja luotaantyötävää, isoja sipulin palasia liemessä. Hyi raato. Mutta nälässä ihminen syö kuulemma mitä vaan. Paitsi sipulikeittoa. Lusikkaa suuhun ja liemi-sipale-sekotusta kiduksiin. Liemi oli aika väkevää ja sipuli kuvottavaa. Särvin ehkä kolmasosan liemestä ja pieniä palasia samalla sipulia suuhun. Tämä on edelleen hyvää, tai rehellisesti sanottuna on itsepetosta väittää niin. Liemikin alkoi jo tulla korvista ulos. Sain sen ryystettyä joka tapauksessa alas, mutta sipuliin en sitten enää koskenut. Ja lopuksi ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat ajoivat minut paikaltani pöydän sivuun että koko seurue saa lounastaa keskenään. Tai pyysivät kauniisti pakottamalla minut siirtymään. Tämä sörsseli maksoi 1,75€, ruoka oli kuvottavaa, minut ajetaan paikaltani... Ja yhtenä ruokavaihtoehtona oli pyttipannua.
Syökää sipulikeittoa

Maleksin tämän jälkeen kämpälle ja ajattelin edelleen enimmäkseen ruokaa. Mutta pikkuhiljaa varovasti, muistappa se. Ramasi aika mukavasti, joten simahdin huoneessani sänkyyni koulupäivän jälkeen, paaston piikkiin on sekin hyvä laittaa. Sitten taas pikku hiljaa safkaa koneeseen ja seuraavaan koitokseen. Mikä oikeastaan jännitti aikas paljon, nimittäin kuntonyrkkeilyyn. Syy, jonka takia lopetin jonkin verran aikaisemmin kuin ajattelin. Mutta kuntonyrkkeily on must, sinne pitää päästä. 75 minuuttia aika intensiivistä treeniä. En viitsinyt sanoa mitään 4-5 päivän paastostai ohjaajalle, varsinkin kun myöhästyin 5 minuuttia alusta, ja pääsinkin suoraan juoksemaan salia ympäri lämmittelyksi muiden kanssa. Iskua, lyöntiä, koukkua, sparria, hikeä, verta (ei sentään), kyyneliä, intohimoa, picassoa, juoksua, liikkumista ja naurua. Sitä on kuntonyrkkeily. Jännäsin koko ajan, että miten paasto vaikuttaa treeniin, onko voimia tallella ja lähteekö taju kesken kaiken. Mutta eipä lähtenyt, tosin joudui ottamaan iisimmin varsinkin loppuvaiheessa ja sluibasin lopun punnerruksissa ja lihaskuntoliikkeissä vähän kun voimat alkoivat olla jo aika loppu, ymmärrettävistä syistä. En joutunut tiputukseen, en pökrännyt eikä edes krampannut. Kestän mitä vaan ja olen ironman! Ei vaan. Suunnitelmani oli siis onnistunut.
Mustikkasoppashotti

Miksi kuntonyrkkeily on Picassoa? Koska olen yliopiston kuntonyrkkeilykurssilla, kuntonyrkkeilijät ovat yliopistohippejä ja humanisteja, joten siellä on monenlaista hiihtäjää, kuten picasso... Arvostettava asia, että kaikkien aineiden opiskelijat ottavat osaa eri lajeihin. Eräs (aika stereotyyppinen) kuvataitelija osallistui tunneillemme, ja hänen intonsa oli todella ihailtavaa, mutta myös hieman koomista. James Potterin näköinen pikkuvanhan sanavalmis nyrkkeilijä. Olen nähnyt kaiken. Ota edes ne sukset jalasta.

Totuttelu normaaliin ruokaan on ollut suhteellisen vaivatonta, mutta maitotuotteita ja leipää kannattaa kantapään kautta opitun kokemuksen myötä näemmä alkaa syömään myöhemmin. Vähän pömppämaha pistelee diskoa maidosta ja leivästä, joten AB-piimää ja rela-tablettia perään niin helpottaa. Euforian tunteita en paaston aikana kokenut, paitsi silloin kun join tomaatti-basilika-lämmintä kuppia vesipaaston loppuun.

