lauantai 25. tammikuuta 2014

2. vesipaastopäivä

Joitakin ihmisiä pelottaa mennä nälkäisenä nukkumaan, mutta minua väsytti niin paljon, että nukuin kuin tukki koko yön, ilman mitään ongelmia. Minusta on paljon pahempaa mennä nukkumaan pienessä nälässä kun on syönyt vaikka 6 tuntia sitten kuin 29 tuntia sitten.

Epämukavuusalue. Se on termi, joka kuvaa tätä paaston aikaa kaikkein parhaiten. Mukavuusalueelta on täytynyt mennä epämukavuusalueelle, ja täällä ei ole kovin kivaa, voin kertoa. Mutta tätä sietää, oikeastaan kohtalaisen hyvin. Mutta se että sietää tätä, ei poista sitä tosiseikkaa että tämä on aika inhottavaa. Tänään teki mieli mennä Tammelan torille snägärille vetäsemää kaikkein övereimmät mätöt mitä siitä raflasta saa, mutta ei suikaan nälkään vaan ihan vain ravinnon saamiseen. Olen huomanut, että hajuaisti on ruuan suhteen aika monin verroin herkempi, kaikki ruuat tuoksuvat paljon vahvemmin kuin normaalisti.
Ihmisten laittamia kettuilu-kuvia whatsappissa paastolaisille



Kieltämättä ajatus siitä, että vasta tiistaina saa syödä seuraavan kerran voi aikasintaan syödä 68,5 tunnin päästä, kalvaa mieltä kuin teillä nälkä ennen päivällistä. Mutta nälän dynamiikka tai sen toiminta ja sen itsetutkiskelu on aika mielenkiintoista. En ole missään vaiheessa kokenut mitään ylitsepääsemättömän suurta nälän tunnetta, mutta kokonaisvaltainen heikkou, flegmaattisuus, päänsärky ja epäsosiaalisuus kertovat kyllä, että ravinnosta on puutetta. Mutta toisaalta tekee länsimaalaisen, yltäkylläisyyteen tottuneen ihmisen hyvä kokea, että miltä se nälkä oikeasti tuntuu. On oikeastaan aika pelottavaa kokeilla tätä, kun ei ole ikinä ollut näin pitkää aikaa syömättä. Ehkä kipeänä ruokaa ei ole mennyt alas. Ehkä tämä on verrattavissa oksennustautiin ilman oksennusta ja samanlaista mahan myllerrystä ja flunssaoireita.
Elämän eliksiiri ja tätä on tullut juotua viime päivinä
 Vettä on tullut juotua tyyliin lasillinen tunnissa tai puolessatoissa tunnissa.
Meni sivu suun hyvä tarjous!!

Päivä etenee hiljaksiin, tunnit kuluvat ja ei oikein jaksa tehdä mitään kovin tuotteliasta tai fyysistä hommaa. Lasken tunteja, kuinka kauan olen ollut ilman ravintoa ja siihen, milloin suurin piirtein tämä pahin vaihe alkaa olla ohi. Jotkut sanovat kolmannen päivän olevan se pahin, joten pahin on edessä. Vaikka tämä on tällaista masokistista itsensä kiduttamista, koen silti saavani (jollain sairaalla tavalla) tästä irti myös positiivisia asioita. Tiedän, että kestän nälkää. Ja kestän sitä oikeastaan todella hyvin. Olen ottanut niskalenkin nälästä. Ennen suhteeni nälkään oli oikeastaan sanoisinko pelokas. Söin säännöllisesti ja pyrin pitämään järkähtämättömän itsepintaisesti ruokailuajoista kiinni. Jos aika oli syödä, niin silloin syötiin, vaikka ei olisi erityisen nälkäkään. Säännöllinen syöminen piti ruokailurytmin hyvänä ja annoskoot sopivina, ei tullut syötyä ylenmäärin.
Keljuilukuvia vol. jotai. Nisua saattais tehdä tosissaan mieli

