sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pääministereitä

Mikko Alatalo ja Juha Sipilä. Yhteiskuvat epäonnistuivat, joten tällä kertaa näin,

Tämä viikko on ollut varsinainen pääministeriviikko. Istuva pääministeri Jyrki Käteinen aikoo lähteä Brysseliin, joten kilpailu pääministeriksi on kovaa. Ja alle vuoden päästä on seuraavat eduskuntavaalit, joten pääministeri saataa vaihtua piakkoin pariinkin kertaan. Täällä Tampereella on kuluneella viikolla kierrellyt valtakunnan kärkipoliitikoja ja poliittisena eläimenä piti vähän käydä jututtamassa ja linssiludeilemassa :D

Hieman alkoi jo hävettää kun eräs kansanedustaja kommentoi että taas olemme paikalla... Tuttuja naamoja siis. Torstaina oli vappu joten viikko on ollut varsin poliittinen. Vaikka blogini ei ole tarkoitus olla mikään poliittinen blogi niin nyt vähän kuitenkin jotakin aiheesta.
Torilta sai aamupuuroainekset. Go Jouni! Pitäkää nimi (ja numero) mielessä.
Lauantaina Tammelan torilla kävimme juttelemassa politiikkaa Juha Sipilän kanssa ja Mikko Alatalokin oli paikalla. Muutamia polititisia puheita ja hyvää simaa sekä kahvia. 

Mä ja Göran Stubb.

Alexander Stubb oli vierailulla maanantaina Tampereella, kiertäen kaikki korkeakoulut, mutta tein pakollista koulutyötä joten missasin luennon, mutta Koskarin kahvilassa sitten Stubb oli vajaan tunnin paikalla, joten kävimme juttelemassa tärkeistä asioista, kuten juoksemisesta ja selfieiden ottamisesta.
Halusin ottaa kuvan kauempaa mutta Alex halusi ottaa selfien koska se on muotia. Suostuin.
 Ja juuri kun kerkesimme yhteiskuvaan Jan Vapaavuoren kanssa niin saimme kuulla että Paula Risikkokin on lähtenyt kisaan mukaan, joten vielä pitäisi varmaan käydä mahdollisen pääministerin kanssa ottamassa vielä yhteispotretti.
Janne kysyi että meneekö kuva jollekin sketsisivustolle...? Tänne se ainakin pölähti...
Ja ettei olisi liian kepu-porvari-postaus niin laitetaan kommunistitunnelmia vapulta... :D

Ja kuvia työväen vappumarssilta.

Näyttävä ja aika pitkä kulkue. Jutta Urpilainen olisi puhunut torilla mutta show must go on ja täytyi joutua muualle, koska vappuna oli liikaa nähtävää.

 Ja eläinaktivistien kojulta Tampereen keskustorilla. Meinasin pilailla vähän heidän kustannuksellaan ja kysyä että saako heiltä ostettua susia tai muita eläimiä.
 Hippi suihkulähteessä. Veti jätkä delfiinipuvussa vähän hernettä nenään kun eräs äijä pienessä humalassa keljuili koko ajan hipeille.
Ja Vapulta vielä kuva kommunistien teltan läheisyydestä. Yllättävän paljon kommunistienkin teltalla oli porukkaa ja joku vanha ukko soitteli kitaralla väsyneitä kommarivärssyjä.

Lopuksi vielä irvistyskuva lähikapakan edestä. Kyllä on juottolalla nimi. Tosin saluunan ulkoasua kuvaa juuri baarin oma nimi. Piti käydä rumailemassa siinä edessä ja näyttämässä kieltä politiikalle protestiksi. On siitä politiikasta hyötyäkin, maanantaina saimme Ylioppilaskunnan edustajistossa läpi liittymisen OLL:n jäseneksi, joten ainakin kaikki puolimaratonien juoksijat saavat merkittävät alennukset Tampereen Puolimaratonille! Onneksi liikunnanvihaajat eivät saaneet estettyä tätä, joten meidän opiskelijoiden liikuntaetuja valvotaan edelleen.

