Vesipaaston lopetus ja totuttelu takaisin normaaliin ruokaan

Hengissä ollaa, ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa vielä. Vähän on jäänyt pöytälaatikkoon tämän paaston päätössanojen kirjoittelu, melkein valmiina odottelemassa viime silausta ja julkaisua, mutta kun tämä viikko on ollut todella vilkas ja kiireinen, että paastosta suoraan vilkkaaseen arkeen olen sujahtanut, ja blogitekstiä en viitsinyt silmät ristissä vääntää loppuun viime yönä, joten vähän kesti sitten, mutta tässäpä tulee vielä paastoasiaa.

Viimeisen paastoillan jälkeen tuli kyllä todella energinen olo pelkästä lämpimästä kupista ja laimennetusta tuoremehusta. Kuin tuntisi taas elävänsä! Myöhemmin illalla join vielä lasin punasta maitoa ennen nukkumaanmenoa. En melkein malta odottaa aamuun, kun saa vihdoin ja viimein kiinteää ruokaa. Olin menossa nukkumaan, mutta minua alkoi särkemään jalkoihin todella paljon. Ei mitään lihassärkyä, vaan sellaista särkyä joka tuntui luissa ja ytimissä. Aluksi koko jalkojen alueella lantiosta alaspäin, mutta hetken päästä polvista alaspäin. Pystynköhän edes nukkumaankaan tältä säryltä? Paastoavalla kämppikseni joka on lääkiksessä, sanoi sen johtuvan todennäköisesti kalsiumin ja muiden hivenaineiden puutteesta. Hyvin todennäköinen selitys, kuulostaa uskottavalle, mutta tieto ei juuri särkyyn lohduta! Painuin yöpuulle, mutta nukahdin nopeasti kuten kaikkina edellisinäkin öinä ja en edes kiinnittänyt huomiotani särkyyn. Aamulla ei enää tuntunut missään ja aamukahdeksalta heräsin virkeänä jo todella hyväntuulisena, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyenlaisiksi. Ja tajusin heti aamusta, että kohta saa syödä kiinteää ruokaa! 95 vai oliko se 96 tuntia paastoa pelkällä vedellä ja 107 tuntia ilman kiinteää ruokaa. Kuorin kaikessa rauhassa ison omenan (en sitä Espoolaista kauppakeskusta), pari sementtiiniä vai oliko ne klementiinejä, anyway, ja iso lasi punaista maitoa, ja lisäksi viereen toinen täysmehua. Aijjai! En pitänyt aamiaisen teossa mitään kiirettä, sillä nautin siitä, että sain tehdä kaikessa rauhassa itselleni aamiaisen. Nyt saisin syödä. Muutama minuutti ei tunnu enää missään niiden vuorokausien ja tuntien jälkeen.

Aamupalaa

Ja sitten vain syömään. En muista, milloin olisin syönyt niin ahnaasti. Pureksin oikein antaumuksella, nauttien, pureksien täysin kaiken. Ai nauttia. Koskaan en ole syönyt näin huolellisesti. Ja maistui taivaalliselle. Ja tuntui, kun ruoka valui masuun ja voimat virtasivat pikkuhiljaa takaisin, sen oikein tunsi kun voimistui. Se oli mahtavaa! Kaiken paastoamisen arvoista. En tarvinnut sen enenmpää saadakseni itseni todella virkeäksi. Aamuluennolla olin virkeä ilman aamukahvia. It's a magic.

En uskaltanut edes syödä kunnon kouluruokaa koulussa. Menin keittolinjastolle ottamaa keittolounasta ja avarakatseisesti ajattelin matkustella makujen maailmassa ja otin ranskalaista sipulikeittoa. Sipuli ei todellakaan kuulu favourite-ruoka-aineksiini, mutta kokeillaan. Avasin kattilan kannen ja karu todellisuus löi minua kattilan kannen voimalla kun näin, minkä näköistä sipulikeitto on. Mutta olin päättänyt maistaa, joten soppaa lautaselle. Tästä saa voimaa, uskottelin itselleni. Kurvailin täpötäydessä ruokasalissa istumaan tyhjälle paikalle pöytään ja ei muuta kuin lusikoimaan pöperöä naamariin. Tämä on koostumukseltaan oksettavaa ja luotaantyötävää, isoja sipulin palasia liemessä. Hyi raato. Mutta nälässä ihminen syö kuulemma mitä vaan. Paitsi sipulikeittoa. Lusikkaa suuhun ja liemi-sipale-sekotusta kiduksiin. Liemi oli aika väkevää ja sipuli kuvottavaa. Särvin ehkä kolmasosan liemestä ja pieniä palasia samalla sipulia suuhun. Tämä on edelleen hyvää, tai rehellisesti sanottuna on itsepetosta väittää niin. Liemikin alkoi jo tulla korvista ulos. Sain sen ryystettyä joka tapauksessa alas, mutta sipuliin en sitten enää koskenut. Ja lopuksi ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat ajoivat minut paikaltani pöydän sivuun että koko seurue saa lounastaa keskenään. Tai pyysivät kauniisti pakottamalla minut siirtymään. Tämä sörsseli maksoi 1,75€, ruoka oli kuvottavaa, minut ajetaan paikaltani... Ja yhtenä ruokavaihtoehtona oli pyttipannua.

