2. vesipaastopäivä

Joitakin ihmisiä pelottaa mennä nälkäisenä nukkumaan, mutta minua väsytti niin paljon, että nukuin kuin tukki koko yön, ilman mitään ongelmia. Minusta on paljon pahempaa mennä nukkumaan pienessä nälässä kun on syönyt vaikka 6 tuntia sitten kuin 29 tuntia sitten.

Epämukavuusalue. Se on termi, joka kuvaa tätä paaston aikaa kaikkein parhaiten. Mukavuusalueelta on täytynyt mennä epämukavuusalueelle, ja täällä ei ole kovin kivaa, voin kertoa. Mutta tätä sietää, oikeastaan kohtalaisen hyvin. Mutta se että sietää tätä, ei poista sitä tosiseikkaa että tämä on aika inhottavaa. Tänään teki mieli mennä Tammelan torille snägärille vetäsemää kaikkein övereimmät mätöt mitä siitä raflasta saa, mutta ei suikaan nälkään vaan ihan vain ravinnon saamiseen. Olen huomanut, että hajuaisti on ruuan suhteen aika monin verroin herkempi, kaikki ruuat tuoksuvat paljon vahvemmin kuin normaalisti.

Ihmisten laittamia kettuilu-kuvia whatsappissa paastolaisille

Kieltämättä ajatus siitä, että vasta tiistaina saa syödä seuraavan kerran voi aikasintaan syödä 68,5 tunnin päästä, kalvaa mieltä kuin teillä nälkä ennen päivällistä. Mutta nälän dynamiikka tai sen toiminta ja sen itsetutkiskelu on aika mielenkiintoista. En ole missään vaiheessa kokenut mitään ylitsepääsemättömän suurta nälän tunnetta, mutta kokonaisvaltainen heikkou, flegmaattisuus, päänsärky ja epäsosiaalisuus kertovat kyllä, että ravinnosta on puutetta. Mutta toisaalta tekee länsimaalaisen, yltäkylläisyyteen tottuneen ihmisen hyvä kokea, että miltä se nälkä oikeasti tuntuu. On oikeastaan aika pelottavaa kokeilla tätä, kun ei ole ikinä ollut näin pitkää aikaa syömättä. Ehkä kipeänä ruokaa ei ole mennyt alas. Ehkä tämä on verrattavissa oksennustautiin ilman oksennusta ja samanlaista mahan myllerrystä ja flunssaoireita.

Elämän eliksiiri ja tätä on tullut juotua viime päivinä

 Vettä on tullut juotua tyyliin lasillinen tunnissa tai puolessatoissa tunnissa.

Meni sivu suun hyvä tarjous!!

Päivä etenee hiljaksiin, tunnit kuluvat ja ei oikein jaksa tehdä mitään kovin tuotteliasta tai fyysistä hommaa. Lasken tunteja, kuinka kauan olen ollut ilman ravintoa ja siihen, milloin suurin piirtein tämä pahin vaihe alkaa olla ohi. Jotkut sanovat kolmannen päivän olevan se pahin, joten pahin on edessä. Vaikka tämä on tällaista masokistista itsensä kiduttamista, koen silti saavani (jollain sairaalla tavalla) tästä irti myös positiivisia asioita. Tiedän, että kestän nälkää. Ja kestän sitä oikeastaan todella hyvin. Olen ottanut niskalenkin nälästä. Ennen suhteeni nälkään oli oikeastaan sanoisinko pelokas. Söin säännöllisesti ja pyrin pitämään järkähtämättömän itsepintaisesti ruokailuajoista kiinni. Jos aika oli syödä, niin silloin syötiin, vaikka ei olisi erityisen nälkäkään. Säännöllinen syöminen piti ruokailurytmin hyvänä ja annoskoot sopivina, ei tullut syötyä ylenmäärin.

Keljuilukuvia vol. jotai. Nisua saattais tehdä tosissaan mieli

Monet mieltymykset ja mieliruuat, joita on ollut ja helposti tekee mieli, ovat oikeastaan korvautuneet muilla ruuilla. Jos jokin ruokalaji nousee ylitse muiden, niin se on ehdottomasti lasagne! Aion syödä sitä jahka paasto on loppunut. Alkuun ei varmaankaan voi syödä mitään kiinteää tai mitään, joten pitää henkisesti varautua juotaviin jugurtteihin, pussikeittoon ja vastaaviin hyvin kevyisiin ruokiin. Saattaisin yrittää jatkaa paastoa viikon mittaiseksi, mutta tiistai-iltana on kuntonyrkkeily ja haluaisin olla siellä mahdollisimman normaalissa vireydessä, joten uskoisin, että voimat palautuvat päivänaikana, jos säännöllisesti syön varovasti jotain koko ajan. Toisaalta tekisi mieli jättää kesken koko paasto, mutta kun olen jo tästä liian julkisesti kohkannut, niin kesken jättäminen pännisi ainakin itseä. Toisaalta, vaikka keskeyttäisinkin, suurin osa ei edes haluaisi kokeilla olla ilman ruokaa 5 päivää, joten ehkä se ei olisi ihan niin paha juttu keskeyttää. Mutta toisaalta turhauttaisi jättää kesken jo näin pitkälle edennyt paasto.

