Näytetään tekstit, joissa on tunniste hervanta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hervanta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Oikeustaistelua ja pöllöpostia

Meinasin saada aamulla sydäninfarktin kun löysin huoneestani Turun Hovioikuedesta tulleen kirjeen. Tai sydän löi tyhjää oikeastaan sen takia, että olen kyllä hyvin tietoinen tuosta haastekirjeestä ja se on tullut jo reilu kuukausi sitten. Mutta en ole kirjoittanut oikeudenkäynnin ajankohtaan mihinkään, en myöskään ole laittanut kännykkäänkään mitään muistutusta. Ja mikäli olen poissa hovioikeuden istunnosta, saan 600€ uhkasakkoa. Syytä olisi muistaa olla paikalla. Ripeästi tarkastin päivämäärän ja kellonajan.. Mikä päivä tänään on? Oivoi, phuh, fiuuuh... Se on huomenna aamulla! Mielessä pyörii skenaariot, mitä jos olisin ignoorannut tuon oikeudenkäynnin kokonaan? En halua edes ajatella. 600 eurolla tekee mielellään jotain muuta kuin virkistyttää muistiaan.
Nauratti nähdä yliopiston lähellä sähkökaapissa liimattuna tämmöinen. Muistanette varmaan kuinka tässä kävi

Niin. Hovioikeuteen siis. Ei, en ole tehnyt mitään rikosta. Paitsi tunnen itseni pahimman luokan rikolliseksi, koska minun täytyy olla uhkasakkojen uhalla olla oikeudessa läsnä. Tämä on jo kolmas kerta, kun olen oikeudessa. Todistajana. Kaksi kertaa kävin käräjillä samasta asiasta jo, kesällä ja syksyllä, ja nyt asiasta on näköjään valitettu hovioikeuteen.
iOmena

Olin vuosi sitten tulossa töistä ja kävelin iltapimeällä Hervannassa jalkakäytävällä, kun kuulin jostain sydäntäsärkeviä pakokauhuntäyteisiä avunhuutoja. Mitäköhän tuolla tapahtuu? Lähdin juoksemaan kohti ääntä, sopivassa adrenaliinissa. Sydän löi tuhatta ja sataa jännityksestä. Näin isokokoisen korston naisen kimpussa, joka repi ja riuhtoi, väänsi naisen kättä, huutaen ja kiroillen, naisen vaikeroidessa apua sydäntä raastavasti. Muutaman sekunnin mietin juoksenko väliin ja tempaisenko turpaan tuota miestä. Onkohan tuo joku raiskaaja? Mietin, mutta ei ilmeisesti. Tämä näytelmä oli minusta noin viidenkymmenen metrin päässä, erään hervantalaisen betonielementtikerrostalon edessä. Olin itse kerrostalon kulmalla ja tämä tapahtui nelirappuisen kerrostalon kolmannen rapun kohdalla noin suurinpiirtein. Mekkala ja avunhuudot olivat saaneet muutaman ihmisen kerrostalon ikkunoihin, jotka kiroillen huusivat miestä päästämään irti, ilman minkäänlaista vaikutusta.
Ferrarilla voi mennä minne vaan. Huippunopeus näillä jää kyllä Räikkösestä ja Alonsosta aika kauas

En viitsinyt mennä väliin, koska en ollut varma että oliko miehellä puukko vai ei, sillä joku esine miehellä näytti olevan kädessä ja välillä nuo tummat hahmot näyttivät siltä, kuin mies yrittäisi jollain esineellä iskeä naista, joka kuitenkin piti miestä käsivarresta kiinni ettei iskua tullut. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hätäkeskukseen. Yritin jotenkin pitää ajatuksen kirkkaana ja selittää selkeästi mikä on homman nimi, samalla yrittäen painaa tapahtumia mieleen kahden kamppailessa taustalla. Poliisipartio lähetettiin paikalle ja mies repi naista tämän kirkuessa hiuksista. Lopulta nainen pääsi irti ja lähti juoksemaan karkuun minua kohti, ja olisi jatkanut ohitseni ellen olisi pysäyttänyt häntä ja sanonut poliisien tulevan paikalle. Rauhoittelin naista joka sitten laittoi tupakaksi siinä seurassani. Mies jäi seisomaan rapun eteen pelkissä boksereissa, kaukaa katsottuna mies näytti ainakin 190cm pitkältä, joten väliin tullessa olisin saattanut jäädä helposti alakynteen lyhyempänä.

