Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäloma. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Elokuun yöt

Kesä on edennyt toodella nopeasti. Vasta aloitin työt ja kesä oli vasta edessä kaikkine odotuksineen. Nyt kesä onkin jo elokuun öissä ja pitäisi Helsinkikämppää putsata tyhjäksi ennen kuin vuokramamma palaa takaisin asumaan tähän soppeemme. Koetetaan olla jättämättä piimäpurkkeja haisemaan nurkkiin ja viedä omat villakoirat mennessämme muualle, ettei tulisi sanomista. Oma kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta ihan kiva kesä kaikesta huolimatta. En päässyt yövuoroon, vaikka sinne oli kova hinku, mutta sain neuvoteltua hyvän työsopimuksen kesäksi pomoni kanssa ja pääsin vähän mukavampiin hommiin ajelemaan trukkia, joten en jaksa valittaa. Työajat oli mitkä oli, joten sosiaalinen puoli jäi vähän vähemmälle, mutta toisaalta, tuntuu että olen kasvanut pykälän verran aikuisemmaksi kuin ehkä olin kesän alussa. Tai sama vanha Juska olen edelleen, mutta ehkä sitä vain ymmärtää itsestään asioita enemmän kuin ennen. Ehkä se on samalla ympäristönvaihdon ansiotakin, en osaa sanoa. Sellaista hidasta aikustumisprosessia, joka on välillä ihan Van Persiestä mutta kenties välttämätöntä. Ehkä nyt ymmärrän ottaa tarvittaessa rauhallisemmin ja tiedän rajani joissain asioissa paremmin. Tai tiedän enemmän mitä haluan elämältäni ja ymmärrän omista voimavaroista paremmin. Nyt menee aika deepiksi päiväkirjamaiseksi :D Mutta joskus sellainen oma aika ja rauha ajatella asioita omassa rauhassa on todella tärkeää eikä vain heittää kevyttä huulta ihmisten kanssa. Mutta sosiaalisena olentona kaipaa usein seuraa ja oma seura (=paras seura, #narsisti :D) aina tahdo kelvata. Tai tuntuu että kaipaa ympärilleen häsellystä ja hösellystä, mutta ei ehkä aina ymmärrä kuinka ylivirittyneeksi se ainakin minut tekee. Tai silloin on vaikea kohdata muita ihmisiä vaan on vain meno päällä. Mutta toisaalta ehkä nyt ymmärrän paremmin, että välillä on aika höpöttää ja tehdä spontaaneja tempauksia kavereiden kanssa, mutta vastapainoksi täytyy välillä olla hiljaa, kuunnella mitä muilla on asiaa ja tuijotella merelle. Sellanen sopiva suhde molempia on paras. Sellasta monitasoista, välillä naurua ja hauskoja juttuja, välillä hiljaa oloa ja pohdiskelua, välillä sellasta normaalia skebelin jauhantaa.
key to Europe

Aurinkolahti / Solvik beach

Kesäkämpän nurkilta näkyy meri!

Kesätyyliä duunissa. Katu-uskotttavat turvakengät

Aina ei jaksa pohtia miksi talous kusee, miksi maailmassa soditaan ja miksi elämä on toisinaan joutsenlaulua, vaan täytyy hihitellä vesinokkaeläimen olemassaololle, välillä täytyy pelleillä kameralle ja ostaa kaverille hassu synttärikortti, mutta jos koko viikonlopun höröttää, on aika ylivireystilassa. Silloin pitää ottaa kuuma kylpy tai mennä lukemaan Aku Ankkoja yksin. Sådant är livet, niinkuin punanenäinen naapurimme sanoo aina viikoloppuisin hilpeällä tuulella ollessaan hississä.