Niin. Kokemus oli aika vertaansa vailla. Sitä ei oikein voi verrata yhtään mihinkään. Todella karsea, mutta todella opettavainen ja moiuloitteinen. Opin varmasti itsestäni enemmän, kuin 5 normaalin päivän aikana, voisin vaikka vannoa. Mitä tästä nyt tuntui jäävän käteen, on freshimpi olo ja tuntuu, että suhteeni ruokaan ja nälkään on jotenkin muuttunut aika tavalla. Minulla ei ole enää tarvetta syödä liikaa, vaan mieluummi juuri sopivasti. Myöskään herkkujen mättämisessä ei ole mitään Jiitä, vaan paljon paremma fiiliksen saa kun syö yhden pienen herkun ja nauttii sen hitaasti ja antaumuksella. Olen joskus syönyt kahvilassa porukassa 2 tuntia yhtä mokkapiirakan palaa, ja toden teolla, se vastaa samaa kuin söisi 3-4 palaa makean himoonsa tai vain syömisen ilosta, mutta sen sijaan saa paljon paremman olon ja pienemmät kalorit kun söi kohtuudella.
Paavo Väyrysen kirja ei kerro ruokavalion muutoksesta

Näin jälkeenpäin voisin suositella paastoa toisille, kyllä joo, mutta toisaalta en. Jos sietää sellaista heikkoa ja voimatonta oloa monta päivää, ja sitä että ei jaksa keskittyä niin hyvin asioihin, niin siitä vain. Mutta paastotakseen olisi hyvä olla perusterve ihminen, koska paasto yhdistettynä vakavaan sairauteen, esim. diabetekseen voi olla aika kohtalokasta. En osaa sanoa paaston terveysvaikutuksista juuri mitään oikeaa faktaa. Siitä löytyy netistä niin paljon puolesta ja vastaan, etten todellakaan osaa sanoa totuutta. En tiedä vielä, että koheniko terveydellinen tilani, mutta ei se ole ainakaan vielä huonontunutkaan. Oikeastaan ainakin tässä vaiheessa paastolla on ollut vain positiivisia vaikutuksia, mutta mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.
Pienellä Tamk-excursiolla riistaa! Ensimmäinen kiinteä kouluruoka, jos tota muutamaa sipulislaissia ei lasketa

Kuntonyrkkeilyn jälkeen suunnistin lumisateeseen ulos rusinoita suu täynnä ja lähdin treenikassi kainalossa kohti Sampolaa ja suunnitteluiltaa. Nimittäin, tulevana maanantaina suuntaa Helsingfors-Vanda flygstationilta flygari kohti Prahaa! Lähdemme 6 hepun porukalla tutkimaan mistä on Prague tehty ja siispä vähän pientä brainstormausta Sammonkatu Mansioniin, jossa lyötiin viisaita päitä seinään ja haaveilimme mitä teemme. Voipi olla että, kun olen tämän paastoisen arkkuni vihdoin ja viimein saanut tyhjennettyä tänne, on lähitulevaisuudessa kenties jotain stooria Prahasta tulossa.

Ja nyt en jaksa enää puhua sanaakaan paastosta.

-Juska-

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuorokausi vesipaastoa

Kieltämättä vähän hermostutti ja huolestutti vesipaaston aloittaminen, mutta sitten kun katsoin paastoamisesta dokumentin, mieleni rauhoittui koska tieto vaikutti suhteellisen järkeenkäyvälle ja luotettavan oloiselle, vaikkakin länsimaisessa lääketieteessä paastoa ei juurikaan suosita hoitomuotona. Kieltämättä olin aika hermostunutkin kun mietin kaikenlaista liittyen paastoon. Suolatasapainot? Puutostilat? Lihasten kuihtuminen? Aivojen glukoosin loppuminen? Nälkäkuolema? Mitä käy vastustuskyvylle? Miten ylipäätään reagoin ravinnon saannin lakkaamiseen? Tai entä jos minulla on piilevä sairaus, joka tulee esiin paastotessa? Tai entäpä jos joudun tiputukseen Acutaan tai pyörryn ulkona hankeen? Mutta dokumentin katsominen ja tieto aiheesta rauhoitti mieltä, ja minulla on lähipiirissä useita lääkisopiskelijoita eri vuosikursseilta, joten parempaa tietämystä aiheesta löytyy, jos mieltä askarruttaa. Mutta toisaalta liikutaan aihealueella, joka on täynnä erilaisia uskomuksia ja vähän luotettavaa ja vedenpitävää tietoa, mutta toisaalta paastoaminen on tapana ihmisten keskuudessa ikivanha. Joten Aku Ankan tyyliin mielenrauhan saa laskemalla hitaasti 117:n ja kaatamalla sen jälkeen lasi vettä päähän, jonka jälkeen pitää seistä päällään... Ei vaan, Neuvostoliitossa paastoamisella on länsimaisen lääketieteen ulottumattomissa tehty rautaesiripun aikana tutkimusta ja hoitoa paastosta, joten luotan varauksella siihen. Ja tässäpä näkee vähän.
Tämä tekisi gutaa!

