3. vesipaastovuorokausi

Kolmatta vuorokautta vesipaastolla. Heräsin aamulla suhteellisen aikaisin sunnuntaiaamuksi, mutta ei kiinnostanut nousta sängystä sitten ollenkaan. Kello oli jo lähemmäs puolipäivää kun raahasin itseni olohuoneeseen. Energiatasot ovat aika vähissä, päätä särkee ja tuntuu, että kuinka kauan tätä pitää vielä jaksaa. Mutta en voi missään nimessä luovuttaa, sillä olen jo ohittanut puolimatkan krouvin, ja koska 3 ensimmäistä päivää ovat pahimmat, täytyy kestää enää tämä päivä, siihen verrattuna loppu olisi helppoa kuin heinän teko. Ja vesipaastoa voi helpottaa juomalla mustaa teetä, joka auttaa (tosin energiasisältö on täys nolla) fiilikseen ja on henkisesti aika mukava piristys. Kyllä vesikin maistuu edelleen hyvälle, oikeastaan voisi sanoa että se maistuu paremmalle nyt kun paastoaa. Ja sillähän sitä tässä eletään.

Jos lähtee paastolle, on syytä valita ajankohta milloin sen voi tehdä. Minua hieman jännittää huominen pitkä koulupäivä kun pitäisi olla koulussa vesilinjalla edelleen, mutta toisaalta ketoosin pitäisi olla huomenna jo käynnissä, joten luotan siihen että sellainen positiivinen energialataus siivittää huomista koulupäivää. Ja kun tässä illalla sumplimme, että menisimmekö koulussa syömään Sodexoon huomenna, niin en edes muistanutkaan heti että ehei, niinkin normaali asia kuin kouluruokailu jää huomenna välistä. Mutta ei enää ole paljoa jäljellä paastoa, huomenna on viimeinen kokonainen vuorokausi ja sitten onkin jo ihan lopussa koko paasto. Kohtapuoleen 75 tuntia ilman ruokaa takana, ja reilu 32 tuntia vielä edessä. Eli kokonaisuudessan yli 100 ilman evästä tulee tähän paastoon.

En ole hirveästi jaksanut liikkua paaston aikana, koska se on vienyt aika hyvin voimia. Jotkut kanssapaastoajista ovat käyneet salilla, hiihtämässä ja luistelemassa, mutta en itse ole pystynyt. Luin netistä, että mitä pahemmalle alku tuntuu, sitä enemmän on tarvetta paastolle, kun kaikenlaista turhaa kuonaa poistuu elimistöstä. Ehkä se selittää syyn, miksi en ole juurikaan jaksanut liikkua. Tänään sitten kävelin muutaman kilometrin, ja kävelin portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Seurauksena tästä oli kramppi takareiteen, pohkeet meni vähäksi aikaa totaalisen jumiin ja välillä huippasi oikein kunnolla. Normaalisti olisin voinut vaikka juosta tuon matkan ilman hirveää hikoilua. Mutta eiköhän paasto vähän puhdista elimistöä jonkin verran.

Lakritsitee sopii laihduttajille ja keventäjille. Kuin tehty paastoon siis.

Illalla huippasi useaan otteeseen, verensokeri on ilmeisesti aika alhaalla. Ei pitäisi nousta niin nopeasti ylös. Kun illalla kolmen vuorokauden rajapyykki meni rikki, on fiilis parantunut merkittävästi. Nyt tällä ololla paastoa jaksaisi helposti pitkäänkin. Nälkää ei oikeastaan tunne ja olo on suhteellisen tavallinen. Pahin taitaa olla jo selän takana ja ketoosi on jo päällä. Pahinta on oikeastaan vetämättömyys ja sellainen voimaton olo ja päänsärky. Nälkä on ollut itselleni aika helppo sietää, sillä sellaista perinteistä nälkää en ole juurikaan kokenut. Mutta sellainen fyysinen paha olo on henkisesti aika tympäsevää pidemmän päälle, joten fyysinen huono olo ei ole paha juttu edes, mutta se aiheuttaa ärtymystä itsessä että on huono olo, jolloin paastoa on tympäsevää jatkaa, kun sen voisi jättää keskenkin. Mutta empähän jätä.

Santeri oli aika kiltti, sain juoda vettä pillillä, jääpaloilla ja jollain pinkillä koristeella.

Täytyy kyllä myöntää, että usko ja toivo on ollut koetuksella tämän paaston myötä. Välillä on aika äärirajoilla ja syömättömyys turhauttaa. Välillä tuntuu, ettei ole tarpeeksi motivaatiota jatkaa, mutta olen vain piiskannut itseäni eteenpäin, en voi luovuttaa enää tässä vaiheessa. Ehkä otan paastoryhmäni pienenä onnistumisen paineena, että paasto täytyy jaksaa loppuun asti. Myös vaativuus omaa itseä kohtaan ajaa jaksamaan loppuun asti. En kuitenkaan edelleenkään aio vaarantaa terveyttäni ja lopetan jos siltä tuntuu. Sitä paitsi, olen jo saavuttanut kolmen vuorokauden rajapyykin, joka oli osan porukastamme tavoite. Tosin jatkamme kukin 4-5 päivää, alkuperäisen minimin 3 sijaan. En ole ihan varma, pitääkö suolaa nauttia paaston aikana, mutta olen varulta ottanut vähänä suolaa parina päivänä, ettei pumppuun tule kammiovärinää tai muuta ikävyyksiä. Tosin se on aivan karsean makuista vetää todella suolaista vettä pikku kulaus, kun se maku ei meinaa lähteä pois vaikka huuhtasee naamariin perään täyden vesilasin. Kuin vetäisi Välimeren vettä kitusiin. Jouduin turvautumaan myös yhteen sokeripalaan, kun alkoi jalkoja heikottaa, enkä uskaltanut uhmata rajojani, että pyörrynkö odottaessani bussia vai enkö. Joten palasokeria ja suolaa olen kiinteistä ruoka-ainesosista vetänyt tämän paaston aikana. Naurettavan pienen määrän, jos ajattelee paljonko ruokaa söisi pelkästään aamupalalla.

En tiedä, kuinka paljon voin vesipaastoa kellekkään suositella. Monissa tahoissa vesipaastoa ei suositella kellekkään, joten kannattaa harkita, että alkaako vai ei. Mutta ihmisiä kiinnostaa hyvin paljon tämä paasto. Monet kysyvät, että miltä tuntuu. Pas#alta, yleensä ainakin alkuun, voin kertoa. Mutta toisaalta tämä on aika hieno kokemus, tässä oppii itsestään asioita, joita en ole aiemmin missään itsestäni oppinut. Eli tässä on jotain kasvattavaa. Kun on pakko ottaa aika rauhallisesti ja elää aika pysähtynyttä elämää, on aikaa funtsata asioita. Todennäköisesti kiinnitän jatkossa syömisasioihin enemmän huomiota ja minua on alkanut kiinnostaa ruuanlaitto entistä enemmän. Toivottavasti turha herkkujen syönti jää vähemmälle paaston jälkiseuraamuksena. Mutta, jos haluat extremekokemuksen, jossa joudut lujille ja haluat mennä epämukavuusalueelle sekä kokea jotain hyvin uutta ja mahdollisesti saada terveyshyötyjä, niin miksei vesipaastoa voisi kokeilla.

75 tuntia takana ja 32 tuntia edessä. Ei enää ollenkaan paha.

Vielä loppukiri paastossa,

-Juska-