tiistai 14. tammikuuta 2014

Lastulevyä ja perunamuussia

Mikä on viimeinen virhe, mitä mies voi tehdä? Kyllä. Mennä Ikeaan. Kauhea kauppa. Tai salaa ihan jees, mutta ei itseään arvostava mies voi sanoa, että Ikea on jees. Menimme 5 hengen seurueella Tampereen Ikeaan. Ei kannata mennä, jos haluaa selvitä alle tunnissa koko huonekaluhornan lävitse. Siellä on liikaa kaikkea, mitä voi zoomailla ja käpistellä, joten Ikeaan hukatussa ajassa kerkeisi vaikka kuinka pelata runes... eikun tota tehdä jotain hyödyllisempää. Mutta yhtä kaikki, ihan mukavaa siellä oikeastaan oli, vaikka siellä ei ollut hyvää ja halpaa nojatuolia (jota ei taida edes olla olemassa tuolla hyvä&halpa-kombinaatiolla) ja Visa vingahti ja vikisi aika sydäntäraastavasti kassalla. Aargh, anna mun kaikki kestää! Matkaan tarttui pari en tiedä kuinka tarpeellista tavaraa ja ne pari lamppua, jotka oli alunperinkin tarkoitus ostaa. Elämässä ei saa yleensä mitään ilmaiseksi, ei edes Ikeasta.


Portti huonekaluhärdelliin
 Paineltiin sitten koko jengi sisään Ikeaan ja siellä sitten suunnistamaan kohti somistettuja huoneita. Kurkkimaan joka nurkkaan ja tsekkailemaan, mikä voisi olla kivan näköstä omalla kämpällä. Kelailin, että lapsena olisi ollut aika hauskaa olla piilosta täällä, tämän ikäisenä ei ehkä enää samalla tavalla kehtaa, valitettavasti ehkä. Tai mistäs te tiedätte, mitä mä viimeks tein Ikeassa?
Löydettiin uusin PlayStation. Nauratti kun tällänen vekotin oli rekvisiittana, eihän siitä ole kun 15 vuotta kun nämä oli kova sana.
 Muutama koominen yksityiskohta pisti hymyn huulille kun kierrettiin niitä Ikeasta tuttuja kalustettuja huoneita. Ehta pleikka ykkönen löytyi yhdestä aika alkupään kämpästä. Näissä alkaa jo olla tyyliä! Ei toi sillon kymmenen vuotta sitten ollut kovinkaan isossa huudossa kun silloin oli jo niinkin uusi juttu kuin PlayStation 2. Näissä vanhoissa härveleissä alkaa jo olla tiettyä viehätystä, vaikka Commondore-64 se vasta olisi kova sana, tai melkein antiikkia minun ikäluokalleni.
Nämä on kova sana kaikissa sisustusjutuissa. Paitsi että ne maksaa miljoona mummonmarkkaa mutta Ikeasta saa satasella nämä kärrit
 Pitää soittaa Divaanin ja Mondon ja mitä muita näitä sisustusalan aviiseja nyt onkaan, toimistoon ja pyytää reportterit tekemään juttua meidän kämpästä. Meinaan alkaa olla sen verta tyylikäs heti oma huone kun kävi Ikeassa. Vaikka itse sen nyt sanonkin. Tai sitten Seiskalle ja esitellä oma kämppä niille, en tiedä suostuisko ne siitä mitään maksamaan. Kitupiikit.
Piti mennä röhnöttämään toimistoon.

Mistä täältä pääsee nopeiten ulos? Iskee klautroikeafobia!
 Ikea on aika toivoton paikka, jos sieltä haluaa päästä ulos ja nopeasti. Tai jos haluat ostaa vain yhden tietyn asian sieltä. Saa kävellä pari virstaa että on ryysinyt koko hallin alusta loppuun kassoille asti ja pääsee vihdoin ja viimein pois. Onkohan kukaan koskaan eksynyt Ikeaan pidemmäksi aikaa? Joskus ekoja kertoja käydessä Ikeassa silloin muksumpana Ikea vaikutti suhteellisen sekavalta ja isolta paikalta. Noo, en itse hoksannut yhtään poikkeavasti harhailevaa tai harhaista henkilöä shoppailureissumme aikana. Tietysti muutama aviomies vaikutti olevan aika eksyneen näköisiä, kun ilmiselvästi rouva oli saanut ylipuhuttua Ikeaan, ja siinä ukon nojatessa hajamielisesti kärryihin, rouva vertaili kolmensadan erilaisen kuosin väliltä mikä olisi paras kynnysmatto.
Setä ja täti koemakaamassa sänkyjä
 Sänkyosasto on aina paras. Kesken shoppailukierroksen pariskunta oli mennyt ottamaan vähän lepiä. Kyllähän sitä pitää pieni siesta ottaa puolimatkassa.

