Naamapalmu

Pitkä loma on nyt lusittu, en edes muista milloin on viimeksi ollut näin pitkä loma, ei ihan pieneen hetkeen ole tullut oikein kunnolla lomailtua. Täytyy sanoa, että teki gutaa vaikka alkoi jo hieman kypsyttää ja aloin jo kaipailemaan normaaliin arkeen. Rytmi on mennyt niin vapaaksi jazziksi, että normaalin arkikompin hakeminen vie varmaankin hetkensä. Yritin jo kääntää sisäistä kelloa oikeeseen aikaan tässä viimeisten lomapäivien aikana, mutta vaikutus olikin oikeastaan päinvastainen. Liian pirteänä on turhauttavaa laskea lamborghineja. Siitä syystä sellasilla pirteillä reiluilla neljän tunnin yöunilla on mukava aloittaa uutta arkiviikkoa.

Käytiin loman päätteeksi Juice Leskisen haudalla. Hienon paasin on saanut Kalevankankaalle.

Torkuttaminen on aamutorkkujille niin sietämättömän nautinnollista, että kukonlaukua saikin kuunnella parinkymmenen minuutin ajan useamman kerran ennen kuin sitä aamufacebookin jälkeen jaksoi nousta. Koska olin dorkana ottanut lääkäriajan 8.40, oli aika kiire sitten sännätä kohti YTHS:sää lääkärille. En muistanut väsymykseltä kysyä että mikä rohto auttaa aamupöhnään. Tulikin lämpimän aamusuihkun jälkeen hirveä kiire kun menee oma aikansa hiippailla tuo reilu kilometri, joten pikasafka naamariin, ratkaisuna suoraan purkista piimää ja suuhun mitä ensimmäiseksi käteen sai. Sitten ravia ja kävelyä koululle, puoskarin pakeille, täsmälleen oikealla kellonlyömällä.

Seuraava haaste olikin aamun luennolle löytäminen. Aivan outo luokka, Auttila 124? Mä oon ihan nevahööd siitä. Sitten vaan viereiseen rakennuksen vaksin kopille ja kysyin että missä päin kampusta tämä sijaitsee? Ja vastaukseksi tulikin aika pitkä ja yllättävä ohjeistus, se on vastapäätä ortodoksikirkkoa jossain Sorinkadun ja jonkun kadun jossain ja siitä pääsee jostain sisään, ei siitä vaan siitä ovesta... Siis tähh? Öö selvä. Vaikka puolet meni ohi ja ei kovinkaan selkeää kuvaa missä se koko paikka on mutta sinne päin sitten. Paikka ei siis edes ole yliopiston alueella, joten sitten ei muuta kuin navigoimaan sinne suuntaan. En kehdannut kysyä uudestaan että täh, missä hevossa se paikka on, ei oikein aivotoiminta ole terävimmillään näin aamusta, varsinkin kun aamukahvia ei tullut juotua ollenkaan. Sitten palloilemaan ortodoksikirkon läheisyyteen, pyörimään kuin japailaisturisti Helsingissä. Löysinkin oven kadun toiselta puolelta, jossa luki Tampereen Yliopisto, jonkun laitoksen joku terveystieteiden yksikkö, mutta jossain lapussa luki että käynti määränpäähäni on toisen kadun ovesta. Uffet ja sitten sinne siis. No, nyt oikea ovi ja huhhuh, nyt oli idioottivarmat opasteet perille, joten löysin itseni luentosalin perimmäisestä nurkasta, perimmäisestä penkistä.

Luentosali oli täynnä naisia, kunnes sitten pari minuuttia ennen tunnin alkua sisään tuli kolme miestä minun lisäkseni. Vanhoja jarruja ja yksi vähän nuorempi, mutta habituksesta päätellen sen 10 vuotta minua vanhempi. Lievän alivoiman tuntua, jos pitäisi pelata jääkiekkoa näillä jaoilla niin turpaa tulisi. Luennon aiheena lapset ja lastensuojelu. Ihan mielenkiintoinen luento, ei siinä mitään.