Syökää sipulikeittoa

Maleksin tämän jälkeen kämpälle ja ajattelin edelleen enimmäkseen ruokaa. Mutta pikkuhiljaa varovasti, muistappa se. Ramasi aika mukavasti, joten simahdin huoneessani sänkyyni koulupäivän jälkeen, paaston piikkiin on sekin hyvä laittaa. Sitten taas pikku hiljaa safkaa koneeseen ja seuraavaan koitokseen. Mikä oikeastaan jännitti aikas paljon, nimittäin kuntonyrkkeilyyn. Syy, jonka takia lopetin jonkin verran aikaisemmin kuin ajattelin. Mutta kuntonyrkkeily on must, sinne pitää päästä. 75 minuuttia aika intensiivistä treeniä. En viitsinyt sanoa mitään 4-5 päivän paastostai ohjaajalle, varsinkin kun myöhästyin 5 minuuttia alusta, ja pääsinkin suoraan juoksemaan salia ympäri lämmittelyksi muiden kanssa. Iskua, lyöntiä, koukkua, sparria, hikeä, verta (ei sentään), kyyneliä, intohimoa, picassoa, juoksua, liikkumista ja naurua. Sitä on kuntonyrkkeily. Jännäsin koko ajan, että miten paasto vaikuttaa treeniin, onko voimia tallella ja lähteekö taju kesken kaiken. Mutta eipä lähtenyt, tosin joudui ottamaan iisimmin varsinkin loppuvaiheessa ja sluibasin lopun punnerruksissa ja lihaskuntoliikkeissä vähän kun voimat alkoivat olla jo aika loppu, ymmärrettävistä syistä. En joutunut tiputukseen, en pökrännyt eikä edes krampannut. Kestän mitä vaan ja olen ironman! Ei vaan. Suunnitelmani oli siis onnistunut.

Mustikkasoppashotti

Miksi kuntonyrkkeily on Picassoa? Koska olen yliopiston kuntonyrkkeilykurssilla, kuntonyrkkeilijät ovat yliopistohippejä ja humanisteja, joten siellä on monenlaista hiihtäjää, kuten picasso... Arvostettava asia, että kaikkien aineiden opiskelijat ottavat osaa eri lajeihin. Eräs (aika stereotyyppinen) kuvataitelija osallistui tunneillemme, ja hänen intonsa oli todella ihailtavaa, mutta myös hieman koomista. James Potterin näköinen pikkuvanhan sanavalmis nyrkkeilijä. Olen nähnyt kaiken. Ota edes ne sukset jalasta.

Totuttelu normaaliin ruokaan on ollut suhteellisen vaivatonta, mutta maitotuotteita ja leipää kannattaa kantapään kautta opitun kokemuksen myötä näemmä alkaa syömään myöhemmin. Vähän pömppämaha pistelee diskoa maidosta ja leivästä, joten AB-piimää ja rela-tablettia perään niin helpottaa. Euforian tunteita en paaston aikana kokenut, paitsi silloin kun join tomaatti-basilika-lämmintä kuppia vesipaaston loppuun.

Niin. Kokemus oli aika vertaansa vailla. Sitä ei oikein voi verrata yhtään mihinkään. Todella karsea, mutta todella opettavainen ja moiuloitteinen. Opin varmasti itsestäni enemmän, kuin 5 normaalin päivän aikana, voisin vaikka vannoa. Mitä tästä nyt tuntui jäävän käteen, on freshimpi olo ja tuntuu, että suhteeni ruokaan ja nälkään on jotenkin muuttunut aika tavalla. Minulla ei ole enää tarvetta syödä liikaa, vaan mieluummi juuri sopivasti. Myöskään herkkujen mättämisessä ei ole mitään Jiitä, vaan paljon paremma fiiliksen saa kun syö yhden pienen herkun ja nauttii sen hitaasti ja antaumuksella. Olen joskus syönyt kahvilassa porukassa 2 tuntia yhtä mokkapiirakan palaa, ja toden teolla, se vastaa samaa kuin söisi 3-4 palaa makean himoonsa tai vain syömisen ilosta, mutta sen sijaan saa paljon paremman olon ja pienemmät kalorit kun söi kohtuudella.

Paavo Väyrysen kirja ei kerro ruokavalion muutoksesta

Näin jälkeenpäin voisin suositella paastoa toisille, kyllä joo, mutta toisaalta en. Jos sietää sellaista heikkoa ja voimatonta oloa monta päivää, ja sitä että ei jaksa keskittyä niin hyvin asioihin, niin siitä vain. Mutta paastotakseen olisi hyvä olla perusterve ihminen, koska paasto yhdistettynä vakavaan sairauteen, esim. diabetekseen voi olla aika kohtalokasta. En osaa sanoa paaston terveysvaikutuksista juuri mitään oikeaa faktaa. Siitä löytyy netistä niin paljon puolesta ja vastaan, etten todellakaan osaa sanoa totuutta. En tiedä vielä, että koheniko terveydellinen tilani, mutta ei se ole ainakaan vielä huonontunutkaan. Oikeastaan ainakin tässä vaiheessa paastolla on ollut vain positiivisia vaikutuksia, mutta mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.

Pienellä Tamk-excursiolla riistaa! Ensimmäinen kiinteä kouluruoka, jos tota muutamaa sipulislaissia ei lasketa

Kuntonyrkkeilyn jälkeen suunnistin lumisateeseen ulos rusinoita suu täynnä ja lähdin treenikassi kainalossa kohti Sampolaa ja suunnitteluiltaa. Nimittäin, tulevana maanantaina suuntaa Helsingfors-Vanda flygstationilta flygari kohti Prahaa! Lähdemme 6 hepun porukalla tutkimaan mistä on Prague tehty ja siispä vähän pientä brainstormausta Sammonkatu Mansioniin, jossa lyötiin viisaita päitä seinään ja haaveilimme mitä teemme. Voipi olla että, kun olen tämän paastoisen arkkuni vihdoin ja viimein saanut tyhjennettyä tänne, on lähitulevaisuudessa kenties jotain stooria Prahasta tulossa.

Ja nyt en jaksa enää puhua sanaakaan paastosta.

-Juska-