maanantai 27. tammikuuta 2014

4. paastopäivä

Vesipaasto alkaa olla jo aika loppusuoralla ja loppu häämöttää. Tämä päivä on ollut aika paljon helpompi ja parempi kuin aiemmat, ja minulla oli tänään pitkä koulupäivä kera pakollisten luentojen, joten akateemista vapautta ei voinut käyttää paastoon. Ensimmäinen luento meni omalta osaltani täysin ohi, aivan yhtä tyhjän kanssa olla siellä luennolla, kun ei maanantaiaamun ja paaston yhteisvaikutuksesta ajukoppa pelannut. Ja siltäkin vähän myöhästyin kun torkuttaminen oli niin nautinnollista aamulla. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin molempiin jalkoihin ja silti palelin yliopistolla ihan huolella. Hytisin luentosalissa, varpaita palelee ja kädet ovat jääkalikat. Vähän meinaa olla ääreisverenkierto heikkoa. Sydämen syke ja hengitys ovat hitaampaa kuin normaalisti. Mutta kieltämättää keljuttaa tämä palelu, ja ulkonakin on lähemmäs sata astetta pakkasta. Koulusta pois kävellessäni kävelin puolee väliin ja hyppäsin justiin sopivasti tulleeseen bussiin. Olisin saanut hypotermian muuten. (Huomautuksena että koulumatkaa on vain reilu kilometri.) Ulkona oli -12 astetta pakkasta, mutta purevuudeltaa tuntui vähintään -25 asteelta.
Tämä luento meni täysin ohi näkiessäni nälkää

Latasin kännykälleni sellaisen ajastin-sovelluksen, josta näen paljonko on enää paastoa jäljellä. Tulee jostain syystä armeija-ajat mieleen, jossa minulla oli melkein alusta asti kalenteri, että milloin täältä pääsee pois. Mutta vihdoin ja viimein homma alkaa olla finaalissa. Vielä pieni loppukiri ja se on siinä. Porukastamme osa jatkaa huomisiltaan, mutta minulla on illalla kuntonyrkkeily, johon aion olla tikissä, en uskalla mennä syömättä 5 vuorokauteen mitään rääkkäämään itseäni. Varsinkin kun pohkeita kiristi jo koulumatkan kävely. Joten huominen menee tankatessa ravintoa. Lopettelen paastoa varmaankin kevyillä paastoruuilla, lämpimällä kuppikeitolla ja laimennetulla tuoremehulla, jotta voimia alkaa pikku hiljaa tulla takaisin, mutta vesipaasto muuttuu normaalimmaksi paastoksi, ja aamulla sitten voi jo yrittää syödä jotakin. Ja huomenna sen verran kuin masu ottaa vastaan. Ja oikeaa ruokaa varmaankin vasta keskiviikkona, en usko että elimistö kestää tämän jälkeen lautasellista makaronilaatikkoa.
Vesi on parasta. Ja maistuu edelleen hyvälle

Naurattaa, kun suunnitelmissa on jo tehdä erinäisiä ruokia, ja olemme paastopoppoomme kanssa suunnitelleet jo ruokaillan myöhemmin tälle viikolle, jossa syömme yhdessä ja nautimme siitä, että saamme syödä! Tosin terveellisesti. Ja sitä lasagnea on jo tiedossa tälle viikolle myös! Naurattaa, kun se ei ollut ainoastaan minun ruokahalulistalla ykkösenä. Kävin koulumatkalla bussissa pois tullessani kaupassa ja ah, ihanaa! Sai jo ostaa huomiseksi ruokaa, jota voi sitten syödä. Aivan normaali kauppareissu tämä ei ollut, sillä oli pakko miettiä joka ostos että soveltuuko se ruokaan totutteluun. Suurin osa ruuista on vielä bännättyjen listalla, joten aika varovasti piti kaupassa olla. Siemeniä (todellisia proteiinipommeja), tuoremehua, mustikkakeittoa, omenaa (käynnistää ruuansulatusta), pussikeittoa (tomaatinmakuista!!) ja hedelmiä. Ja täysmaitoa palautumiseen. Tosin sitä ei uskalla heti juoda ettei maha mene sekaisin.
Fiilis on kaupan katossa kun pääsin kauppaan ostamaan ruokaa! Tosin aika iisisti pitää alottaa, mutta kohta ruokaa. Ps. L, huomaa teinipopot ;D

