maanantai 22. syyskuuta 2014

Lehti puusta variseepi

Vähän tekohengitystä blogille... Puhallus, puhallus, painelua, ett, två, tre, fyra, fem.... Sen verran kuolleen oloinen on viime aikoina blogini ollut että voisi luulla että kirjoittaminen on stop tykkänään, mutta ei sentään. Minulla on luonnoksena jo reissukertomusta mutta kun ei puolivalmista kehtaa julkaista, se on vähän lukijoiden aliarviointia. Olin reissussa ristiretkeilemässä pitkin ja poikin Eurooppaa, joten raiteiden päältä ei oikein reissukuulumisia pystynyt tänne kirjoittelemaan, mutta kirjoittelin kuitenkin muistikirjaan kaikenlaista pientä hassua, mitä reissussa hoksasin. Niitä sitten tuonnempana. Paluu takaisin arkeen ja opiskeluihin, hiema kivikkoinen alku on kieltämättä, yhtäkkiä pitäisi olla paikallaan ja maisemat eivät vaihdukkaan ihan yhtä nopeasti, ihmiset, maat, kaupungit eivät seuraakkaan toisiaan, vaan Tampere, Mansesteri, Manse, Nääsville... Tampere on aika Eurooppalainen paikka kun samalla pitäjällä on niin monta eri nimeä. Oikeasti on ihan mukava olla tällaisessa käpykylässä vähän aikaan, tai pikkukaupungissa - ainakin Eurooppalaisessa mittakaavassa. Vähän turhan tuttu kaupunki tosin, kahtena edellisenä vuotena on ehtinyt koluta aika hyvin kaupungin, uusia katuja ei oikeastaan kovin usein tule vastaan, ellei tahdo mennä jonnekkin Kalkkuun tai Pitkäniemeen, mutta sinne ei ole toistaiseksi ollut hinkua mennä. Edellämainitut on siis joitain Tampereen kaupunginosia, joissa en vietä juurikaan aikaani.
Mahtavaa tulla takaisin reissusta Suomeen, 3,5 viikkoon en ollut nähnyt kotimaata. Hankoa näkyvissä lentokoneesta.

Jääkaapin oveen feministipuolueen propagandaa Ruotsista

Parhaita kahveja kaupasta kaappiin. Nyt voi tehdä normaalia kahvia, lattea, espressoa, capuccinoa ja cafe au laittia.

Syyslukukausi alkaa haalarimerkillä. Luokkaa awesome.

Tänne syksyyn, jossa lehdet puista varisee... Tampere tuntuu ja tuntuu edelleen pikkukaupungille kaukana pohjoisessa...

Syksyn hankintana Ikeasta patjaa ja tyynyä koska vanha sänky lentää vesilintuun

Must-to-read-listalle jahka ehtii lukea. Jossain kaapissa on Mielensäpahoittaja kirjailijan signeerauksella ja omistuskirjoituksella. Jotenkin Tuomas Kyrö on Suomen sympaattisimpia kirjoittajia ja luen varmaan kaikki jutut jotka bongaan lehdistä aiheesta. Mielensäpahoittaja on vain nyt aika pinnalla josta miä niin mieleni pahoitin. Ja kirjan hinnasta myös.

Kengät, jotka ovat uskollisesti palvelleet enemmän tai vähemmän vuodesta 2008 sai nyt anarkisti-kuosin

Tinneritussituninkia.. Rumaa tai ei, mutta aika räväkät mun mielestä

Tätä olen odottanut jo aika pitkään, lenkkipolkuja. Ja järvirantamaisemia, tai vaihtaisin mereksi mutta ei täällä Käpylässä ole sellaista.

Kevyttä laskeutumista arkeen, jääpaloja&sitruunaslaisseja alennuscokiksen kanssa. Tätä yhdistelmää tuli tissuteltua reissussa aika usein. Toimii!

Tämän kanssa on ollut vaikeuksia, nimittäin tarttua tenttikirjoihin ja opiskeluihin, mutta intoa on vielä. Ja enkuksi 3 kirjaa heti alkajaisiksi, vähempikin hirvittää. Mutta toivottavasti opinnot saisivat nyt hyvän startin ettei tarvi stressata keväällä.