"Kaikki syyt olla harrastamatta urheilua ovat tekosyitä. U.K:K"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. -Jjjjjuska-

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Oikeustaistelua ja pöllöpostia

Meinasin saada aamulla sydäninfarktin kun löysin huoneestani Turun Hovioikuedesta tulleen kirjeen. Tai sydän löi tyhjää oikeastaan sen takia, että olen kyllä hyvin tietoinen tuosta haastekirjeestä ja se on tullut jo reilu kuukausi sitten. Mutta en ole kirjoittanut oikeudenkäynnin ajankohtaan mihinkään, en myöskään ole laittanut kännykkäänkään mitään muistutusta. Ja mikäli olen poissa hovioikeuden istunnosta, saan 600€ uhkasakkoa. Syytä olisi muistaa olla paikalla. Ripeästi tarkastin päivämäärän ja kellonajan.. Mikä päivä tänään on? Oivoi, phuh, fiuuuh... Se on huomenna aamulla! Mielessä pyörii skenaariot, mitä jos olisin ignoorannut tuon oikeudenkäynnin kokonaan? En halua edes ajatella. 600 eurolla tekee mielellään jotain muuta kuin virkistyttää muistiaan.
Nauratti nähdä yliopiston lähellä sähkökaapissa liimattuna tämmöinen. Muistanette varmaan kuinka tässä kävi

Niin. Hovioikeuteen siis. Ei, en ole tehnyt mitään rikosta. Paitsi tunnen itseni pahimman luokan rikolliseksi, koska minun täytyy olla uhkasakkojen uhalla olla oikeudessa läsnä. Tämä on jo kolmas kerta, kun olen oikeudessa. Todistajana. Kaksi kertaa kävin käräjillä samasta asiasta jo, kesällä ja syksyllä, ja nyt asiasta on näköjään valitettu hovioikeuteen.
iOmena

Olin vuosi sitten tulossa töistä ja kävelin iltapimeällä Hervannassa jalkakäytävällä, kun kuulin jostain sydäntäsärkeviä pakokauhuntäyteisiä avunhuutoja. Mitäköhän tuolla tapahtuu? Lähdin juoksemaan kohti ääntä, sopivassa adrenaliinissa. Sydän löi tuhatta ja sataa jännityksestä. Näin isokokoisen korston naisen kimpussa, joka repi ja riuhtoi, väänsi naisen kättä, huutaen ja kiroillen, naisen vaikeroidessa apua sydäntä raastavasti. Muutaman sekunnin mietin juoksenko väliin ja tempaisenko turpaan tuota miestä. Onkohan tuo joku raiskaaja? Mietin, mutta ei ilmeisesti. Tämä näytelmä oli minusta noin viidenkymmenen metrin päässä, erään hervantalaisen betonielementtikerrostalon edessä. Olin itse kerrostalon kulmalla ja tämä tapahtui nelirappuisen kerrostalon kolmannen rapun kohdalla noin suurinpiirtein. Mekkala ja avunhuudot olivat saaneet muutaman ihmisen kerrostalon ikkunoihin, jotka kiroillen huusivat miestä päästämään irti, ilman minkäänlaista vaikutusta.
Ferrarilla voi mennä minne vaan. Huippunopeus näillä jää kyllä Räikkösestä ja Alonsosta aika kauas

En viitsinyt mennä väliin, koska en ollut varma että oliko miehellä puukko vai ei, sillä joku esine miehellä näytti olevan kädessä ja välillä nuo tummat hahmot näyttivät siltä, kuin mies yrittäisi jollain esineellä iskeä naista, joka kuitenkin piti miestä käsivarresta kiinni ettei iskua tullut. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hätäkeskukseen. Yritin jotenkin pitää ajatuksen kirkkaana ja selittää selkeästi mikä on homman nimi, samalla yrittäen painaa tapahtumia mieleen kahden kamppailessa taustalla. Poliisipartio lähetettiin paikalle ja mies repi naista tämän kirkuessa hiuksista. Lopulta nainen pääsi irti ja lähti juoksemaan karkuun minua kohti, ja olisi jatkanut ohitseni ellen olisi pysäyttänyt häntä ja sanonut poliisien tulevan paikalle. Rauhoittelin naista joka sitten laittoi tupakaksi siinä seurassani. Mies jäi seisomaan rapun eteen pelkissä boksereissa, kaukaa katsottuna mies näytti ainakin 190cm pitkältä, joten väliin tullessa olisin saattanut jäädä helposti alakynteen lyhyempänä.

Nainen oli selvästi päihtynyt ja vanhempi kuin kuvittelin, sillä kaukaa katsottuna en tiennyt, oliko nainen nuori tyttö vai vanhempi nainen. Odottelin naisen kanssa kaikessa rauhassa haastellen tätä samalla odotellen virkavallan tuloa. Hetken päästä sinivalkoinen farmarimondeo ajoi kerrostalon eteen, jolloin kävelin naisen kanssa poliisiautolle, jossa poliisit jo tenttasivat miestä. Mies oli myös rankasti juovuksissa. Siinä katulamppujen loisteessa kerroin näkemästäni poliisille lyhyesti ja annoin tietoni, jonka jälkeen sain lähteä.
Työmiehet käyneet vähän väärässä paikassa, tämä ei ole työmaavessa... Ei vaan, hiekkapuhallus menossa julkisivurempassa

