Kesäfiiliksissä lääkiksen pääsykokeisiin(?)

Kello on 23.52. Juuri nyt siis. 26.5.2014. Ja huomenna, kukon laulun jälkeen, aamulla tasan kello yhdeksän aamun valjetessa pitäisi Forecan mukaan olla pilvistä, hyytävän kylmä aamu, sillä on luvattu helletä, sellaiset napakat kuusi lämpöastetta.Tuulta kuusi metriä sekunnissa ja ilman kosteus on 65 prosenttia. Ja miksi nämä olosuhteet ovat niin merkittäviä? Koska on lääkiksen pääsykoe. Ja minä olen hakenut sinne.Toiset ovat lukeneet vuosia, toiset kuukausia unelmansa eteen. Ja sitten on minä, joka haki lääkikseen huvikseen. En ole koskaan tuntenut kutsumusta lääkärin ammattia kohtaan enkä oikein ole opiskellut sinne vaadittavia aineita. Hallitotieteilijän prutku ei tarvitse kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa opinnoissaan kuin ehkä sivulauseissa. Hain oikeastaan vaan siksi että on kiva sanoa että on hakenut lääkikseen. Siinä on vähän sellainen pilkahdus glamouria, vaikka totuus on se, että luet 6 vuotta kirjoja jatkuvasti sen jälkeen kun olet päässyt sisään. Ja opiskelu jatkuu koko uran ajan, totta kai. Nyt olen kuitenkin hakenut, ja pääsykoe olisi huomenna.

9 tuntia pääsykokeeseen. En todellakaan osaisi kuin ehkä lukiopohjalta muutaman helpoimmista tehtävistä, kemia ja fysiikan pohjat on samat kuin pakolliset kurssit lukeneilla, biologia on ihan mielenkiintoista, mutta lukiossa sain päänsärkyä dna-rna-ketjuista. Dna on liittymä ja sitä saattaa jäädä rikospaikalle. Myös pääsykoepaikalle, jos menen sinne. Ja rikospaikkahan se minulle olisi. Nimittäin. Mielikuvitus lähti laukkaamaan. Kuinka voisi aiheuttaa mahdollisimman paljon hämminkiä monisatapäisen kokeen keskellä.

Pohdin mielessäni, että mitä jos menisin sinne paikalle pääsykokeeseen. Ensin hengästyneenä viime minuutilla paikalle, keskelle auditoriota, jossa koe olisi. Niistäisin kovaan ääneen heti alkuun. Ehkä pääsykoepaperiin, jos ei ole lähettyvillä muita papereita, nessuja ei välttämättä muistaisi varata mukaan. Yskisin keuhkot ja kurkun selviksi, jotta olisi valmis koitokseen. Totta kai minulla olisi eväät mukana kokeessa. Ylioppilaskokeissa se oli parasta, että oli eväitä, joita sai mussuttaa koetta tehdessä. No mitä ottaisin tärkeään koitokseen mukaan? Sanosinko että kettukarkkeja, koska karkkia pitää olla. Ja ne rapisevat. Mustikkakeittoa, koska se on terveellistä ja urheilijat juovat sitä. Sipsipussi, jota olisi jotain naposteltavaa. Voisi toisaalta tilata etukäteen pitsan ja ilmoittaa sitten rivin, jolla istuisin, jotta saisin sen oikealle paikalle. Kesken kokeen pizzalähetti pitsalaatikon kassa etsimässä oikeaa henkilöä satojen päiden joukosta. Lämmin ruoka olisi totta kai muistettava nauttia, peruskoulussa opetettiin. Voileipiä, jotain juotavaa. Kenties tölkki ES. Se napsahtaisi ja suhahtaisi sopivasti siinä kirjoituksen lomassa. Ja se guaraanan ja tauriinin tuoksu aiheuttaisi päänsärkyä. Muille.

