Sylttytehtaalta ei ole hetkeen tullutkaan lätinääni, joten ehkä on taasen aika raapustella sana jos toinenkin tänne virtuaalisen päiväkirjani lisälehdille. Koko blogi on jäänyt elämässäni sivuraiteelle moneksi kuukaudeksi. Sille on ollut omat syynsä, joita en ala julkisesti tänne jaarittelemaan. Olen kyllä kirjoittanut paljonkin, mutta enemmän sellaista henkilökohtaista ranteidenavailua päiväkirjamuodossa, joten ehkä sitä on kerennyt jonkin verran myös kehittyä tässä sanojen latomisessa. Ehei, en ole ollut syvässä depressiossa tai suunnitellut suisidaalisia aikeita, tuo ranteidenavailu vain kuulosti niin proosalliselta että oli pakko käyttää. Sori siitä. Olen kuluneen 2015 vuoden aikana kasvanut aikuisemmaksi, sivistänyt itseäni paljon ja kasvattanut henkistä pääomaani enemmän kuin omaa tilipussiani säästöpankissa, sekä elämäntilanteen muutoksen vuoksi focus on ollut jossain muualla kuin blogaamisessa. Ennen kuin teette lastensuojeluilmoitusta blogin heitteillejätöstä, suollan tänne nyt sellaisen tekstillisen sushiannoksen itse kunkin luettavaksi.
 |
| Händelin Messias oli sykähdyttävä |
Yksi syy kirjoittaa on, kun kesken työillan kännykkääni kilahti sähköposti merkkinä siitä, että joku oli kommentoinut erästä tekstiäni, joten tunsin kuinka sellainen henkinen sorkkarauta muljautti rinnassani terävän muljahduksen, että Juska olisi aika aktivoitua taasen. En toisaalta ole hirveästi somettanut viime aikoina koska aktiivinen valveillaoloaika on mennyt välivuotta viettäessä työn parissa dollarin kuvat silmissä, toisinaan työnarkomaanin lailla överipitkiä päiviä lisätienestien vuoksi. Kansantalous, oma talous ja verokertymät kasvuun. Joidenkin se on itsensä ja välillisesti veroja maksaen elätettävä huoltosuhteen varassa elävät ihmiset. Olen töissä ollessani samalla antanut inspiroivien ihmisten vaikuttaa ajatteluelimeen. Youtubesta löytyy todella inspiroivia luentoja pitävä inspiroivan filosofian professori Esa Saarinen, joka laittaa luennoillaan kuulijansa löytämään omasta elämästään jotain, josta voi lähteä kasvamaan jotain itselle tärkeää ja inspiroivaa. Sellaista subjektiivista psykologisfilosofista funtsintaa. Toinen sälli, joka laittaa omalla monologillaan aina maanantaisin toinen toistaan mielenkiintoisimmilla aiheilla aivot liikkeelle, on herra nimeltä Jari Sarasvuo. Omalla persoonallisella ja usein muista radioäänistä poikkeavalla tyylillään. Yle Puheelta olen kuunnellut erilaisia puheohjelmia vaihtelevista aiheista, milloin nyt sattuu olemaan laadukasta tavaraa tuloillaan.
 |
| Isojen poikien työkalut on vähän isompia |
Miksi jaarittelen tästä? Siksi, että nämä laittavat ajatukset liikkeelle muuten rutiininomaisessa työssä. Välivuosi ei ole vain lööbailua ja päämäärätöntä chillailua. Olen löytänyt yliopistosta innon oppia aina vaan uutta ja oppiminen on jotain, mitä jokaisen ihmisen pitäisi tehdä elämässään. Vaikka nyt en ole kirjoilla yliopistossa, välivuosi on prosessi, jossa on aikaa kasvaa ihmisenä ja tunnistaa todelliset päämäärät, mihin pyrkiä. Minulla on jo ikävä takaisin yliopistoon mutta toisaalta nautin siitä että voin olla työelämässä. Ja seison 110% ratkaisuni takana, se oli omalla kohdallani paras ratkaisu enkä ole sitä hetkeäkään katunut. Minulla on nyt myös tavoitteita, jotka aion saavuttaa lähitulevaisuudessa. Elinikäinen oppiminen on jotain, mikä kasvattaa ihmisenä ja vie elämässä eteenpäin, sekä avaa mahdollisuuksia johonkin uuteen, mikä ei välttämättä ole vielä tässä vaiheessa tiedossa. Elinikäisen oppimisen laiminlyöminen näkyy sivistymättömyytenä. Se näkyy koulupinnareiden katupartiointina katukuvassa. Se näkyy siinä, että virheistä ei opita ja toistetaan samoja huonoja käyttäytymismalleja ihmissuhteissa tai työelämässä. Se näkyy siinä, että opettaja näyttää samoja vanhoja kalvoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen oppilailleen. Se näkyy siinä, että ei uskalleta tehdä muutosta tai muuttua, kun ympäröivä maailma muuttuu. Se näkyy luutuneina ja kaavoihin kangistuneina tapoina. Se näkyy päämäärättömyytenä ja riman alta limboamisena joka asiassa. Elämässä ei uskalleta heittäytyä ja olla luovia. Se näkyy katkeruutena, kun elämä ei menekään oman kässärin mukaan. Se näkyy talouden lamaannuksena.
 |
| Cafe Europaa voin suositella Tampereella |
Tällä kertaa asiani oli tällaista propagandaa itsensä kehittämisen puolesta, ettet jättäisi omaa potentiaaliasi käyttämättä, mikä se oma juttusi sitten onkaan. Siksi suosittelenkin Esa Saarisen ja Jari Sarasvuon juttuja, koska kuuntelemalla guruja, voi saada jonkun idean tai oivalluksen, josta voi lähteä kehittämään jotain omaa juttuasi kohti jotain uutta. Oppimassahan me kaikki täällä olemme. Eli pois apatiasta ja katsomasta turhia videoita youtubesta. En tiedä onko tämä mitä halusit lukea kommentoijani, mutta tämä oli mitä halusin kirjoittaa.
 |
| Korkeakulttuurista nauttimassa ja sivistymässä Ateneumissa eilen |
Kaikki syyt olla oppimatta uutta ovat tekosyitä.
-Juska-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti