Tallin alla

Kylläpä minä taas niin mieleni pahoitin, kun en ole ehtinyt tänne kirjoitella viime aikoina. Viime tekstin jälkeen oli hetken aikaa inspiraatio todella kateissa ja elämäni oli täynnä koulua ja muuta häsläystä, mutta viimeinen viikko on ollut täynnä touhua ja tohinaa, joten niistä voisi kirjoitella mitä niistä on jäänyt sanottavaa. Olin Tampereella noin 2kk putkeen ilman että oikeastaan kävin missään kauempana, joten alkoi olla sellainen fiilis että tahdon pois täältä, en jaksa koko mestaa! Eli maisemanvaihdos hetkeksi aikaa tekisi gutaa. Ainejärjestömme järjesti excursion Helsinkiin ja Tallinnaan, joten siinä olikin hetkeksi hätäratkaisu että pääsisi hetkeksi kauas pois täältä Suomen Nashvillesta.

Alatalon Mikko käveli portaita alas kun suhautettiin dösällä ohi

 Kävimme tutustumassa Kuntaliittoon ja johonkin ammattiliittoon tuolla pääkaupungissa, oli ihan medium setti oin niinkuin ammattillisesti mutta kuulostaa suhteellisen kuivalle paikalle, mutta safkat oli vimosen päälle molemmissa paikoissa. Alkoi jo maha pömpöttää pikkuhiljaa kun Helsingissä kävimme kolmessa paikassa ja kaikissa oli ruokaa... Joten ei muuta kuin sumppia ja täytettyä sämpylää naamariin samalla kun kuuntelee puhuvia päitä. Ei tuosta sen enempää, koska aihe on maallikolle niin tylsä, ettei se ketään kiinnosta.

Kaljat kaatui jo heti terminaalissa kun sitä ööliä rahdataan lahden toiselta puolelta

Ihan prenium sapuskat

Laru. Mun tuleva asuinalue joku päivä? My ship is goin' to sea

Ihmisistä tulee susia kun ne pääsee tax-freehen. 

 Laivat on aika metkoja paikkoja, vaikka en juuri välitä niistä ihan hirveästi. Mutta jos jaksaa tarkkailla asioita, niin voi naureskella niiden hullunkurisuudelle. Ihmiset menevät KAIKKI ensimmäiseksi tax-free-ostoksille, samaan aikaan, heti kun ne aukeavat. Se tavara ei taatusti lopu heti, mutta sitä ihmismassa vyöryy heti kun tax-free aukeaa. Meininki on pahempaa kuin Stockan hulluilla päivillä. Ei siinä, osa käyttyätyy ihan siivosti ja fiksusti, mutta kun tuulipukukansa pääsee hamstramaan viinaa, niin silloin saa olla juntti ja käyttää kyynärpäitä jotta pääsee muita ennen. Koskenkorvaa ja vodkaa, kaljapäkkejä ja väkeviä rohmutaan muiden edestä ja ryysätään ihmisten välistä, mistä ei mahdu. Ja kun jonot ovat todella pitkiä, ottaa osa oikeudekseen etuilla röyhkeästi ryysäämällä jengin. Meinasin ärähtää yhdelle hepulle, joka vain meni tyypillisesti ohi jonon, joka haarautui kahdelle kassalle, mutta toisaalta minulla ei ollut mihinkään kiire, joten ehkä tuon viisikymppisen yrmyläiskaljun päivä jatkui hyvin niiden viinasten kanssa.

Laivalla saa myös tulla hissiin kaikkien kantamusten kanssa, vaikka sinne ei todellakaan mahdu ketään. Se on toisaalta ihan hyvää liikuntaa venyttää vinospagaattiin, että Seppo 55v saa tulla rouvansa kanssa vielä hissiin yhdessä tusinan muun suomalaisen kanssa. En mie valita. Ja kun viinat on saatu ostettua niin äkkiä bingoon! Ja pelaamaan casinon pelejä. Olen ollut italialaisella "ruotsinlaivalla", Kroatiasta Italiaan, siellä oli kaikenlaisia matkustajia, mutta kukaan ei ollut kännissä eikä örissyt humalassa. Ja odotellessa maihinnousua kannella vieressämme oli nunna, jonka ympärillä oli ihmisiä rukoilemassa katolisia rukouksia. Meno luokkaa eri kuin Tallinnan risteilyllä.

Mutta sitten aamun sarastaessa pääsimme maihin Tallinnaan, aikaa oli tosin vain 4 tuntia, mutta kyllä siinäkin ajassa ehtii vaikka ja mitä, jos pysyy liikenteessä. Olen käynyt Tallinassa vain kerran, vaikka Tallinna on melkein naapurissa. Sitä paitsi koko excursiomatka maksoi vähemmän kuin täysihintainen junalippu Valtion kiskoja pitkin Tampereelta Helsinkiin yhteen suuntaan. En ollut viime kerralla edes käynyt vanhassa kaupungissa, joten suuntasin Anan kanssa sinne.

Taistelkaa näistä! 

Parasta laivoissa: Meri!

 Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan, 

sen sielusta lohdun ma saan. 

Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan 

ja taas olen onnekas vaan. 

Meri äitini on, meri siskosein, 

meri morsian mulle on - kaikki. 

Valkopurteni, mun olet armahain, 

laaja eessäni sulla on reitti. 

(Valtasaari)

Käytiin ihan siistin näköisessä kahvilassa vanhassa kaupungissa juomassa lattea ja maistelemassa leipomuksia. Tämä kahvila pesee aika monta muuta kahvilaa siisteydellään ja tyylikkyydellään. Ostin jonkun marjapiiraan, oli todella herkullisen näkyinen ja makukin oli ihan ok, tosin paakkelsin pohja oli kuiva kuin matikan opettajan vitsit.

 Kahvilan ikkuassa oli jonkinlainen pyörivä maailmanpyörä, joka oli tehty lusikoista. Eri jännä.

 Pieni kiepautus Vanhassa kaupungissa ja suhteellisen pikainen silmäys tänne. Oikeastaan pitäisi vaikka kesällä tulla käymään uudestaan ja haaveissani on käydä vaikkapa viikonlopun verran Tallinnassa ja Pärnun hiekkarannoilla, siinä olisi reissuideaa, eikä maksaisi loppupelissä paljoa mitään.

 Kaikkein pahin erhe on erehtyä tulemaan Virukeskuksen naisten kenkäosastolle. Luulin että täällä on sisällissota. Ei vaan, siellä naiset kilpaili parhaista korkokengistä.

 Haluanko ostaa täältä mitään jos? Pensselisetä päässyt mainosmieheksi.

 Täältä Virosta saa näitä maailman mauttomimpia teepaitoja. Älkää ostako näitä, saan migreenin kun näitä näkee. Sellanen parit hihitykset kyllä saa noista hassunhauskoista teksteistä, mutta tyylittömyys, juntteus ja mauttomuus yhdistyy näissä aika onnistuneesti. Tai kukin tyylillään, mutta tyylistä - zero points.

Ja sitten päivälautalla takaisin länsisatamaan, kera muutaman pikkuiostoksen, tukkukoon lempparihajuvesiputelin kanssa ja parin kahvipaketin. Matka takaisin meni kuubalaisen cigarillon kanssa fiilistellessä ja höpötellessä yhden mukavan Orimattilalaisen tädin kanssa.

Kiasman aula on kaunis. Saa tehdä ishiharan testin heti alkuun.

 Ja muutaman tunnin laivamatkan jälkeen on maakravulla taas kiinteää maata jalkojen alla ja takaisin Helsingin vilinään. En jaksa mennä takaisin Tampereelle, vaan nyt on mainio tilaisuus lähteä kotona käymään sitten parin kuukauden takaisen Prahan reissun jälkeen, jotenka ajattelin suunnistaa kohti kotia. Mutta en julkisilla.

 Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni liftata. En ole koskaan liftannut, joten vähän kieltämättä alkoi jännittää ja perhot liidellä vatsassa, mutta raapustin jonkinlaise kyltin määränpääksi ja käppäilin keskustan läpi Oopperatalon kohdille, siitä lähtevät autot kohti Lahtea Helsingistä. Kantamukset maahan ja peukku pystyyn. Tämä on vähän jännää. Ensimmäinen erä autoja valoista, kukaan ei himmaa. Toinen, kolmas... Bussi meinaa pysähtyä kohdalleni kun luulee minun tulevan kyytiin. Lasken käden, en tule kyytiin, en halua Porvooseen.

10 ensimmäistä minuuttia ja kukaan ei ole huolinut minua.Otan mustan nahkatakin pois etten näyttäisi niin epäilyttävälle ja pakkaan takin reppuuni. Peukku taas kohti autoja. Autot suhaavat ohi, kukaan ei pysähdy. En nyt heti voi luovuttaa... 20 minuuttia kulunut ja kukaan ei ole hidastanut edes. Alkaa olla jo aika kylmä ilman takkia, kevät ei ole sittenkään vieläkään täällä. Jatkan sinnikkäästi yritystä.

Lopulta Siperia alkaa opettamaan liftauksen saloja. Helsinki ja Oopperatalon pysäkki näyttävät minulle kylmän puolensa, kukaan ei ota minua kyytiin. Joten nappaan rotsin niskaan ja kamat kantoon, sillä hytisen vilusta. Kai se on pakko tyytyä kohtaloonsa ja lähteä kävelemään kohti juna-asemaa. Katkeraa. Niin katkeraa. Mutta vielä joku päivä liftaan, mutta en Helsingissä.

 Piti ostaa huvikseen haalarimerkki haalareihin. Ajattelin hommata jokaisesta käymästäni maasta haalarimerkin, mutta en jostain syystä raaskinut ostaa turkkilaiselta torilta Berliinistä viime kesänä 10 haalarimerkkiä, mutta ehkä seuraavalla reissulla sitten. Mutta kun se karpaasi ei antanut tinkimisen varaa niin paloi käpy.

 Miksi ihmiset sinne Tallinnaan menevät? Kuva varmaan kertoo.

Tallinna on kaunis kaupunki. Siellä pitää käydä kylässä uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Kiva paikka.

-Juska-