Nainen oli selvästi päihtynyt ja vanhempi kuin kuvittelin, sillä kaukaa katsottuna en tiennyt, oliko nainen nuori tyttö vai vanhempi nainen. Odottelin naisen kanssa kaikessa rauhassa haastellen tätä samalla odotellen virkavallan tuloa. Hetken päästä sinivalkoinen farmarimondeo ajoi kerrostalon eteen, jolloin kävelin naisen kanssa poliisiautolle, jossa poliisit jo tenttasivat miestä. Mies oli myös rankasti juovuksissa. Siinä katulamppujen loisteessa kerroin näkemästäni poliisille lyhyesti ja annoin tietoni, jonka jälkeen sain lähteä.
Työmiehet käyneet vähän väärässä paikassa, tämä ei ole työmaavessa... Ei vaan, hiekkapuhallus menossa julkisivurempassa

Seuraavana päivänä poliisista soitettiin ja minua puhelinkuulusteltiin. Syyttäjä päättäisi, riittääkö puhelintodistus vai ei. Ei näköjään riittänyt, sillä keskellä kauneinta kesää jouduin suunnistamaan kesätöistä Vantaalta käräjille Tampereelle, johon toinen syytetyistä ei edes vaivautunut paikalle. Yllätyksekseni rikoksessa oli kaksi syytettyä, eikä minulla ollut mitään aavistusta mistä syystä toinen oli syytettyjen penkillä. En päässytkään sitten todistamaan mitään ja todennäköisesti seuraava istunto olisi reilusti kesälomien jälkeen syksyllä, johon poissaoleva syytetty tuodaan poliisin toimesta. Kuulemma hieman laajempi ongelmavyyhti kuin tuo pelkkä näkemäni tappelu.
Saan tästä ihottumaa tuosta uhkasakon summasta

Seuraava istunto olikin syksyllä, jossa sitten oikeussalissa änkytin todistukseni, sen mitä muistin. Ja samanlaisena muistan tapahtuman edelleen, vaikka jutusta on nyt reilu vuosi. Sekään ei sitten riittänyt. Ja sitten selittämään tätä samaa huomenna hovioikeuteen. Syksyn kerralla oli hieman huvittavaa olla salissa, kun seuraamassa oli joku koululuokka opettajineen, jotka saivat katsoa takelteluani todistajanpenkiltä. Mutta kun en ole edelleenkään varma, oliko ukolla joku astalo tai puukko, sitä en osaa varmaksi sanoa, mutta toinen todistaja sanoi nähneensä sen, joten en usko että syytös törkeästä pahoinpitelystä muuttuu miksikään.
Meinasin ostaa kummipojalleni ristiäislahjaksi... :D

Ajattelin huvikseen hakea vaihtoon ulkomaille, vaikka en ole varma menisinkö, mutta sen voisi päättää myöhemmin. Oikeastaan minulle tuli aika selkeä visio, että haluan Erasmuksen kautta Italiaan. En osaa Espanjaa, joten Etelä-Amerikka ei olisi oikein vaihtoehto ja Aasia ei ehkä kolahtanut vielä tarpeeksi. Italia jäi mieleen positiivisesti reilausretkellä, ja kahdesta yksikön kohteesta Verona olisi se mihin ykkösenä haluaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Euroopan suurin yliopisto Roomassa, La Sapienza. Italian kieli on kauniin sointuvaa ja italialainen ystävällisyys ja tyylikkyys jäivät mieleen. Nyt olisi jälkihaku ensi syksyyn ja kevääseen. Pois Suomen pimeydestä ja kylmyydestä syksyksi, siinä vasta vaihtoehto! Olin menossa kv-koordinaattorin pakeille perjantaina, mutta mistähän sillekkin palkkaa maksetaan kun ei ollut sinä päivänä töissä? Osa kohteista on kuulemma vasta maisterivaiheen paikkoja, joten niihin ei olisi mitään jiitä lähteä. Viikonloppu meni täydessä tohinassa, joten vaihtoonhaku oli vain ajatuksen tasolla. Joten haun viimeinen päivä koitti maanantaina eli eilen. Muistin sitten koko vaihtohaun iltapäivällä, joten ajattelin mennä äkkiä laittamaan hakemuksen. Mutta voi kymmenen tuhatta turskattia, kuten kapteeni Haddock sanoisi. Koko hakusivusto oli alhaalla usean tunnin ajan, joten en ole varma mihin aikaan haun aikadeadline olisi.
Suunnistajille karttaa