Paastoni aloitus siirtyi sittenkin pari tuntia myöhemmäksi, sillä söin synttärilahjamangon pois. Mango tuskin säilyisi freshinä tiistaihin asti, joten vaivalla sitte kaavin sen nassuun. Ja käkikellon lyödessä (minua päähän) 21.00 23. tammikuuta alkoi sitten meikäläisen paasto. Ensimmäisen kerran olisin voinut syödä jo kymmeneltä, tyyliin yhden voileivän ennen nukkumaanmenoa, mutta en sorru! Jotakin näpertelin siinä sitten illan, katselin kesätyöpaikkoja vähän mihin voisi kenties hakea tulevaisuudessa ja jotain muuta iltatekemistä. Ilta venähtikin sitten jo yöksi, kuutamo paistoi kelmeää valoaan ulkona pilvettömältä taivaalta (tästä en oikeesti oo ihan varma, mutta se kuulostaa runolliselta niin voitte kuvitella että siellä ulkona saattoi olla sellaista, en katsonut säläreistä ulos), läppäri loisti kelmeää valoaan huoneeni pimeydessä... Kenties aika mennä nukkumaan, kello on jo vähän yli kahden. Äkkiä kuorsaamaan täkin alle! Ja peiton alla huomasin että seuranani peiton alla oli: nälkä. Sellainen yönälkä, mietinkin jo että pyörinkö nälän kanssa koko yön huoneessani, mutta Nukku-Matsu oli tänään hyvässä aikataulussa, ja nukahdin ennen kuin olin päässyt ajatustani edes loppuun.
Yäk.

Aamulla heräsin, en nälkään, vaan ihan hyvään fiilikseen. Vähän liian lyhyet yöunet mutta itsestään ponnistin sitten ylös. Vähän  aamupalaa ja aamukahvia teki mieli, mutta ei tunnu missään olla ilman aamupalaa! Ja myöhemmin ruoka-aikaankaan ei varsinaista nälkää ole havaittavissa, tai on sitä vähän nälkä, mutta ei kuitenkaan normaalia yhtään enempää. Sellainen että jes, kohta pääsee safkaamaan. Mutta niin, mun ruoka on lasillinen vettä. Ja tunnin päästä, lasillinen vettä. Nautinnollisen hyvää, voisin melkein sanoa. Teetä en ole maistanut, en ole mikään suuri teen juoja ruuansyöjänäkään. Vettähän voi lämmittää, jolloin siitä saa parempaa. Meidän paastoajien keskuudessa tämä ajatus nauratti.
Pullokuitista ei mennyt ruokaa senttiäkään

Sain seuraa siinä iltapäivällä, tarkemmin siinä kello 15 maissa. Nimittäin kaverikseni ilmaantui pikkuinen päänsärky. Ja vähän alkaa olla voimattomampi olo. Toisaalta, edelleenkään ei mikään hirveän karsea olo, jota voisi ehkä kuvitella. 18 tuntia ilman ravintoa tässä vaihteessa selän takana. Voisi olettaa että olisi paljon huonompi olo, mutta eipä vielä sitä näy. Onneksi on whatsapp, jossa paastoryhmässämme Pappapaastossa (ja banaanihymiö siihen nimen perään vielä) saa muilta paastoajilta vertaistukea ja tsemppaavia kamerakänykkäkuvia vesilaseista.
Lihaa!