Aamulla tottakai ennen kokeeseen lähtöä mahdollisimman monta suihkausta hajuvettä, jotta olisi hyvän tuoksuisena liikentessä. Ja mielellään sitrusmaista ja halpaa haisua. Sellainen leijaileva tuoksupilvi, joka aiheuttaisi voimakkuudellaan päänsärkyä. Tulee mieleen lukiosta eräs tyttö, joka haisi pistävästi halvalle hajuvedelle, jota_oli_aivan_liikaa. Parit päänsäryt sai kokea, kun äidinkielen tunnilla istui liian lähellä, eli parin penkkirivin välissä. Siitä sitten luokan sovinistipojat hieman valittelivat ääneen, että kaikki varmasti kuulivat. Eau de toilette, eli vessan raikastinta tai veesee-ankkaa vaan poskipieliin. Tai vaihtoehtoisesti Wunderbaum (eli hajukuusi) povitaskuun. Toimii. Huonosti.

Kuva kertoo että siinä on enemmän kuin tuhat tulppaania

Kokeeseen tietysti ihan viime tingassa ja kauhealla sähellyksellä. Muutaman hitaan minuutin ennen kokeen aloittamista pitäisi etsiä kaikki kynät repusta. Lyijytäytekyniä tai vanhoja terotettavia puulyijykyniä. Totta kai pitäisi kysyä pyyhekumia lainaan joltain viereen joutuneelta.  Heti  käpälä kohti taivasta, ja kysyisin että onko kellään terotinta tai moraa, jotta saisin kynät teräviksi. Sitten paprut eteen ja koe olisi melkein valmis alkamaan. Rakentelen kokeen aluksi linnakkeen eväistäni, ettei kukaan kurki vastauksiani. Pälyilisin joka suuntaan, kuin epäilisin jonkun yrittävän tappaa minut tai vievän minulta tikkarin lauantaipussista.

Kokeen aluksi jännitää niin paljon että olisi päästävä luonnollisille tarpeille. Eli käpälä kohti kattoa ja tiedustelua että onko mahdollisuutta päästä vessaan. Ja koska olen taktikoinut, olen valinnut kaikkein keskimmäisen paikan auditoriosta, joten kaikki joko oikealta tai vasemmalta joutuvat väistämään. Vaikka mitään hätää ei olisikaan. Vaihtoehtoisesti voisi kysyä onko mahdollisuus tupakoida. Vaikka en tupakoi, mutta pitää tarkistaa olisiko oikeus tupakoida. Lääkiksen pääsykokeen aikana.

Sitten olisi ehkä oikea hetki tarkistaa mitä kysymyksiä kokeessa kysytään. Äänekästä paperien selailua ja matalaa muminaa ja pieni tuskastunut äännähdys. Turhautuneena eväiden syömistä. Sipsipussi auki ja rapistelua. Muutama lastu pussin pohjalta kouraan ja rouskutusta. Tähän poranteräsipsit olisivat aika ideaaleja. Koska sipsit ovat suolaisia ja rasvaisia, pitäisi kädet taputtaa yhteen ettei sormiin jää suolaa. Ja ES pitäisi napsauttaa tähän mennessä auki. Tunti on pakko olla paikalla kokeessa. Ja siihen asti olisi jaksettava istua paikallaan ja tehdä koetta. Kettukarkeista kääreitä irti ja sitten suuhun. Normaalisti en maiskuttele, mutta kettukarkit ovat sen verran hyviä että vähän pitää mässyttää...

Narsisteja

Taas koepapereiden ääreen. Monivalinnassa lottoamista. Tää on mun juttu. Kuvittelen, että lappu on pitkäveto. Arsenal-West Ham, yksi. Fulham-Chelsea, kaksi, Aston Villa-West Bromwich, risti, Hull-Queens Park Rangers, yksi... Mietin että mitkä antaisivat parhaat kertoimet.... Oho, eksyi vähän mielikuvituksen puolelle. Nyt mustikkasoppaa. Olen varannut sopalle vanhan Tupperwaren astian, jossa on sellainen jännä kansi. Ähellän sen auki, ja meinaa päästä rumahko sana, kun soppa-astia luiskahtaa händyistä, suoraan auditorion lattialle, ja se valuu alaspäi kohti alaspäin viettävää auditoriota. Kerkesi jo tahrautua edessä istuvan ketturepulle ja kauppatieteilijän näköisen kaverin kiiltäville lascosteen kengille. Valvojat tulisivat siivoamaan sotkua, koska pääsykokeen tekijä ei sitä saa tehdä kesken kokeen. Kävi pikku vahinko.