Täytyy sanoa jo tässä vaiheessa, että onpa ollut kokemus. Suurin osa ei kuuna päivänä lähtisi tämmöiseen mukaan, mutta itse tiedän ainakin kestäväni tätä. Menisi varmaan pitempääkin, mutta en oikein näe enää tarkoitusta pidemmälle paastolle ainakaan nyt. Nyt mielessä on melkein vain se, että tämä on kohta ohi ja voi alkaa taas syömään. Kiinnostus terveellisempään ruokavalioon siirtymiseen on noussut, mutta nyt kohta seuraakin haastava vaihe, ruokaan totuttautuminen ja se, että osaa syödä oikein ja ettei ahmisi nälkäänsä. Hieman alustavasta suunnitelmasta poiketen, saatan jo kohta lopettaa vesipaaston ja siirtyä "normaaliin paastoon" ja aamulla jo paasto on ohi ja vihdoin viimein normaaliin ruokaan! Tätä olen odottanut kuin armeijassa tj0-päivää tai muksuna joulupukkia.
Tomaattia!1 Tätä olen kaivannut.

Vesipaaston lopetusta. Tosin vielä ei pysty syömään kiinteää.

Koska kuntonyrkkeily on minulle sen verran mieluisa harrastus, niin alan jo lopettamaan vesipaastoa ja siirryn paastoon. Eli ei edelleenkään kiinteää ruokaa, mutta jotta huomenna olisin kunnossa, pitää alkaa totuttautua ravintoon jo. Kattila liedelle ja vettä kiehumaan. Ostin tomaatti-basilika-mauilla lämpimän kupin, jonka kanssa aion juoda lantrattua täysmehua. Tuskin malttaa odottaakkaan, että vesi on kiehunut. Samalla voi hädissään laimentaa mehun valmiiksi. Ja ei muuta kuin lämpimän kupin ainekset kupin pohjalle ja päälle kasarista kiehuvat vodat päälle, ja avot mikä tuoksu! Ja sitten pöydän ääreen maistelemaan. Noin 96 tunnin paaston jälkeen vähän jotain, mistä oikeasti saa energiaa! Ajattelin ensin, että teen tämän vasta 100 tunnin kohdalla, mutta en jaksa kouluviikkona valvoa sen takia yhteen, joten aloittelen palauttelua jo nyt. Ja aamulla onkin jo se 5. paastopäiv, johon loppuu minun paastoni, vesipaasto loppuikin jo omalta osaltani. Ja kaikki tsempit porukan vielä jatkaville paastoajille, jotka huomenna pääsevät ansaitusti kokeilemaa miltä tämä tuntuu.

Screenshotteja puhelimelta, kun piti laittaa paastomittarit päälle että koska loppuu.

Varovasti maistelemaan ja kokeilemaan, miltä kuppikeitto maistuu. Aluksi aika ahnaasti meinasin hörppiä soppaa ja mehua, mutta pakko oli yrittää malttaa mielensä ja ryystellä hitaanlaisesti, ettei käy höpösti. Saattaa tulla helposti maha kipeäksi, jos pääsee liikaa ilmaa mahaan. Mutta olin ehkä 1/3 osan vetänyt soppaa ja mehua, kun alkoi jo ruokatorvessa ja masussa tuntua, että nyt siellä on jotakin! Särvin koko komeuden nassuun ja kyllä piristyi kummasti heti. Vieläkään ei ole ihan normaali olo, mutta reilusti piristyi ja maha on aika täysi noin pienestä annoksesta. Normaalisti jäisi hirveä nälkä tuollaisen jälkeen. Huhhuijjaa, mitäköhän käy kun uskaltautuu jotain kiinteää makustelemaan? En kyllä uskalla, ehkä aamulla vähän jotain hedelmää voisi yrittää. Ja pitää koettaa pitää Purjo (ja Pirjo) loitolla (Pirjo-Riitta oli yläasteella kotitalouden opettaja, leikkisästi kutsuttiin selän takana Purjo-Riitaksi).

