Hommaa muija!

Ikuista rakkautta ikuisessa kaupungissa

Heisulivei!

(Jos olet tosikko, älä jatka tästä eteenpäin.)

Tässä hetki sitten pistin tänne plokiin sellaisen palautekyselyn, jossa kyselin että mitä mieltä jengi on blogistani. Kitoksia joka vastauksesta, sydäntä lämmitti ja muita sisäelimiäkin siinä vieressä. Tulokset olivat rohkaisevia blogin jatkamisen kanalta (myin n-kirjaimen tori.fi:ssä, joten anteeksi kirjoitusvihre) joten lässytystä ja läpätystä on tiedossa jatkossakin, sitä mukaa kuin sitä tänne jaksan että ehdin rustailemaan. Eniten oikeastaan mieltä lämmitti miltei 18% osuudella äänestyksellä kolmanneksi tullut "Hommaa muija"-kohta. Niin, muijan hommaaminen. Asiallisesta ja rakentavasta palautteesta pitää ottaa opiksi, ja neuvosta vaareja, sanoo sananlasku. Aika yksiselitteinen ohje, hommaa muija. No, googletin sitten että mikä se semmoinen muija oikein on. Lempisanakirjani urbaani sanakirja sanoo muijan määritelmäksi nimen, jota pojat käyttävät lähipiirinsä tytöistä ja tytöt itsestään ja kavereistaan käyttämä nimitys. Sivistyssanakirja taas määrittelee muijan akaksi, emännäksi, vaimoksi, muoriksi, eukoksi tai ämmäksi. Tjaa, aika intresanttia sanon minä.

 Mutta sitten mä aloin plärää mun kuva-arkistoja ja aloin tosissaa funtsia, että ainakin olen yrittänyt hommata muijaa. Ainakin tämän kuvagallerian perusteella suorastaan minun on täytynyt tehdä kaikkeni muijan eteen, mutta wikipedian mukaisen määritelmän mukaan olen silti edelleen nuorehko mieshenkilö, joka ei elä vakituisessa parisuhteessa eli tuttavallisesti suomeksi poikamies. Pureudutaampa hieman muijan hommaamisen problematiikkaan. Korvissani soi.

Miehet ja naiset eivät kuulemma puhu aina samaa kieltään ja eivät ymmärrä toisiaan. Myös ikäero saattaa olla este.

Joskus nainen ei vain puhu mitään, välttää katsetta ja ei vastaa kommunikointiyrityksiin mitenkään. Oivoi. Vesiperä. Aika vahamainen ilmestys, täytyy sanoa. Ja mua hävettää tämä koko plokiteksti jo tässä vaiheessa.

Soittotaidottomuudella voi tehdä lyhyen vaikutuksen

Erityistaidoilla voi koettaa saada huomiota osakseen. Turistina irish flutella soittelemaan harjoittelu ja jonkun tutun sävelmän kömpelö tapailu ei oikein saa osakseen sympatiaa. En kokeillut, mutta väittäisin että junassa sillä voisi saada aika vihamielisiä katseita osakseen. Mitä friikimpää tekemistä tai harrastusta, sitä mielikuvituksellisimpia reaktioita voi ihmisiltä saada. Onneksi tämä on vain mielikuvituksen tuotetta, sillä voisi vain kuvitella kuinka monet pakit olisin elämässäni saanut tuon patakinnasrivist... :D Anteeksi hymiöt, mutta mua naurattaa kirjoittaa.

Joskus nainen ei näytä tunteitaan vaan on varsinainen kivikasvo

Berliinissä eksyimme väärään kaupunginosaan! Äkkiä karkuun täältä ennen kuin joku luulee meitä sateenkaarituristeiksi! Gay ei ilmeisesti ole millään kielellä muija.

Erehdyin reilausreissulla reilikaverini kanssa Berliinissä seikkaillessamme väärään kaupunginosaan. Blue-Boys Bar ja nahka-asusteleikkikauppa ei oikein kuulunut meidän intresseihimme ja mielenkiinnon kohteisiimme, joten tuli pieni kiire löytää pois sateenkaarikortteleista. Luulin jo, että Berliinissä on vieläkin toisen maailmansoda jälkeinen miehitetty alue, jossa miehittäjänä on sateenkaarilippuinen maa. Sateenkaariliput olivat syrjäyttäneet Saksan liput. Nykypäivänä voi kohdata todella hämmentäviä tilanteita, kuten kohtasin erään toimittajan Tampereen keskustassa reilu vuosi sitten kuntavaalien aikaan. Eräs toimittaja alkoi juttelemaan minun kanssani vaaleista ja hänen tekeillään olevasta kirjasta, johon hän keräsi tarinoita Tamperelaisista. Jäin kuuntelemaan ihan mielenkiinnolla, ja tämä aika erikoinen persoona sitten kertoi projektistaan. Tämä toimittaja sitten heitti aina väliin vähän omituista, mutta hänelle sopivaa läppää, joka oli vähän rasvaista ja sellaista hassua. Kun sitten noin 45 minuuttia olimme porisseet siinä torilla, oli toimittaja saanut epäluuloisesti projektiin suhtautuneen minut suostumaan haastateltavaksi kirjaan. Tyyppi tuntui jotenkin mieltyneen jämäkkään kädenpuristukseeni ja muutenkin kaverin jutut olivat vähän omituisia välillä. Toimittaja antoi omat yhteystietonsa, jotta voisin vähän katsoa, mikä heppu on miehiään.