@Kallahdenniemi


Olen nyt 6 viikon palkallisella lomalla (=työtä tekemällä ansaitulla) joten nyt on kohta reissun aika. Minun piti kirjoittaa aiheesta juttu tänne, mutta työviikot vierähti ja viikonloput ovat mennneet kehonsiitovälinettä korjatessa (se ruosteläjä sai leiman, muttei otsaan) ja sunnuntait ovat menneet ollessa ja elellessä. Joten kesä on sujahtanut vähän liian nopeasti, peruskoulutkin ja osa muistakin kouluista on jo ovensa aukaissut, joten kesä alkaa olla finaalissa osalla jo. Lyhyt on Lapin ja Suomen suvi, ja tiimaa on rajallisesti (24 h vuorokaudessa edelleen), joten en ole jaksanut kirjoittaa. Tai tekosyyt sikseen, nyt on ollut helleputki ja joillain lomalaisilla ryyppyputki, joten olen aina kun vain on ollut aikaa mennyt biitsille meren rantaan ottamaan brunaa ja uimaan suolavedessä. Se ryhävalas joka on nähty Itämerellä ei ollut minä, en ole uinut nimittäin rahtiväylälle asti vaan olen pysytellyt rannan tuntumassa. Tai sitten se ei ollut ryhävalas, vaan Kalevalan Iki-Turso. Ei vaan, vitsit sikseen. Rannalla on ollut hyvät kelit ja kämpältä on muutaman kilometrin säteellä hiekkarantaviivaa niin paljon että on ollut oikeastaan valinnan vaikeutta mihin menee. Vuosaaren Aurinkolahti ja Kallahdenniemi sekä muutamat muut paikat ovat tulleet vähän liiankin tutuiksi. Haikeus iskee, kun viimeisiä tunteja Vuokissa enää jäljellä, huomisaamuna nimittäin lähtee halpalento kohti Tukholmaa ja siitä edelleen kohti Portugalin Algarvea. Määränpäänä Faro, josta on aika lyhyt matka paikkaan, jossa se sievä pikkutyttö Madeleine katosi joitain vuosia sitten, tai on siitä vissiin jo aika monta kesää vierähtänyt.


Näihin tunnelmiin ja säveliin...

Rinkka on kutakuinkin pakattuna kohta ja kämppäkin on jo osittain siistinä, lähtövalmistelut ovat aika pitkällä jo. Joten kohta se on sommoroo senjoroo ja kohti etelänmaita muuttolinnuilla. Lentoon nyt joku 18 tuntia ja jostain olen kenties niellyt perhosia, kun muutama ritariperhonen kutittelee jo mahanpohjassa siinä mahahaavan vieressä.

Kävin eilen yöllä vähän fiilistelemässä vielä rannalla ja kävin heittelemässä lempparipaikkoihin hyvästit, sitten Tampereella kärsä kiinni koulukirjassa voi antaa ajatuksen lipua tänne mielenmaisemiin. Merta tulee ikävä, sen tiedän jo tässä vaiheessa. Elokuiset yöt ovat parhaita. Alkaa olla pimeää, mutta kesää on vielä jäljellä, tähdenlentoja&elosalamoita,, lämpöä ja vihreyttä, mutta jo tähtitaivas ja öiden tunnelmaa...

Farewell Suomi,
-juska-

Edit. videon kanssa vähän problemaa

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Juhlia jasmiinipensaiden katveessa

Onnea Ruusu/Ruusperi/Rosberg :)
Toukokuu vaihtui kesäkuuksi valmistujaisten ja ylioppilasjuhlien merkeissä. Kolme peräkkäistä viikonloppua ja vähintään yhdet juhlat per viikonloppu. Mutta jokaiset juhlat ovat olleet erilaiset. Olin niin mielissäni kun sain kutsun niin moniin juhliin, vaikka pientä stressinpoikasta vähän aiheutti että kerkeääkö kaikkiin ja samaan syssyyn oli tarkoitus vielä yhdistää muutto ja pako Tampereelta, joten härdelliä ja häslinkiä kerrakseen ohjelmassa. Mutta jokaisessa juhlassa oli oma tunnelmansa ja jokaisessa oli mukava käydä, ei kerennyt tuntua edes pönötykseltä kun juhlat vaihtuivat tiuhaan toisiin.
Starring ft. Simpura
Ylioppilaskuvia on niin paljon sellaisia tavanomaisia, että nyt laitoin pienen yhteiskuvagallerian, jossa on vähän särmikkäämpiä yo-kuvia :D Kuvista saa vähän lennokkaampia kun vain vähän käyttää mielikuvitusta ja irvistää.
Mission compeleted

Moottoritie on kuuma ja sateenkaari osoittaa seuraavan juhlapaikan

Tredje. Kahviöverit ja baakkelsia on tullut jo vedettyä. Onnea mr. Olli!

