torstai 23. tammikuuta 2014

Synttäreitä ja vesipaaston aloitusta

Eilen olikin pieni merkkipäivä, kun ilmestyi tohon mahan kohdalle yksi vuosirengas lisää. Syntymäpäivät! Kun siinä aamusella availin silmiä unihiekoista, en ollut aivan varma että onko hyvä vai huono asia herätä tähän päivään taas kerran vuotta vanhempana. Minulla kun on diagnosoimaton jokavuotinen ikäkriisi, joka iskee siinä joulun tienoilla ja yltyy miltei pakokauhuksi siinä tammikuun puolen välin paikkeilla. 22. tammikuuta anno domini reilu pari vuosikymmentä sitten parkaisi ensimmäisen karjaisunsa tällä telluksella Juskaksi itseään tituleeraava herrashenkilö. Sellainen pikimustahiuksinen pikkuinen peikonpoika (mörrimöykyn ja röllin sukulainen...?) ilmestyi haikaran siiven selässä Helsingforsin kätilöopistolle, paljasjalkainen stadilainen siis!

Mutta siinä heräillessäni ja keräillessäni ulkona paistoi Aimo kirkkaalta taivaalta ja huurre huokuili puista. Kai se on ihan jees täyttää vuosia sitten. Facebooki oli jo täyttynyt onnitteluista, vaikka melkein piilotin sieltä jo ikäni julkiselta näkyvyydeltä, koska "wahuus". Mutta ikä on vaan numeroita sosiaaliturvatunnuksessa, se on se mielen virkeys mikä pitää nuorekkaana, näin ainakin uskottelen itselleni. Hupsistaheijjakkaa, somessa olikin parin valtakunnan tason poliitikon onnittelut! Hassua. Julkimot toivottelee onnitteluita. Olin kämppikseni kanssa käynyt ottamassa pari höpöä kuvaa aiheesta vanhuus, joka nyt niin kolkuttelee allekijoittanutta kylmällä kädellään. Alla toinen räpsäsy.
Kolme ystävällistä henkilöä tulivat iltasella laittamaan vähän illan istujaisia pystyyn, kun ajattelin pitää pikku synttärisumpit ja useasta kokista huolimatta L, S ja T saivat aivan maagisen hienon kakun koottua. Nyt jälkeen päin voisi paljastaa, että kakku sisälsi dyykatuista banaaneista tehtyä täytettä, in your face kaikki dyykkauskammoiset vieraat. Ja pöydässä oli myös dyykattua leivosta, jonkinsortin hedelmä"perhosia", jotka olivat myös sieltä "toisesta opiskelijaravintolasta". Se on semmosta, kun on dyykkaajia lähipiirissä. Jos olit paikalla ja sait vatsanväänteitä ennen tätä blogikirjoitusta, niin tappouhkaukset voi toimittaa virka-aikana meikäläiselle, ei kun tota...
Näköiskaakku. Hippipipo, lasit ja partaa (vaikka leuka on sileä!). Ja höpönassut laittoivat "nöllin" huuleen. Aika veijareita!

Oikeastaan eilinen oli paras syntymäpäivä sitten täysikäisyyssynttäreiden (jotka olivat aika legendaariset, kävin Pepsi-suihkussa jne.). Viime vuonna olin syntymäpäivänä töissä ja illalla oli Anan läksiäiset, vuotta aiemmin olin kurkkusalaateissa Hennalan muurien takana. Joten mikäpä tässä vanhentuessa, ainakin syntymäpäivä omalta kohdaltani peittosi kahdet edelliset. Vielä ei tunnu kovin vanhalle. Paitsi sen ikänumeron kannalta. Illalla sai vähän jännittää, että lähteekö kämppä alta, tuleeko varoitus kun kämppiksillä oli tasan viikko sitten synttärit ja kuinka iso väen tungos tänne tulee, mutta ei yhtään liian vähän mutta ei ahdistavan paljoakaan porukkaa. Näemmä keskiviikkoisin synttärikemuja. No, mutta juuri sopivasti porukkaa saapuikin istumaan iltaa ja juomaan kahvia. Kiitoksia kaikille läsnäolleille, lahjoja en pyytänyt mutta kiitoksia kesäkurpitsasta, mangosta, ruusuista, hubbabubbasta, MegaForcesta, -90 luvun Need for Speed-pelistä, Akkarista ja mitä muuta tulikaan. Ja kiitoksia vessapaperista! Meinasi unohtua. Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön. Ja P&L kiitoskia siitä maagisesta muistelokortista, johon oli koottu joitan asioita meikäläisestä. Sanotaan vaikka siinä kortissa mainituista asioista vaikkapa se, että olen matkustanut kouluun bussilla (kilometrin matkan!), teinikengät (! :D nähtävissä kuvissa) ja kuulemma siellä missä Juska on, niin siellä on lots of lauhg (LOL). Noo, kai ne ainakin jossain määrin pitävät kutinsa. Kai noi kanssaihmiset tietää jotakin. Joskus pelottavankin hyvin ja tarkasti.

