Dösäpeli

Suomalaiset ei hymyile, ei puhu ja jos on mies, niin ei myöskään pussaa. Varsinkin talvella, yritäppä saada vastaantulevalta ihmiseltä hymy. Aika vaikeata. Yritin pelata sellasta hymyily-peliä viime vuona ystävänpäivänä, 14.2. Pelissä minun piti saada pisteitä sen mukaan, että jos vastaan tulija hymyilee, saa yhden pisteen, ja vastaantulija hymyilee takaisin, saa kaksi pistettä. Mutta. Sain koulumatkalla nolla pistettä! Olenko muka niin mörönsyötin näköinen ettei kukaan kehtaa edes katsoa?! #%&* sentäs! Nimittäin. Kaikki vain katsovat eteensä taikka maahan. Noo, en ottanut siitä itseeni kuitenkaan. Me suomalaiset olemme tälläisiä. Älä sanoa mulle mitään, älä varsinkaan tervehdi, äläkä puhu mitään. Ja hymy varsinkin on kiellettyä. Ruotsalaiset hymyilee. Ja suomenruotsalaiset. Svenska talande bättre folk. En ole aatelinen joten andra inhemska ei taivu kovin luontevasti tälle herralle. Kieltämättä, räntäsateessa hihtäessä koululle (puusukset jalassa) läpi loskan ja sitä loskaa on nilkkoihin asti, luento on yleensä silloin jo alkanut ja aamukahvit on jäänyt puoliksi juomatta, rillit on huurussa kaiken kukkuraksi vielä kello on kahdeksan aamulla, niin revi siitä hymyä naamalle. Vastaan tulijat säikähtää sellaista irvistystä!

Tampere by night

Bussissa, tai täällä Tamperelaisittain nyssessä, pätevät samat hammurabin lait. Älä hymyile kellekkään, niin kukaan ei hymyile sinulle. Jätä muut omiin oloihinsa ja rauhaan niin saat itsekkin olla rauhassa. Ellei sitten joku spurgu ota sinua kiusankohteeksesi. Bussissahan ei mennä toisen viereen istumaan kuin välttämättöämästä pakosta, mieluummin seisotaan vaikka keskikäytävällä tientukkona. Oma reppu tai muovikassi on parempaa seuraa kuin joku random kaupunkimatkalainen. Mutta olen kehitellyt pelin, jossa voi tehdä tälläisessa ympäristössä omasta ja ehkä muidenkin elämästä jännempää. En ole kyllä itse testannut tätä peliä, mutta saa ihan vapaasti kokeilla. Ennakkoluulottomasti.

Linja-autossa...

Eli. Istu niinkuin kaikki muutkin erilleen muista, mutta asemoi itsesi niin, että edessäsi, sivuillasi ja takanasi on matkustajia, ja vielä mielellään niin että muutama heppu istuu selkä menosuuntaan. Peli alkaa.

1. Irvistä niin ettei kukaan huomaa.
2. Repeile itseksesi. Ääneen. Mitä enemmän, sitä parempi. Huutonaurusta saa 10 lisäpistettä.
3. Pälyile taaksesi niin, että näytät siltä kuin epäilisit takana istuvien yrittävän viedä sinulta ainokaisen lompakkosi.
4. Nyökytä päätäsi "musiikin tahtiin" ilman että mistään kuuluu musiikkia tai että sinulla ei ole kuulokkeita korvilla.
5. Höristä poskiasi niin että kuuluu sellasta hörlhörl-ääntä.
6. Tiedustele kovaan ääneen että onks jollai heittää euroa/röökiä?
7. Vaihda paikkaasi jonkun toisen viereen. Mitä lähemmäksi istut toista ihmistä ja mitä enemmän puhiset vaihtaessasi paikkaa, sitä enemmän saat pisteitä.
8. Lue jotain erikoista kirjallisuutta, tylsä tenttikirja, 7 päivää lehti tai joku vastaava käy hyvin. Esittele joko hämärää juorua tai tylsää teoriaa ylitsepursuavan innokkaasti.
9. Örise.
10. Ilmoita ilmoitusluontoisena asiana vieressä istuvalle että et ole käynyt reiluun viikkoon suihkussa.
11. Ponnahda puolen minuutin välein vähän ilmaan penkiltä ja hihkaise samalla jotakin.
12. Huuda kuskille, että painaa sitä kaasua!
13. Kritisoi kovaan ääneen kuljettajan ajotaitoja ja kysy mielipiteitä muilta matkustajilta.
14. Vilkuta hysteerisesti ikkunasta ulos ihmisille.
15. Esitä olevasi ulkomaalainen, ruotsalaisen esittämisestä tuplapisteet.

Pisteytyksen voit kehittää itse. Mitä mielivaltaisesmpi pisteytys, sitä helpompaa on tehdä ennätyksiä.
Vaivautuneista katseista saa pisteitä, Muiden matkustajien ja kuljettajan reaktioista tulee pisteitä. Kohdasta 6 jos onnistuu saamaan tupakkaa, rahaa, nuuskaa tai turpaa, saa 3x pisteet.

Täytyy vielä erikseen tarkentaa, että en ole itse pelannut tätä peliä, enkä vastaa pelistä johtuneista seurauksista enkä pelin mukana tulleesta menestyksestä ja kunniasta. Mutta pelaamisen iloa. Ja elämä on varmasti aika paljon värikkäämpää kun pelailee dösäpeliä.

Jälkikirjoituksena todettakoon seuraavaa. Olin perjantai-illan viimeisellä dösällä ennen yömaksua tulossa Hervannasta kohti keskustaa takaisin kämpälle, kun viereeni istui about parikymppinen nuori neiti. Perjantai-illan viimeiset vuorot tarkoittaa siis sitä, että saa bussissa ei minun ja kuljettajan lisäksi kovin montaa ollut selvi päin, ja desibelitasot o vähän eri luokkaa kuin normaaleina aikoina. Siihen viereen se neiti sitten istahti, ja istui aivan kiinni sitten siihen viereiselle penkille. Siinä sitten koitin istua selkä suorassa niin, etten menisi ihan lysyyn. Sen verta leveät hartijat tahtoo olla. Selailin hajamielisesti kännykästä nettiä siinä samalla kun tuo vieruskaveri kaiveli kassiaan puolet matkasta, kunnes molemminpuolinen hiljaisuus laskeutui. Hiljaisuus tosin meinasi katketa minun spontaaniin naurunpurskahdukseen, kun takana joku kailotti kovaan ääneen pudonneensa perusteettomasti porvaristosta ylempään keskiluokkaan...

No pian sen jälkeen tulikin vuoroni jäädä pois bussista, mutta vasta kolmannella ilmoituksella bussista poisjäännistä tuo tyttö siitä viereltä reagoi jotenkin. En tiedä oliko astetta kovemmissa plekseissä vai vaan vetänyt niin kovat pohjapannut kotona, että tajunta on jo vähän hidastunut. Tai sitten olisi pitänyt karjaista jo ensimmäisellä kerralla. Ei vaiskaan. No sitten pääsin hypähtämään sen bilebootsien yli ja sitten huomasinkin bussista pois jäädessäni, että siinähän istuu eräs minun kanssani samasta lukiosta samaan aikaan kirjoittanut koulukaveri. Tietenkään kumpikaan meistä ei reagoinut millään tavalla vaikka silmiin katsoessamme tiesimme tasan tarkkaan kuka toinen on. Me olemme suomalaisia.

Omille jutuilleen sääliviä katseita luoden,

-juska-