lauantai 15. maaliskuuta 2014

En ole kertonut sinulle...



  • En ole kertonut sinulle kuinka kirkkaana tähdet loistavat öisen Pyhäjärven yllä, samalla kun voin nähdä alas Pyykkipuistosta alas Tahmelaan, jossa talot ja huvilat puutarhoineen nousevat kerroksittain kuin vanhanajan lelutalot. Voin nähdä kelmeässä kuunvalossa yli järvenselän, katseellani voin kiitää Pirkkalan vastarannalle, kiitäen rantaviivaa katseellani kohti Viikinsaarta ja Pitkäniemeä. Taivas on lähes pilvetön, vain taivaanrannassa voi nähdä pilvimassojen lepäävän kehystäen maisemaani. Puiston penkillä harjulla istuessani voin nähdä alas kuinka siellä jo nukutaan. 
 
  • En ole kertonut sinulle kuinka kauniina linnunrata kaikessa kirkkaudessa levittyy pään päälle, tuhansien ja taas tuhansien tähtien tuike saa tuntemaan pienuuteni maailmassa, kun makaan makuupussissani paljaan taivaan alla. Vaikka ilma on kylmä, minulla on kuitenkin makuupussissani lämmin. Allani on tukevana makuualustana kallio ja pehmeä varvikkoinen sammalpatja. Voin pimeässä nähdä jyrkkien vuorten hahmot joiden läsnäolo luo turvaa jylhyydellään. Ja yhtäkkiä alkaa luonnon ilotulitus kaikessa kauneudessaan, kun revontulten tanssi pohjoisella taivaalla alkaa. Voin nähdä vihertävät nauhat juoksevan ja väreilevän yhä voimakkaammin ja voimakkaammin kauniina ja lumoavana näkynä taivaalla. Ylhäältä kalliolta nään myös Jäämerelle, ja jossain kaukana majakka heijastaa himmeää valoa ja taianomainen revontulten tanssi valtaa koko taivaan taustanaan koko taivaankannen samalla tähtien temmeltäessä kirkkaampana taivaalla kuin olen ne elämäni aikana nähnyt. Kyllä voi luonto olla ihmeellisen mykistävä, ettei sitä oikein voi kun sanatonna ihailla ja hyväksyä paikkansa maailmassa, kun ymmärtää pienuutensa avaruudessa.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka sanomattoman upeaa on nähdä poikki taivaan kiitävä tähdenlento, joka juostessaan halki taivaan valaisee silmän räpäykseksi koko taivaan.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka kauniina aamuaurinko voi kurkistaa kesäisenä aamupäivänä, kun meri on hiljaa
  • En ole kertonut sinulle, kuinka kaunis voi hiljainen ja autio katu olla aamuyön pimeydessä.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka kauniisti joku on maalannut kadun kaikki vaahterat vesiväreillään.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka hellyttävän näköinen naapurin mummo voi olla tullessaan kaupasta.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka voimallisesti voi putous jylistä alla, samalla kun itse laskeudun sähköjohdon varassa kalliota pitkin alas luottaen ohuen sähköjohdon kestävyyteen kohti maan kamaraa.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka kauniina näyttäytyy kirkko puiden lomasta puutalojen keskeltä auringon helliessä säteillään keväisessä ilmassa.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka paljon joutsenia voi kerääntyä joenrantaan.
  • En ole kertonut sinulle kuinka riemastuttavan vapauden tunteen kokee kun katselee junan ikkunasta pää ulkona tuulen humistessa korvissa, maisemien vaihtuessa ja rautateiden viedessä aina vain uuden mutkan taakse. Viljavien maissipeltojen, metsien, aina vain uusien kirkkojen ja jylhien vuorten vaihdellessa vuorotellen tervehtien olemassaolollaan minua.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka tunnen ajan pysähtyvän kuunnellessani katusoittajan soittavan akustistisella kitaralla tuttuja melodioita, lämpimän kesätuulen huokaillessa lämpimiä tuulahduksia kasvoilleni, kylmien väreiden hiipiessä selkääni pitkin aina vain uudestaan ja uudestaan ja kuin kirsikkana kakun päälle voin nähdä illan hämärtyvän hiljalleen, peittäen kujat pehmeään sineen.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka raskasta ja hikistä on kiivetä 139 metrin korkeaan kirkon torniin kierreportaita täysipainoinen rinkka selässä.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka rentouttavaa on kuunnella LP-soittimen rahisevia ensisäveliä lempilätyltään.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka riemullista on tehdä itse omin taidoin uusi ruokalaji.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka hienoa on oppia uusi taito ja ylittää itsensä.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka vaihtelevaa on kulkea eri reittiä takaisin.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka paljon rakastan hyviä tarinoita.
  • En ole kertonut sinulle kuinka kauniina vehnäiset pellot kukkivat keskellä kesäistä keskiyötä. En myöskään kertonut kuinka voin haistaa ilmassa leijuvan raikkaan kesätuoksun. Ilma on raikas ja jostain hiipii peltomaiseman päälle hiljalleen sumuverhoa. Jossain kaukana kukkuu vaimeasti käki.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka voin tuntea tämän kaupungin kantavan muistoja. Muistoja meistä, rakkaista ihmisistä, joita olemme rakastaneet. Ihmisistä, jotka kulkevat muistoissaimme. Nämä kadut kaupungin, ovat tuttuja minulle jokainen. Niillä olen nauranut, itkenyt, tuntenut, kävellyt, surrut, haaveillut. Ja niistä jokainen kertoo minulle tarinaansa.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka rauhallinen on puhtoinen lähiöni. Valojen jo sammuttua. Kuuluu vain ohi ajavan auton suhahdus ja on taas hiljaista. Vain minä. Ja joku muu tuolla vastapäisessä talossa. Me valvomme teidän untanne.
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka kauniina on valjennut tämä aamu. Askel, askel, askel. Juosten taittuu juoksijan tie käyden herättämässä aamu-unisen kaupungin.
  • En ole kertonut sinulle kuinka ärjyvät rannan tyrskyt, ja kuinka kantelo vienosti soi, kun ulvovat syksyn myrskyt, se kevättä rintahan toi... Tämä Oskar Merikannon mestariteos mielessä ja Hynniskän laulamana korvin kuulokkeiden kautta kuultuna luonto esitti performassiaan. Näsijärven hyllyvät vesimassat vyöryivät Lapiniemen rantakivikkoihin, välillä roiskaisten ilmaan mahtavan vesipatsaan vain räiskäistäkseen tyrskyn vasten kivistä rantaa. Tuuli ulvoi kuulokkeitani ja kasvojani vasten, ja tuulen ulina sekoittui lauluun. Taivas oli tumma, pilvet liikkuivat harsoina hyvin nopeasti yli ulapan kohti vastarannalla olevan kaupungin ylle ja siitä lipuen yli harjun. Näen Pispalan harjun, harju on täynnä kaupungin valoja, valon ja varjon leikkiä, ja syksyisen pimeyden vallitessa ympärillä, tunnen syysmyräkän voiman. Se tunkeutuu läpi, luihin ja ytimiin. Olen aivan jäässä, mutta olen silti vaikuttunut. Luonto puhuu ja ihminen hytisee. Se on syksy nyt. 
 