Menin vahingossa hobittien ovesta sisään

Ikea myy karvaisia joulukinkkuja. Ei olleet alennuksessa.
 Olin vielä suhteellisen hyvällä fiiliksellä selvittänyt kierroksen jo puoleen väliin ilman sen kummempia kolttosia, heräteostoksia, kypsymistä tai jupinaa, mutta sitten alkoi masu osoittaa mieltään. Juuri sopivasti Ikean rafla olikin siinä hollilla ja paineltiin sapuskalle. Mielessäni oli yksi karmea muisto Ikeassa syömisestä kun olin ajatellut silloin syöväni halvalla, mutta sitten sainkin maksella mansikoilla kun halvemmalla olisi päässyt käymällä vaikka työpaikan lounasravintelissa.
Tämä on ihan täyttä silsaa toi Ikean safka! Maksoin itseni kipeäksi ja 15 lihapullan lisäksi reilu ruokalusikallisen verran perunamuussia. Anna mun kaikki kestää. Ja annoksen hinnalla olisin syönyt kolme isompaa ateriaa yliopiston ruokalassa. Voi morjes.
 Sitten mentiin hakemaan ruuat. Lihapullat ja muusi, suhteellinen perinteinen valinta, yleensä ihan kelvollinen valinta. Mutta. Sitten olikin minun vuoroni murista, tai murisin ainakin kovempaa kuin mahani. Sillä joo, kuten kuvasta näkyy, perunamuusia oli aivan säälittävän vähän. En valittaisi, mutta jos hintaa on oliko se 7 eukkoa, niin jonkinlainen hinta/laatusuhde on kuitekin ihan perusteltavaa. Kävin pyytämässä lisää, mutta lisähinnasta sitä saisi. Pitäkää tunkkinne. Ja vipuvartenne. Ja viekää vielä tuhkatkin pesästä. Tässä on linkkinä Ikealle omistettu lihapullagate-laulu. Sappi kiehuu. Aliravitsemuksesta.
Itkupotkuraivarilaulu
Jos tykkää juoda isosti teetä, niin kannattaa ostaa haudutukseen kaksi isompaa siivilää niin saa enemmän teetä keitettyä
 No joskus sitä ei vain saa rahoilleen vastinetta mutta sådant är livet, vai miten se Sipoon murteessa nyt sanottiinkaan. Shoppailukierros jatkukoon.
Suvun mustien lampaiden taljoja
Kaikenlaista tavaraa sitä riittää tuolla. Ekologisuus kunniaan ja vanha sisustus pellolle ja kerran vuodessa uusi sisustus vai mikäköhän on homman nimi. Mihinköhän tämä kaikki materiaali mahtuu? Tori.fissä, huutonetissä ja muissa paikoissa on sivut täynnä mööpeleitä, kierrätyskeskuksista ja kirppareista puhumattakaan. Meinaa vähän olla liian kallista saunaklapia, vaikka hyvät löylyt varmasti sais kirjahyllystä, mutta kun Ikeassa hinnat on siellä satasissa niin siinä tulee jo motille hintaa.
Menin vaihtamaan vaipat tältä rekvisiittavauvalta vahingossa.
Vihdoin ja viimeinkin alkaa kierros olla finaalissa. Pari pakettia palveluvarastamosta ja sitten kassojen kautta vihdoin ja viimein pois.
Palveluvarastosta saattaa tehdä löytöjä.
No, mitäpä sitten jäi käteen reissusta? Kelju fiilis tuosta lihapullagatesta, pari ihan näpsäkkää lamppua, muutama hauska vitsi, pari Ikean hodaria, paljon roskaa ja Ikea-palapelien kokoamista kämpällä. Ikean työhaastattelussahan legendan mukaan ensimmäinen kysymys on "kokoa tämä (lastulevy-)hylly...