Illalla ennen nukkumaanmenoa sitten googlailin kaverin nimeä, ja hakutulokset kertoivat toimittajan olevan maan kuulu homoeroottisten runojen kirjoittaja... Ymmärrän aika paljon paremmin naisia, jotka kohtaavat hämmentävän härskejä juttuja kertovia äijiä... Sitä puistatuksen määrää ja uni ei ihan hetkeen tullut silmään. Melkein itketti.

Kuvan saksalaismies on ilmeisesti hommannut muijan.

Junskin kanssa Euroopassa seikkaillessa osa naisista ignooraavat tehokkaasti suomalaiset nuoret miekkoset.

Wienissä käydessäni yritin tehdä tuttavuutta yhden leidin kanssa. Mutta hän vain tapitti minua kuin tyhmää. Jähmettyneenä. Kunnes tajusin, että se on kivipatsas. Ei morjes.

Kylmä vastaanotto Wienittäreltä, ei auttanut edes koiranpentuilme.

Joskus välit eivät vain lähene. Eikä kaverin hyväntahtoinen aikomus tuo tulosta :D

Minulle piti kuulemma löytää joku sussu Euroopasta :D

Ikäero tai naiseksi pukeutunut mies ovat aika turn-off

Nyt ollaan oikeilla jäljillä! Amoren saattaa löytää vasemmalta

Kiskoloilta kiiti siivetön peli, lentävä morsmaikku vai mikä se oli

Romantiikkaa tihkuvia paikkoja oli kyllä koko meidän reilaus-Eurooppa täynnä, mutta sitä muijaa ei niistäkään löytynyt.

Aika monta muijaa on lukkojen määrästä päätellen hommattu. Ja nuo lukot jatkuvat eteenpäin ja taaksepäin. Kölninvesi saa ilmeisesti ihmeitä aikaan!

Firenzessä ottaessamme kadulla turistikuvia, jostakin syystä ohikulkevat naiset vähän tirskuivat. Kenties taustassani oli jotain hassua... No, tuota... Öh... (punakkuutta havaittavissa poskilla)

Miks ohikulkijat hihittelee, kun otamme turistikuvia...? Sori äiti, ei tullut miniäkandidaattia

Ja mistäs minä tähän hätään muijan hommaisin. Noo, tuotaa. "Hommaa" sana viittaa, että niitä saa markkinoilta. Saiskohan huuto.netistä? Noo, kysyvä ei tieltä eksy. Hakukenttään hakusanaksi muija, ja suureksi yllätyksekseni sieltä tuliki hakutulokseksi 89 hakutulosta. Mutta nämä on melkein kaikki Marimekon muijia. Ei sieltä löytynyt mieleistä muijaa, sellaista minulle sopivaa ja nuo kuosit eivät oikein ole minun tyyliäni. Sitä paitsi nuo ovat muijiksi aika halpoja. Korvissa soi ala-asteelta tuttu laulu "Taidanpa olla liian halpa pojalle mahtavalle...". Reps. Sinisiä punasia ruusunkukkia soikin korvamatona hetken.

Täällä Tampereella eräästä kahvilasta löytyi aika kaunis sussu, kuin oikea Rion helmi. Suosiosta tappelimme tumman Carmenin, lauletaan yhessä hassussa laulussa. Carmenin kanssa treffit jäivät aika lyhyeksi, kun huomasin Carmenin vierestä hintalapun...

 Aika turn-off.

Minä ja hän, tiedän...

Niin. Ei se ole ihan niin helppoa meidän poikamiesten. Naiset rakastuvat renttuihin, joten kenties poimin kesällä tien viereltä horsman.

"että meitin tämmösten miesten" (Preeti Leppänen, V.Linna, Täällä Pohjantähden alla)

-Juska-

Post Scripture: Ei oikeastaan muuta, kuin että pientä myötähäpeän punaa itseni puolesta mutta toivottavasti teillä on hauskaa tekstin parissa :DD Onneksi lähen karkuun Prahaan tätä.