Seuraavana päivänä poliisista soitettiin ja minua puhelinkuulusteltiin. Syyttäjä päättäisi, riittääkö puhelintodistus vai ei. Ei näköjään riittänyt, sillä keskellä kauneinta kesää jouduin suunnistamaan kesätöistä Vantaalta käräjille Tampereelle, johon toinen syytetyistä ei edes vaivautunut paikalle. Yllätyksekseni rikoksessa oli kaksi syytettyä, eikä minulla ollut mitään aavistusta mistä syystä toinen oli syytettyjen penkillä. En päässytkään sitten todistamaan mitään ja todennäköisesti seuraava istunto olisi reilusti kesälomien jälkeen syksyllä, johon poissaoleva syytetty tuodaan poliisin toimesta. Kuulemma hieman laajempi ongelmavyyhti kuin tuo pelkkä näkemäni tappelu.
Saan tästä ihottumaa tuosta uhkasakon summasta

Seuraava istunto olikin syksyllä, jossa sitten oikeussalissa änkytin todistukseni, sen mitä muistin. Ja samanlaisena muistan tapahtuman edelleen, vaikka jutusta on nyt reilu vuosi. Sekään ei sitten riittänyt. Ja sitten selittämään tätä samaa huomenna hovioikeuteen. Syksyn kerralla oli hieman huvittavaa olla salissa, kun seuraamassa oli joku koululuokka opettajineen, jotka saivat katsoa takelteluani todistajanpenkiltä. Mutta kun en ole edelleenkään varma, oliko ukolla joku astalo tai puukko, sitä en osaa varmaksi sanoa, mutta toinen todistaja sanoi nähneensä sen, joten en usko että syytös törkeästä pahoinpitelystä muuttuu miksikään.
Meinasin ostaa kummipojalleni ristiäislahjaksi... :D

Ajattelin huvikseen hakea vaihtoon ulkomaille, vaikka en ole varma menisinkö, mutta sen voisi päättää myöhemmin. Oikeastaan minulle tuli aika selkeä visio, että haluan Erasmuksen kautta Italiaan. En osaa Espanjaa, joten Etelä-Amerikka ei olisi oikein vaihtoehto ja Aasia ei ehkä kolahtanut vielä tarpeeksi. Italia jäi mieleen positiivisesti reilausretkellä, ja kahdesta yksikön kohteesta Verona olisi se mihin ykkösenä haluaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Euroopan suurin yliopisto Roomassa, La Sapienza. Italian kieli on kauniin sointuvaa ja italialainen ystävällisyys ja tyylikkyys jäivät mieleen. Nyt olisi jälkihaku ensi syksyyn ja kevääseen. Pois Suomen pimeydestä ja kylmyydestä syksyksi, siinä vasta vaihtoehto! Olin menossa kv-koordinaattorin pakeille perjantaina, mutta mistähän sillekkin palkkaa maksetaan kun ei ollut sinä päivänä töissä? Osa kohteista on kuulemma vasta maisterivaiheen paikkoja, joten niihin ei olisi mitään jiitä lähteä. Viikonloppu meni täydessä tohinassa, joten vaihtoonhaku oli vain ajatuksen tasolla. Joten haun viimeinen päivä koitti maanantaina eli eilen. Muistin sitten koko vaihtohaun iltapäivällä, joten ajattelin mennä äkkiä laittamaan hakemuksen. Mutta voi kymmenen tuhatta turskattia, kuten kapteeni Haddock sanoisi. Koko hakusivusto oli alhaalla usean tunnin ajan, joten en ole varma mihin aikaan haun aikadeadline olisi.
Suunnistajille karttaa

Lähdin sitten ärrimurrimörkönä salille ja unohdin koko jutun, ja illalla salin jälkeen ärrimurri unohtui kun sain päivän piristykseksi yllätysvieraita ja loppujen lopuksi ilta venähti pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle, koska oli aika paljon asioita joista sitten tuli puhuttua. Elämä nyt on vaan niin monivivahteista, että välillä pitää vähän keskustella pitkään ja syvällisesti ja kartoittaa elämän suuntaviivoja. Sitten muistin illalla nukkumaanmennessä koko hakujutun, jolloin oli jo liian myöhäistä....Mielessä liuta eriasteisia rumia asioita ilmaisevia sanoja kun mielessäni manailin sitä, kuinka tänne taas jään kun muuttolinnut lähtevät etelään. Ei ole vielä minun vuoroni lähteä, kun niin vastustaa kaikki.

Laitoin sitten pöllöpostia Tylypahkaan, jos sitä vaikka aukeisi unohtumaton vuosi tuossa maailman kuuluisimmassa noitien ja velhojen taikakoulussa...;)

Näissä tunnelmissa,
_Juska_