  • En ole kertonut sinulle, kuinka mahan pohjassa kouraisevan jännittävää on seurata myrskyn etenemistä ulapalla istuen itse kallion päällä katsoen kauas merelle. Voin nähdä taivaan salamoivan, kuulen jostain kaukaa ukkosen jyrinän ja näen horisontin välähtelevän. Välillä puoli taivasta on kirkkaana salaman valaistessa elokuista Helsingin yötä. Voin vain odotella, kun myrsky vyöryy rintamana mereltä päin pikkuhiljaa kohti rantaa, hivuttautuen pikkuhiljaa kunnes aloittaa massiivisen hyökkäyksen syöksymällä päin ja kastellen samalla kaiken.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka vapaana kuin albatrossi voi mielikuvitus lentää.
  • En ole kertonut sinulle, kuinka mahtavaa on olla matkalla, kun ei voi olla aivan varma minkälainen maisema avautuu seuraavan mutkan takaa.

Proosaillen,
-Juska-

    sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

    Naistenpäivitttelyä ja ES-boolia

    Heräsin tänään sunnuntain kunniaksi vähän vaille puolenpäivän ja heräsi hyvään fiilikseen. Ensimmäiset sanat mielessä olivat "Hello World, wonderful morning". Ulkona on jo niin keväistä että sydämestä melkein ottaa (pitääkö kohta käydä alakerran naapurin mummolta lainaamassa nitroja...?) Kaunis, kirkas aurinko paistaa pilvipoutaiselta taivaalta. Aamukahviksi Pauligin Parisiennea, tujua tummapaahtosta kahvia franskalaisittain tippumaan moccamosterista ja paistinpannul.. paistinkattilalle mölöä lämmittyyn. Ja ensihaituvat kun alkaa kohoilemaan lämmitettävästä maidosta niin se on precis. Ei muuta kun 50-50 suhteella kaffia ja mölöä, ja voilá s'il vous plait Juska! Tätä kahvia kutsutaan cafe au laitiksi, joka onnistuu näin helposti itse tehtynä, ja joka on kuukausi sitten tehdyn Prahan reissun jälkeen noussut lempparikahviksi cafe laten lisäksi. Maitokahvien ystäväksi tunnustautuen. Ja kun kolme mörkömuumimukillista on kitattu naamariin niin mikäpä sen parempi.
    Vaikka laskiainen oli jo aiemmin viikolla, niin korvapuustistakin voi saada mainion laskiaispullan. Hyväksi havaittu.
    Kolmas muki cafe au laittia, tosin tämä on vähän tujumpaa kun maito ei ihan riittänyt kolmanteen oikeassa suhteessa :/


    Hain Mauskin kanssa männä iltana töihin Espanjaan. Molempien mielestä työhakemukset oli aika keskinkertasia, mutta into lähteä ulkomaille töihin on palava. Veri vetää ulkomaille, ei voe mithän... Kuten ehkä edellisestäkin postauksesta kävi ilmi vaikka Ukrainaan en nyt ainakaan toistaiseksi olekkaan lähdössä ;).