The grande final lakkiaiskiertueelle. Söin melkein Nekun ruusun, mutta siitä huolimatta onnea Nekku :)
 Kesällä on nyt tupa Vuosaaressa meren rannalla ja siitä olen nyt viikon päivät saanut nauttia, ja viikko on tuntunut paljon pidemmältä. Meren ääressä aika varmaan hidastuu. Mutta näissä maisemissa olen fiilistellyt.
Helsingin Monaco. Luksusjahteja, purjeveneitä, ulkomaalaisia ihmisiä, merenrantaa, kerrostaloja, ja kukaan ei maksa veroja.

 "On suuri sun rantas autius...."
Setä fisustamassa. Pitäisi hommata mato-onki, sen verran paljon ahvenoita meinaa näkyä tuossa satama-altaalla jo. Voisi säästää ruokakustannuksissa syömällä pelkkiä ahvenia koko kesä.


Tässä on lähimaisemia. Tässä lähistöllä on hiekkarantoja enemmän kuin missään ja meri on läsnä joka puolella. Elän tässä suhteessa unelmaani. Olen jo tutkinut lähialueet juoksulenkeillä ja täällä on kyllä kaunista.
Vuokranantajan kosto meille. Tämä on maailman huvittavimman näköinen silityslauta.

Wanhan Borgån raitilta
Ja niin vaihtui jo ensimmäinen työviikko lauantaihin ja ylioppilasjuhlien viimeiseen osaan. Vielä Kotkaan juhlimaan viimeiset kaksi juhlaa, kun takana tähän mennessä on yhdet valmistujaiset ja 4 ylioppilasjuhlat. Vaikka en ihan hirveästi pidä juhlavaatteista, on juhlissa silti oma viehtyksensä. Olen oppinut pitämään niistä, kun joskus inhosin niitä yli kaiken. Lopuksi matkan varrelta kesäisiä kuvia Wanhasta Porvoosta ja Kotkasta pari.
Lasillinen nalleja yhdestä puodissa
 Vanha Porvoo on idyllinen paikka. Viimeksi olen käynyt siellä ehkä pari vuotta sitten ja monenlaisia muistoja tulee mieleen Vanhasta Porvoosta. Ala-asteen luokkaretkistä lähtien. Harmi, yhteisselfie Remu Aaltosen kanssa jäi haaveeksi kun ei Remua näkynyt.


Maailman siistein Vespa.

 Lukion ruotsin tunneilta on verkkokalvoille jäänyt pysyvästi mieleen eräs fraasilainaus ruotsin tunnin julisteesta seinällä, jota aina tuijottelin hypnoottisesti kesästä unelmoiden opettajan selvittäessä epäsäännöllisten verbien saloja. Se kuuluu näin: "Det känns hela kroppen att det är sommar." Koska Suomessa on pakkoruotsi niin ymmärtäkää, koska en suomenna sitä.

 Porvoonjoen rantaa. Yksi paikka jossa kannattaa Vanhassa Porvoossa käydä, on vanha rautatieasema. Se on vähän sivummalla, mutta se tuoksu siellä ja se tunnelma on jotain hienoa.
 Kesäkuvia Kotkasta, meripuistosta. Harmikseni unohdin tyystin yhteiskuvat uusien ylioppilaiden kanssa Kotkasta mutta nyt se on jo myöhäistä katua.

Pakko hehkuttaa tätä kirkkoa täällä. Tämä on ollut parin vuoden ajan sellainen tuolla täytyisi käydä-paikka, kun olen kodin ja Tampereen välillä sahaillut, mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Pälkäneen Pyhän Mikaelin rauniokirkko. Kävin ikuistamassa nyt kun on oma kesäpirssi.

