Uuden vuoden lupaukset

Uusi vuosi vaihtui ja sehän tarkoittaa uuden vuoden lupauksia. Siis niitä harkitsemattomia möläytyksiä, joilla on tarkoitus parantaa elämää ja päästä eroon pahoista tavoista ja asioista. Joten, laitoin mietintämyssykän pääkoppaan ja aloin kelailemaan mitkä olisi sellaisia sopivia uudenvuoden lupauksia, jotka tulisi takuuvarmasti rikottua ja jotka olisivat mahdollisimman elämää hank... Olen viime vuosina tehnyt lupauksia alkaville vuosille, enemmän tai vähemmän tosissaan. Karkkilakkoja, savuttomia vuosia, opiskelussa ryhdistäytymistä, marathonia...

Noo, näin jälkeenpäin voin antaa itselleni taputuksen olalle sillä olen ollut karkkilakossa viimeisen kolmen vuoden aikana yli 2 vuotta, kokonaan vuodet 2011 ja 2013 (silkkaa sairasta masokismia) joten voi sanoa että tarvittaessa itsekuria löytyy. Oikeastaan miksi en juurikaan syö karkkia on se, että olen karkkiholisti kun sitä alan syömään. Oikea koko karkkipussille olisi vähintään 400 grammanen, mielellään vaikkapa isompi. Ja se menis päivässä. Mutta laskin kaloriokalkulaattorilla mitä se sitten tekee, kun sellasen vetäsee nassuun. Sehän näyttää 1320 kaloria ja se yhdistettynä normaaliin ruokavalioon on aika paljo liikaa ylimääräisiä kaloreita. Ja se näkyy naamassa kun lakkaa vetäsemässä mässyä. Ja niitä "sokerimorkkiskrapuloita", kun sen karamellimäärän on nauttinut ruuansulatukseensa, sitä kuvottavan karseata pahaa oloa, joka seuraa kun ei ole sulkenut suutaan karkin kutsulle vaikka makeannälkä on jo ohi ja karkkipussista riittäisi koko loppuviikoksi. Noo, karkitta voi elää aika helpoksi kun sisäistää vain sen, että ei karkkia. Varsinkin kun pelissä on oma kunnia ja tarpeeksi panosta kaverin kanssa.

Wienissä ei viime elokuussa voinut syödä Mozartin kuulia koska karkkilakko

Mutta varsinaista itseruoskintaa ja tuhkan päälle heittämistäkin on rehellisyyden nimissä tehtävä. Maraton odottelee edelleen juoksijaansa (ehkä tänä vuonna vihdoin?) ja ryhdistäytymiset eivät aina ole kantaneet kovin pitkälle. En tosin onneksi muista kaikkia lupauksia, tosin osa onkin aika kieli poskella tehtyjä, porukoille ei mennyt juniorina läpi lupaus olla osallistumatta kotitöihin seuraavaan kalenterivuoteen...

Mutta lupasin luvata jotakin.

Lupaus nro #1, tästä kirjoittelinkin jo someen. 

Taidan tietää jo mun seuraavan uuden vuoden lupauksen, nimittäin kirjastosakot. Aikamoinen kriminaali taidan olla kun noi laina-ajat tahtoo olla meikäläisellä aika liukuvia, sen huomaa vaan sitten seuraavalla lainauskerralla kun huomaa olevansa taas lainaajien blacklistillä... Tai sitten olen tässä suhteessa jo toivoton tapaus. Mutta aina voi ryhdistäytyä, pitää ens vuonna tai sitä seuraavana saada asiaan vähän selkärankaa. Tai vaihtoehtoisesti kirjasto tallettelee mun suuret setelit.

 Lupaus nro #2

Harrastan säännöllisesti liikuntaa. Toisaalta helppo toteuttaa, toisaalta hankala, riippuu kuinka tarkat kriteerit tälle lupaukselle laittaa. 2-3 krt viikossa on hyvä luvata. Ehkä parempi lupaus olisi olla käyttämättä hissiä, mutta enpäs lupaa.