Ja ulkona olisi vielä tuollaista

yliopistohippeilyä salaattiraflassa... En muista mitä keittoa eikä sitä nyt kuvasta oikein voi päätelläkkään. Terveellistä ainakin.
Syksy ja uudet kujeet. Pakko oli kuunnella jo mielessä oleva lastenlaulu " Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee" vain siksi että on syksy. Syksy ja uudet kujeet. Täällä pohjolan perukoilla kaukana suuresta maailmasta on ihan hauska opiskella, on niin väljää ja Tampere on niin pieni että ihan naurattaa. Ja välillä mua naurattaa olla suomalainen. Me ollaan aina niin tosissaan kaikessa. Mutta ilon kautta. Reissustakin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, ehkä voisin vääntää jollain aikataululla kohokohtia siitä. En siis kaikkia reissukuvia ja turistikuvia mutta sellasia spesiaaleja juttuja voisi näppäillä. Eipä mulla muuta tällä erää, jatkuu seuraavassa numerossa.

-Juska-

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Elokuun yöt

Kesä on edennyt toodella nopeasti. Vasta aloitin työt ja kesä oli vasta edessä kaikkine odotuksineen. Nyt kesä onkin jo elokuun öissä ja pitäisi Helsinkikämppää putsata tyhjäksi ennen kuin vuokramamma palaa takaisin asumaan tähän soppeemme. Koetetaan olla jättämättä piimäpurkkeja haisemaan nurkkiin ja viedä omat villakoirat mennessämme muualle, ettei tulisi sanomista. Oma kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta ihan kiva kesä kaikesta huolimatta. En päässyt yövuoroon, vaikka sinne oli kova hinku, mutta sain neuvoteltua hyvän työsopimuksen kesäksi pomoni kanssa ja pääsin vähän mukavampiin hommiin ajelemaan trukkia, joten en jaksa valittaa. Työajat oli mitkä oli, joten sosiaalinen puoli jäi vähän vähemmälle, mutta toisaalta, tuntuu että olen kasvanut pykälän verran aikuisemmaksi kuin ehkä olin kesän alussa. Tai sama vanha Juska olen edelleen, mutta ehkä sitä vain ymmärtää itsestään asioita enemmän kuin ennen. Ehkä se on samalla ympäristönvaihdon ansiotakin, en osaa sanoa. Sellaista hidasta aikustumisprosessia, joka on välillä ihan Van Persiestä mutta kenties välttämätöntä. Ehkä nyt ymmärrän ottaa tarvittaessa rauhallisemmin ja tiedän rajani joissain asioissa paremmin. Tai tiedän enemmän mitä haluan elämältäni ja ymmärrän omista voimavaroista paremmin. Nyt menee aika deepiksi päiväkirjamaiseksi :D Mutta joskus sellainen oma aika ja rauha ajatella asioita omassa rauhassa on todella tärkeää eikä vain heittää kevyttä huulta ihmisten kanssa. Mutta sosiaalisena olentona kaipaa usein seuraa ja oma seura (=paras seura, #narsisti :D) aina tahdo kelvata. Tai tuntuu että kaipaa ympärilleen häsellystä ja hösellystä, mutta ei ehkä aina ymmärrä kuinka ylivirittyneeksi se ainakin minut tekee. Tai silloin on vaikea kohdata muita ihmisiä vaan on vain meno päällä. Mutta toisaalta ehkä nyt ymmärrän paremmin, että välillä on aika höpöttää ja tehdä spontaaneja tempauksia kavereiden kanssa, mutta vastapainoksi täytyy välillä olla hiljaa, kuunnella mitä muilla on asiaa ja tuijotella merelle. Sellanen sopiva suhde molempia on paras. Sellasta monitasoista, välillä naurua ja hauskoja juttuja, välillä hiljaa oloa ja pohdiskelua, välillä sellasta normaalia skebelin jauhantaa.
key to Europe

Aurinkolahti / Solvik beach

Kesäkämpän nurkilta näkyy meri!