Mihin tie vie? 
Rakastan kesää. Ja aion nauttia siitä niin paljon kuin vain kerkeän ja voin. Ja reilun parin kuukauden päästä olisi suunnitelmissa lähteä kesäloman päätteeksi vähän ulkomaille, reilaamaan taas! Yippijajei!

Greetings and summer feelings,
-Juska.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kesäfiiliksissä lääkiksen pääsykokeisiin(?)

Kello on 23.52. Juuri nyt siis. 26.5.2014. Ja huomenna, kukon laulun jälkeen, aamulla tasan kello yhdeksän aamun valjetessa pitäisi Forecan mukaan olla pilvistä, hyytävän kylmä aamu, sillä on luvattu helletä, sellaiset napakat kuusi lämpöastetta.Tuulta kuusi metriä sekunnissa ja ilman kosteus on 65 prosenttia. Ja miksi nämä olosuhteet ovat niin merkittäviä? Koska on lääkiksen pääsykoe. Ja minä olen hakenut sinne.Toiset ovat lukeneet vuosia, toiset kuukausia unelmansa eteen. Ja sitten on minä, joka haki lääkikseen huvikseen. En ole koskaan tuntenut kutsumusta lääkärin ammattia kohtaan enkä oikein ole opiskellut sinne vaadittavia aineita. Hallitotieteilijän prutku ei tarvitse kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa opinnoissaan kuin ehkä sivulauseissa. Hain oikeastaan vaan siksi että on kiva sanoa että on hakenut lääkikseen. Siinä on vähän sellainen pilkahdus glamouria, vaikka totuus on se, että luet 6 vuotta kirjoja jatkuvasti sen jälkeen kun olet päässyt sisään. Ja opiskelu jatkuu koko uran ajan, totta kai. Nyt olen kuitenkin hakenut, ja pääsykoe olisi huomenna.

9 tuntia pääsykokeeseen. En todellakaan osaisi kuin ehkä lukiopohjalta muutaman helpoimmista tehtävistä, kemia ja fysiikan pohjat on samat kuin pakolliset kurssit lukeneilla, biologia on ihan mielenkiintoista, mutta lukiossa sain päänsärkyä dna-rna-ketjuista. Dna on liittymä ja sitä saattaa jäädä rikospaikalle. Myös pääsykoepaikalle, jos menen sinne. Ja rikospaikkahan se minulle olisi. Nimittäin. Mielikuvitus lähti laukkaamaan. Kuinka voisi aiheuttaa mahdollisimman paljon hämminkiä monisatapäisen kokeen keskellä.

Pohdin mielessäni, että mitä jos menisin sinne paikalle pääsykokeeseen. Ensin hengästyneenä viime minuutilla paikalle, keskelle auditoriota, jossa koe olisi. Niistäisin kovaan ääneen heti alkuun. Ehkä pääsykoepaperiin, jos ei ole lähettyvillä muita papereita, nessuja ei välttämättä muistaisi varata mukaan. Yskisin keuhkot ja kurkun selviksi, jotta olisi valmis koitokseen. Totta kai minulla olisi eväät mukana kokeessa. Ylioppilaskokeissa se oli parasta, että oli eväitä, joita sai mussuttaa koetta tehdessä. No mitä ottaisin tärkeään koitokseen mukaan? Sanosinko että kettukarkkeja, koska karkkia pitää olla. Ja ne rapisevat. Mustikkakeittoa, koska se on terveellistä ja urheilijat juovat sitä. Sipsipussi, jota olisi jotain naposteltavaa. Voisi toisaalta tilata etukäteen pitsan ja ilmoittaa sitten rivin, jolla istuisin, jotta saisin sen oikealle paikalle. Kesken kokeen pizzalähetti pitsalaatikon kassa etsimässä oikeaa henkilöä satojen päiden joukosta. Lämmin ruoka olisi totta kai muistettava nauttia, peruskoulussa opetettiin. Voileipiä, jotain juotavaa. Kenties tölkki ES. Se napsahtaisi ja suhahtaisi sopivasti siinä kirjoituksen lomassa. Ja se guaraanan ja tauriinin tuoksu aiheuttaisi päänsärkyä. Muille.