Illalla alkoi iskeä sellainen aika kauhea jumiolo. Sellainen että tekee mieli syödä ruokaa mutta ei ole nälkä, sellainen kokonaisvaltainen pöhnä ettei oikein jaksa tehdä mitään. Keskittyy vaan sellasiin vain tärkeisiin asioihin, ei oikein jaksa olla kovin sosiaalinen ihmisjoukossa ja puhuu vain jos on asiaa. Olimme L:n synttäreitä viettämässä tässä illan aikana, joten kakkua ei voinut tietenkään edes maistaa ja puheet pyörivät aika paljon paaston ympärillä. Tylsät puheenaiheet varmastikkin, ainakin pidemmän päälle. Paasto, paasto, paasto... Ei oikein meinaa enää tässä vaiheessa iltaa oikein ajatus kulkea normaalisti. Vuorokauden paaston rajapyykki meni jo rikki yhdeksän aikaan illalla, ja kohta onkin jo 27 tuntia tätä kirjoittaessa takana. Epäsosiaalisuus, pöhnä ja epävarma fiilis tämän koko jutun tarkoituksesta ovat päälimmäisenä. Tekisi mieli syödä ja lopettaa koko paasto, mutta enhän minä nyt voi luovuttaa! Joten sisulla vaan eteenpäin. Toisaalta haluan edelleen kokeilla omia rajojani ja testata, kuinka kova juttu tämä on psyykkisesti. Huhut psykoosijutuista vähän pelottavat, mutta en tiedä onko niissä mitään perää. En voi luovuttaa.

Tästä minun blogistani ei pitänyt tulla mikään paastoblogi, mutta tällä hetkellä elämäni on paastoa ja energiaa ei oikein ole tällä hetkellä ylimääräiseen, joten tulen kertomaan paastostani jotain kun ei oikein jaksa kirjoittaa mitään hirveän luovaa. Onko tuo ihme, jos on 27 tuntia ilman ravintoa?

Vesilasi ja nukkumaan,

-Juska-



P.S. Laittakaa tsemppauskommenttia tai järkipuhetta kommenttikenttään

torstai 23. tammikuuta 2014

Synttäreitä ja vesipaaston aloitusta

Eilen olikin pieni merkkipäivä, kun ilmestyi tohon mahan kohdalle yksi vuosirengas lisää. Syntymäpäivät! Kun siinä aamusella availin silmiä unihiekoista, en ollut aivan varma että onko hyvä vai huono asia herätä tähän päivään taas kerran vuotta vanhempana. Minulla kun on diagnosoimaton jokavuotinen ikäkriisi, joka iskee siinä joulun tienoilla ja yltyy miltei pakokauhuksi siinä tammikuun puolen välin paikkeilla. 22. tammikuuta anno domini reilu pari vuosikymmentä sitten parkaisi ensimmäisen karjaisunsa tällä telluksella Juskaksi itseään tituleeraava herrashenkilö. Sellainen pikimustahiuksinen pikkuinen peikonpoika (mörrimöykyn ja röllin sukulainen...?) ilmestyi haikaran siiven selässä Helsingforsin kätilöopistolle, paljasjalkainen stadilainen siis!