Pöydässä on kystä kyllä ja toinenkin kakku! Tasted good


Ilta meni keittiössä häseltäessä, kakkulapiolla kynttilöitä kakkulapiolla sammuttaessa (kakkulapiolla kyttilät sammuttaessa ei ainakaan räkä roisku koko kaakulle ;D), syöminkejä mussuttaessa ja tuttujen ihmisten kanssa poristessa. Nautin itse ainakin sydämeni kyllyydestä ja tunnelma oli kotoisa ja ainakin omasta mielestäni lämminhenkinen (sisäilmankin osalta, phuh). Ensi vuonna voisinkin pitää sellaiset erilaiset synttärit, päivystäisin koko päivän kämpällä ja keittäisin jokaiselle pyörähtävälle cafe lattea! Ja jotakin hyvää pureskeltavaa murkinaa.
Megisä, kortteja, akkaria, hubba bubbaa, NFS, mango ja kesäkurpitsa

Ruusuille hyvä maljakko, kahvinkeittimen kannu (tämä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen, joten ei tarvi juoda ruusumehua kun seuraavan kerran joku tulee kahville ;D)

Synttäri-illan aikana kehittyi pikkuhiljaa idea alkaa vesipaastolle 3 tai 5 päiväksi. Tavoitteena on siis olla 3 tai 5 päivää pelkällä vedellä tai teellä, syömättä yhtään mitään. 3 päivän jälkeen keho alkaa käyttämään rasvavarastoja ja menee ketoosiin. Alkuun tosin joutuu uhraamaan lihasmassaa vähäsen, mutta väitetyt paaston hyödyt kiinnostavat ihan mielenkiinnosta (ja ehkä lihasmassan uhraus on sen arvoista, kunhan kaikki jerkut ei sula). Auttaa kuulemma moniin elintasosairauksiin ja elämäntapaan, tyhjentää suolen ja pysäyttää ruuansulatusjärjestelmän, puhdistaa kehoa ja vaikutta suoliston bakteerikantaan. Länsimainen siisti ja steriili elämäntapa aiheuttaa elintasosairauksia, kuten diabetestä ja astmaa jne, joten hypoteesina vesipaasto kuulostaa mielenkiintoiselle. Juuri tänä aamuna luin mtv.fi-sivustolta vesipaaston haitoista ja siitä, ettei se ole kannattavaa. MTV Vesipaastosta. Ravitsemusterapeutit perustelevat kantaansa tämänhetkisellä tutkimustiedolla, mutta vesipaastoa ei ole kovin paljoa tutkittu, joten vallitsevien tiedon mukaan ei ole näyttöä vesipaaston vaikutuksista. Vesipaaston luotettavaan tutkimiseen tarvittaisiin miljoonia euroja rahaa ja pitkää tutkimustyötä, jotta tulos olisi luotettava, joten tiedon puuttuessa sitä ei voi suositella kenellekkään. Yle Areenan Paastodokkari (näkyvissä 15.2.2014 asti) taas voitte tutustua toiseen näkökulmaan paastosta. Yliopistolaiset on varmaan vähän hulluja, mutta 7-8 heppua (/humanistia) on enemmän tai vähemmän tosissaan kokeilemassa paastoamista. Minulla ei ole vielä kovin tarkkaa suunnitelmaa vielä, kuinka aioin paastoni toteuttaa, vesi-tee-linjalla ensi tiistaihin asti (tänään on torstai) ilman ruuan muruakaan on tämän hetkinen skenario.

Ajattelin raportoida tänne vesipaastoni kulkua. Olen tässä täysin omasta vapaasta tahdostani ja uteliaisuudestani, haluan kokeilla vähän rajojani, tässä on sopiva porukka tukena (whatsapissa saa vertaistukea) ja haluan kokeilla onko tällä positiivisia vaikutuksia omaan terveyteen. Olen jo varoittanut lähipiiriäni että jos menen ihan dingdong niin saa lyödä tai kylvettää lumihangessa. Vähän kieltämättä jännittää, että tuleeko tästä mitää, kuinka kauhea nälkä sitä saattaa tulla ja että onko minusta paastoamaan, mutta se selviää kokeilemalla. Aion olla itselleni armollinen ja voin koska tahansa keskeyttää paaston, jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. Paastossa alkaa 3-4 päivän jälkeen tulla kuulemma euforia, kiinnostaisi tietää pitääkö se paikkaansa. Ja kun ruuansulatusjärjestelmä on pois päältä ja elimistö säästöliekillä, elimistö käyttää energiaa kaikkeen muuhun. Tämä on aika mielenkiintoista. Suurin osa porukastamme aloittaa paaston huomenna aamulla, mutta itse aloitin syömättömyyden noin tunti sitten kunnon karppausruualla, nakkeja ja paistettua kananmunaa ja pyttärin loput. Vähän liikaa hiilareita ehkä nakeissa ja pyttipannun jämissä, mutta joka tapauksessa, tiistaihin asti ilman safkaa on tavoitteena. Fiilis on toistaiseksi hyvä ja jännittynyt.
Karppaussapuskaa

Toistaiseksi kaikki hyvin ja kylläisenä,
-Juska-

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kelatkaa, nää elää täällä näin joka päivä!