    Eilen oli naistenpäivä joten kokkasimme muutaman poitsun kanssa vähän ruokaa porukalle dooriksia. Jampen ehdotuksesta pistettiin hihat heilumaan ja raavaat miehenköriläät vääntämään sapuskaa. Ruuanlaitto on taidetta ja olen innostuneen kiinnostunut ruuanlaitosta yhä enemmän, ja kokeileminen on hauskaa. Ruuanlaitossa voi olla aika luova. Makaronilaatikko on bravuuri, joten se on helppo, turvallisen hyvä koska se yleensä maistuu nirsoimmillekkin. Joten, otettiin Jampen kanssa asiaksi vääntää makaryllilodju, Anan ja Maulin ottaessa tuon terveellisemmän puolen, eli salaatin. Mielessä vähän ajattelin kokeilla eri makuja, joita en edes itse ole koskaan kokeillut, mutta onnistuessaan lopputuloksen pitäisi olla aika delicious. Joten, katselin äkkiä kuukkelista makaronilaatikon reseptejä, että kuinka sovellettavia ainesosia tulee käyttää, jotta idis eri aineista soveltuisi käytännössäkin.
    Masterchef vauhdissa

    Jotenka, mars lähikauppaan ja ainesosakkeita osteleen. Tummaa makaronia, koska se on terveellistä. Jauhelihaa. 23% tottakai, vaikka on naistenpäivä niin ei se tarkoita etteikö rasvasta tingittäisi. Sitä paitsi rasva antaa makunystyröille potkua ja rasva on paistaessa aika hyvä suttu, ei pala amatöörikokkien safkat pohjaan... Ja maustaminen on päivän sana. Eli maustehyllystä sitten oreganoa ja paprikaa, loput pitäisi olla jo omasta takaa. Ajattelin, että tekisikö laatikosta juustoisen vai kermaisen, päädyin kermaiseen. Koskenlaskija jäi tyyppaamatta, mutta pippurijuuston makunen ruokakerma toimi vallan mainiosti! Ja ei toki saa unohtaa tomaattimurskaa, joka on jauhelihan värille ja maulle todella maanmainio komponentti. Olen jo joskus kirjoittanut makaronilaatikosta jotakin, en jassa kertoa sen enempää, mutta lopputulos oli vallan mainio vaikka itse sanonkin. Vieraista en osaa sanoa aivan rehellistä mielipidettä, mutta ruokamyrkytys-tapauksista, irvistyksistä tai oksentelusta ei tällä haavaa ole tietoa, joten uskaltaisin väittää että toimii.
    Valmis uuniin... Huomatkaa rasvalautat ;D

    Ja kaiken korskeuden päälle vielä sydänkarkki-kahvit ja todella fresh salaatti, niin oikeastaan voi sanoa ettei tämä naistenpäivä paljoa häviä viime vuoden vastaavaan, jolloin joku söi tulppaanin ja kahvilassa jotkut jäivät ilman Tampere-tiskirättejä... Naistenpäivää oli hyvä päätellä vielä illan kallistuessa yötä päin vielä pienellä kahvihetkellä.
    Tein torstaina valmiista kakkupohjista kakun kun Tobben tuli käymään. Sangen korea tuli vaikka itse sanonkin. Tärkeintä että oli paljon karkkia. Tarkkasilmäiset huomaa, että koristeluun tarkoitettu mobiilikermavaahto loppui kesken!

    Naistenpäiväboolia, sisältää mun lempparikivennäisvettä mango-guavaa ja ED-energiajuomaa... ES-boolia! :D
     Saatiin Mauskin kanssa ideaks tehdä ES-boolia, eli energiajuomaa ja kivennäisvettä tai limpparia, joten ei muuta kuin idea täytäntöön. Yksi sitruuna ja tykötarpeet, ja tuli aina hauskan makuista juomaa. Energiajuoma antaa ihan oman säväyksensä juomaan. Taste's good!
    Jaffa-mango-guava-boolia kera kiivin ja sitruunan
    Jesh. Eipä mulla muuta. Onkohan tänään sitten miesten päivä? Ehkäpä.
    -Juska-
    Ja lopuksi vielä tälläinen kuva mun lempparikahvilasta Tampereelta, Ojakadun Vohvelikahvila on aivan maaginen kuten kuvasta näkyy. Tosin koska se on pieni, niin se on usein primetime-aikoina tupaten täysi. Mutta juuri se pienuus tekee tästä niin tunnelmallisen, koska kyseessä on Mansesterin pienin kivitalo. Ja omenavohveli on todella rapea! Jos tälläistä laatusanaa saa käyttää.