Mutta siinä heräillessäni ja keräillessäni ulkona paistoi Aimo kirkkaalta taivaalta ja huurre huokuili puista. Kai se on ihan jees täyttää vuosia sitten. Facebooki oli jo täyttynyt onnitteluista, vaikka melkein piilotin sieltä jo ikäni julkiselta näkyvyydeltä, koska "wahuus". Mutta ikä on vaan numeroita sosiaaliturvatunnuksessa, se on se mielen virkeys mikä pitää nuorekkaana, näin ainakin uskottelen itselleni. Hupsistaheijjakkaa, somessa olikin parin valtakunnan tason poliitikon onnittelut! Hassua. Julkimot toivottelee onnitteluita. Olin kämppikseni kanssa käynyt ottamassa pari höpöä kuvaa aiheesta vanhuus, joka nyt niin kolkuttelee allekijoittanutta kylmällä kädellään. Alla toinen räpsäsy.
Kolme ystävällistä henkilöä tulivat iltasella laittamaan vähän illan istujaisia pystyyn, kun ajattelin pitää pikku synttärisumpit ja useasta kokista huolimatta L, S ja T saivat aivan maagisen hienon kakun koottua. Nyt jälkeen päin voisi paljastaa, että kakku sisälsi dyykatuista banaaneista tehtyä täytettä, in your face kaikki dyykkauskammoiset vieraat. Ja pöydässä oli myös dyykattua leivosta, jonkinsortin hedelmä"perhosia", jotka olivat myös sieltä "toisesta opiskelijaravintolasta". Se on semmosta, kun on dyykkaajia lähipiirissä. Jos olit paikalla ja sait vatsanväänteitä ennen tätä blogikirjoitusta, niin tappouhkaukset voi toimittaa virka-aikana meikäläiselle, ei kun tota...
Näköiskaakku. Hippipipo, lasit ja partaa (vaikka leuka on sileä!). Ja höpönassut laittoivat "nöllin" huuleen. Aika veijareita!

Oikeastaan eilinen oli paras syntymäpäivä sitten täysikäisyyssynttäreiden (jotka olivat aika legendaariset, kävin Pepsi-suihkussa jne.). Viime vuonna olin syntymäpäivänä töissä ja illalla oli Anan läksiäiset, vuotta aiemmin olin kurkkusalaateissa Hennalan muurien takana. Joten mikäpä tässä vanhentuessa, ainakin syntymäpäivä omalta kohdaltani peittosi kahdet edelliset. Vielä ei tunnu kovin vanhalle. Paitsi sen ikänumeron kannalta. Illalla sai vähän jännittää, että lähteekö kämppä alta, tuleeko varoitus kun kämppiksillä oli tasan viikko sitten synttärit ja kuinka iso väen tungos tänne tulee, mutta ei yhtään liian vähän mutta ei ahdistavan paljoakaan porukkaa. Näemmä keskiviikkoisin synttärikemuja. No, mutta juuri sopivasti porukkaa saapuikin istumaan iltaa ja juomaan kahvia. Kiitoksia kaikille läsnäolleille, lahjoja en pyytänyt mutta kiitoksia kesäkurpitsasta, mangosta, ruusuista, hubbabubbasta, MegaForcesta, -90 luvun Need for Speed-pelistä, Akkarista ja mitä muuta tulikaan. Ja kiitoksia vessapaperista! Meinasi unohtua. Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön. Ja P&L kiitoskia siitä maagisesta muistelokortista, johon oli koottu joitan asioita meikäläisestä. Sanotaan vaikka siinä kortissa mainituista asioista vaikkapa se, että olen matkustanut kouluun bussilla (kilometrin matkan!), teinikengät (! :D nähtävissä kuvissa) ja kuulemma siellä missä Juska on, niin siellä on lots of lauhg (LOL). Noo, kai ne ainakin jossain määrin pitävät kutinsa. Kai noi kanssaihmiset tietää jotakin. Joskus pelottavankin hyvin ja tarkasti.

Pöydässä on kystä kyllä ja toinenkin kakku! Tasted good


Ilta meni keittiössä häseltäessä, kakkulapiolla kynttilöitä kakkulapiolla sammuttaessa (kakkulapiolla kyttilät sammuttaessa ei ainakaan räkä roisku koko kaakulle ;D), syöminkejä mussuttaessa ja tuttujen ihmisten kanssa poristessa. Nautin itse ainakin sydämeni kyllyydestä ja tunnelma oli kotoisa ja ainakin omasta mielestäni lämminhenkinen (sisäilmankin osalta, phuh). Ensi vuonna voisinkin pitää sellaiset erilaiset synttärit, päivystäisin koko päivän kämpällä ja keittäisin jokaiselle pyörähtävälle cafe lattea! Ja jotakin hyvää pureskeltavaa murkinaa.
Megisä, kortteja, akkaria, hubba bubbaa, NFS, mango ja kesäkurpitsa