Kyllä tuntuu mahtavalle, että olen kokeillut vesipaastoa ja tätä hullutusta. Nähtäväksi jää, minkälaiset terveysvaikutukset tästä seuraa. Vielä olisi mennyt vaikka huominenkin, mutta pakko pitää maalaisjärki touhussa mukana, en halua tiputukseen sieltä kuntonyrkkeilystä. Joten, totuttelua taas ruokaan ja ruuan makuun. Miten voi tästä tulla maha täyteen?

Niinkuin jo joku sanoi, olen palaamassa paastosta takaisin elävien kirjoihin.
-Juska-

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

3. vesipaastovuorokausi

Kolmatta vuorokautta vesipaastolla. Heräsin aamulla suhteellisen aikaisin sunnuntaiaamuksi, mutta ei kiinnostanut nousta sängystä sitten ollenkaan. Kello oli jo lähemmäs puolipäivää kun raahasin itseni olohuoneeseen. Energiatasot ovat aika vähissä, päätä särkee ja tuntuu, että kuinka kauan tätä pitää vielä jaksaa. Mutta en voi missään nimessä luovuttaa, sillä olen jo ohittanut puolimatkan krouvin, ja koska 3 ensimmäistä päivää ovat pahimmat, täytyy kestää enää tämä päivä, siihen verrattuna loppu olisi helppoa kuin heinän teko. Ja vesipaastoa voi helpottaa juomalla mustaa teetä, joka auttaa (tosin energiasisältö on täys nolla) fiilikseen ja on henkisesti aika mukava piristys. Kyllä vesikin maistuu edelleen hyvälle, oikeastaan voisi sanoa että se maistuu paremmalle nyt kun paastoaa. Ja sillähän sitä tässä eletään.

Jos lähtee paastolle, on syytä valita ajankohta milloin sen voi tehdä. Minua hieman jännittää huominen pitkä koulupäivä kun pitäisi olla koulussa vesilinjalla edelleen, mutta toisaalta ketoosin pitäisi olla huomenna jo käynnissä, joten luotan siihen että sellainen positiivinen energialataus siivittää huomista koulupäivää. Ja kun tässä illalla sumplimme, että menisimmekö koulussa syömään Sodexoon huomenna, niin en edes muistanutkaan heti että ehei, niinkin normaali asia kuin kouluruokailu jää huomenna välistä. Mutta ei enää ole paljoa jäljellä paastoa, huomenna on viimeinen kokonainen vuorokausi ja sitten onkin jo ihan lopussa koko paasto. Kohtapuoleen 75 tuntia ilman ruokaa takana, ja reilu 32 tuntia vielä edessä. Eli kokonaisuudessan yli 100 ilman evästä tulee tähän paastoon.