Nyt pääsi pärähtämään muutama kirjoitukseton päivä putkeen, mutta elämä on joskus todella hektistä ja tsäänssiä kirjoitella. Sorry Katsu, mun pitäisi parhaillaan olla tekemässä tilastotieteen harjoitustyötä. Joojoo, I know! Mutta toisaalta pieni luova tauko tekee gutaa, koska silloin saa kirjoitettua luovemmin ja freesimmin. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen opiskeluelämästä, omin sanoin. Ehkä maailman kuivin aihe, mutta elämä yliopistolaisena on toisinaan hyvinkin jännää.
Juska luennolla ja persu-kynä.

Ajattelin jakaa teille erään hämmennyksen hetken tältä päivältä yliopistolta. Kirjoittelin tästä jo someen lyhyesti, mutta kertaus on opintojen äitipuoli. Istuskelin kampuksella eräällä kapealla käytävällä sellaisella nojatuolilla. Olin aikataulujen päällekkäisyyksien vuoksi tullut myöhässä luennolla, koska olin ollut toisaalla harjoituksissa, josta olin sitten tulossa luennolle. Odottelin siinä kapsäkki kädessä, rotsi niskassa ja pipo päässä, että luennolle tulisi tauko ja kehtaisin mennä luennolle, en halunnut rymistellä kantamuksineni kesken kaiken muiden oppimista häiritsemään myöhästyneenä, vaan ajattelin liittyä sivistyneesti tauon jälkeen luennon toiselle puolikkaalle. Tuolini vieressä oli toinen puoli, ja toisella puolella vessa. Siinä peukaloita pyöritellessäni paikalle ilmestyi sellainen opiskelijaneidin ilmestys. Hieman hätkähti ja kysyi minulta olenko jonossa vessaan. -Ehen, vastasin, puolen sekunnin hämmennyksen jälkeen. Se on naisten vessa! Neiti meni sitten vessaan, ja meikäläinen siinä tuumi ankward-ilme naamataululla, että mitä olisi pitänyt vastata? Minä menossa vastakkaisen sukupuolen saniteettitiloihin? Nurkan takana on miesten vessa. Jäädyin aivan totaalisesti. Ei mua voi mitenkään sekoittaa naiseksi, varressa kuitenkin mittaa muutaman sentin yli suomalaismiehen keskiarvon ja ruumiinrakenteeltakaan ei oikein voi ilman itsepetosta sanoa mikkihiireksi... Ei, ne unisex-vessat eivät ole vielä rantautuneet yliopistolle!
Thaimaalaista ruokaa kera laitosporkkanaraasteen

Paistaa se päivä yliopistollakin

Yliopistolla voi tehdä myös makuretkiä. Maistella pahanmakuisia kouluruokia muista maista. Otimme Mauskin kanssa thaikku-ruokaa koulussa safkaksi. Ja kyllä, se maistui yhtä pahalle kuin haisi. Onneksi leivän ottamiseksi ruuan yhteydessä ei ole rajoitettu, innovatiivinen opiskelija jättää syömättä pari siipaletta leipää ja saa näin edukkaat (edukas, maailman kauhein suomen kielinen sana, kiitos Lahti tästä karseasta sanasta) eväsleivät pitkään koulupäivään. Varsinkin kun opiskelijaruokaravintolat lyhensivät aukioloaikojaan sieltä illan päästä, vaikka opiskelijalla voi olla vuonna 2014 kello 17.46 yhtä nälkä kuin kello 17.46 vuonna 2013. Tässä on niin sanotusti juustohöylätty taas jostakin. Ja tällä kertaa opiskelijan masu kärsii, mutta sitä varten on kekseliäisyys keksitty. Köyhä keksii keinot, niinhän sitä sanotaan.
Köyhäinavustusta

