4. paastopäivä

Vesipaasto alkaa olla jo aika loppusuoralla ja loppu häämöttää. Tämä päivä on ollut aika paljon helpompi ja parempi kuin aiemmat, ja minulla oli tänään pitkä koulupäivä kera pakollisten luentojen, joten akateemista vapautta ei voinut käyttää paastoon. Ensimmäinen luento meni omalta osaltani täysin ohi, aivan yhtä tyhjän kanssa olla siellä luennolla, kun ei maanantaiaamun ja paaston yhteisvaikutuksesta ajukoppa pelannut. Ja siltäkin vähän myöhästyin kun torkuttaminen oli niin nautinnollista aamulla. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin molempiin jalkoihin ja silti palelin yliopistolla ihan huolella. Hytisin luentosalissa, varpaita palelee ja kädet ovat jääkalikat. Vähän meinaa olla ääreisverenkierto heikkoa. Sydämen syke ja hengitys ovat hitaampaa kuin normaalisti. Mutta kieltämättää keljuttaa tämä palelu, ja ulkonakin on lähemmäs sata astetta pakkasta. Koulusta pois kävellessäni kävelin puolee väliin ja hyppäsin justiin sopivasti tulleeseen bussiin. Olisin saanut hypotermian muuten. (Huomautuksena että koulumatkaa on vain reilu kilometri.) Ulkona oli -12 astetta pakkasta, mutta purevuudeltaa tuntui vähintään -25 asteelta.

Tämä luento meni täysin ohi näkiessäni nälkää

Latasin kännykälleni sellaisen ajastin-sovelluksen, josta näen paljonko on enää paastoa jäljellä. Tulee jostain syystä armeija-ajat mieleen, jossa minulla oli melkein alusta asti kalenteri, että milloin täältä pääsee pois. Mutta vihdoin ja viimein homma alkaa olla finaalissa. Vielä pieni loppukiri ja se on siinä. Porukastamme osa jatkaa huomisiltaan, mutta minulla on illalla kuntonyrkkeily, johon aion olla tikissä, en uskalla mennä syömättä 5 vuorokauteen mitään rääkkäämään itseäni. Varsinkin kun pohkeita kiristi jo koulumatkan kävely. Joten huominen menee tankatessa ravintoa. Lopettelen paastoa varmaankin kevyillä paastoruuilla, lämpimällä kuppikeitolla ja laimennetulla tuoremehulla, jotta voimia alkaa pikku hiljaa tulla takaisin, mutta vesipaasto muuttuu normaalimmaksi paastoksi, ja aamulla sitten voi jo yrittää syödä jotakin. Ja huomenna sen verran kuin masu ottaa vastaan. Ja oikeaa ruokaa varmaankin vasta keskiviikkona, en usko että elimistö kestää tämän jälkeen lautasellista makaronilaatikkoa.

Vesi on parasta. Ja maistuu edelleen hyvälle

Naurattaa, kun suunnitelmissa on jo tehdä erinäisiä ruokia, ja olemme paastopoppoomme kanssa suunnitelleet jo ruokaillan myöhemmin tälle viikolle, jossa syömme yhdessä ja nautimme siitä, että saamme syödä! Tosin terveellisesti. Ja sitä lasagnea on jo tiedossa tälle viikolle myös! Naurattaa, kun se ei ollut ainoastaan minun ruokahalulistalla ykkösenä. Kävin koulumatkalla bussissa pois tullessani kaupassa ja ah, ihanaa! Sai jo ostaa huomiseksi ruokaa, jota voi sitten syödä. Aivan normaali kauppareissu tämä ei ollut, sillä oli pakko miettiä joka ostos että soveltuuko se ruokaan totutteluun. Suurin osa ruuista on vielä bännättyjen listalla, joten aika varovasti piti kaupassa olla. Siemeniä (todellisia proteiinipommeja), tuoremehua, mustikkakeittoa, omenaa (käynnistää ruuansulatusta), pussikeittoa (tomaatinmakuista!!) ja hedelmiä. Ja täysmaitoa palautumiseen. Tosin sitä ei uskalla heti juoda ettei maha mene sekaisin.