Meinasin ostaa jonkun viherkasvin, mutta ei ne meinaa pysyä hengissä... Nämä saattaisivat selvitä. Luonto on karu. Ja Juska.
Hodarit naamarissa ja phiuh, lopultakin päästiin pyöröovista lähtemään pois tuolta. En halua hetkeen nähdä yhtään huonekalua, se lienee vissi. Ja ei muuta kuin Toyotalla rallilähtö pihasta ja kässärikäännöksellä kumit ulvoen liikenneympyrään... Show must go on. Sirkus lähti mutta apinat jäi (Ikeaan).

Tämmöistä tällä kerralla.
-Jufka-

Jälkikirjoituksena vielä, kiitos kaikista kommenteista, joita on tullut niin suullisesti, facebookiin kuin tänne blogiin. Olen lukenut ne kaikki, vaikka en välttämättä ole ehtinyt niihin vastailemaan. Kiitän kaikista palautteista! Muokkasin blogin asetuksia, että kommentoida voi myös ilman blogger-tunnuksia, en ollut tajunnut vaihtaa oletusasetuksilta niitä pois.  Mutta elkäähän spämmäilkö, tai jos spämmäätte niin hyvän maun rajoissa ;)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

lauantai 11. tammikuuta 2014

Dösäpeli

Suomalaiset ei hymyile, ei puhu ja jos on mies, niin ei myöskään pussaa. Varsinkin talvella, yritäppä saada vastaantulevalta ihmiseltä hymy. Aika vaikeata. Yritin pelata sellasta hymyily-peliä viime vuona ystävänpäivänä, 14.2. Pelissä minun piti saada pisteitä sen mukaan, että jos vastaan tulija hymyilee, saa yhden pisteen, ja vastaantulija hymyilee takaisin, saa kaksi pistettä. Mutta. Sain koulumatkalla nolla pistettä! Olenko muka niin mörönsyötin näköinen ettei kukaan kehtaa edes katsoa?! #%&* sentäs! Nimittäin. Kaikki vain katsovat eteensä taikka maahan. Noo, en ottanut siitä itseeni kuitenkaan. Me suomalaiset olemme tälläisiä. Älä sanoa mulle mitään, älä varsinkaan tervehdi, äläkä puhu mitään. Ja hymy varsinkin on kiellettyä. Ruotsalaiset hymyilee. Ja suomenruotsalaiset. Svenska talande bättre folk. En ole aatelinen joten andra inhemska ei taivu kovin luontevasti tälle herralle. Kieltämättä, räntäsateessa hihtäessä koululle (puusukset jalassa) läpi loskan ja sitä loskaa on nilkkoihin asti, luento on yleensä silloin jo alkanut ja aamukahvit on jäänyt puoliksi juomatta, rillit on huurussa kaiken kukkuraksi vielä kello on kahdeksan aamulla, niin revi siitä hymyä naamalle. Vastaan tulijat säikähtää sellaista irvistystä!
Tampere by night

Bussissa, tai täällä Tamperelaisittain nyssessä, pätevät samat hammurabin lait. Älä hymyile kellekkään, niin kukaan ei hymyile sinulle. Jätä muut omiin oloihinsa ja rauhaan niin saat itsekkin olla rauhassa. Ellei sitten joku spurgu ota sinua kiusankohteeksesi. Bussissahan ei mennä toisen viereen istumaan kuin välttämättöämästä pakosta, mieluummin seisotaan vaikka keskikäytävällä tientukkona. Oma reppu tai muovikassi on parempaa seuraa kuin joku random kaupunkimatkalainen. Mutta olen kehitellyt pelin, jossa voi tehdä tälläisessa ympäristössä omasta ja ehkä muidenkin elämästä jännempää. En ole kyllä itse testannut tätä peliä, mutta saa ihan vapaasti kokeilla. Ennakkoluulottomasti.
Linja-autossa...

Eli. Istu niinkuin kaikki muutkin erilleen muista, mutta asemoi itsesi niin, että edessäsi, sivuillasi ja takanasi on matkustajia, ja vielä mielellään niin että muutama heppu istuu selkä menosuuntaan. Peli alkaa.