Aamulla tottakai ennen kokeeseen lähtöä mahdollisimman monta suihkausta hajuvettä, jotta olisi hyvän tuoksuisena liikentessä. Ja mielellään sitrusmaista ja halpaa haisua. Sellainen leijaileva tuoksupilvi, joka aiheuttaisi voimakkuudellaan päänsärkyä. Tulee mieleen lukiosta eräs tyttö, joka haisi pistävästi halvalle hajuvedelle, jota_oli_aivan_liikaa. Parit päänsäryt sai kokea, kun äidinkielen tunnilla istui liian lähellä, eli parin penkkirivin välissä. Siitä sitten luokan sovinistipojat hieman valittelivat ääneen, että kaikki varmasti kuulivat. Eau de toilette, eli vessan raikastinta tai veesee-ankkaa vaan poskipieliin. Tai vaihtoehtoisesti Wunderbaum (eli hajukuusi) povitaskuun. Toimii. Huonosti.
Kuva kertoo että siinä on enemmän kuin tuhat tulppaania
Kokeeseen tietysti ihan viime tingassa ja kauhealla sähellyksellä. Muutaman hitaan minuutin ennen kokeen aloittamista pitäisi etsiä kaikki kynät repusta. Lyijytäytekyniä tai vanhoja terotettavia puulyijykyniä. Totta kai pitäisi kysyä pyyhekumia lainaan joltain viereen joutuneelta.  Heti  käpälä kohti taivasta, ja kysyisin että onko kellään terotinta tai moraa, jotta saisin kynät teräviksi. Sitten paprut eteen ja koe olisi melkein valmis alkamaan. Rakentelen kokeen aluksi linnakkeen eväistäni, ettei kukaan kurki vastauksiani. Pälyilisin joka suuntaan, kuin epäilisin jonkun yrittävän tappaa minut tai vievän minulta tikkarin lauantaipussista.

Kokeen aluksi jännitää niin paljon että olisi päästävä luonnollisille tarpeille. Eli käpälä kohti kattoa ja tiedustelua että onko mahdollisuutta päästä vessaan. Ja koska olen taktikoinut, olen valinnut kaikkein keskimmäisen paikan auditoriosta, joten kaikki joko oikealta tai vasemmalta joutuvat väistämään. Vaikka mitään hätää ei olisikaan. Vaihtoehtoisesti voisi kysyä onko mahdollisuus tupakoida. Vaikka en tupakoi, mutta pitää tarkistaa olisiko oikeus tupakoida. Lääkiksen pääsykokeen aikana.

Sitten olisi ehkä oikea hetki tarkistaa mitä kysymyksiä kokeessa kysytään. Äänekästä paperien selailua ja matalaa muminaa ja pieni tuskastunut äännähdys. Turhautuneena eväiden syömistä. Sipsipussi auki ja rapistelua. Muutama lastu pussin pohjalta kouraan ja rouskutusta. Tähän poranteräsipsit olisivat aika ideaaleja. Koska sipsit ovat suolaisia ja rasvaisia, pitäisi kädet taputtaa yhteen ettei sormiin jää suolaa. Ja ES pitäisi napsauttaa tähän mennessä auki. Tunti on pakko olla paikalla kokeessa. Ja siihen asti olisi jaksettava istua paikallaan ja tehdä koetta. Kettukarkeista kääreitä irti ja sitten suuhun. Normaalisti en maiskuttele, mutta kettukarkit ovat sen verran hyviä että vähän pitää mässyttää...
Narsisteja
Taas koepapereiden ääreen. Monivalinnassa lottoamista. Tää on mun juttu. Kuvittelen, että lappu on pitkäveto. Arsenal-West Ham, yksi. Fulham-Chelsea, kaksi, Aston Villa-West Bromwich, risti, Hull-Queens Park Rangers, yksi... Mietin että mitkä antaisivat parhaat kertoimet.... Oho, eksyi vähän mielikuvituksen puolelle. Nyt mustikkasoppaa. Olen varannut sopalle vanhan Tupperwaren astian, jossa on sellainen jännä kansi. Ähellän sen auki, ja meinaa päästä rumahko sana, kun soppa-astia luiskahtaa händyistä, suoraan auditorion lattialle, ja se valuu alaspäi kohti alaspäin viettävää auditoriota. Kerkesi jo tahrautua edessä istuvan ketturepulle ja kauppatieteilijän näköisen kaverin kiiltäville lascosteen kengille. Valvojat tulisivat siivoamaan sotkua, koska pääsykokeen tekijä ei sitä saa tehdä kesken kokeen. Kävi pikku vahinko.