Lähdin sitten ärrimurrimörkönä salille ja unohdin koko jutun, ja illalla salin jälkeen ärrimurri unohtui kun sain päivän piristykseksi yllätysvieraita ja loppujen lopuksi ilta venähti pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle, koska oli aika paljon asioita joista sitten tuli puhuttua. Elämä nyt on vaan niin monivivahteista, että välillä pitää vähän keskustella pitkään ja syvällisesti ja kartoittaa elämän suuntaviivoja. Sitten muistin illalla nukkumaanmennessä koko hakujutun, jolloin oli jo liian myöhäistä....Mielessä liuta eriasteisia rumia asioita ilmaisevia sanoja kun mielessäni manailin sitä, kuinka tänne taas jään kun muuttolinnut lähtevät etelään. Ei ole vielä minun vuoroni lähteä, kun niin vastustaa kaikki.

Laitoin sitten pöllöpostia Tylypahkaan, jos sitä vaikka aukeisi unohtumaton vuosi tuossa maailman kuuluisimmassa noitien ja velhojen taikakoulussa...;)

Näissä tunnelmissa,
_Juska_

lauantai 11. tammikuuta 2014

Dösäpeli

Suomalaiset ei hymyile, ei puhu ja jos on mies, niin ei myöskään pussaa. Varsinkin talvella, yritäppä saada vastaantulevalta ihmiseltä hymy. Aika vaikeata. Yritin pelata sellasta hymyily-peliä viime vuona ystävänpäivänä, 14.2. Pelissä minun piti saada pisteitä sen mukaan, että jos vastaan tulija hymyilee, saa yhden pisteen, ja vastaantulija hymyilee takaisin, saa kaksi pistettä. Mutta. Sain koulumatkalla nolla pistettä! Olenko muka niin mörönsyötin näköinen ettei kukaan kehtaa edes katsoa?! #%&* sentäs! Nimittäin. Kaikki vain katsovat eteensä taikka maahan. Noo, en ottanut siitä itseeni kuitenkaan. Me suomalaiset olemme tälläisiä. Älä sanoa mulle mitään, älä varsinkaan tervehdi, äläkä puhu mitään. Ja hymy varsinkin on kiellettyä. Ruotsalaiset hymyilee. Ja suomenruotsalaiset. Svenska talande bättre folk. En ole aatelinen joten andra inhemska ei taivu kovin luontevasti tälle herralle. Kieltämättä, räntäsateessa hihtäessä koululle (puusukset jalassa) läpi loskan ja sitä loskaa on nilkkoihin asti, luento on yleensä silloin jo alkanut ja aamukahvit on jäänyt puoliksi juomatta, rillit on huurussa kaiken kukkuraksi vielä kello on kahdeksan aamulla, niin revi siitä hymyä naamalle. Vastaan tulijat säikähtää sellaista irvistystä!
Tampere by night

Bussissa, tai täällä Tamperelaisittain nyssessä, pätevät samat hammurabin lait. Älä hymyile kellekkään, niin kukaan ei hymyile sinulle. Jätä muut omiin oloihinsa ja rauhaan niin saat itsekkin olla rauhassa. Ellei sitten joku spurgu ota sinua kiusankohteeksesi. Bussissahan ei mennä toisen viereen istumaan kuin välttämättöämästä pakosta, mieluummin seisotaan vaikka keskikäytävällä tientukkona. Oma reppu tai muovikassi on parempaa seuraa kuin joku random kaupunkimatkalainen. Mutta olen kehitellyt pelin, jossa voi tehdä tälläisessa ympäristössä omasta ja ehkä muidenkin elämästä jännempää. En ole kyllä itse testannut tätä peliä, mutta saa ihan vapaasti kokeilla. Ennakkoluulottomasti.
Linja-autossa...

Eli. Istu niinkuin kaikki muutkin erilleen muista, mutta asemoi itsesi niin, että edessäsi, sivuillasi ja takanasi on matkustajia, ja vielä mielellään niin että muutama heppu istuu selkä menosuuntaan. Peli alkaa.

