Penkkiurheilun ABC

Pieni inspiraation odottelu ja Sushin olympialaisskabat yhdistettynä toisiinsa miksattuna vielä kouluelämään ja sosiaaliseen elämään ovatkin pitäneet nyt Juskan poissa hetkellisesti blogiteksteistä. Ei ole oikein tullut sellasta kirkasta ideaa juuri nyt mistä sitä raapustaisi kokoon jotakin, ja väkisin vääntämällä ei tule hyvää jälkeä, skrivailu kun on luovaa puuhaa. Olen seurannut jännityksellä Suomen otteita eri lajeissa ja juonut useat kultakahvit hurr... eikun hurratessa länsinaapurin menestyksestä... Vähän alkaa tuntua kiroukselta suomalaisten otteet, kun suomalainen onnistuu keskinkertaisesti, hän on aina karsiutunut lähimpänä finaalista, suosikkina kisaan lähtiessä päivä ei ole hyvä tai jokin vain menee mönkään, mutta naapurimaan hannuhanhilla menee kaikki kuin Stromssössä ja kisoihin mennään ylisuoriutumaan. Toisaalta on ollut hauska seurata eri urheilijoiden onnistumisia ja sitä draaman määrää, mitä urheiluun sisältyy.

Mutta aikamoista olympiaa se on meidän tavistenkin elämä. 2,5 viikon tiukka rypistys penkkiurheilua. Harjoituskautena voisi pitää varmaankin junnulätkäturnaus vuoden vaihteessa, kaljaturnaus marraskuussa, mäkiviikko ja tour de ski-tournee vuoden vaihteen paikkeilla sekä superbowl jefun puolelta vähän ennen olympialaisia. Harjoituskauden ja alkukauden jälkeen alkaa olla kilpailutuntumaa valmiiksi olympiakisoja varten. Istumalihakset täytyy olla rautaa, sydän ei saa pettää kovankaan jännityksen alla ja äänen pitäisi jaksaa 2,5 viikon yhtäjaksoisen kannustusmylvinnän pettämättä kovin montaa kertaa. Sehän olisi suuri vahinko, mikäli äänihuulet loukkaantuisivat jo heti avauspäivänä eikä loppukisojen aikana voisi karjua kannustusta Suomen mitalitoivoille.

Malttaisiko kuunnella luentoa jos vaihtoehtona on olympialaiset?

On aika kaivaa se kauhtunut jellonapaita kaapin perältä (tai silittää Sundinin paita), laittaa sinivalkoinen peruukki heduun, maalata naamaan lippu ja mennä maata röhnöttämään sohvalle kisojen ajaksi. Tankkauksesta ja ravinnosta on hyvä pitää huoli, joten kisojen ajaksi on hyvä ostaa ravintovarastot täyteen, joilla pärjää koko kisojen ajan, tai huolehtia pitsakuljetukset valmiiksi joka päivälle. Toisaalta huoltojoukkue (en tarkoita että tuot töhöjä varusmiehiä tuomaan sissimuonaa kotiisi) on poikaa, joku joka tekee kisojen ajan ruokaa sekä huolehtii kaikki muut elämisen edellytykset kisojen ajan, jotta voi seurata joka lajia keskeytyksettä. Jos haluaa suorittaa penkkiurheilun ironman-haasteen, niin asentaa valmiiksi itselleen kolme näyttöä, joista voi seurata internetin välityksellä kolmea eri urheilulähetystä samaan aikaan, jotta yksikään laji ei jäisi väliin. Facebook ja twitter on hyvä myös pitää auki, jotta voit viisastella ja esittää besserwisserinä pikkuvanhoja huomautuksia eri suorituksista, taktisista kuvioista ja jotta voit loistaa joka lajin ymmärrykselläsi.

On tottakai hyvä huolehtia, ettei kisojen aikaan tule keskeytyksiä, joten töistä lomaa (jätä hyvä henkilö myös lomaa kesä-heinäkuulle, silloin on fudiksen MM-skabat!!) tai jos opiskelet, niin opiskele ennakkoon tai sitten hullun lailla jälkikäteen. Olohuoneeseen on hyvä laittaa sanko täytettynä jäillä ja kisajuomilla, jotta ei tarvitse keskeyttää kisojen seuraamista. Mikäli on true-penkkiurheilija, potta tai matka-wc sohvan vieressä on ehdoton valinta. Olympialaiset eivät ole opintomatkoja, vaan sinne lähdetään tekemään maksimisuoritusta, joten ei sitä kotikatsomoissakaan saa lähteä surffaamaan, vaan urheilua seurataan tosissaan.

Sumua kuin Sotshissa

Jokaisen suomalaismitalin jälkeen soitetaan kotikaiuttimista volyymit kaakossa Porilaisten marssia (myös raumalaiset, huom!) ja jos joku sieltä arvokkainta metallia tuo 12 vuoden pitkän tauon jälkeen, niin vielä kovempaa sitä Ruuneperin Vårt land-runosta suomennettua laulua karjuen naama punasena sen on kotimaa tää POHJOINEN-kohdalla. Ja ei (muumi-)laaksoa ei kukkulaa, ei Mertarantaa rakkaampaa, kuinka se nyt menikään. Joka tapauksessa, tunteella, kovaa ja korkealta, siinä on hyviä teesejä olympialaisten ajaksi. Kisat ovat pikkuhiljaa jo taipumassa kohti päätöstä, mutta vielä pitäisi jaksaa rypistää koko setti loppuun asti. Mustikkakeittoa naamaan ja katsomaan äijien 50 peninkulmaa pertsalla (en tiiä, saattaa olla freestylenä, enivei) kuinka ukot hiihtää ensin letkassa 49,5km ja sitten joku juoksee suksilla kirillä maaliin.

Mutta täytyy muistaa, että onneksi seuraavat suuret arvokisat ovat jo kesäkuussa, kun vihreällä verannalla pelataan maailman seuratuimmat MM-karkelot. Paras voittakoon, kun Zidane, Pele, Maradona, Messi, Cruyff ja kumppanit taistelevat kullasta ja gloriasta...

Onks nämä juuria vai mitä nämä tässä sohvassa ovat? Ei kai kahdessa viikossa vielä tartu sohvaan kiinni, sitä teiltä kyselen?

-Juska-