Fiilis on kaupan katossa kun pääsin kauppaan ostamaan ruokaa! Tosin aika iisisti pitää alottaa, mutta kohta ruokaa. Ps. L, huomaa teinipopot ;D

Täytyy sanoa jo tässä vaiheessa, että onpa ollut kokemus. Suurin osa ei kuuna päivänä lähtisi tämmöiseen mukaan, mutta itse tiedän ainakin kestäväni tätä. Menisi varmaan pitempääkin, mutta en oikein näe enää tarkoitusta pidemmälle paastolle ainakaan nyt. Nyt mielessä on melkein vain se, että tämä on kohta ohi ja voi alkaa taas syömään. Kiinnostus terveellisempään ruokavalioon siirtymiseen on noussut, mutta nyt kohta seuraakin haastava vaihe, ruokaan totuttautuminen ja se, että osaa syödä oikein ja ettei ahmisi nälkäänsä. Hieman alustavasta suunnitelmasta poiketen, saatan jo kohta lopettaa vesipaaston ja siirtyä "normaaliin paastoon" ja aamulla jo paasto on ohi ja vihdoin viimein normaaliin ruokaan! Tätä olen odottanut kuin armeijassa tj0-päivää tai muksuna joulupukkia.

Tomaattia!1 Tätä olen kaivannut.

Vesipaaston lopetusta. Tosin vielä ei pysty syömään kiinteää.

Koska kuntonyrkkeily on minulle sen verran mieluisa harrastus, niin alan jo lopettamaan vesipaastoa ja siirryn paastoon. Eli ei edelleenkään kiinteää ruokaa, mutta jotta huomenna olisin kunnossa, pitää alkaa totuttautua ravintoon jo. Kattila liedelle ja vettä kiehumaan. Ostin tomaatti-basilika-mauilla lämpimän kupin, jonka kanssa aion juoda lantrattua täysmehua. Tuskin malttaa odottaakkaan, että vesi on kiehunut. Samalla voi hädissään laimentaa mehun valmiiksi. Ja ei muuta kuin lämpimän kupin ainekset kupin pohjalle ja päälle kasarista kiehuvat vodat päälle, ja avot mikä tuoksu! Ja sitten pöydän ääreen maistelemaan. Noin 96 tunnin paaston jälkeen vähän jotain, mistä oikeasti saa energiaa! Ajattelin ensin, että teen tämän vasta 100 tunnin kohdalla, mutta en jaksa kouluviikkona valvoa sen takia yhteen, joten aloittelen palauttelua jo nyt. Ja aamulla onkin jo se 5. paastopäiv, johon loppuu minun paastoni, vesipaasto loppuikin jo omalta osaltani. Ja kaikki tsempit porukan vielä jatkaville paastoajille, jotka huomenna pääsevät ansaitusti kokeilemaa miltä tämä tuntuu.

Screenshotteja puhelimelta, kun piti laittaa paastomittarit päälle että koska loppuu.

Varovasti maistelemaan ja kokeilemaan, miltä kuppikeitto maistuu. Aluksi aika ahnaasti meinasin hörppiä soppaa ja mehua, mutta pakko oli yrittää malttaa mielensä ja ryystellä hitaanlaisesti, ettei käy höpösti. Saattaa tulla helposti maha kipeäksi, jos pääsee liikaa ilmaa mahaan. Mutta olin ehkä 1/3 osan vetänyt soppaa ja mehua, kun alkoi jo ruokatorvessa ja masussa tuntua, että nyt siellä on jotakin! Särvin koko komeuden nassuun ja kyllä piristyi kummasti heti. Vieläkään ei ole ihan normaali olo, mutta reilusti piristyi ja maha on aika täysi noin pienestä annoksesta. Normaalisti jäisi hirveä nälkä tuollaisen jälkeen. Huhhuijjaa, mitäköhän käy kun uskaltautuu jotain kiinteää makustelemaan? En kyllä uskalla, ehkä aamulla vähän jotain hedelmää voisi yrittää. Ja pitää koettaa pitää Purjo (ja Pirjo) loitolla (Pirjo-Riitta oli yläasteella kotitalouden opettaja, leikkisästi kutsuttiin selän takana Purjo-Riitaksi).

Kyllä tuntuu mahtavalle, että olen kokeillut vesipaastoa ja tätä hullutusta. Nähtäväksi jää, minkälaiset terveysvaikutukset tästä seuraa. Vielä olisi mennyt vaikka huominenkin, mutta pakko pitää maalaisjärki touhussa mukana, en halua tiputukseen sieltä kuntonyrkkeilystä. Joten, totuttelua taas ruokaan ja ruuan makuun. Miten voi tästä tulla maha täyteen?

Niinkuin jo joku sanoi, olen palaamassa paastosta takaisin elävien kirjoihin.

-Juska-