Monet mieltymykset ja mieliruuat, joita on ollut ja helposti tekee mieli, ovat oikeastaan korvautuneet muilla ruuilla. Jos jokin ruokalaji nousee ylitse muiden, niin se on ehdottomasti lasagne! Aion syödä sitä jahka paasto on loppunut. Alkuun ei varmaankaan voi syödä mitään kiinteää tai mitään, joten pitää henkisesti varautua juotaviin jugurtteihin, pussikeittoon ja vastaaviin hyvin kevyisiin ruokiin. Saattaisin yrittää jatkaa paastoa viikon mittaiseksi, mutta tiistai-iltana on kuntonyrkkeily ja haluaisin olla siellä mahdollisimman normaalissa vireydessä, joten uskoisin, että voimat palautuvat päivänaikana, jos säännöllisesti syön varovasti jotain koko ajan. Toisaalta tekisi mieli jättää kesken koko paasto, mutta kun olen jo tästä liian julkisesti kohkannut, niin kesken jättäminen pännisi ainakin itseä. Toisaalta, vaikka keskeyttäisinkin, suurin osa ei edes haluaisi kokeilla olla ilman ruokaa 5 päivää, joten ehkä se ei olisi ihan niin paha juttu keskeyttää. Mutta toisaalta turhauttaisi jättää kesken jo näin pitkälle edennyt paasto.
Kun ei oikein jaksa hirveästi tehdä mitään, niin sohva ompi linnani ja läppäri paras kaverini

Ruokia, joita aion nauttia tässä lähitulevaisuudessa vain sen takia, että ne vain ovat niin uskomattoman hyviä ja paastossa nämä ruuat ovat nousseet mieleen hyvinä ruokina:
-riisi ja kana (tämä on aika erikoinen, koska tämä on lapsuuden inhokkiruoka ja ikinä ole ollut mikää favourite, mutta nyt maistuisi)
- Mainitsin jo, mutta #1 on lasagne, oikein juustoinen ja tomaattinen, jauhelihaa rutkasti ja pehmeää sekä lämmintä. Delicious!
-Vähän samantapainen, mutta jauheliha-tomaatti-pasta-combo on vaan niin hyvää! Tästä saa monta eri variaatiota
-Lämpimät voileivät! Aah! Kinkku-tomaatti-juusto on pakolliset täytteet, väliin sopii myös jotain muitakin, mutta noi on must.
-Grillimättöä! Tekisi mieli mennä tuohon naapuriin Tammelan torille ja nappasta mukaan kunnon burgeri kaikilla mausteilla.
-Risotto (Mistä tää tulee? Ihan hyvää, mutta ei ikinä oo mikää lemppariruoka)
-Poron kärsimys ja pottusoossi, paljolla sipalilla. Ja puolukkahillolla.
-Paprikaa, sipulia, pippuria ja suolaa. Näitä mausteita. Ja tomaattisosetta.
-Maissihernepaprikaa
-BBQ-ristikkoperunat!! (Tampereen 2. kansallisruoka siipien ohella)
-Uunimakkara cheddarilla ja juustokastikkeella (tätä on aika usein koululla)
-tortillat
-Jauhelihaperunamuussi mausteilla ja kermalla
-Lohkoperunat
-Oikein terhakka (ruis)eväsleipä (Kunnon täytteillä, kurkku, salaatti, tomaatti, kinkku vähintään)

Nyt illalla, kun paastoa on täynnä jo yli 50 tuntia, on olo oikeastaan parantunut, nälkä ei paljoa häiritse ja fiilis on aika neutraali. Ihmiset tosin sanovat, että me paastoajat olemme vähän apaattisempia ja normaalia vaisumpia. Se pitää paikkaansa, päivällä peilistä tarkkaili vastaan kalpea haamu ja olo ihmisten seurassa on suhteellisen epäsosiaalinen, tosin tänään oli merkittävästi parempi seurallisempi olo kuin eilen. Olen yrittänyt kysyä ihmisiä mukaan paastoon, mutta toisaalta aika ymmärrettävistäkin syistä ihmiset eivät lähde, mieluummin seuraavat mielenkiinnolla sivusta. Onhan tämä aika masokistista hommaa, myönnettäköön. Mutta toisaalta on jo hyvä fiilis siitä, että tämä alun vaikeus alkaa olla jo reilusti voiton puolella ja olen pystynyt olemaan syömättä jo yli 2 vuorokautta.

Syömiseen liittyy niin paljon kaikenlaista, että en toisaalta ihmettele niitä kaikkia reaktioita mitä vesipaasto herättää. Syömishäiriöt, lihavuus, erilaiset ruokatrendit, dieettivaihtoehdot, erilaiset lähi- ja luomuruokasuuntaukset. Ruoka määrittelee meidän elämäämme hyvin paljon, enemmän kuin sitä ehkä ajattelee. Ja se oikeastaan realisoituu, kun ruokaa ei syö.