1. Irvistä niin ettei kukaan huomaa.
2. Repeile itseksesi. Ääneen. Mitä enemmän, sitä parempi. Huutonaurusta saa 10 lisäpistettä.
3. Pälyile taaksesi niin, että näytät siltä kuin epäilisit takana istuvien yrittävän viedä sinulta ainokaisen lompakkosi.
4. Nyökytä päätäsi "musiikin tahtiin" ilman että mistään kuuluu musiikkia tai että sinulla ei ole kuulokkeita korvilla.
5. Höristä poskiasi niin että kuuluu sellasta hörlhörl-ääntä.
6. Tiedustele kovaan ääneen että onks jollai heittää euroa/röökiä?
7. Vaihda paikkaasi jonkun toisen viereen. Mitä lähemmäksi istut toista ihmistä ja mitä enemmän puhiset vaihtaessasi paikkaa, sitä enemmän saat pisteitä.
8. Lue jotain erikoista kirjallisuutta, tylsä tenttikirja, 7 päivää lehti tai joku vastaava käy hyvin. Esittele joko hämärää juorua tai tylsää teoriaa ylitsepursuavan innokkaasti.
9. Örise.
10. Ilmoita ilmoitusluontoisena asiana vieressä istuvalle että et ole käynyt reiluun viikkoon suihkussa.
11. Ponnahda puolen minuutin välein vähän ilmaan penkiltä ja hihkaise samalla jotakin.
12. Huuda kuskille, että painaa sitä kaasua!
13. Kritisoi kovaan ääneen kuljettajan ajotaitoja ja kysy mielipiteitä muilta matkustajilta.
14. Vilkuta hysteerisesti ikkunasta ulos ihmisille.
15. Esitä olevasi ulkomaalainen, ruotsalaisen esittämisestä tuplapisteet.

Pisteytyksen voit kehittää itse. Mitä mielivaltaisesmpi pisteytys, sitä helpompaa on tehdä ennätyksiä.
Vaivautuneista katseista saa pisteitä, Muiden matkustajien ja kuljettajan reaktioista tulee pisteitä. Kohdasta 6 jos onnistuu saamaan tupakkaa, rahaa, nuuskaa tai turpaa, saa 3x pisteet.

Täytyy vielä erikseen tarkentaa, että en ole itse pelannut tätä peliä, enkä vastaa pelistä johtuneista seurauksista enkä pelin mukana tulleesta menestyksestä ja kunniasta. Mutta pelaamisen iloa. Ja elämä on varmasti aika paljon värikkäämpää kun pelailee dösäpeliä.
Jälkikirjoituksena todettakoon seuraavaa. Olin perjantai-illan viimeisellä dösällä ennen yömaksua tulossa Hervannasta kohti keskustaa takaisin kämpälle, kun viereeni istui about parikymppinen nuori neiti. Perjantai-illan viimeiset vuorot tarkoittaa siis sitä, että saa bussissa ei minun ja kuljettajan lisäksi kovin montaa ollut selvi päin, ja desibelitasot o vähän eri luokkaa kuin normaaleina aikoina. Siihen viereen se neiti sitten istahti, ja istui aivan kiinni sitten siihen viereiselle penkille. Siinä sitten koitin istua selkä suorassa niin, etten menisi ihan lysyyn. Sen verta leveät hartijat tahtoo olla. Selailin hajamielisesti kännykästä nettiä siinä samalla kun tuo vieruskaveri kaiveli kassiaan puolet matkasta, kunnes molemminpuolinen hiljaisuus laskeutui. Hiljaisuus tosin meinasi katketa minun spontaaniin naurunpurskahdukseen, kun takana joku kailotti kovaan ääneen pudonneensa perusteettomasti porvaristosta ylempään keskiluokkaan...

No pian sen jälkeen tulikin vuoroni jäädä pois bussista, mutta vasta kolmannella ilmoituksella bussista poisjäännistä tuo tyttö siitä viereltä reagoi jotenkin. En tiedä oliko astetta kovemmissa plekseissä vai vaan vetänyt niin kovat pohjapannut kotona, että tajunta on jo vähän hidastunut. Tai sitten olisi pitänyt karjaista jo ensimmäisellä kerralla. Ei vaiskaan. No sitten pääsin hypähtämään sen bilebootsien yli ja sitten huomasinkin bussista pois jäädessäni, että siinähän istuu eräs minun kanssani samasta lukiosta samaan aikaan kirjoittanut koulukaveri. Tietenkään kumpikaan meistä ei reagoinut millään tavalla vaikka silmiin katsoessamme tiesimme tasan tarkkaan kuka toinen on. Me olemme suomalaisia.

Omille jutuilleen sääliviä katseita luoden,
-juska-