Kun ei oikein jaksa hirveästi tehdä mitään, niin sohva ompi linnani ja läppäri paras kaverini

Ruokia, joita aion nauttia tässä lähitulevaisuudessa vain sen takia, että ne vain ovat niin uskomattoman hyviä ja paastossa nämä ruuat ovat nousseet mieleen hyvinä ruokina:
-riisi ja kana (tämä on aika erikoinen, koska tämä on lapsuuden inhokkiruoka ja ikinä ole ollut mikää favourite, mutta nyt maistuisi)
- Mainitsin jo, mutta #1 on lasagne, oikein juustoinen ja tomaattinen, jauhelihaa rutkasti ja pehmeää sekä lämmintä. Delicious!
-Vähän samantapainen, mutta jauheliha-tomaatti-pasta-combo on vaan niin hyvää! Tästä saa monta eri variaatiota
-Lämpimät voileivät! Aah! Kinkku-tomaatti-juusto on pakolliset täytteet, väliin sopii myös jotain muitakin, mutta noi on must.
-Grillimättöä! Tekisi mieli mennä tuohon naapuriin Tammelan torille ja nappasta mukaan kunnon burgeri kaikilla mausteilla.
-Risotto (Mistä tää tulee? Ihan hyvää, mutta ei ikinä oo mikää lemppariruoka)
-Poron kärsimys ja pottusoossi, paljolla sipalilla. Ja puolukkahillolla.
-Paprikaa, sipulia, pippuria ja suolaa. Näitä mausteita. Ja tomaattisosetta.
-Maissihernepaprikaa
-BBQ-ristikkoperunat!! (Tampereen 2. kansallisruoka siipien ohella)
-Uunimakkara cheddarilla ja juustokastikkeella (tätä on aika usein koululla)
-tortillat
-Jauhelihaperunamuussi mausteilla ja kermalla
-Lohkoperunat
-Oikein terhakka (ruis)eväsleipä (Kunnon täytteillä, kurkku, salaatti, tomaatti, kinkku vähintään)

Nyt illalla, kun paastoa on täynnä jo yli 50 tuntia, on olo oikeastaan parantunut, nälkä ei paljoa häiritse ja fiilis on aika neutraali. Ihmiset tosin sanovat, että me paastoajat olemme vähän apaattisempia ja normaalia vaisumpia. Se pitää paikkaansa, päivällä peilistä tarkkaili vastaan kalpea haamu ja olo ihmisten seurassa on suhteellisen epäsosiaalinen, tosin tänään oli merkittävästi parempi seurallisempi olo kuin eilen. Olen yrittänyt kysyä ihmisiä mukaan paastoon, mutta toisaalta aika ymmärrettävistäkin syistä ihmiset eivät lähde, mieluummin seuraavat mielenkiinnolla sivusta. Onhan tämä aika masokistista hommaa, myönnettäköön. Mutta toisaalta on jo hyvä fiilis siitä, että tämä alun vaikeus alkaa olla jo reilusti voiton puolella ja olen pystynyt olemaan syömättä jo yli 2 vuorokautta.

Syömiseen liittyy niin paljon kaikenlaista, että en toisaalta ihmettele niitä kaikkia reaktioita mitä vesipaasto herättää. Syömishäiriöt, lihavuus, erilaiset ruokatrendit, dieettivaihtoehdot, erilaiset lähi- ja luomuruokasuuntaukset. Ruoka määrittelee meidän elämäämme hyvin paljon, enemmän kuin sitä ehkä ajattelee. Ja se oikeastaan realisoituu, kun ruokaa ei syö.

Olen toisaalta positiivisesti yllätynyt omasta henkisestä kantista, mikä on mielenkiintoista tarkastella myös. En ole luovuttanut vieläkään, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli heittää kirves kaivoon, kun paasto on tuntunut tarkoituksettomalta, mitä se välillä onkin kun punnitsee syitä paastolle. Huomenna pitäisi olla viimeinen hankala päivä, jonka jälkeen ehkä seuraa euforia ja ketoosi. Sitten se loppuaika pitäisikin olla jo suhteellisen helppoa. Ainakin tässä vaiheessa olen miettinyt jonkin verran suhdettani ruokaan ja terveyteen, joten toivottavasti tästä seuraa sellainen positiivinen vire terveys- ja hyvinvointijuttuihin, terveelliseen elämäntapaan. Ja enää 56 ja puoli tuntia paastoa jäljellä noin suurin piirtein.

Kolmatta vuorokautta ilman safkaa,

-Juska-