Olen toisaalta positiivisesti yllätynyt omasta henkisestä kantista, mikä on mielenkiintoista tarkastella myös. En ole luovuttanut vieläkään, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli heittää kirves kaivoon, kun paasto on tuntunut tarkoituksettomalta, mitä se välillä onkin kun punnitsee syitä paastolle. Huomenna pitäisi olla viimeinen hankala päivä, jonka jälkeen ehkä seuraa euforia ja ketoosi. Sitten se loppuaika pitäisikin olla jo suhteellisen helppoa. Ainakin tässä vaiheessa olen miettinyt jonkin verran suhdettani ruokaan ja terveyteen, joten toivottavasti tästä seuraa sellainen positiivinen vire terveys- ja hyvinvointijuttuihin, terveelliseen elämäntapaan. Ja enää 56 ja puoli tuntia paastoa jäljellä noin suurin piirtein.

Kolmatta vuorokautta ilman safkaa,
-Juska-


perjantai 24. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuorokausi vesipaastoa

Kieltämättä vähän hermostutti ja huolestutti vesipaaston aloittaminen, mutta sitten kun katsoin paastoamisesta dokumentin, mieleni rauhoittui koska tieto vaikutti suhteellisen järkeenkäyvälle ja luotettavan oloiselle, vaikkakin länsimaisessa lääketieteessä paastoa ei juurikaan suosita hoitomuotona. Kieltämättä olin aika hermostunutkin kun mietin kaikenlaista liittyen paastoon. Suolatasapainot? Puutostilat? Lihasten kuihtuminen? Aivojen glukoosin loppuminen? Nälkäkuolema? Mitä käy vastustuskyvylle? Miten ylipäätään reagoin ravinnon saannin lakkaamiseen? Tai entä jos minulla on piilevä sairaus, joka tulee esiin paastotessa? Tai entäpä jos joudun tiputukseen Acutaan tai pyörryn ulkona hankeen? Mutta dokumentin katsominen ja tieto aiheesta rauhoitti mieltä, ja minulla on lähipiirissä useita lääkisopiskelijoita eri vuosikursseilta, joten parempaa tietämystä aiheesta löytyy, jos mieltä askarruttaa. Mutta toisaalta liikutaan aihealueella, joka on täynnä erilaisia uskomuksia ja vähän luotettavaa ja vedenpitävää tietoa, mutta toisaalta paastoaminen on tapana ihmisten keskuudessa ikivanha. Joten Aku Ankan tyyliin mielenrauhan saa laskemalla hitaasti 117:n ja kaatamalla sen jälkeen lasi vettä päähän, jonka jälkeen pitää seistä päällään... Ei vaan, Neuvostoliitossa paastoamisella on länsimaisen lääketieteen ulottumattomissa tehty rautaesiripun aikana tutkimusta ja hoitoa paastosta, joten luotan varauksella siihen. Ja tässäpä näkee vähän.
Tämä tekisi gutaa!

Paastoni aloitus siirtyi sittenkin pari tuntia myöhemmäksi, sillä söin synttärilahjamangon pois. Mango tuskin säilyisi freshinä tiistaihin asti, joten vaivalla sitte kaavin sen nassuun. Ja käkikellon lyödessä (minua päähän) 21.00 23. tammikuuta alkoi sitten meikäläisen paasto. Ensimmäisen kerran olisin voinut syödä jo kymmeneltä, tyyliin yhden voileivän ennen nukkumaanmenoa, mutta en sorru! Jotakin näpertelin siinä sitten illan, katselin kesätyöpaikkoja vähän mihin voisi kenties hakea tulevaisuudessa ja jotain muuta iltatekemistä. Ilta venähtikin sitten jo yöksi, kuutamo paistoi kelmeää valoaan ulkona pilvettömältä taivaalta (tästä en oikeesti oo ihan varma, mutta se kuulostaa runolliselta niin voitte kuvitella että siellä ulkona saattoi olla sellaista, en katsonut säläreistä ulos), läppäri loisti kelmeää valoaan huoneeni pimeydessä... Kenties aika mennä nukkumaan, kello on jo vähän yli kahden. Äkkiä kuorsaamaan täkin alle! Ja peiton alla huomasin että seuranani peiton alla oli: nälkä. Sellainen yönälkä, mietinkin jo että pyörinkö nälän kanssa koko yön huoneessani, mutta Nukku-Matsu oli tänään hyvässä aikataulussa, ja nukahdin ennen kuin olin päässyt ajatustani edes loppuun.
Yäk.