Kesätyyliä duunissa. Katu-uskotttavat turvakengät

Aina ei jaksa pohtia miksi talous kusee, miksi maailmassa soditaan ja miksi elämä on toisinaan joutsenlaulua, vaan täytyy hihitellä vesinokkaeläimen olemassaololle, välillä täytyy pelleillä kameralle ja ostaa kaverille hassu synttärikortti, mutta jos koko viikonlopun höröttää, on aika ylivireystilassa. Silloin pitää ottaa kuuma kylpy tai mennä lukemaan Aku Ankkoja yksin. Sådant är livet, niinkuin punanenäinen naapurimme sanoo aina viikoloppuisin hilpeällä tuulella ollessaan hississä.


@Kallahdenniemi


Olen nyt 6 viikon palkallisella lomalla (=työtä tekemällä ansaitulla) joten nyt on kohta reissun aika. Minun piti kirjoittaa aiheesta juttu tänne, mutta työviikot vierähti ja viikonloput ovat mennneet kehonsiitovälinettä korjatessa (se ruosteläjä sai leiman, muttei otsaan) ja sunnuntait ovat menneet ollessa ja elellessä. Joten kesä on sujahtanut vähän liian nopeasti, peruskoulutkin ja osa muistakin kouluista on jo ovensa aukaissut, joten kesä alkaa olla finaalissa osalla jo. Lyhyt on Lapin ja Suomen suvi, ja tiimaa on rajallisesti (24 h vuorokaudessa edelleen), joten en ole jaksanut kirjoittaa. Tai tekosyyt sikseen, nyt on ollut helleputki ja joillain lomalaisilla ryyppyputki, joten olen aina kun vain on ollut aikaa mennyt biitsille meren rantaan ottamaan brunaa ja uimaan suolavedessä. Se ryhävalas joka on nähty Itämerellä ei ollut minä, en ole uinut nimittäin rahtiväylälle asti vaan olen pysytellyt rannan tuntumassa. Tai sitten se ei ollut ryhävalas, vaan Kalevalan Iki-Turso. Ei vaan, vitsit sikseen. Rannalla on ollut hyvät kelit ja kämpältä on muutaman kilometrin säteellä hiekkarantaviivaa niin paljon että on ollut oikeastaan valinnan vaikeutta mihin menee. Vuosaaren Aurinkolahti ja Kallahdenniemi sekä muutamat muut paikat ovat tulleet vähän liiankin tutuiksi. Haikeus iskee, kun viimeisiä tunteja Vuokissa enää jäljellä, huomisaamuna nimittäin lähtee halpalento kohti Tukholmaa ja siitä edelleen kohti Portugalin Algarvea. Määränpäänä Faro, josta on aika lyhyt matka paikkaan, jossa se sievä pikkutyttö Madeleine katosi joitain vuosia sitten, tai on siitä vissiin jo aika monta kesää vierähtänyt.


Näihin tunnelmiin ja säveliin...

Rinkka on kutakuinkin pakattuna kohta ja kämppäkin on jo osittain siistinä, lähtövalmistelut ovat aika pitkällä jo. Joten kohta se on sommoroo senjoroo ja kohti etelänmaita muuttolinnuilla. Lentoon nyt joku 18 tuntia ja jostain olen kenties niellyt perhosia, kun muutama ritariperhonen kutittelee jo mahanpohjassa siinä mahahaavan vieressä.

Kävin eilen yöllä vähän fiilistelemässä vielä rannalla ja kävin heittelemässä lempparipaikkoihin hyvästit, sitten Tampereella kärsä kiinni koulukirjassa voi antaa ajatuksen lipua tänne mielenmaisemiin. Merta tulee ikävä, sen tiedän jo tässä vaiheessa. Elokuiset yöt ovat parhaita. Alkaa olla pimeää, mutta kesää on vielä jäljellä, tähdenlentoja&elosalamoita,, lämpöä ja vihreyttä, mutta jo tähtitaivas ja öiden tunnelmaa...

Farewell Suomi,
-juska-

Edit. videon kanssa vähän problemaa