Koikkarin pizzeriasta saa isoja pizzoja. Halkaisija 70cm.

Mutta sitten. Minulla piti olla Ylioppilaskunnan edustajiston kokous samaan aikaan kuin luennon virallinen lopetusaika, joten jotta kerkeisin käydä syömässä ennen kokousta, piti sitten rymistellä luentosalin perältä kaikkien silmien seuratessa pois luennolta. Mutta mentävä on. Takaisin pääkampukselle räntäsateessa ja vakioruokalaan. Kalapuikkoja ja pottusoossia lautanen täyteen, sopivasti osui seuraa syöminkeihin. Mutta sitten taas huomasin että kello käy, joten mieleen muistui inttiajoilta tuttu lause "Ruokailu ei ole nautinto, se on suoritus!". Hihat heilumaan ja lusikka-haarukka-työskentelyä ja sapuska naamariin. Ja äkkiä taas eteenpäin, kello alkoi jo olla pykälässä kun menin ylioppilaskunnan talolle, mutta minulla ei ole tarkkaa tietoa edes missä kokouspaikka sijaitsee. Porhalsin toiseen kerrokseen, en sinne Tampereen Islamilaisen yhdyskunnan tiloihin vaan Ylioppilaskunnan tiloihin. Jaa, missäköhän se voisi olla...? Täällä on miljoona ovea ja pari-kolme käytävää, tossa on yks työntekijä mutta se juttelee jonkun vaihto-oppilaan kanssa vieraita kieliä ja tuolla toimistossa joku työntekijä puhuu puhelimessa. Epätoivo alkaa jo hiipimään pintaan, oon jo myöhässä.. Onneksi puhelu toimistossa loppuu, ja tulen ovelle.

-Missä täällä on edustajiston kokous?
-Edustajiston? Toimiston täti katsoo sellaisella ankward-ilmeellä.
-Niin. Täällä pitäisi olla edustajiston kokous. Sen pitäis olla täällä?
-En tiedä mistään edustajiston kokouksesta, mutta Tamy:n hallituksella on täällä tänään järjestäytymiskokous.
-Ööh, tuota, häh, pitäis olla, täällä, mutta voin tarkistaa...
-Ok, selvä.

Siinä sitten kaivan läppärin laukusta, ja koetan saada jo hiki otsalla sähköpostia auki. Mutta täällä ei tietenkään ole avointa yliopiston wlania. Kaikki internet-yhteydet vaativat salasanat. Ja kännykästä pitää justiin tänään vaihtua liittymä, joten vanhan liittymän toiminta katkesi aiemmin luennon aikana. Uusi liittymä ei ole vielä tullut postissa. Joten en voi tarkistaa edes kännykällä. Sissos sentään mikä tilanne!
Perästä täti huikkaa että selvisikö. No mitä lottoat. Ei selvinnyt. Vastaan jotain ystävällistä. Ei auta muuta kun vaihtaa naapurirakennukseen jossa on ainakin koulun wlanin kantamassa. Ja kun sähköposti on vihdoin auki, kello on jo kymmenen yli. Otsikko on oikein, kokous. Mutta sitten luen tarkkaan. Hallituksen järjestäytymiskokous, viesti on vain tiedote edustajistolle. Päässä pyöri, hävetti ja turhautti. Teki mieli kaivaa läppärillä kuoppaa häpeästä ja en kehdannut enää mennä selittelemään toimistolle asiaani. Selkä jo aivan hiessä ja kauhea stressi päällä, mutta kokousta ei sitten ollutkaan.

Tämä kuva jotenkin tiivistää tämän alkupäivän. Joskus meillä tehtaalla käy näin.

Kylläpä oli taas eeppinen aamu. Sen verran alkoi ottaa kupolista, että suuntasin kämpälle ottamaan päikkärit. Mutta en kaikesta huolimatta itke itseäni uneen.

-Juska-

P.s. Siellä lämpimissä maissa olevat lukijani, on sitä lämmintä täällä Tampereellakin: Tampereella lämpimämpää kuin Floridassa!