Aamulla heräsin, en nälkään, vaan ihan hyvään fiilikseen. Vähän liian lyhyet yöunet mutta itsestään ponnistin sitten ylös. Vähän  aamupalaa ja aamukahvia teki mieli, mutta ei tunnu missään olla ilman aamupalaa! Ja myöhemmin ruoka-aikaankaan ei varsinaista nälkää ole havaittavissa, tai on sitä vähän nälkä, mutta ei kuitenkaan normaalia yhtään enempää. Sellainen että jes, kohta pääsee safkaamaan. Mutta niin, mun ruoka on lasillinen vettä. Ja tunnin päästä, lasillinen vettä. Nautinnollisen hyvää, voisin melkein sanoa. Teetä en ole maistanut, en ole mikään suuri teen juoja ruuansyöjänäkään. Vettähän voi lämmittää, jolloin siitä saa parempaa. Meidän paastoajien keskuudessa tämä ajatus nauratti.
Pullokuitista ei mennyt ruokaa senttiäkään

Sain seuraa siinä iltapäivällä, tarkemmin siinä kello 15 maissa. Nimittäin kaverikseni ilmaantui pikkuinen päänsärky. Ja vähän alkaa olla voimattomampi olo. Toisaalta, edelleenkään ei mikään hirveän karsea olo, jota voisi ehkä kuvitella. 18 tuntia ilman ravintoa tässä vaihteessa selän takana. Voisi olettaa että olisi paljon huonompi olo, mutta eipä vielä sitä näy. Onneksi on whatsapp, jossa paastoryhmässämme Pappapaastossa (ja banaanihymiö siihen nimen perään vielä) saa muilta paastoajilta vertaistukea ja tsemppaavia kamerakänykkäkuvia vesilaseista.
Lihaa!

Illalla alkoi iskeä sellainen aika kauhea jumiolo. Sellainen että tekee mieli syödä ruokaa mutta ei ole nälkä, sellainen kokonaisvaltainen pöhnä ettei oikein jaksa tehdä mitään. Keskittyy vaan sellasiin vain tärkeisiin asioihin, ei oikein jaksa olla kovin sosiaalinen ihmisjoukossa ja puhuu vain jos on asiaa. Olimme L:n synttäreitä viettämässä tässä illan aikana, joten kakkua ei voinut tietenkään edes maistaa ja puheet pyörivät aika paljon paaston ympärillä. Tylsät puheenaiheet varmastikkin, ainakin pidemmän päälle. Paasto, paasto, paasto... Ei oikein meinaa enää tässä vaiheessa iltaa oikein ajatus kulkea normaalisti. Vuorokauden paaston rajapyykki meni jo rikki yhdeksän aikaan illalla, ja kohta onkin jo 27 tuntia tätä kirjoittaessa takana. Epäsosiaalisuus, pöhnä ja epävarma fiilis tämän koko jutun tarkoituksesta ovat päälimmäisenä. Tekisi mieli syödä ja lopettaa koko paasto, mutta enhän minä nyt voi luovuttaa! Joten sisulla vaan eteenpäin. Toisaalta haluan edelleen kokeilla omia rajojani ja testata, kuinka kova juttu tämä on psyykkisesti. Huhut psykoosijutuista vähän pelottavat, mutta en tiedä onko niissä mitään perää. En voi luovuttaa.

Tästä minun blogistani ei pitänyt tulla mikään paastoblogi, mutta tällä hetkellä elämäni on paastoa ja energiaa ei oikein ole tällä hetkellä ylimääräiseen, joten tulen kertomaan paastostani jotain kun ei oikein jaksa kirjoittaa mitään hirveän luovaa. Onko tuo ihme, jos on 27 tuntia ilman ravintoa?

Vesilasi ja nukkumaan,

-Juska-



P.S. Laittakaa tsemppauskommenttia tai järkipuhetta kommenttikenttään