Lehti puusta variseepi

Vähän tekohengitystä blogille... Puhallus, puhallus, painelua, ett, två, tre, fyra, fem.... Sen verran kuolleen oloinen on viime aikoina blogini ollut että voisi luulla että kirjoittaminen on stop tykkänään, mutta ei sentään. Minulla on luonnoksena jo reissukertomusta mutta kun ei puolivalmista kehtaa julkaista, se on vähän lukijoiden aliarviointia. Olin reissussa ristiretkeilemässä pitkin ja poikin Eurooppaa, joten raiteiden päältä ei oikein reissukuulumisia pystynyt tänne kirjoittelemaan, mutta kirjoittelin kuitenkin muistikirjaan kaikenlaista pientä hassua, mitä reissussa hoksasin. Niitä sitten tuonnempana. Paluu takaisin arkeen ja opiskeluihin, hiema kivikkoinen alku on kieltämättä, yhtäkkiä pitäisi olla paikallaan ja maisemat eivät vaihdukkaan ihan yhtä nopeasti, ihmiset, maat, kaupungit eivät seuraakkaan toisiaan, vaan Tampere, Mansesteri, Manse, Nääsville... Tampere on aika Eurooppalainen paikka kun samalla pitäjällä on niin monta eri nimeä. Oikeasti on ihan mukava olla tällaisessa käpykylässä vähän aikaan, tai pikkukaupungissa - ainakin Eurooppalaisessa mittakaavassa. Vähän turhan tuttu kaupunki tosin, kahtena edellisenä vuotena on ehtinyt koluta aika hyvin kaupungin, uusia katuja ei oikeastaan kovin usein tule vastaan, ellei tahdo mennä jonnekkin Kalkkuun tai Pitkäniemeen, mutta sinne ei ole toistaiseksi ollut hinkua mennä. Edellämainitut on siis joitain Tampereen kaupunginosia, joissa en vietä juurikaan aikaani.

Mahtavaa tulla takaisin reissusta Suomeen, 3,5 viikkoon en ollut nähnyt kotimaata. Hankoa näkyvissä lentokoneesta.

Jääkaapin oveen feministipuolueen propagandaa Ruotsista

Parhaita kahveja kaupasta kaappiin. Nyt voi tehdä normaalia kahvia, lattea, espressoa, capuccinoa ja cafe au laittia.

Syyslukukausi alkaa haalarimerkillä. Luokkaa awesome.

Tänne syksyyn, jossa lehdet puista varisee... Tampere tuntuu ja tuntuu edelleen pikkukaupungille kaukana pohjoisessa...

Syksyn hankintana Ikeasta patjaa ja tyynyä koska vanha sänky lentää vesilintuun

Must-to-read-listalle jahka ehtii lukea. Jossain kaapissa on Mielensäpahoittaja kirjailijan signeerauksella ja omistuskirjoituksella. Jotenkin Tuomas Kyrö on Suomen sympaattisimpia kirjoittajia ja luen varmaan kaikki jutut jotka bongaan lehdistä aiheesta. Mielensäpahoittaja on vain nyt aika pinnalla josta miä niin mieleni pahoitin. Ja kirjan hinnasta myös.

Kengät, jotka ovat uskollisesti palvelleet enemmän tai vähemmän vuodesta 2008 sai nyt anarkisti-kuosin

Tinneritussituninkia.. Rumaa tai ei, mutta aika räväkät mun mielestä

Tätä olen odottanut jo aika pitkään, lenkkipolkuja. Ja järvirantamaisemia, tai vaihtaisin mereksi mutta ei täällä Käpylässä ole sellaista.

Kevyttä laskeutumista arkeen, jääpaloja&sitruunaslaisseja alennuscokiksen kanssa. Tätä yhdistelmää tuli tissuteltua reissussa aika usein. Toimii!

Tämän kanssa on ollut vaikeuksia, nimittäin tarttua tenttikirjoihin ja opiskeluihin, mutta intoa on vielä. Ja enkuksi 3 kirjaa heti alkajaisiksi, vähempikin hirvittää. Mutta toivottavasti opinnot saisivat nyt hyvän startin ettei tarvi stressata keväällä.

Ja ulkona olisi vielä tuollaista

yliopistohippeilyä salaattiraflassa... En muista mitä keittoa eikä sitä nyt kuvasta oikein voi päätelläkkään. Terveellistä ainakin.

Syksy ja uudet kujeet. Pakko oli kuunnella jo mielessä oleva lastenlaulu " Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee" vain siksi että on syksy. Syksy ja uudet kujeet. Täällä pohjolan perukoilla kaukana suuresta maailmasta on ihan hauska opiskella, on niin väljää ja Tampere on niin pieni että ihan naurattaa. Ja välillä mua naurattaa olla suomalainen. Me ollaan aina niin tosissaan kaikessa. Mutta ilon kautta. Reissustakin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, ehkä voisin vääntää jollain aikataululla kohokohtia siitä. En siis kaikkia reissukuvia ja turistikuvia mutta sellasia spesiaaleja juttuja voisi näppäillä. Eipä mulla muuta tällä erää, jatkuu seuraavassa numerossa.

-Juska-