Tässä vaiheessa vähän hävettäisi, joten yritän keskittyä kokeeseen. Mutta koska en ole lukenut, lottoan kaikkiiin lottotehtäviin kuin vain kerkeän. En tarkalleen edes tiedä, minkätyyppisiä pääsykokeet ovat olleet ennen. Niitä ei vissiin kerkeä kaikkia tekemään 5 tunnin aikana, jota koetta olisi aikaa tehdä. No, lohtusyön eväitä tästä hyvästä. Voileivät piilotan penkin alle, koska en jaksa syödä pullaleipiä, en varannut ainoaa oikeaa leipää eli ruiksleipää messiin. Olen ottanut varmuuden huvikseen kokeeseen Lidlin muovipussin, joka on salin reunalla. Pussissa on vanha kännykkä, jossa on prepaid-liittymä. Kaverini soittaa siihen kesken kokeen, että oleko muistanut mennä pääsykokeeseen. Jätin puhelimen äänelliselle, että jos tulisi hätä. En tietenkään tunnusta puhelimen kuuluvan minulle, kun puhelin soi ja koko muutamasatapäinen sali mulkoisi mölyävää muovipussia.

Seison järven rannalla ja katselen laineita(?).... Laulu valehtelee

Vihdoin alkaa tunti olla jo lopuillaan ja on minun vuoro poistua kokeesta. Yritän päästä pois jo muutamaa minuuttia ennen kokeen loppumista pois, mutta tietenkään minua ei päästettäisi. Lopulta pääsen, ja könyän murhaavien katseiden seuratessa minua ja voin kuulla muutaman tappouhkauksen mennessäni käytävää pitkin kokeilaiden ohi pois salista....

Phuhhuh... Kello on 0.33. 8 ja vajaa puoli tuntia kokeen alkuun. Minulla on alkanut jo kesäloma. Ei taida maksa vaivaa. Voin kertoa kaikille pääsykokeeseen osallistuville, että en tule pilaamaan teidän koettanne, se ei olisi reilua. Minulla on vain liian vilkas mielikuvitus, mitä kaikkea ei-sopivaa voisi kokeessa tehdä. Herätkää vain aikasin, minä vedän zetaa vielä tuona koleana aamuna, kun asteita on vain 6 astetta. Onnea vain kaikille pääsykokeisiin, minä en sinne lääkikseen pääse vaikka sinne hainkin, mutta lääkis ei vain oikesti ole minun juttuni.




Koska nyt on loma, ja työt alkavat vasta ensi maanataina, pitää kuunnella muutama kerta suvivirsi että tajuaa että nyt on kesä ja viikko kesälomaa ennen työputken alkua ja huomena jahka herään, niin käyn ostamassa kuningatar-pingviinituutin kaupasa, koska ala-asteella se oli aina sama jäätelö, jonka sai todistuksen yhteydessä. Ja haen käyn tulostamassa opintorekisterin koulun atk-luokasta, että on todistuksen saamisen makua vielä. Nyt kun kesä lähestyy ja koulu on paketissa, on taas aikaa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa tänne, joten muutaman viikon passiivisen kirjoittelun jälkeen inspiraatiota havaittavissa.

Nauttikaa ihmiset alkukesästä, tämä on sitä parasta aikaa melkeinpä kesässä kun kesä on vielä edessä.

kesäfiiliksin,

-juska-

Tukka putkella (joka lyheni jo kesämittaan) kohti kesää ja kesä-Helsinkia!