Tässä vaiheessa vähän hävettäisi, joten yritän keskittyä kokeeseen. Mutta koska en ole lukenut, lottoan kaikkiiin lottotehtäviin kuin vain kerkeän. En tarkalleen edes tiedä, minkätyyppisiä pääsykokeet ovat olleet ennen. Niitä ei vissiin kerkeä kaikkia tekemään 5 tunnin aikana, jota koetta olisi aikaa tehdä. No, lohtusyön eväitä tästä hyvästä. Voileivät piilotan penkin alle, koska en jaksa syödä pullaleipiä, en varannut ainoaa oikeaa leipää eli ruiksleipää messiin. Olen ottanut varmuuden huvikseen kokeeseen Lidlin muovipussin, joka on salin reunalla. Pussissa on vanha kännykkä, jossa on prepaid-liittymä. Kaverini soittaa siihen kesken kokeen, että oleko muistanut mennä pääsykokeeseen. Jätin puhelimen äänelliselle, että jos tulisi hätä. En tietenkään tunnusta puhelimen kuuluvan minulle, kun puhelin soi ja koko muutamasatapäinen sali mulkoisi mölyävää muovipussia.
Seison järven rannalla ja katselen laineita(?).... Laulu valehtelee

Vihdoin alkaa tunti olla jo lopuillaan ja on minun vuoro poistua kokeesta. Yritän päästä pois jo muutamaa minuuttia ennen kokeen loppumista pois, mutta tietenkään minua ei päästettäisi. Lopulta pääsen, ja könyän murhaavien katseiden seuratessa minua ja voin kuulla muutaman tappouhkauksen mennessäni käytävää pitkin kokeilaiden ohi pois salista....

Phuhhuh... Kello on 0.33. 8 ja vajaa puoli tuntia kokeen alkuun. Minulla on alkanut jo kesäloma. Ei taida maksa vaivaa. Voin kertoa kaikille pääsykokeeseen osallistuville, että en tule pilaamaan teidän koettanne, se ei olisi reilua. Minulla on vain liian vilkas mielikuvitus, mitä kaikkea ei-sopivaa voisi kokeessa tehdä. Herätkää vain aikasin, minä vedän zetaa vielä tuona koleana aamuna, kun asteita on vain 6 astetta. Onnea vain kaikille pääsykokeisiin, minä en sinne lääkikseen pääse vaikka sinne hainkin, mutta lääkis ei vain oikesti ole minun juttuni.




Koska nyt on loma, ja työt alkavat vasta ensi maanataina, pitää kuunnella muutama kerta suvivirsi että tajuaa että nyt on kesä ja viikko kesälomaa ennen työputken alkua ja huomena jahka herään, niin käyn ostamassa kuningatar-pingviinituutin kaupasa, koska ala-asteella se oli aina sama jäätelö, jonka sai todistuksen yhteydessä. Ja haen käyn tulostamassa opintorekisterin koulun atk-luokasta, että on todistuksen saamisen makua vielä. Nyt kun kesä lähestyy ja koulu on paketissa, on taas aikaa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa tänne, joten muutaman viikon passiivisen kirjoittelun jälkeen inspiraatiota havaittavissa.

Nauttikaa ihmiset alkukesästä, tämä on sitä parasta aikaa melkeinpä kesässä kun kesä on vielä edessä.

kesäfiiliksin,
-juska-
Tukka putkella (joka lyheni jo kesämittaan) kohti kesää ja kesä-Helsinkia!