Puolimaraton voisi olla keväällä ja maraton ehkä kesällä

Lupaus nro #3

En polta tupakkaa. Suht helppo lupaus. En polta sikaria. Outs. Joskus sikari on parasta mitä tilanteeseen voi sopia, esim. häät tai muut kökötyskekkerit. Se, kun tunkkaisesta sisäilmasta pääsee vetelemään sikarisauhuja ja jauhamaan muiden vieraiden kanssa. Koetethan.

Tukholma ja kuubalainen. Hetki.

Lupaus nro #4

Saatan rikkoa lupauksen nro 3. Ähäskutti.

Lupaus nro #5

En osta turhaa krääsää, ylimääräistä tavaraa pyörimään kämpälle. Opiskelijabudjetti laittaa aika kivuttomasti raamit tälle lupaukselle, säilytystila fyysiset raamit. Kaapit pursuaa ja oksentaa jo ennestään kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää. En onneksi ole mikään himohamsteri mutta kyllä sitä roinaa kertyy kun omillaan asuu. Parempi fiilis tulee, kun saa heittää jotai menee tai kierrätykseen kuin että ostaa jotain, jota ei hirveästi tai kovin tarpeeseen käytä. Noo, ei helppo mutta ei mahdoton lupaus.

EDiin tullut törsättyä.

Lupaus nro #6

Kirjotan säännöllisesti blogiin. Jaaps, jos on inspistä ja asiaa, josta jauhaa. Riippuu.

Lupaus nro #7

Olen parempi tyyppi 1.1.2015 kuin viides tammikuuta Anno Domini 2014. Tämä on ehkä kaikkein hankalin lupaus, mutta yritys on kova "Virheistä oppii ja kokemus karttuu" riimitteli eräs nurmijärveläinen nuorisoidoli vuosikymmen sitten, jos joku vielä muistaa.

Lupaus nro #8

Rantakuntoon kesäksi 2014. Kaikkien uudenvuoden lupauksien isä, äiti, mummo, käly ja adoptiolapsi. Sitä itsepetturuuden määrää ja uhoa, jota nämä rantakuntolupaukset pitävät sisällään. Kaikkihan tätä aina yrittää, toiset enemmän ja toiset vähemmän tosissaan, yleensä yhtä kaikki tosissaan, mutta se unohtuu sillä sekunnilla kun irttarit on marketissa alennuksessa. Luvattu jo, mutta mielessä naurattaa jo että rantakunnossa se on rantapallokin. Tai merinorsu, merilehmä ja mitä näitä lohduttavia esimerkkejä eläinkunnan puolelta nyt sattuu olemaankaan. No, tämä lupaus tietää tunteja tuolla testohirmujen, atleettialfojen ja fitnes-lifestyle-prinsessojen kanssa liikuttamassa läskejään ja lihaksiaan kuntosalin puolella. Tämä lupaus on mission impossible, mutta joskus pitää taistella tuulimyllyjä vastaan.

Vähän treeniä ja kehtaa mennä to the beach. Tänne Kroatiaan olis taas hauska palata.

Tässä muutama kappale sangen tuhteja lupauksia alkaneelle vuodelle. Hirvittää jo tässä vaiheessa, että mitä sitä on tullut luvattua ja vieläpä julkisesti, mutta olen joskus lukenut aikakausmakasiineista, että miehet ovat sikoja ja heidän sanaansa ei voi luottaa, joten vetoan siihen jos en onnistu. Ja jos en ole rantakunnossa ensi kesänä, omia uikkareitahan se eniten kiristää.

Jeppistä, alkaa tästä kirjoituskoneesta loppua värinauha kesken, joten palataan juttuun seuraavassa numerossa.

Lupauksilleen räkäisesti nauraen,

-Juska-