Ruusuille hyvä maljakko, kahvinkeittimen kannu (tämä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen, joten ei tarvi juoda ruusumehua kun seuraavan kerran joku tulee kahville ;D)

Synttäri-illan aikana kehittyi pikkuhiljaa idea alkaa vesipaastolle 3 tai 5 päiväksi. Tavoitteena on siis olla 3 tai 5 päivää pelkällä vedellä tai teellä, syömättä yhtään mitään. 3 päivän jälkeen keho alkaa käyttämään rasvavarastoja ja menee ketoosiin. Alkuun tosin joutuu uhraamaan lihasmassaa vähäsen, mutta väitetyt paaston hyödyt kiinnostavat ihan mielenkiinnosta (ja ehkä lihasmassan uhraus on sen arvoista, kunhan kaikki jerkut ei sula). Auttaa kuulemma moniin elintasosairauksiin ja elämäntapaan, tyhjentää suolen ja pysäyttää ruuansulatusjärjestelmän, puhdistaa kehoa ja vaikutta suoliston bakteerikantaan. Länsimainen siisti ja steriili elämäntapa aiheuttaa elintasosairauksia, kuten diabetestä ja astmaa jne, joten hypoteesina vesipaasto kuulostaa mielenkiintoiselle. Juuri tänä aamuna luin mtv.fi-sivustolta vesipaaston haitoista ja siitä, ettei se ole kannattavaa. MTV Vesipaastosta. Ravitsemusterapeutit perustelevat kantaansa tämänhetkisellä tutkimustiedolla, mutta vesipaastoa ei ole kovin paljoa tutkittu, joten vallitsevien tiedon mukaan ei ole näyttöä vesipaaston vaikutuksista. Vesipaaston luotettavaan tutkimiseen tarvittaisiin miljoonia euroja rahaa ja pitkää tutkimustyötä, jotta tulos olisi luotettava, joten tiedon puuttuessa sitä ei voi suositella kenellekkään. Yle Areenan Paastodokkari (näkyvissä 15.2.2014 asti) taas voitte tutustua toiseen näkökulmaan paastosta. Yliopistolaiset on varmaan vähän hulluja, mutta 7-8 heppua (/humanistia) on enemmän tai vähemmän tosissaan kokeilemassa paastoamista. Minulla ei ole vielä kovin tarkkaa suunnitelmaa vielä, kuinka aioin paastoni toteuttaa, vesi-tee-linjalla ensi tiistaihin asti (tänään on torstai) ilman ruuan muruakaan on tämän hetkinen skenario.

Ajattelin raportoida tänne vesipaastoni kulkua. Olen tässä täysin omasta vapaasta tahdostani ja uteliaisuudestani, haluan kokeilla vähän rajojani, tässä on sopiva porukka tukena (whatsapissa saa vertaistukea) ja haluan kokeilla onko tällä positiivisia vaikutuksia omaan terveyteen. Olen jo varoittanut lähipiiriäni että jos menen ihan dingdong niin saa lyödä tai kylvettää lumihangessa. Vähän kieltämättä jännittää, että tuleeko tästä mitää, kuinka kauhea nälkä sitä saattaa tulla ja että onko minusta paastoamaan, mutta se selviää kokeilemalla. Aion olla itselleni armollinen ja voin koska tahansa keskeyttää paaston, jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. Paastossa alkaa 3-4 päivän jälkeen tulla kuulemma euforia, kiinnostaisi tietää pitääkö se paikkaansa. Ja kun ruuansulatusjärjestelmä on pois päältä ja elimistö säästöliekillä, elimistö käyttää energiaa kaikkeen muuhun. Tämä on aika mielenkiintoista. Suurin osa porukastamme aloittaa paaston huomenna aamulla, mutta itse aloitin syömättömyyden noin tunti sitten kunnon karppausruualla, nakkeja ja paistettua kananmunaa ja pyttärin loput. Vähän liikaa hiilareita ehkä nakeissa ja pyttipannun jämissä, mutta joka tapauksessa, tiistaihin asti ilman safkaa on tavoitteena. Fiilis on toistaiseksi hyvä ja jännittynyt.
Karppaussapuskaa

Toistaiseksi kaikki hyvin ja kylläisenä,
-Juska-