Olen huomannut, että elämääni pyörittävät naiset. Kyllä, naiset. Kun ei reppana Juska osaa huolehtia itsestään. Pyörä on rikki, joten yksi lainasi pyöräänsä jotta ehdin ajoissa kuntonyrkkeilyyn (maaginen laji!). Yksi lainasi lapasensa, koska Juskalla on vain vasemman käden hanskoja. Ja yksi oikean käden hanska, mutta se ei ole minkään vasemman hanskan pari. Mun mursunnahkahansikkaat hävisivät johonkin kuin tuhka tuuleen ja lapin töppöset ostin torilta marraskuussa, mutta niille töppösille tuli avioero, toinen läks kävelemään. Joten kiitoksia aivan mahtavista lapasista! Ja tänään sain köyhäin avustusta. Kassillinen safkaa, leipää, pullaa, munkkipussi ja mitä vielä. Yksi kääräisty oli myös mukana. Aivan mahtavaa! Pakastin täynnä leipää. Kyllä, luottotietoni ovat edelleen tallella ja tililläkin on kapitaalia vaikka kuu alkaa painua jo lähelle seuraavaa kelan opiskelijoiden rahoituspäivää. Mutta kun sieltä toisesta opiskelijaravintolasta, eli K(-okoomus?)-marketin roskiksesta löytyy yllin kyllin syötäväksi kelpaavaa pois heitettyä ruokaa, niin miksipäs en ota vastaan ystävällismielisiltä dyykkaajilta. Aika surullinen ajatus heittää sapuskaa roskikseen, vaikka se on vielä syötäväksi kelpaavaa (luin jostakin, että kaikella maailmassa tuotetulla ruualla saataisiin nykyinen väestömäärä ruokittua kaikki, silti rikkaissa maissa ruokaa menee roskiin ja toisaalla nähdään nälkää. Karu maailma.). Niin. Minusta huolehditaan! :D No nyt kun ei ole niin hektistä loppuviikkoa tiedossa, voisi ryhdistäytyä ja ostaa kenties uudet lapaset ennen juhannusta.
Arman Alizad luennoimassa

Tämän viikon ja toistaiseksi kuukauden kohokohta on ollut ehdottomasti tämän päiväinen vierailuluento. Arman Alizad tuli pitämään luentoa aiheesta "Toisenlainen työ". Arman Alizad on tv-persoona ja tuottaja. Arman piti todella vetävän ja mielenkiintoisen luennon ja kertoi omaan tyyliin siitä, kuinka hän on räätälistä edenyt kovalla työllä omia tv-projekteja tekeväksi tuottajaksi. Juuri tässä hetkinen sitten iltapulusta sai lukea, että Arman menestyi suunnistuksessa sangen hyvin ja sai Velojen viestistä kaksi Venlaa kotia vietäväksi. Täytyy sanoa, että Armanin kerronta, luennoimiskarisma ja huumori todella purivat. Normaaleilla yliopistoluenoilla on aina pientä taustahälinää ja pientä levottomuutta (esimerkiksi eilen yksi provosoiva seksuaalivähemmistöpropagandaa syöttänyt luennoitsija oli aivan hiilenä, kun luentosalissa oli liikaa hälinää), mutta Armanin luennolla koko täysi juhlasali (vetää palttiarallaa 400 silmäparia, ellei enemmäkin) kuunteli tarkkaavaisena ja hiljaa, lukuunottamatta naurunremakoita ja taputuksia, jotka olivat täysin ansaittuja. Arman on tuottanut kahta tv-sarjaa, Kill Armania sekä Arman ja viimeinen ristiretki, joiden teosta ja taustoista, ja siitä valtavasta työmäärästä joita 2 tv-sarjan yhteensä 3 tuotankokautta ovat vaatineet. Ja niistä kaikista taloudellisista riskeistä ja muista haasteista, jotka ovat olleet tämän kaiken taustalla. Jäätävän suuri työmäärä siihen nähden, kuinka lyhyen aikaa loppujen lopuksi nuo sarjat ovat kestoltaan. Sisukas kaveri. Ja sopivasti rajoja rikkovaa (mustaakin) huumoria ja itseironiaa. Respect.
Pääsin kaverikuvaan Arman Alizadin kanssa. Harvinaisuus mun blogissa eli hyvälaatuinen kuva. Sorry, en ole investoinut vielä kameraan

Jepsankeikkaa. Alkaa taas tulla tekstille liikaa pituutta. Anteeksi maailman kuivin aihe, mutta se on joskus sellasta meitin tämmösten opiskelijoiden.

Kelatkaa, nää elää täällä näin joka päivä! Harmi, että vaikka eräs Alizadin luennolla ollut neiti pyysi Armania sanomaan tämän, niin se kuulemma tuntuu tyhmälle toistaa tuota lausetta. Olin nimittäin kamerakännykkä käpälässä ottamassa sitä videolle ja olisin sitten laittanut sen tänne, mutta no can do. Mutta pääsin kavereiden kanssa Armanin twitter-kuvaan, kun hän twiittasi luennolta! Jihaa!

Kelatkaa!
terveisin -Juska-