1. Irvistä niin ettei kukaan huomaa.
2. Repeile itseksesi. Ääneen. Mitä enemmän, sitä parempi. Huutonaurusta saa 10 lisäpistettä.
3. Pälyile taaksesi niin, että näytät siltä kuin epäilisit takana istuvien yrittävän viedä sinulta ainokaisen lompakkosi.
4. Nyökytä päätäsi "musiikin tahtiin" ilman että mistään kuuluu musiikkia tai että sinulla ei ole kuulokkeita korvilla.
5. Höristä poskiasi niin että kuuluu sellasta hörlhörl-ääntä.
6. Tiedustele kovaan ääneen että onks jollai heittää euroa/röökiä?
7. Vaihda paikkaasi jonkun toisen viereen. Mitä lähemmäksi istut toista ihmistä ja mitä enemmän puhiset vaihtaessasi paikkaa, sitä enemmän saat pisteitä.
8. Lue jotain erikoista kirjallisuutta, tylsä tenttikirja, 7 päivää lehti tai joku vastaava käy hyvin. Esittele joko hämärää juorua tai tylsää teoriaa ylitsepursuavan innokkaasti.
9. Örise.
10. Ilmoita ilmoitusluontoisena asiana vieressä istuvalle että et ole käynyt reiluun viikkoon suihkussa.
11. Ponnahda puolen minuutin välein vähän ilmaan penkiltä ja hihkaise samalla jotakin.
12. Huuda kuskille, että painaa sitä kaasua!
13. Kritisoi kovaan ääneen kuljettajan ajotaitoja ja kysy mielipiteitä muilta matkustajilta.
14. Vilkuta hysteerisesti ikkunasta ulos ihmisille.
15. Esitä olevasi ulkomaalainen, ruotsalaisen esittämisestä tuplapisteet.

Pisteytyksen voit kehittää itse. Mitä mielivaltaisesmpi pisteytys, sitä helpompaa on tehdä ennätyksiä.
Vaivautuneista katseista saa pisteitä, Muiden matkustajien ja kuljettajan reaktioista tulee pisteitä. Kohdasta 6 jos onnistuu saamaan tupakkaa, rahaa, nuuskaa tai turpaa, saa 3x pisteet.

Täytyy vielä erikseen tarkentaa, että en ole itse pelannut tätä peliä, enkä vastaa pelistä johtuneista seurauksista enkä pelin mukana tulleesta menestyksestä ja kunniasta. Mutta pelaamisen iloa. Ja elämä on varmasti aika paljon värikkäämpää kun pelailee dösäpeliä.
Jälkikirjoituksena todettakoon seuraavaa. Olin perjantai-illan viimeisellä dösällä ennen yömaksua tulossa Hervannasta kohti keskustaa takaisin kämpälle, kun viereeni istui about parikymppinen nuori neiti. Perjantai-illan viimeiset vuorot tarkoittaa siis sitä, että saa bussissa ei minun ja kuljettajan lisäksi kovin montaa ollut selvi päin, ja desibelitasot o vähän eri luokkaa kuin normaaleina aikoina. Siihen viereen se neiti sitten istahti, ja istui aivan kiinni sitten siihen viereiselle penkille. Siinä sitten koitin istua selkä suorassa niin, etten menisi ihan lysyyn. Sen verta leveät hartijat tahtoo olla. Selailin hajamielisesti kännykästä nettiä siinä samalla kun tuo vieruskaveri kaiveli kassiaan puolet matkasta, kunnes molemminpuolinen hiljaisuus laskeutui. Hiljaisuus tosin meinasi katketa minun spontaaniin naurunpurskahdukseen, kun takana joku kailotti kovaan ääneen pudonneensa perusteettomasti porvaristosta ylempään keskiluokkaan...

No pian sen jälkeen tulikin vuoroni jäädä pois bussista, mutta vasta kolmannella ilmoituksella bussista poisjäännistä tuo tyttö siitä viereltä reagoi jotenkin. En tiedä oliko astetta kovemmissa plekseissä vai vaan vetänyt niin kovat pohjapannut kotona, että tajunta on jo vähän hidastunut. Tai sitten olisi pitänyt karjaista jo ensimmäisellä kerralla. Ei vaiskaan. No sitten pääsin hypähtämään sen bilebootsien yli ja sitten huomasinkin bussista pois jäädessäni, että siinähän istuu eräs minun kanssani samasta lukiosta samaan aikaan kirjoittanut koulukaveri. Tietenkään kumpikaan meistä ei reagoinut millään tavalla vaikka silmiin katsoessamme tiesimme tasan tarkkaan kuka toinen on. Me olemme suomalaisia.

Omille jutuilleen sääliviä katseita luoden,
-juska-