En ole hirveästi jaksanut liikkua paaston aikana, koska se on vienyt aika hyvin voimia. Jotkut kanssapaastoajista ovat käyneet salilla, hiihtämässä ja luistelemassa, mutta en itse ole pystynyt. Luin netistä, että mitä pahemmalle alku tuntuu, sitä enemmän on tarvetta paastolle, kun kaikenlaista turhaa kuonaa poistuu elimistöstä. Ehkä se selittää syyn, miksi en ole juurikaan jaksanut liikkua. Tänään sitten kävelin muutaman kilometrin, ja kävelin portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Seurauksena tästä oli kramppi takareiteen, pohkeet meni vähäksi aikaa totaalisen jumiin ja välillä huippasi oikein kunnolla. Normaalisti olisin voinut vaikka juosta tuon matkan ilman hirveää hikoilua. Mutta eiköhän paasto vähän puhdista elimistöä jonkin verran.
Lakritsitee sopii laihduttajille ja keventäjille. Kuin tehty paastoon siis.
Illalla huippasi useaan otteeseen, verensokeri on ilmeisesti aika alhaalla. Ei pitäisi nousta niin nopeasti ylös. Kun illalla kolmen vuorokauden rajapyykki meni rikki, on fiilis parantunut merkittävästi. Nyt tällä ololla paastoa jaksaisi helposti pitkäänkin. Nälkää ei oikeastaan tunne ja olo on suhteellisen tavallinen. Pahin taitaa olla jo selän takana ja ketoosi on jo päällä. Pahinta on oikeastaan vetämättömyys ja sellainen voimaton olo ja päänsärky. Nälkä on ollut itselleni aika helppo sietää, sillä sellaista perinteistä nälkää en ole juurikaan kokenut. Mutta sellainen fyysinen paha olo on henkisesti aika tympäsevää pidemmän päälle, joten fyysinen huono olo ei ole paha juttu edes, mutta se aiheuttaa ärtymystä itsessä että on huono olo, jolloin paastoa on tympäsevää jatkaa, kun sen voisi jättää keskenkin. Mutta empähän jätä.
Santeri oli aika kiltti, sain juoda vettä pillillä, jääpaloilla ja jollain pinkillä koristeella.
Täytyy kyllä myöntää, että usko ja toivo on ollut koetuksella tämän paaston myötä. Välillä on aika äärirajoilla ja syömättömyys turhauttaa. Välillä tuntuu, ettei ole tarpeeksi motivaatiota jatkaa, mutta olen vain piiskannut itseäni eteenpäin, en voi luovuttaa enää tässä vaiheessa. Ehkä otan paastoryhmäni pienenä onnistumisen paineena, että paasto täytyy jaksaa loppuun asti. Myös vaativuus omaa itseä kohtaan ajaa jaksamaan loppuun asti. En kuitenkaan edelleenkään aio vaarantaa terveyttäni ja lopetan jos siltä tuntuu. Sitä paitsi, olen jo saavuttanut kolmen vuorokauden rajapyykin, joka oli osan porukastamme tavoite. Tosin jatkamme kukin 4-5 päivää, alkuperäisen minimin 3 sijaan. En ole ihan varma, pitääkö suolaa nauttia paaston aikana, mutta olen varulta ottanut vähänä suolaa parina päivänä, ettei pumppuun tule kammiovärinää tai muuta ikävyyksiä. Tosin se on aivan karsean makuista vetää todella suolaista vettä pikku kulaus, kun se maku ei meinaa lähteä pois vaikka huuhtasee naamariin perään täyden vesilasin. Kuin vetäisi Välimeren vettä kitusiin. Jouduin turvautumaan myös yhteen sokeripalaan, kun alkoi jalkoja heikottaa, enkä uskaltanut uhmata rajojani, että pyörrynkö odottaessani bussia vai enkö. Joten palasokeria ja suolaa olen kiinteistä ruoka-ainesosista vetänyt tämän paaston aikana. Naurettavan pienen määrän, jos ajattelee paljonko ruokaa söisi pelkästään aamupalalla.

En tiedä, kuinka paljon voin vesipaastoa kellekkään suositella. Monissa tahoissa vesipaastoa ei suositella kellekkään, joten kannattaa harkita, että alkaako vai ei. Mutta ihmisiä kiinnostaa hyvin paljon tämä paasto. Monet kysyvät, että miltä tuntuu. Pas#alta, yleensä ainakin alkuun, voin kertoa. Mutta toisaalta tämä on aika hieno kokemus, tässä oppii itsestään asioita, joita en ole aiemmin missään itsestäni oppinut. Eli tässä on jotain kasvattavaa. Kun on pakko ottaa aika rauhallisesti ja elää aika pysähtynyttä elämää, on aikaa funtsata asioita. Todennäköisesti kiinnitän jatkossa syömisasioihin enemmän huomiota ja minua on alkanut kiinnostaa ruuanlaitto entistä enemmän. Toivottavasti turha herkkujen syönti jää vähemmälle paaston jälkiseuraamuksena. Mutta, jos haluat extremekokemuksen, jossa joudut lujille ja haluat mennä epämukavuusalueelle sekä kokea jotain hyvin uutta ja mahdollisesti saada terveyshyötyjä, niin miksei vesipaastoa voisi kokeilla.

75 tuntia takana ja 32 tuntia edessä. Ei enää ollenkaan paha.

Vielä loppukiri paastossa,
-Juska-